Dakar

Senegalin pääkaupunki

Dakar on Senegalin pääkaupunki ja maan suurin kaupunki. Se sijaitsee Atlantin valtameren rannikolla ja on Afrikan läntisin kaupunki. Vuonna 2007 Dakarissa oli 2 243 000 asukasta. Dakar on Senegalin hallinnollinen keskus ja yksi Afrikan merkittävimpiä satamakaupunkeja.

Dakar
vaakuna
vaakuna

Dakar

Koordinaatit: 14°41′N, 17°26′W

Valtio  Senegal
Alue Dakar
Departementti Dakar
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 547[1] km²
Väkiluku (2017)  (arvio) 3 529 300
 – Väestötiheys 6 452,1[1] as./km²









Place de l'Indépendance.
Dakaria 1930-luvulla.

Dakar oli vuosittain järjestettävän Dakar-aavikkorallin päätepiste vuoteen 2007 asti.

Maantiede

muokkaa
 
Dakar kuvattuna kansainväliseltä avaruusasemalta 2011.

Dakar sijaitsee Kap Verden niemen länsikärjessä suurin piirtein Senegal- ja Gambiajokien puolivälissä, Sahelin alueella. Dakar on Afrikan mantereen läntisin kaupunki.[2]

Ilmasto

muokkaa

Dakarissa on Köppenin ilmastoluokituksen mukaan subtrooppinen aroilmasto. Vuoden ympäri on kuumaa, syksyllä on erittäin sateista ja muulloin erittäin kuivaa. Vuoden keskilämpötila on noin 25 °C ja keskimääräinen sademäärä 470 millimetriä. Lokakuu on lämpimin kuukausi. Silloin vuorokauden keskilämpötila on noin 28 °C. Viilein kuukausi on helmikuu, jolloin keskilämpötila on noin 22 °C. Sateisin kuukausi on elokuu, jolloin sataa keskimäärin noin 180 millimetriä. Maalis- ja huhtikuut puolestaan ovat kuivimmat kuukaudet. Silloin keskimääräinen sadanta on 0 millimetriä.[3]

Historia

muokkaa

Kap Verden niemimaan alkuperäisasukkaita ovat lebout, jotka asuttivat ennen Dakarin perustamista Yoffin, Ouakamin, Ngorin ja Hannin kyliä.[2] Niemimaa kuului Kayorin kuningaskuntaan.[4] Alueen ensimmäiset eurooppalaiset olivat vuonna 1444 portugalilaiset, ja heidän jälkeensä tulivat muut eurooppalaiset, jotka toimivat pääasiassa parin kilometrin päässä Dakarin rannikolta itään sijaitsevalta Goréen saarelta käsin. Gorée palautettiin Ranskalle Wienin kongressin tuloksena vuonna 1815. 1820-luvun alkupuolella saarelta käsin toteutettiin useita epäonnistuneita yrityksiä perustaa siirtokunta mannermaalle. Vuonna 1857 Senegalin kuvernööri Louis Faidherbe määräsi merijalkaväen joukot rakentamaan linnoituksen Goréen saaren vastapäiselle niemekkeelle mantereen puolella. Heitä seurasi useita saaren asukkaita, jotka alkoivat viljellä maata ja rakentaa taloja. Ranskalainen kauppalaivayhtiö Messageries Maritimes valitsi Dakarin pysähdyspaikaksi merireitillä Bordeaux’sta Rio de Janeiroon ja osti maata hiilen varastointia varten. Ranskalaiset viranomaiset laajensivat Dakarin satamaa vuosina 1862–1866 yhtiön suurten laivojen tarpeita vastaavaksi. Satama oli kuitenkin sijainniltaan huono sisämaan tarpeita ajatellen, ja pääasiallinen kauppaliikenne siirtyi Rufisquen satamaan Dakarista itään. Dakarin kasvu pysähtyi vuoteen 1885 saakka, jolloin kaupunkiin valmistui rautatie Saint-Louisista. Saint-Louisin satama oli puolestaan vaikeakulkuinen tulvakausina, ja rautatien valmistuttua liikenne siirtyi Dakariin. Kaupungin asukasluku kaksinkertaistui vuosina 1885–1888 ja uudestaan vuoteen 1891 mennessä.[2]

Vuonna 1902 Dakarista tehtiin Ranskan Länsi-Afrikan pääkaupunki, ja samalla vuosikymmenellä valmistuivat kenraalikuvernöörin palatsi ja muita hallinnollisia rakennuksia. Satamaa laajennettiin edelleen, ja sen pohjoisosaan rakennettiin laivastotukikohta. Vuonna 1914 Dakarissa oli noin 24 000 asukasta ja vuonna 1921 jo 32 000. Dakarin nopean kasvun ansiosta ranskalaiset kaupunkisuunnittelijat saattoivat kokeilla teorioitaan terveydenhuollosta trooppisissa olosuhteissa. Afrikkalaiselle väestölle perustettiin vuonna 1916 Medina-niminen kaupunginosa keltakuumeen hillitsemiseksi, ja vuonna 1918 ja 1919 perustettiin paikalliselle väestölle lääketieteellisiä oppilaitoksia. Ensimmäinen maailmansota oli keskeyttänyt sataman investoinnit, mutta sen päätyttyä niitä jatkettiin edelleen. Vuonna 1923 valmistui rautatie Nigerjoelle, mikä vauhditti kaupungin kasvua entisestään. Vuonna 1924 kaupungissa asui 40 000 asukasta ja vuonna 1936 92 000. Ranskan kärsittyä tappion toisessa maailmansodassa vuonna 1940 Dakarin kenraalikuvernööri Boisson oli uskollinen Vichyn Ranskalle, ja hänen joukkonsa voittivat Charles De Gaullen Vapaa Ranskan joukot saman vuoden syyskuussa. Liittoutuneet hallitsivat kuitenkin meriä, ja Dakarin sataman kauppaliikenne lakkasi. Vapaa Ranska sai alueen käsiinsä operaatio Soihdun jälkeen vuonna 1942.[2]

Toisen maailmansodan jälkeen Dakar oli Ranskan Länsi-Afrikan suurimpana kaupunkina työläislevottomuuksien keskus. Satamatyöntekijöiden lakko marraskuussa 1945 kärjistyi yleislakoksi tammikuussa 1946. Vuonna 1947 lakossa olivat puolestaan rautatieläiset, joiden lakko levisi Dakarista muuallekin Länsi-Afrikkaan. Dakar oli myös poliittisen elämän keskus, ja siellä aloittivat uransa muun muassa Mamadou Dia, Lamine Guèye ja Leopold Senghor. Sodan jälkeistä aikaa leimasi myös muuttoliike maalta kaupunkiin. Vuonna 1952 Dakarissa oli jo 250 000 asukasta. Tällöin rakennettiin Medinasta koilliseen ja pohjoiseen uudet Grand-Dakar- ja SICAP-kaupunginosat, ja samalla muu Dakaria ympäröinyt niemimaa rakennettiin täyteen. Kesäkuussa 1960 Dakarista tuli itsenäisen Malin liittovaltion pääkaupunki, ja se säilyi Senegalin pääkaupunkina liittovaltion hajotessa.[2]

Talous

muokkaa

Dakar on yksi trooppisen Afrikan johtavista teollisuuden ja palveluiden keskuksista. Kaupungin tärkeimpiin teollisuuden aloihin kuuluvat maapähkinäöljyn valmistus, kalan säilöminen, kuorma-autojen kokoaminen ja öljynjalostus.[5]

Liikenne

muokkaa

Dakarissa sijaitsee Dakarin kansainvälinen lentoasema, joka on Senegalin tärkein lentoasema. Se sijaitsee viisi kilometriä kaupungin keskustasta.[6] Dakar on myös Dakar-Niger-rautatien toinen päätepiste.

Väestö

muokkaa

Vuoden 2017 arvion mukaan Dakarissa asui yhteensä 3 529 300 henkilöä, ja viimeisimmässä väestönlaskennassa vuonna 2013 heitä oli 3 137 196.[1]

Vuoden 1961 väestönlaskennan mukaan kaupungin asukkaista yhdeksän kymmenesosaa kuului afrikkalaiseen väestönosaan. Noin puolet kaupungin asukkaista oli wolofeja ja pienempiä ryhmiä olivat tukulorit, lebout ja sererit. Vielä vuonna 1961 kaupungissa asui myös 9 900 ranskalaista, mutta heidän määränsä on sittemmin vähentynyt. Toinen merkittävä väestönosa ovat libanonilaiset ja syyrialaiset, jotka ovat vaikuttaneet etenkin kaupan alalla. Noin neljä viidesosaa Dakarin asukkaista harjoittaa islamia, ja vähemmistö kuuluu katolilaiseen kirkkoon ja eri protestanttisiin kirkkoihin. Muslimit kuuluvat Maliki-koulukuntaan, ja edelleen monet heistä kuuluvat uskonnollisiin veljeskuntiin, joita johtaa hengellinen päämies. Maalta Dakariin muuttaneet kuuluvat useisiin eri veljeskuntiin. Tuhannet dakarilaiset tekevät vuosittain pyhiinvaelluksen Dakarista muridismin pääkaupunki Toubaan.[4]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Senegal citypopulation.de. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e Kevin Shillington: Encyclopedia of African History, s. 335–336. New York: Fitzroy Dearborn, 2005. ISBN 1-57958-245-1 (englanniksi)
  3. Climate Dakar climate-data.org. Climate-Data.org. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
  4. a b P. J. Bearman, Th. Bianquis, C. E. Bosworth, E. van Donzel ja W. P. Heinrichs: Encyclopaedia of Islam, Volume XII (Supplement), s. 179–183. (Volume XI, W—Z) Koninklijke Brill, Leiden, 2004. ISBN 90-04-13974-5 (englanniksi)
  5. Dakar Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.10.2017. (englanniksi)
  6. AZ Airports

Aiheesta muualla

muokkaa