Merikappeli

kappeli Upinniemen varuskunnassa Kirkkonummella
Tämä artikkeli kertoo varuskuntakirkosta Kirkkonummen Upinniemessä. Porin Reposaaren merikappelista katso artikkeli Kappeliluoto

Merikappeli on Kirkkonummen Upinniemen varuskunnassa sijaitseva varuskuntakirkko. Lahjoitusvaroin rakennettu kirkko kuuluu 1960-luvun merkittävien modernien kirkkorakennusten joukkoon, ja sen arkkitehtuuria leimaa vahva merellisyys.[1][2]

Merikappeli
Sijainti Upinniemen varuskunta, Kirkkonummi
Koordinaatit 60.02669°N, 24.36356°E
Rakentamisvuosi 1965
Suunnittelija Mikko Heliövaara
Materiaali betoni, punatiili
Tyylisuunta modernismi
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Mikko Heliövaaran suunnittelema kirkko on aktiivisesti varuskunnan käytössä myös opetustilana. Kirkko on ainoa Suomen valtion omistama toiminnassa oleva varuskuntakirkko.[3][4]

Historia muokkaa

Porkkalan (myöhemmin Upinniemen) varuskunnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1957, vuosi sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli luovuttanut vuokra-alueen takaisin Suomelle. Varuskunnan papin, kenttärovasti Kalervo Korpisen mielessä syntyi pian ajatus sotilasyhteisön omasta kirkosta, ja varuskunnan väki otti ehdotuksen innokkaasti vastaan. Hankkeen toteuttamiseksi perustettiin myöhemmin Merikappelin Tuki r.y., joka järjesti arkkitehtuurikilpailun ja alkoi kerätä lahjoitusvaroja rakentamista varten. Hankkeen rahoitus ei edennyt kovin nopeasti, sillä projekti oli kallis ja alhaisella prioriteetilla.[2]

Kirkon arkkitehtuurikilpailuun kutsuttiin Osmo Lappo, Mikko Heliövaara ja Sakari Siitonen. Kilpailun voitti Osmo Lapon työ Navis, joka osoittautui kuitenkin liian kalliiksi rakentaa. Siten toteutettavaksi työksi valittiin Heliövaaran Nautilus.[2][3] Rakennustyön hinnaksi arvioitiin 30-35 miljoonaa vanhaa markkaa, rahauudistuksen jälkeen 475 000 markkaa. Rahoja kerättiin keräyksellä seurakunnista ympäri Suomen. Merkittävimmät yksittäiset tukijat rakentamisessa olivat Wihurin rahasto 275 000 markalla, valtio 80 000 markalla ja Kirkon keskusrahasto 50 000 markalla.[5]

Ensimmäiset louhinnat aloitettiin 30.11.1963, jolloin peruskiven räjäytystöistä vastasi Merivoimien komentaja, vara-amiraali Oiva Koivisto. Peruskiven muurasivat Rakel Wihuri ja kenttäpiispa Toivo Laitinen 28. joulukuuta 1963. Välillä tauonneiden rakennustöiden jälkeen Merikappeli luovutettiin 15. helmikuuta ja vihittiin käyttöön 14. maaliskuuta 1965, arvoltaan 503 000 markkaa.[6]

Arkkitehtuuri ja esineistö muokkaa

Merikappelin muoto kuvaa suuren laivan keulaa, joka nousee alttaripäässään lähes 20 metrin korkeuteen maan pinnasta. Merelliset aiheet toistuvat kellotapulissa, jonka siluetti muistuttaa veneen kolmikulmaista purjetta. Kirkon alttaritauluna toimii merimaisema Suomenlahdelle, joka näyttäytyy yhtä puhuttelevana kaikissa säissä ja kaikkina vuodenaikoina.[2]

Merikappelin esineistö on saatu pääosin lahjoituksina, ja se seuraa aiheiltaan kirkon merellistä henkeä. Rannikkolaivaston vanha joukko-osastolippu muistuttaa Rannikkoprikaatin juurista. Vuonna 1932 naulattu lippu asetettiin Merikappeliin esille vuonna 1971. Merikappelin siunaushiekkalapio on puolestaan koululaiva Suomen Joutsenen ensimmäiseltä purjehdukselta. Matruusi Vilho Taipale kuoli pudottuaan mastosta aluksen kannelle vuonna 1938, jolloin kersantti Jukarainen teki seuraavan päivän siunaustilaisuutta varten erikseen lapion ja hiekka-astian. Siunauksen suorittanut pastori Erkki Kansanaho lahjoitti lapion kappelille vuonna 1973.[7]

Kirkossa on esillä myös Åke Sandvallin tekemä suuri, 274 senttimetriä pitkä ja 140 kiloa painava Suomen Joutsenen pienoismalli. Se luovutettiin kappelille elokuussa 1974, ja paikalla olivat kaikki elossa olleet laivalla palvelleet veteraanit.[4] Saaristolle tyypillisistä kirkkolaivoista poiketen Merikappelin Suomen Joutsenessa on pelastusveneet, sillä mallista haluttiin tehdä mahdollisimman autenttinen.[8]

Elävä varuskuntakirkko muokkaa

Merikappeli on edelleen käytössä oleva kirkkorakennus. Sen suurin käyttäjä on Upinniemen sotilasseurakunta, joka kokoontuu kappelissa hartauksiin, konsertteihin ja jumalanpalveluksiin. Siellä järjestetään alokaskauden tulokirkot ja sotilasrippikoulut konfirmaatioineen. Kirkollisten juhlapyhien yhteydessä Merikappeli täyttyy sotilaista ja varuskunnan muusta väestä. Merikappelia käyttävät myös Kirkkonummen suomen- ja ruotsinkieliset seurakunnat sekä Rannikkosotilaskotiyhdistys.

Vuosittain Merikappelissa suoritetaan lukuisia kirkollisia toimituksia: kasteita, avioliittoon vihkimisiä ja hautaan siunaamisia. Kirkon esineistö on käytössä myös toimituksissa. Alttarivaatteen, jossa pelikaani syöttää verellä poikasiaan, on suunnitellut Dora Jung. Tärkeimmät ehtoollisvälineet on otettu käyttöön Suursaareen valtauksen jälkeen pystytetyssä korsukirkossa. Merikappelin vihkiryijyn nimi on Purjehdus, ja hautaan siunaamisessa käytettävä hiekkalapio on peräisin Suomen Joutsenen seitsemänneltä koulutuspurjehdukselta. Seurakuntasalissa kokoontuvat päivä-, perhe- ja varhaisnuorten kerhot, ja siellä järjestetään kaksi kertaa vuodessa sotilasrippikoulu. Seurakuntasali toimii myös juhlatilana, jossa voidaan nauttia vaikkapa konfirmaatiokahvit tai viettää merkkipäivää.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Helin, Kirsti: Seitsemän päivän kirkko. Muuriankkuri, joulukuu 2015, s. 16. Puolustushallinnon rakennuslaitos. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b c d Kiiveri, Teemu-Oskari: Kruunuvuorenrannan Merikappeli. Opinnäytetyö, 24.4.2019, s. 54-57. Metropolia AMK. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b Upinniemen Merikappeli 50 vuotta Viisykkönen. 25.11.2014. Viitattu 20.2.2020.
  4. a b Knuuti, Jukka: JP27:n Helsinki­-Uusimaan osasto retkeili Upinniemen nykyisyydessä ja Porkkalan historiassa. Parole, Jääkäripataljoona 27.n perinneyhdistyksen jäsenlehti, 2/2019, s. 32. Artikkelin verkkoversio.
  5. Pakola 2018, s. 29
  6. Pakola 2018, s. 30-37, 45
  7. Pakola 2018, s. 78, 81
  8. Pakola 2018, s. 73

Aiheesta muualla muokkaa