Suomen Joutsen

museolaiva Turun Aurajoessa

Suomen Joutsen (entiset nimet Laënnec, Oldenburg) oli Suomen laivaston koululaiva, joka on nykyisin museolaivana Forum Marinumissa Turun Aurajokeen ankkuroituna. Alus on kolmimastoinen teräsrunkoinen täystakiloitu purjelaiva, fregatti.

Suomen Joutsen
Suomen Joutsen 1932.jpg
Military flag of Finland.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja St. Nazaire
Laskettu vesille 1902
Tila museo
Tekniset tiedot
Uppouma 3 900 t
Pituus 93,8 m (kokonaispituus)
70,3 m (vesiraja)
Leveys 12,2 m
Syväys 3,4 m
Koneteho purjepinta-ala 1 678 m2
Nopeus 12,5 solmua

ValmistusMuokkaa

Nantesilainen Société Anonyme des Armanteurs Nantais tilasi aluksen Chantiers et Ateliers de Penhoëtin telakalta Saint-Nazairesta. Se laskettiin vesille 7. elokuuta 1902 nimellä Laënnec.[1]

PalvelusMuokkaa

Aluksen ensimmäisenä päällikkönä oli merikapteeni Turbé, jonka alaisuudessa alus teki kolme ensimmäistä matkaansa. Merikapteeni Achilles Guriec vastaanotti päällikkyydeen 1906 Turbén jäädessä eläkkeelle. Guriec sai sairaskohtauksen laivallaan 1916, jolloin päälliköksi nimitettiin kapteeni d' Emile Delanoë. Aluksella tehtiin kaikkiaan 15 matkaa, joista pisimmät Australiaan ja Etelä-Amerikkaan. Alus myytiin 1. joulukuuta 1920 Compagnie Plissonille, minkä jälkeen se oli kaksi vuotta ankkurissa St. Nazairessa. Alus myytiin marraskuun lopulla 1922 edelleen hampurilaiselle Hans Hinrich Schmidt & Co varustamolle, joka nimesi aluksen Oldenburgiksi.[2]

Koulu-rahtilaivana ollut alus sai 1928 uuden omistajan, Seefart Segelschiffs-Reederei G.m.b.H. Saksalaisomistuksessa alus teki kahdeksan matkaa, joista viimeinen päättyi 14. maaliskuuta 1930. Matkan jälkeen alus ankkuroitiin Bremerhaveniin.[3]

Suomen valtio osti 1930 aluksen laivaston koululaivaksi. Merkittävin Suomen Joutseneen tehty muunnos oli moottoreiden asentaminen. Aluksen pääkoneiksi asennettiin kaksi 200 hevosvoiman Skandia-kuulamoottoria ja apumoottoreiksi kaksi pientä 8-15 hevosvoiman Skandia-kuulamoottoria. Pääkoneet osoittautuivat pian alimitoitetuiksi, ja alus liikkui niillä lähinnä satamaan mennessään ja lähtiessään. Pisin ajomatka omilla koneilla oli matka Panaman kanavan läpi. Ennen toista maailmansotaa alus ehti tehdä kahdeksan pitkää koulutuspurjehdusta, joiden aikana julkaistiin laivalla Joutsen-nimistä lehteä.

Talvi- ja jatkosodan alus oli sukellusveneiden ja moottoritorpedoveneiden emälaivana ja osallistui sotien jälkeen miinanraivaukseen tukialuksena. Aluksen mastot oli poistettu sotavuosina, ja sitä liikuteltiin hinaajalla.

Vuosina 1949–1955 Suomen Joutsenella tehtiin Itämerellä pienehköjä edustus- ja koulutuspurjehduksia. Alus oli menossa käyttönsä jälkeen romuttamolle, mutta Niilo Wälläri vaati valtiolta loppusijoituspaikkaa, ja laiva sijoitettiin Turkuun.

 
Suomen Joutsen museoituna vuonna 2021.

Vuodesta 1960–1988 Suomen Joutsen toimi merimiesammattikouluna Turussa kiinnitettynä Aurajoen rantaan Martinsillan viereen. Vuonna 1991 alus siirtyi valtiolta Turun kaupungin omistukseen museolaivaksi, ja se siirrettiin vuonna 2002 nykyiselle paikalleen Forum Marinum -museon yhteyteen lähemmäksi Aurajoen suuta. Suomen Joutsen on olennainen osa Aurajoen maisemaa.

ValtameripurjehduksetMuokkaa

1. matka

22.12.1931–22.5.1932. Matkareitti: Helsinki – Porkkalan majakka ( lähtö 28.12.) - Kööpenhamina (Tanska) – Trongisvágur (Färsaaret) – Hull (Englanti) – Las Palmas (Kanariansaaret, Espanja) – 5,5 astetta pohjoista leveyttä – Ponta Delgada (Azorit) – Vigo (Espanja) – Helsinki.[4]

2. matka

16.10.1932–3.6.1933. Matkareitti: Helsinki – Las Palmas (Kanariansaaret, Espanja) – Rio de Janeiro (Brasilia) – Montevideo (Uruguay) – Buenos Aires (Argentiina) – Saint Lucia (Pienet Antillit) – Saint Thomas (Neitsytsaaret) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Helsinki.[5]

3. matka

1.11.1933–15.5.1934. Matkareitti: Helsinki – Marseille (Ranska) – Aleksandria (Egypti) – Napoli (Italia) – Santa Cruz (Kanariansaaret) – Port-au-Prince (Haiti) – Lissabon (Portugali) – Helsinki.

4. matka

31.10.1934–3.5.1935. Matkareitti: Helsinki – Cartagena (Espanja) – Pireus (Kreikka) – Saloniki (Kreikka) – Beirut (Libanon) – Haifa (Englannin Palestiina) – Aleksandria (Egypti) – Casablanca (Marokko) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Gravesend (Englanti) – Helsinki. Matkalla oli mukana Suomen Vientiyhdistyksen teollisuustuotteiden vientinäyttely.

5. matka

9.10.1935–2.7.1936. Matkareitti: Helsinki – Lissabon (Portugali) – La Guaira (Venezuela) – Cartagena (Kolumbia)Colón (Panama) – Panaman kanava – Balboa (Panama) – Callao (Peru) – Valparaíso (Chile) – Kap Horn – Buenos Aires (Argentiina) – Rio de Janeiro (Brasilia) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Helsinki. Matkalla oli mukana Suomen Vientiyhdistyksen teollisuustuotteiden vientinäyttely.

6. matka

2.11.1936–1.5.1937. Matkareitti: Helsinki – Oporto (nykyinen Porto, Portugal) – Dakar (Senegal) – Ciudad Trujillo (nyk. Santo Domingo, Dominikaaninen tasavalta) – Vera Cruz (Meksiko) – Havanna (Kuuba) – New York (Yhdysvallat) – Oslo (Norja) – Helsinki. Matkalla oli mukana Suomen Vientiyhdistyksen teollisuustuotteiden vientinäyttely.

7. matka

20.10.1937–12.5.1938. Matkareitti: Helsinki – Funchal (Madeira) – Montevideo (Uruguay) – Tristan da Cunha (Isolle-Britannialle kuuluva saariryhmä eteläisellä Atlantilla) – Kapkaupunki (Etelä-Afrikka) – Calais (Ranska) – Helsinki.

8. matka

27.10.1938–23.4.1939. Matkareitti: Helsinki – Bordeaux (Ranska) – Casablanca (Marokko) – Pernambuco (nyk. Recife, Brasilia) – San Juan (Puerto Rico) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Rotterdam (Hollanti) – Helsinki.

Laivan päällikkönä toimi ensimmäisen matkan puoliväliin komentajakapteeni Arvo Alfred Lieto. Ensimmäisen matkan puolivälistä kahdeksannen matkan puoliväliin päällikkönä toimi komentajakapteeni John William Konkola ja viimeisen, kahdeksannen matkan puolivälistä kapteeniluutnantti Unto Voionmaa.[6]

Komentajakapteeni Konkola oli jo ottaessaan tehtävän vastaan "albatrossi" eli kiertänyt Kap Hornin lastipurjelaivan päällikkönä, koska hän oli myös merikapteeni, toisin kuin useimmat meriupseereista. Hän jäikin viimeiseksi tämän oppiarvon suorittaneista Suomen Joutsenen päälliköistä.

PäällikötMuokkaa

Päälliköt aluksen ollessa Suomen valtion omistuksessa:[7]

  1. Arvo Alfred Lieto, komentajakapteeni, merikapteeni, 23.11.1931–11.03.1932[7] Hän joutui palaamaan kotimaahan eversti Väinö Valveen käskystä tekemään selvitystä Färsaarilla tapahtuneesta onnettomuudesta.[8]
  2. John William Konkola, komentajakapteeni, merikapteeni, 11.3.1932–3.12.1938
  3. Unto Adolf Voionmaa, kapteeniluutnantti, 3.12.1938–22.4.1941
  4. Arno Valio Lapinjousi, komentajakapteeni 11.6.1948–27.4.1951
  5. Alpo Kalervo Lamminen, komentajakapteeni, 27.4.1951–22.11.1952

LähteetMuokkaa

  • Aalste, Juhani & Aittola, Heikki & Mauno, Jukka: Suomen Joutsen. Helsinki: Merikustannus Oy, 1989. ISBN 951-95457-2-7.
  • Auvinen, Visa: Suomen Joutsen onnekas satavuotias. Valtameripurjehdukset mukana olleiden kertomina. Turku: Suomen Joutsenen valtameripurjehtijain perinneyhdistys ry, 2002. ISBN 951-9129-48-0.
  • Kantola, Heikki: Suomen Joutsenella: Ilmari Wartiaisen päiväkirja koululaiva Suomen Joutsenen ensimmäiseltä valtameripurjehdukselta. Heinola: K-Systems Contacts Oy, 2010. ISBN 978-952-67416-0-4.
  • Kujala, Arvi H.: Suomen Joutsenen näköaloja Etelä-Amerikan matka 1932-1933. WSOY, 1934.

ViitteetMuokkaa

  1. Auvinen 2002 s. 9
  2. Auvinen 2002 s. 10
  3. Auvinen 2002 s. 15-17
  4. Kantola 2010 s. 16
  5. Kujala 1934 s.10
  6. Aalste, J: "Suomen Joutsen.", sivu 23. Merikustannus Oy, 1989
  7. a b Suomen Joutsen
  8. Suomen joutsenen ensimmäinen valtameripurjehdus

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Auvinen, Visa: Suomen Joutsen kauppalaivastomme merimiesten kouluna. Valtion merimiesammattikoulu, Turun merimiesammattikoulu, Turun suomenkielinen merenkulkuoppilaitos. Turku: Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain perinneyhdistys ry, 2008. ISBN 978-952-92-3856-9.
  • Auvinen, Visa: Vierailijoita Suomen Joutsenella. Koululaivan vieraskirja kuvin ja taustoin kerrottuna. Turku: Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain perinneyhdistys ry, 2009. ISBN 978-952-67235-0-1.
  • Auvinen, Visa: Suomen Joutsen sodassa. Laivastomme koululaiva sotatoimissa vuosina 1939-44. Turku: Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain perinneyhdistys ry, 2011. ISBN 978-952-67235-2-5.
  • Auvinen, Visa: Suomen Joutsen maamme viennin edistäjänä 1930-luvulla. Uivat vientinäyttelyt Suomen Joutsenella vuosina 1939-44. Turku: Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain perinneyhdistys ry, 2013. ISBN 978-952-67235-4-9.

VerkkoviitteetMuokkaa