Liittoutuneet

toisen maailmansodan voittanut liittouma
Tämä artikkeli käsittelee toisen maailmansodan liittoutuneita. Ensimmäisen maailmansodan liittoutuneita käsittelee artikkeli Ympärysvallat.

Liittoutuneet tarkoittaa yleensä toisessa maailmansodassa 1939–1945 akselivaltoja vastaan taistellutta liittoumaa.[1]

Liittoutuneet
  Liittoutuneet siirtomaineen   Liittoutuneisiin Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen liittyneet   Akselivallat   Puolueettomat
  Liittoutuneet siirtomaineen
  Liittoutuneisiin Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen liittyneet
  Akselivallat
  Puolueettomat
Jäsenet

 Puola (1939)
 Ranska (1939)
 Yhdistynyt kuningaskunta (1939)

 Alankomaat (1940)
 Belgia (1940)
 Norja (1940)
 Kreikka (1940)
 Jugoslavia (1941)
Kiinan tasavallan vuosina 1940–1945 käytössä ollut lippu. Kiinan tasavalta (1941)
 Neuvostoliitto (1941)
 Yhdysvallat (1941)
 Brasilia (1942)
Komentajat Puola Edward Rydz-Śmigły
Ranska Charles de Gaulle
Yhdistynyt kuningaskunta Winston Churchill
Kiinan tasavallan vuosina 1940–1945 käytössä ollut lippu. Tšiang Kai-šek
Neuvostoliitto Josif Stalin
Yhdysvallat Franklin D. Roosevelt
Yhdysvaltalainen juliste vuodelta 1942.

Merkittävimmät liittoutuneiden jäsenet olivat Ranska, Britannia, Kiina (tuolloin Manner-Kiinaa edustanut Kiinan tasavalta), Neuvostoliitto ja Yhdysvallat. Liittoutuneita olivat vastassa akselivallat, joihin kuuluivat Saksa, Italia, Japani, Unkari, Bulgaria ja Romania. Suomi oli Saksan liittolainen ja Pohjois-Suomen rintamasta vastasivat saksalaiset.

Britannia, Ranska ja Puola solmivat toisen maailmansodan alussa 6. huhtikuuta 1939 sotilaallisen liiton. Myös Neuvostoliitto otettiin mukaan neuvotteluihin, jotka kuitenkin epäonnistuivat. Neuvostoliitto solmi sitten hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa. Kiina liittyi sotaan 9. joulukuuta 1941, Neuvostoliitto 22. kesäkuuta 1941 ja Yhdysvallat 8. joulukuuta 1941. 1. tammikuuta 1942 lähtien liittoutuneita nimitettiin virallisissa yhteyksissä ”yhdistyneiksi kansakunniksi”. Nämä maat nousivat myös sodan jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyviksi jäsenmaiksi.

Ranska antautui Saksalle 22. kesäkuuta 1940, ja Vapaan Ranskan joukot olivat pienemmät kuin muiden liittoutuneiden. Vichyn Ranskasta tuli de facto osa akselivaltoja heinäkuussa 1940.

Monet akselivaltojen miehittämät maat jatkoivat taistelua maanpakolaishallitusten ja vastarinnan muodossa: Alankomaat, Belgia, Jugoslavia, Kreikka, Luxemburg, Norja, Puola, Tanska, Tšekkoslovakia.

Myös useat Brittiläisen kansainyhteisön maat julistivat sodan Saksalle ja lähettivät joukkoja sitä vastaan: Australia, Kanada, Etelä-Afrikka ja Uusi-Seelanti. Britannian ja Alankomaiden siirtomaat taistelivat emämaidensa osana. Ranskan siirtomaissa käytiin taisteluja Vapaan Ranskan ja Vichyn Ranskan kesken tai Vichyn Ranskan ja anglosaksien kanssa. Brittien heinäkuussa 1940 Ranskan laivastoa vastaan tekemä hyökkäys, jossa kuoli satoja merimiehiä, aiheutti merkittävää brittien vastaista mielialaa Vichyn Ranskan asevoimissa ja siirtomaissa useiden vuosien ajan.

Heinäkuussa 1944 aloitettiin Brasilian 25 300 miehen joukon laivaaminen Italiaan, jossa he osallistuivat taisteluihin marraskuusta alkaen. Muut liittoutuneet: Iran, Irak, Etiopia, Filippiinit, Bolivia, Kolumbia, Costa Rica, Kuuba, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Guatemala, Haiti, Honduras, Meksiko, Nicaragua ja Panama. Näiden maiden osallistuminen sotatoimiin jäi lähinnä symboliseksi. Irlannin tasavaltaan viitattiin ”neutraalina liittolaisena”. Sodan loppupuolella myös Ruotsi oli kallistuneena liittoutuneiden puolelle, vaikka se oli puolueeton.

Ensin brittien ja sitten Yhdysvaltain miehittämä Islanti julistettiin vuonna 1944 itsenäiseksi miehitetystä Tanskasta. Saksalaisten Grönlantiin perustamat tukikohdat tuhottiin, ja alue säilyi liittoutuneilla.

Mongolian sotilaita osallistui sotaan neuvostoliittolaisten tukena ensin Saksaa ja sitten Japania vastaan.

LähteetMuokkaa

  1. Toinen maailmansota (suomenkielisen termin viite) Mannerheim. Viitattu 16.1.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa