Täktomin kappeli
Täktomin kappeli on Hangossa Täktomin kylässä sijaitseva kirkkorakennus, joka on valmistunut vuonna 1920. Se on rakennettu alun perin yksityiseksi katolikseksi hautakappeliksi, joka siirtyi vuoden 1936 alussa Hangon luterilaisen seurakunnan omistukseen ja vihittiin kirkoksi myöhemmin samana vuonna. Kappeli kärsi pahoja vaurioita Hangon vuokra-aikana 1940–1941 ja se korjattiin 1949. Rakennuksessa on myöhemmin tehty erillisiä kosteusvaurioista johtuvia korjauksia ja kaksi isoa perusteellista korjausta. Täktomin kappeli on suosittu kaste- ja vihkikappeli. Kappeli sijaitsee kapean kujan päässä koivujen ympäröimänä.
| Täktomin kappeli | |
|---|---|
 Täktomin kappeli kesäkuussa 2014. |
|
| Sijainti | Täktom, Hanko |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Hangon seurakuntayhtymä |
| Rakentamisvuosi | 1920 |
| Suunnittelija | Armas Lindgren, Bertel Liljequist |
| Materiaali | tiili |
| Istumapaikkoja | 60 |
 |
|
Hautakappeli muokkaa
Gylphen perhe muokkaa
Kappelin rakennutti liikemies ja tilanomistaja, maisteri Carl Vilhelm Gylphe (1882 Pohja – 1942 Helsinki), joka oli opiskellut Uppsalassa ja Helsingissä ja työskennellyt Pietarissa. Hän oli avioitunut Aimée Ljubov o.s. Höckertin (1893 – 1960 Pariisi) kanssa Pietarissa vuonna 1914. Pariskunta muutti 1915 Hankoon Täktomiin, jossa Gylphen isällä oli tila. Gylpheille syntyi tytär Lucie Vera Paula 3. tammikuuta 1916. Lucie sairastui aivokalvontulehdukseen ja kuoli kaksi- ja puolivuotiaana 29. heinäkuuta 1918. Ranskalainen pappi oli kastanut hänet vain viikkoa ennen. Tytär haudattiin Täktomiin Gylphen omistaman Solbackan tilan maalle. Lucien vuonna 1919 syntynyt veli Robert kastettiin katoliseen uskoon ja äiti Aimée Gylphe kääntyi katoliseksi vuonna 1922.
Kappeli muokkaa
Kappelin suunnittelivat arkkitehdit Armas Lindgren ja Bertel Liljequist ja se rakennettiin 1919–1920. Se muurattiin tiilestä ja siihen tuli paanukatto. Kappeli on malliltaan pitkäkirkko, jonka eteläpäädyssä on torni, pohjoispäässä kuori ja länsisivulla sakasti. Muotokieli on gotiikkaa, torni viittaa kuitenkin barokkiin.[1]
Perheen hajoaminen muokkaa
Gylphen maatilayritys teki pian kappelin valmistumisen jälkeen vararikon, jonka myötä perhe hajosi ja sen jäsenet muuttivat pois Hangosta. Kappeli oltiin lahjoitettu vuonna 1919 helsinkiläiselle katoliselle hyväntekeväisyysyhdistykselle, jonka oli määrä pitää vuosittain Lucien kuolinpäivänä muistomessu kappelissa. Messu järjestettiin vain kerran tai kahdesti. Lahjakirjassa oli vielä ehto, että kappeli tulee lahjoittaa katoliselle seurakunnalle, jos järjestön toiminta estyy. Kappeli päätyi kuitenkin Täktomin kylän maita palstoittaneelle yhtiölle. Yhtiö lahjoitti kappelin ja sen tontin Hangon seurakunnalle. Lahjoitukselle asetettiin ehdoksi, että kappeli kunnostetaan jumalanpalveluskäyttöön. Lahjoitus on otettu vastaan tammikuussa 1936. Kappeli oli kärsinyt pahoin hoidon puutteesta.[1]
Kirkoksi täktomilaisille muokkaa
Seurakunta kunnosti kappelin vuosina 1935–1936, muun muassa rikkoontuneet ikkunat ja ovet uusittiin, tehtiin paanukaton tilalle peltikatto, uusi lattia ja seinät korjattiin. Kyläläiset olivat ottaneet hoitaakseen kappelin tien kunnossapidon ja yksityishenkilöt lahjoittivat sinne tarpellista esineistöä. Kappelin vihki Porvoon piispa Max von Bonsdorff 15. marraskuuta 1936. Se oli Hangon maaseurakunnan käytössä, kunnes se ja Hangon kaupunkiseurakunta vuonna 1977 yhdistettiin.[1] Sitä ennen täktomilaiset olivat pitäneet kirkonmenot kylän koulussa.[1]
Sodan vauriot muokkaa
Kappelin sisustus tuhoutui ja rakennus kärsi muutenkin pahoja vaurioita Hangon vuokra-aikana 1940–1941 sattuneessa tulipalossa. Korjauksia tehtiin ensin vain siinä määrin, että vielä pahemmalta tuholta vältyttäisiin. Vuonna 1949 kappeli korjattiin perusteellisesti. Korjauksen suunnitteli arkkitehti Liljequist, joka noudatti Lindgrenin alkuperäistä suunnitelmaa. Jälleen uusittiin ovet, ikkunat ja lattia. Kappeliin palautettiin paanukatto. Seinät kalkittiin ulkoa ja sisältä ja tehtiin uusi kiinteä sisustus.[1]
Myöhempiä korjauksia muokkaa
Kappelin torni uusittiin vuonna 1959 ja tehtiin ulkorappaus. Vuonna 1961 kappeliin tuli sähkövalaistus ja öljylämmitys. Vaikka rakennusta lämmitettiin talvellakin, se kärsi kosteusvaurioista ja öljylämmitys uusittiin jo vuonna 1963.[1]
Kappeli korjattiin sisältä ja ulkoa vuonna 1971, korjaukset suunnitteli arkkitehti Lars Rejström. Öljylämmitys vaihtui sähkölämmitykseksi. Myös ympäristö kunnostettiin. Kappeli vihittiin uudelleen 9. huhtikuuta 1972.[1]
Kosteusongelmat vaivasivat kappelia myöhemminkin, korjauksia tehtiin 1998–1999 ja ympäristö salaojitettiin 2000. Seuraava perusteellinen korjaus oli vuonna 2007, suunnittelijana oli arkkitehti Gunnel M. Helander. Sisustus uusittiin kokonaan ja kiinteiden penkkien sijaan kappeliin tehtiin irralliset tuolit. Sisustuksessa haluttiin palauttaa alkuperäistä uusgoottilaista tunnelmaa muun muassa sisävärityksellä.[1]
Soitin muokkaa
Kappeliin oli hankittu urkuharmoni vuonna 1937. Vuoden 1971 korjauksen yhteydessä se korvattiin urkupositiivilla eli siirrettävillä pienillä uruilla, jotka vaihdettiin vuonna 1975 5-äänikertaisiksi. Vuonna 2007 kappeliin tuli digitaaliset urut.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Täktomin kappeli Wikimedia Commonsissa
Askola – Bromarv – Capella (Siuntio) – Degerby – Fagervik – Haapajärvi – Hanko – Hyvinkää (ev.lut.) – Hyvinkää (ortod.) - Hyvinkää (vanha) – Inkoo – Järvenpää (ev.lut.) – Järvenpää (ortod.) – Karjaa – Karkkila – Karjalohja – Kauniainen – Kellokoski – Kerava – Kirkkonummi – Klaukkala (ev.lut.) – Klaukkala (ortod.) – Kytäjä – Kärkölä – Lapinjärvi – Lapinjärvi (pikku kirkko) – Lappohja – Liljendal – Lohja – Lohja (tsasouna) – Loviisa – Masala – Merikappeli (Upinniemi) – Mustio – Myrskylä – Mäntsälä – Nummi – Nurmijärvi – Pernaja – Pohja – Porvoo – Porvoon Kristuksen kirkastumisen kirkko – Pornainen – Pukkila – Pusula - Rajamäki – Ruotsinpyhtää – Sammatti – Sipoo (uusi) – Sipoo (vanha) – Siuntio – Snappertuna – Söderkulla – Tammisaari – Tenhola – Tuusula – Täktom (kappeli) – Vihti