Hangon kirkko
Hangon kirkko (ruots. Hangö kyrka) on kirkkorakennus Suomen eteläisimmässä kaupungissa Hangossa. Se on päätytornillinen pitkäkirkko. Kirkko on valmistunut vuonna 1892. Se vaurioitui pahoin sodassa, mutta korjattiin perusteellisesti 1950-luvun alussa arkkitehti Bertel Liljeqvistin suunnitelmien mukaan.
| Hangon kirkko Hangö kyrka |
|
|---|---|
 Hangon kirkko elokuussa 2008. |
|
| Sijainti | Vartiovuori, Hanko |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Hangon seurakuntayhtymä |
| Rakentamisvuosi | 1892 |
| Suunnittelija |
Johan Jacob Ahrenberg Bertel Liljequist (korjaus 1950-luvun alussa) |
| Materiaali | tiili |
| Istumapaikkoja | 400[1] |
| Tyylisuunta | funktionalismi, alun perin uusgotiikka |
 |
|
Alkuperäinen ulkonäkö ja vaurioituminen
muokkaaKirkon suunnitteli arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg. Kirkko rakennettiin punatiilestä vuosina 1890–1892 koristeelliseen uusgoottilaiseen tyyliin.[1] Se oli punatiilipintainen ja siinä oli muun muassa sivutorneja.[2]
Hankoniemi, sitä ympäröivät merialueet ja noin 400 saarta oli vuokrattu Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi Moskovan rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti. Vuokra-aika alkoi 23. maaliskuuta 1940 ja Neuvostoliitto luopui alueesta 2. joulukuuta 1941. Hanko kärsi pahoin sodissa ja vuokra-aikana: pommitukset olivat tehneet tuhojaan, julkisia rakennuksia oli räjäytetty palasiksi, mukaan lukien Hangon vesitorni.[3] Kirkko oli vesitornin vieressä ja oli toiminut vuokra-aikana teatterina ja elokuvateatterina. Vesitornin räjäytys vaurioitti kirkkoa pahasti – jopa uuden kirkon rakentamista harkittiin.[2]
Korjaus sodan tuhojen jäljiltä
muokkaaKirkko kuitenkin korjattiin 1950-luvun alussa ja se vihittiin uudelleen käyttöön 1953. Kirkon ulkonäkö muuttui perusteellisesti. Pommitukset olivat tuhonneet kirkkoa ja Hangon meri-ilmasto oli jättänyt jälkensä: poltettu tiili ei kestänyt. Sivutorneista ja runsaista muuratuista koristeista luovuttiin ja kirkko rapattiin harmaaksi. Uudistettu ulkonäkö edustaa funktionalismia. Myös kirkon sisätilojen ilme muuttui.[2]
Kirkko sai erillisen sakariston vuonna 1971[2], sakaristossa on myös pieni vihki- ja kastekappeli.[4] Kirkon sisätiloja korjattiin vuonna 1973, arkkitehti Lars Rejström suunnitteli korjauksen.[4] Sisätiloja on korjattu myös 1992.[4] Kirkon alttariseinässä ollut ikkuna-aukko oli muurattu aikanaan umpeen. Vuonna 2004 aukko avattiin, uusi ruusuikkuna on arkkitehti Gunnel Helanderin ja lasitaiteilija Carita Heinrichsin käsialaa.[2]
Sisätilat
muokkaaKirkon alttarilla on kopio Bertel Thorvaldsenin Kristus-patsaasta.[2] Patsas on saatu lahjoituksena kirkon vihkiäisiin 1. adventtina 1892.[4] Alkuperäinen patsas on Kööpenhaminan tuomiokirkossa (tansk. Vor Frue Kirke). Kristus-patsas on välillä ollut kirkkosalin puolella ja alttarilla on ollut tekstiilitaiteilija Oili Mäen työ Välittäjä.[4] Kun patsas siirrettiin takaisin alttarille vuonna 1992, Välittäjä ja Mäen toinen työ Maria sijoitettiin kuorin sivuille. Tekstiilityöt on hankittu vuonna 1973.[4]
Kirkon urut ovat mekaaniset, vuodelta 1965 peräisin olevat 29-äänikertaiset pohjoissaksalaistyyppiset barokkiurut. Ne on rakentanut saksalainen Paul Ott.[4] Kirkossa on myös votiivilaiva, kirkkolaiva Hangö, jonka 36-metrinen esikuva on rakennettu Bromarvissa vuonna 1877.[4]
Hangon seurakunnat
muokkaaHangon seurakunta on perustettu vuonna 1874 ruotsinkielisenä. Vuonna 1962 seurakunta jaettiin suomenkieliseksi ja ruotsinkieliseksi seurakunnaksi. Toimitilat ovat yhteiset.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Hangon kirkko Hangon suomalainen seurakunta. Viitattu 10.10.2021.
- ↑ a b c d e f Hangon kirkon historiikki Hangon suomalainen seurakunta. Viitattu 10.10.2021.
- ↑ Asola, Ismo: Vesitorni – yhdyskunnan maamerkki, s. 143. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL, 2003. ISBN 951-758-434-2.
- ↑ a b c d e f g h Hangon kirkon esite. Hangon seurakuntayhtymä.
- ↑ Tietoa seurakunnasta hangon suomalainen seurakunta. Viitattu 10.10.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hangon kirkko Wikimedia Commonsissa
- Hangon kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
Askola – Bromarv – Capella (Siuntio) – Degerby – Fagervik – Haapajärvi – Hanko – Hyvinkää (ev.lut.) – Hyvinkää (ortod.) - Hyvinkää (vanha) – Inkoo – Järvenpää (ev.lut.) – Järvenpää (ortod.) – Karjaa – Karkkila – Karjalohja – Kauniainen – Kellokoski – Kerava – Kirkkonummi – Klaukkala (ev.lut.) – Klaukkala (ortod.) – Kytäjä – Kärkölä – Lapinjärvi – Lapinjärvi (pikku kirkko) – Lappohja – Liljendal – Lohja – Lohja (tsasouna) – Loviisa – Masala – Merikappeli (Upinniemi) – Mustio – Myrskylä – Mäntsälä – Nummi – Nurmijärvi – Pernaja – Pohja – Porvoo – Porvoon Kristuksen kirkastumisen kirkko – Pornainen – Pukkila – Pusula - Rajamäki – Ruotsinpyhtää – Sammatti – Sipoo (uusi) – Sipoo (vanha) – Siuntio – Snappertuna – Söderkulla – Tammisaari – Tenhola – Tuusula – Täktom (kappeli) – Vihti