Siuntion kirkko

kirkko Siuntiossa

Siuntion Pyhän Pietarin kirkko (ruots. Sjundeå S:t Petri kyrka) on keskiaikainen kirkkorakennus Siuntiossa, Uudellamaalla. Harmaakivinen kirkko on pyhitetty pyhälle Pietarille. Kirkko on rakennettu oletettavasti vuosien 1460 ja 1489 välillä.[1] Samalla paikalla sijaitsi luultavasti jo ennen kivikirkon rakentamista puinen kirkko 1400-luvun alusta lähtien. Kirkossa on kolmilaivainen runkohuone. Runkohuoneen jakaa laivoihin kolme pilariparia, jotka kannattelevat keskilaivan tähtiholveja ja sivulaivojen Andreaan risti -holveja.[1] Kirkko on palanut historian aikana neljä kertaa.[2][3]

Siuntion Pyhän Pietarin kirkko
Sjundeå S:t Petri kyrka
Siuntion Pyhän Pietarin kirkko. Kuva vuodelta 2007.
Siuntion Pyhän Pietarin kirkko. Kuva vuodelta 2007.
Sijainti Siuntio
Koordinaatit 60°10′37.8″N, 024°12′15.3″E
Kirkkokunta Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Hiippakunta Espoon hiippakunta, Porvoon hiippakunta
Seurakunta Siuntion suomenkielinen seurakunta ja Sjundeå svenska församling
Rakentamisvuosi välillä 1460–1489
Materiaali harmaakivi
Istumapaikkoja 350
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Näkymä Siuntion kirkon sankarihauta-alueelta.

Kirkon omistaa Siuntion seurakuntayhtymä ja se on Espoon hiippakuntaan kuuluvan Siuntion suomenkielisen seurakunnan ja Porvoon hiippakuntaan kuuluvan Sjundeå svenska församlingin pääkirkko.[4]

Historia ja arkkitehtuuriMuokkaa

Katolinen aikaMuokkaa

Pyhän Pietarin kirkko rakennettiin paikalla aiemmin sijainneen 1300-luvulla rakennetun Suitian kartanon kappelin kylkeen 1460 ja 1480-lukujen välillä. Uuden kirkon valmistuttua vanhasta kappelista tehtiin sakaristo. Kirkko oli alun perin roomalaiskatolinen. 1500-luvun alussa kirkon lautarakenteinen sisäkatto korvattiin kahdellatoista tiilisellä holvikaarella. Argeologisissa kaivauksissa kirkosta on löydetty jälkiä keskiaikaisesta pääalttarista, sekä kahdesta sivualttarista.[4]

Salama sytytti kirkon katon tuleen vuonna 1526.

Reformaation aikaMuokkaa

Siuntion Pyhän Pietarin kirkon irtaimisto säilyi kirkkoreduktiosta miltei koskemattomana. Myöskään kirkon keskiaikaisia maalauksia ei koskaan peitetty tai puisia pyhimyksiä kuvaavia veistoksia hävitetty reformaation aikana. Kirkko syttyi jälleen tuleen vuonna 1617.[4]

IsovihaMuokkaa

Isonvihan aikaan Pyhän Pietarin kirkko kärsi mittavia tuhoja. Kirkko ryöstettiin perinpohjaisesti ja muun muassa kellotapuli tuhoutui täysin. Siuntion kirkkoherra ja kappalainen pakenivat isoavihaa Ruotsiin ja vain kappalaisen apulainen jäi Siuntioon. Kirkkoa päästiin kunnostamaan vasta 1730-luvulla käyttöä varten.[4][2]

Valistuksen aikakausiMuokkaa

Tuli pääsi jälleen irti kirkossa vuonna 1823, jonka jälkeen kirkon vanhin osa, sakaristona toiminut Suitian entinen kappeli, purettiin asehuoneen ohella. Tulipalon jälkeen myös kirkkoa haluttiin parannella aikakauden arkkitehtuurin ihanteiden mukaan. Kirkon ikkunoita suurennettiin, maalaukset peitettiin valkealla öljymaalilla ja holvikaaria kannattelevat neliskulmaiset pylväät pyöristettiin.[4]

Kirkon maalauksetMuokkaa

1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alussa kirkon seiniin ja holvikaariin tehtiin Raamatun tapahtumista kertovia maalauksia. Maalauksien avulla lukutaidoton väestö sai kuvan siitä, mitä kirkossa puhuttiin, sillä katoliseen aikaan kirkon kieli oli latina.[4][2]

Pyhän Pietarin kirkon maalaukset on tehty kahdessa osassa; vanhimmat ovat vihkiristit 1400-luvun lopulta, joita kirkossa on säilynyt kuusi. Myöhemmät ammattimaalarien tekemät raamatullisista tapahtumista kertovat maalaukset ovat 1500-luvun alusta.[3]

Maalauksia ei koskaan peitetty reformaation aikana, vaan myöhemmin valistuksen aikakautena. Maalaukset päätettiin ottaa esiin ja restauroida vuonna 1938.[4]

Harvinaisia maalausaiheitaMuokkaa

Siuntion Pyhän Pietarin kirkosta löytyy muutamia harvinaisia maalausaiheita; Neitsyt Marian taivaallinen kruunaaminen, sekä Kuolemansyntimies, jonka suusta kaikki seitsemän kuolemansyntiä tulee ulos käärmeiden muodossa.[4]

EsineistöMuokkaa

SaarnastuolitMuokkaa

Pyhän Pietarin kirkossa on kaksi saarnastuolia; osin säilynyt niin kutsuttu Tottien saarnastuoli vuodelta 1625 ja uudempi saarnastuoli vuodelta 1683. Tottien saarnastuolissa on erikoisuutena tuoliin maalatut vaakunat, jotka ovat Kaarina Maununtyttären vaakuna, Tottien vaakuna, sekä Vaasa-suvun vaakuna. Tuolin lahjoitti kirkkoon Sjundbyn linnanherra Åke Tott.[4][2]

Uudemman tuolin on lahjoittanut Turun hovioikeuden presidentti paroni Ernst Johan Creutz. Tämä saarnastuoli on jäljennös Turun tuomiokirkossa sijainneesta saarnastuolista, joka tuhoutui Turun palossa 1600-luvulla. Tuolin valmistajiksi kerrotaan Henrik Mattsson Leino ja Matts Reiman. Saarnastuolia pidetään Reimanin merkittävimpänä saarnastuolina.[4]

 
Tottien saarnastuolin osia

KastemaljaMuokkaa

 
Kastemalja

Kirkon kastemalja on lahjoitettu Hebbla Siggesdotter Sparren toimesta vuonna 1550 Sparren miehen Suitian kartanonherran Erik Flemingin muistoksi. Tämä kastemalja on myöhäisin keskiaikaiseen kastetraditioon liittyvä esine.[4][2]

HautavaakunatMuokkaa

Siuntion kirkossa on sijainnut yhteensä 34 aatelisvaakunaa, joista tähän päivään on säästynyt kolme. Yksi vaakunoista kuuluu vapaaherralliselle Creutz -suvulle, toinen vaakuna puolestaan kuuluu Otto Mauritz Krebsille ja kolmas Krebsin isoäidille Margareta Anrep af Soorille.[4]

HautakappeliMuokkaa

Vapaaherratar Maria Reuterholm sai vuonna 1774 luvan rakentaa graniitista hautakappelin kirkon itäseinälle. Hautakapelli tyhjennettiin Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle, sillä Reuterholmit muuttivat Ruotsiin ja ottivat kaiken irtaimen mukaansa, mukaan lukien vainajat. Nykyisin hautakappeli toimii sakaristona.[4][2][3]

 
Reuterholmien hautakappeli

AlttaritauluMuokkaa

Pyhän Pietarin kirkon alttaritaulu esittää Jeesusta Getsemanessa. Taulun lahjoitti vapaaherratar Reuterholm vuonna 1773 maksuksi Reuterholmien hautakappelista. Taulu on maalattu Tukholmasssa, mutta taiteilija on tuntematon. Taulu on koristeltu sukujen Reuterholm ja Gyllenestjerna vaakunoilla ja tekstillä, joka kertoo vanhan alttarilaitteen konservoidun ja siirretyn Siuntion suomenkieliseen puukirkkoon.[4][2]

 
Alttaritaulu

UrutMuokkaa

Siuntion kirkko sai ensimmäiset urkunsa vuonna 1786 ja täten Siuntion seurakunnasta tuli ensimmäinen maalaisseurakunta, jossa oli omat urut. Nykyiset kirkon urut ovat kirkon kolmannet ja ne on valmistanut urkutehdas Paul Ott Saksassa vuonna 1971.[4][3]

KirkkotekstiilitMuokkaa

Siuntion kirkon uudet kirkkotekstiilit on valmistanut tekstiilitaiteilija Helena Vaari.[4]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 476–477. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  2. a b c d e f g Alf Brenner: ”Kyrkobyggnader och kyrkokonst”, Sjundeå sockens historia I, s. 142-191. Hangö: Hembygdens Vänner i Sjundeå, 1953.
  3. a b c d Martin Favorin: ”Kirkko ja seurakunta”, Siuntion historia, s. 79-90. Siuntion kunta, 1986. ISBN 951-99783-8-0.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p Siuntion Pyhän Pietarin kirkko Siuntion suomalainen seurakunta. Viitattu 29.3.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.