Wikipedia

Johan Jacob Ahrenberg

suomalainen arkkitehti, taidemaalari, taidekriitikko ja kirjailija

Johan Jacob (Jac) Ahrenberg (30. huhtikuuta 1847 Viipuri – 10. lokakuuta 1914 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti, taidemaalari, taidekriitikko ja kirjailija.

Johan Jacob Ahrenberg
Carl Larsson, Johan Jacob Ahrenberg.
Carl Larsson, Johan Jacob Ahrenberg.
Henkilötiedot
Syntynyt30. huhtikuuta 1847
Viipuri
Kuollut10. lokakuuta 1914 (67 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti arkkitehti, taidemaalari, kirjailija
Vanhemmat Carl Wilhelm Ahrenberg (1807-1880) ja Mathilda Maria Bäck (k. 1901)
Puoliso Fredrika Widolfa Carolina von Engeström (1876)[1]

Ahrenbergin isä Carl Wilhelm Ahrenberg (1807–1880) oli Viipurin lukion rehtori ja Viipurin kouluolojen kehittäjä.[2] ja äiti Mathilda Maria Bäck (1823–1901). Hänen puolisonsa oli vuodesta 1876 Fredrika Widolfa Carolina von Engeström (1845–1914). Perheeseen syntyi kaksi poikaa ja kolme tytärtä.[3]

Arkkitehti

muokkaa

Käytyään Viipurin Alkeisoppikoulun Ahrenberg tuli ylioppilaaksi 1866 ja valmistui arkkitehdiksi Tukholman taideakatemiasta 1875. Hän teki opintomatkoja useisiin Euroopan maihin, Pohjois-Afrikkaan ja Vähään-Aasiaan.[3]

Ahrenberg oli arkkitehtuurissa konservatiivi ja kannatti Carl Ludvig Engelin klassismia ja siihen perustuvaa uusrenessanssia. Hän oli vanhan koulun tyyliarkkitehti, joka vaikka ajoikin arkkitehtuuriin suomalaista tyyliä, suhtautui epäluuloisesti 1900-luvun alussa tapahtuneen suuren tyylinuudistuksen saavutuksiin ja arvosteli ankarasti nuorten arkkitehtien uutta kansallisromanttista tyyliä. Ahrenberg toimi vuodesta 1877 Yleisten rakennusten ylihallituksen ylimääräisenä arkkitehtina, 1884 kolmantena arkkitehtina, 1885 toisena arkkitehtina, 1886 ensimmäisenä arkkitehtina sekä välillä lääninarkkitehtina Oulussa 1884–1885 ja Viipurissa 1885–1886. Yliarkkitehdiksi hänet nimitettiin vuonna 1910.[3] Hän edusti valtionhallinnossa vakaata klassista akateemista perinnettä.

Ahrenberg suunnitteli 1800-luvun loppupuolella muun muassa Turun ja Kajaanin linnojen restauroinnin, mutta suunnitelmat jäivät vain luonnoksiksi eikä niitä toteutettu.

Suunnittelutöitä

muokkaa
 
Myllytullin koulu, Oulu, yksityiskohta.

Valokuvia suunnittelutöistä

muokkaa

Muu julkinen toiminta

muokkaa

Jac. Ahrenberg toimi taideyhdistyksissä, luennoi taiteesta ja taideteollisuudesta ja oli ahkera kriitikko kirjoittaen kirjallisuus- ja kuvataidekritiikkiä lehtiin Helsingfors Dagblad, Nya Pressen, Hufvudstadsbladet, Finsk Tidskrift, Dagligt Allehanda ja Teknikern. Hän opetti piirustusta ja taidehistoriaa Polyteknillisessä opistossa. Hän toimi Suomen Taideteollisuusyhdistyksessä ja oli perustamassa Suomen Käsityön Ystäviä. Ahrenberg oli kerännyt kansankäsitöitä Itä-Suomesta ja julkaisi kokoamastaan aineistosta vuosina 1878–1882 kahdeksan vihkosta suomalaista ornamentiikkaa.

Ahrenberg toimi Arabian taiteellisena neuvonantajana ja suunnitteli sisustuksia, huonekaluja ja esineitä taideteollisuutta varten. Hän suunnitteli useita Suomen taideteollisuutta esitteleviä näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hän toimi Suomen näyttelykomitean johtajana Pariisin maailmannäyttelyssä 1878 ja vuoden 1882 Moskovan näyttelyssä hän oli Suomen osaston pääarkkitehtina.[6]

Ahrenberg tunnetaan myös rakennustaiteen historiasta ja teoriasta kirjoittaneena henkilönä. Tutkimustyöstä hänet palkittiin Pietarin taideakatemian hopeamitalilla vuonna 1885.[6][7]

Kuvataiteilija

muokkaa

Jac. Ahrenberg debytoi vuonna 1876 sekä osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyyn 1894. Hänen teoksiaan oli esillä myös Pariisin salongeissa. Hänelle myönnettiin ensimmäinen palkinto dukaattikilpailussa 1877, kunniapalkinto Suomen Taideyhdistyksen näyttelyssä 1885.[7]

Kirjailija

muokkaa

Jac. Ahrenberg toimitti vuonna 1872 ilmestyneen yhdeksänosaisen, kuvitetun sarjan suomalaisesta ornamentiikasta. Hän kirjoitti myös Turun linnan entisöinnin historiasta (Ur Åbo slotts byggnadshistoria 1901).

Kirjailijana Ahrenbergissä yhdistyi merkittävä, vaikkakin hieman epätasainen kertova lahjakkuus ja suuri tuottavuus. Hänen kaunokirjallinen tuotantonsa sisältää sekä matkakertomuksia että kansanelämän kuvauksia ja romaaneja.[8]

Kaunokirjallisessa tuotannossaan Jac. Ahrenberg pyrki luomaan eheää kuvaa suomalaisen yhteiskunnan historiasta, muun muassa heränneiden (Hihhuliter, 1889) ja sahateollisuuden nousukkaiden (Stockjunkaren, 1892) kautta. Esseistinä hän loi pikakuvia aikalaisistaan (Människor som jag känt, 1904–1914). Viipurilaisen Ahrenbergin aiheet liittyvät Karjalaan sekä Suomen ja Venäjän suhteiden analyysiin. Hänen kirjalliseen tuotantoonsa ja aihevalintoihinsa vaikuttivat Topelius ja Runeberg.[9]

Teoksia

muokkaa
  • Fennia illustrata; Finsk ornamentik. Suomalainen ornamentiiki. Ornrmentation Finlandaise I–VIIII, G. W. Edlund´s Förlag, Helsingfors 1878
  • På studieresor, Illustrerade små berättelser och anteckningar af J.A-g. Helsingfors 1878. G.W. Edlund. Novelleja
  • På främmande botten, Tre berättelser. Helsingfors 1880.G.W. Edlund. Novelleja
  • Hemma, Skildringar från Östra Finland. Helsingfors 1887. G.W. Edlund. Suom. Kotona. Kuvaelmia Itä-Suomesta. Suom. Saima Grönstrand. Helsinki 1889.G.W. Edlund. Novelleja.
  • Riddar Sven, Saga berättad på vers. Helsingfors 1887. Lyriikkaa.
  • Hihuliter Skildringar från Östra Finland. Helsingfors 1889. WSOY. Suom. Hihhuleita. Kuvauksia Itä-Suomesta. Suom.Aatto S[uppanen]. Porvoo 1890. WSOY. Novelleja.
  • Österut Berättelser. Helsingfors 1890. WSOY.Suom. Idästä. Kertomuksia. Suom. Aatto S[uppanen]. Helsinki 1890. WSOY.
  • Anor och Ungdom, Två berättelser. Helsingfors 1891. WSOY. Novelleja.
  • Kejsaren kommer. Näytelmä, esitetty 1891.
  • Fördrifna, Näytelmä, esitetty 1892.
  • Stockjunkarn En berättelse från Karelen. Willmanstrand 1892. Söderström. Suom. Tukkijunkkari. Kertomus Karjalasta. Suom. C.G. Swan. Lappeenranta 1894. Romaani.
  • Familjen på Haapakoski Helsingfors 1893. Söderström. Suom. Haapakoskelaiset. Romaani Itä-Suomesta. Suom. Aatto S[uppanen]. Helsinki 1893. K.E. Holm.
  • Från Karelen Vald samling berättelser och kulturbilder. Stockholm 1894. Bonnier.
  • Bilder, minnen och intryck, Fredrikshamn 1895. Söderström.
  • Vår landsman, Stockholm 1897. Söderström. Suom. "Kansalaisemme". Pohjalaisen suomentama. Vaasa 1898.WSOY. Romaani.
  • Pengar. Skådespel i tre akter. Helsingfors 1898
  • Tidnings & Tryckeriab. Näytelmä.
  • Med styrkans rätt Äfventyr och strider i österled. Helsingfors 1899. Söderström. Kertomus.
  • Rojalister och patrioter En sommarsaga från 1788. Helsingfors 1901. Söderström. Romaani.
  • Ur Åbo slotts byggnadshistoria Anteckningar och paralleller i anledning af frågan om Åbo slotts restauration. Helsingfors 1901. Finsk tidskrifts tryckeri.
  • Infall Expectorationer i dagens frågor af Chevalier. Helsingfors 1908. Söderström. Kertomus.
  • Människor som jag känt Personliga minnen, utdrag ur bref och anteckningar.1–6. Helsingfors1904, 1907, 1908, 1909, 1910, 1914. Söderström. Muistelmia.
  • Från Östra Finland Ett urval noveller och berättelser. Helsingfors 1919.Söderström. Novelleja.
  • Samlade berättelser. 1–10. Helsingfors 1921–22.Söderström.

Lähteet

muokkaa
  • Oulun Historiaseuran julkaisuja Studia Historica Tomus I (PT-paino Oy, Oulu, 1967). Esko Järventaus: Oulun lääninarkkitehdit s. 284–301.
  • Tyttökoulu (Sortavalan tyttökoulun rakennuksesta) heninen.net. Viitattu 5.8.2009. (suomeksi) (venäjäksi) (englanniksi)
  • Ekelund, Erik: Jac. Ahrenberg och Östra Finland. Helsingfors: Svenska Litteratursällskapet i Finland, 1943.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Halila, Aimo; Gripenberg, Ole; Järventaus, Esko: Suomen rakennushallinto 1811–1961, s. 474. Rakennushallitus, 1967.
  2. ↑ Tietosanakirja, 1909
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l Meurman, Otto-Iivari: ”Johan Jacob Ahrenberg”, Viipurin arkkitehdit, s. 30-35. (Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 2) Helsinki: Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, 1976. ISBN 951-95402-2-9
  4. ↑ Arkkipiispantalo (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 12.5.2010. Museovirasto. Viitattu 16.6.2018.
  5. ↑ Vaasan rantapuistovyöhyke julkisine rakennuksineen ja Vaasan Höyrymylly Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 16.6.2018.
  6. ↑ a b Antti Hänninen: Tyttökoulu, 3. Tietoja rakennuksen suunnittelijasta heninen.net. 1997-2011. Viitattu 12.10.2011.
  7. ↑ a b Curriculum vitae, Johan Jakob (JAC) Ahrenberg Suomen kuvataiteilijat verkkomatrikkeli. Suomen taiteilijaseura. Viitattu 5.8.2009.
  8. ↑ Backman, Woldemar: Jac Ahrenberg 1847—1914 (Internet Archivessa, tallennettu 10.6.2012) Nykarlebyvyer.nu -sivusto. 1982. Fredrik Liljeström och medarbetare. Arkistoitu 10.6.2012. Viitattu 6.1.2014. (ruotsiksi)
  9. ↑ Lahikainen, Kaisu (koonnut): Ahrenberg Jac (Internet Archivessa, tallennettu 27.9.2007) 2005. Lappeenrannan kirjasto. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 5.1.2015.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johan_Jacob_Ahrenberg&oldid=22161854”