Avaa päävalikko

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja

huvila Kotkassa

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja on keisari Aleksanteri III:n rakennuttama kalastusmaja, joka valmistui vuonna 1889. Sen suunnitteli Magnus Schjerfbeck. Kalastusmaja siirtyi Suomen itsenäistyttyä valtiolle, ja sitä käytettiin senaattorien ja ministerien kesäasuntona. Siitä tuli museo vuonna 1933. Museo siirtyi vuonna 2018 Suomen kansallismuseon alaisuuteen.

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja
Langinkoski.jpg
Sijainti Kotka, Suomi
Koordinaatit 60°29′21″N 26°53′08″E / 60.489265°N 26.885599°E / 60.489265; 26.885599
Rakennustyyppi huvila, loma-asunto
Langinkosken keisarillinen kalastusmaja

HistoriaMuokkaa

Aleksanteri III vieraili Langinkoskella ensimmäisen kerran vuonna 1880 ollessaan kruununprinssinä. Vieraillessaan toisen kerran Langinkoskella hän ilmoitti haluavansa pienen kalamajan kosken rannalle. Majan rakentaminen aloitettiin kesällä 1888, ja se vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Rakennuksen suunnitteli Magnus Schjerfbeck ja sisustuksen Johan Jacob Ahrenberg. Aleksanteri III vietti kalastusmajalla aikaa useana kesänä. Vuonna 1894 valtaan astunut keisari Nikolai II vieraili Langinkoskella vain kerran, syksyllä 1906, ja viipyi paikalla vain pari tuntia.[1][2]

Suomen itsenäistymisen jälkeen Langinkosken alue siirtyi rakennuksineen valtiolle ja kalastusmajaa käytettiin senaattorien ja ministerien kesäasuntona.[2] Kymenlaakson museoseura tarttui rappeutuvan majan entisöintiin 1933, ja silloin perustettiin museo.[1] Kymenlaakson museoseura vaihtoi myöhemmin nimensä Langinkoskiseuraksi. Seura ylläpiti museotoimintaa vuoden 2017 loppuun saakka. Rakennuksia hallinnoi Museovirasto ja luonnonsuojelualuetta Metsähallitus.

125-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kalastusmajaa alettiin jälleen vuonna 2012 kunnostaa. 1950-luvun peltikatto oli alkanut vuotaa, ja se uusittiin. Korjauslistalla oli myös ulkokuistin oikaisu. Lisäksi alueen vanhoja rakennuksia uudistettiin uuteen käyttöön: tallirakennukseen kunnostettiin yleisö-WC ja teknisiä tiloja. Vahtimestarin asunnosta kunnostettiin kahvila laajennusosineen. Lisäksi suoritettiin maisemointitöitä.[3]

Museossa vieraili vuosittain noin 14 000 kävijää vuoden 2012 tietojen mukaan. Venäläiskävijöiden määrä oli tuolloin nousussa aiempiin vuosiin verrattuna.[3] Kävijämäärät vakiintuivat 2010-luvulla noin 10 000 vuosittaiseen kävijään. Keisarillisen kalastusmajan museotoiminta siirtyi vuoden 2018 alussa Suomen kansallismuseolle. Kalastusmajan kävijämäärä lähti hienoiseen nousuun, ja vuoden 2018 aukiolokaudella museossa vieraili yli 11 000 henkilöä.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b Langinkosken historia ja nähtävyydet luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 9.1.2017.
  2. a b Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 84–85. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  3. a b Liisa Kukkola, Keisarillinen kalamaja kuntoon. Helsingin Sanomat 27.10.2012 sivu A 10
  4. Kansallismuseon ensimmäinen kesä Langinkoskella päättyi – keisarillisella kalastusmajalla vieraili yli 11 000 ihmistä Yle Uutiset. Viitattu 28.1.2019.