Kansainyhteisö
Kansainyhteisö (engl. Commonwealth of Nations; vuodet 1926–1949 Brittiläinen kansainyhteisö, engl. British Commonwealth of Nations) on Britannian ja sen entisten alusmaiden ja territorioiden muodostama yhteisö. Jäsenvaltioiden joukossa on myös neljä valtiota, Gabon, Mosambik, Ruanda ja Togo, joilla ei ole brittiläistä siirtomaataustaa.
Kansainyhteisö | |
---|---|
Commonwealth of Nations | |
Kansainyhteisön jäsenvaltiot |
|
Perustettu | 19. marraskuuta 1926 |
Päämaja | Marlborough House, Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
Jäsenet | 56 jäsenvaltiota |
Viralliset kielet | englanti |
Kansainyhteisön päämies | Charles III |
Pääsihteeri | Patricia Scotland |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Organisaatio ja toiminta
muokkaaKansainyhteisö poikkeaa monista muista kansainvälisistä järjestöistä siinä, ettei sillä ole peruskirjaa eikä virallisia sääntöjä. Jäsenmaita sitovat yhteen yhteiset perinteet, instituutiot sekä taloudelliset siteet. Järjestön toiminta perustuu pitkälti sen jäsenten välisiin yhteisneuvotteluihin.[1] Yhteisön mailla ei ole valtaa puuttua toistensa asioihin, eivätkä yhteisön maat toimi yhdessä esimerkiksi ulkopoliittisissa kysymyksissä.
Kansainyhteisön päämies on Britannian monarkki, jonka tehtävä on lähinnä symbolinen. Hän on myös 16 jäsenvaltion valtionpäämies.[2] Kansainyhteisön keskeisin elin on jäsenvaltioiden hallitusten päämiesten tapaaminen, joka järjestetään kahden vuoden välein.[1] Sen yhteydessä eri valtioiden johtajat voivat keskustella yhteisistä haasteista ja asettaa uusia tavoitteita.[2]
Pääsihteerin johtama Kansainyhteisön sihteeristö järjestää järjestön toimintaa ja pyrkii pitämään yllä jäsenvaltioiden suhteita.[1] Sihteeristö toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa päämiesten tapaamisen asettamien tavoitteiden toteuttamisessa. Sihteeristön toimisto on Lontoossa Marlborough Housessa. Hallituksen päämiehet valitsevat pääsihteerin, joka voi istua maksimissaan kaksi nelivuotista kautta.[2] Sihteeristö vastaa hallintoneuvostolle, jossa istuu jäsenvaltioiden Britannian korkeat edustajat.[1]
Britannian kuningas Charles III hallitsee myös suoranaisena valtionpäämiehenä Commonwealth realm -nimellä tunnettuja Kansainyhteisön sisäpiirin jäseniä Antigua ja Barbudaa, Australiaa, Bahamaa, Belizea, Kanadaa, Grenadaa, Jamaikaa, Uutta-Seelantia, Papua-Uutta-Guineaa, Saint Kitts ja Nevisiä, Saint Luciaa, Saint Vincent ja Grenadiineja, Salomonsaaria ja Tuvalua.
Yhteisön tehtävänä on kehittää jäsentensä demokratiaa sekä koordinoida kehitysyhteistyötä rikkaiden ja köyhien jäsenmaiden välillä johtamalla esimerkiksi koulutushankkeita. Kansainyhteisön maiden parhaat urheilijat puolestaan osallistuvat joka neljäs vuosi Kansainyhteisön kisoihin, joissa järjestetään kilpailuja useissa lajeissa.
Historia
muokkaaKansainyhteisö-termin otti käyttöön Britannian pääministeri Archibald Philip Primrose vuonna 1884.[3] Parlamentin puhemies Joseph Chamberlain totesi vuonna 1905, että siirtomaat olivat Britannian “sisarvaltioita”.[3] Vuonna 1918 siirtomaiden päämiehet puhuivat “Vapaiden maiden liitosta” ja “Keisarillisen Kansainyhteisön yhdistyneistä kansakunnista”.[3]
Ajatus itsenäisten valtioiden Kansainyhteisöstä syntyi jo 1800-luvulla, kun Brittiläisen imperiumin sisälle syntyi uusia dominioita, joita aluksi kutsuttiin myös “herruusalueiksi”. Dominiot saivat päättää sisäisistä asioistaan, mutta olivat alisteisia Lontoon ulkopolitiikalle. Kanadan dominion perustamisen jälkeen Lontoossa järjestettiin dominiokonferenssi vuodesta 1887 lähtien.[3] Britannian ja Kanadan välillä omaksutut käytänteet otettiin sittemmin käyttöön muidenkin dominioiden kanssa ja siten niistä tuli kansainvälisen yhteisön kulmakiviä.[3]
Kanadasta luotiin dominio vuonna 1867, Australiasta 1901, Uudesta-Seelannista 1907, Newfoundlandista 1907, Etelä-Afrikasta 1910 ja Irlannista 1922.[3] Vuonna 1926 Lontoossa järjestettiin Imperial Conference.[3] Se oli Britannian ja dominioiden välinen konferenssi, jossa allekirjoitettiin Balfourin julistus.[3] Britanniasta, Irlannista, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Kanadasta, Newfoundlandista, Intiasta ja Etelä-Afrikasta tehtiin tasavertaisia maita Brittiläisessä imperiumissa.[3]
Varsinainen Kansainyhteisö perustettiin Westminsterin säädöksellä vuonna 1931, kun brittiläinen imperiumi alkoi murtua ja koska aikaisemmin Britannian hallitsemien alueiden välinen suhde tarvitsi uuden organisaation.[4] Imperiumi oli 1800-luvun lopulla alkanut asettaa siirtomaidensa johtoon hallintoelimiä, jotka toimisivat itsenäisti sisäpolitiikassa. Ne saivat hiljalleen lisää autonomiaa. Vuoden 1926 Imperiumin konferenssi oli julkistanut jokaisen siirtomaahallituksen autonomiseksi toimijaksi. Konferenssin päätöksen mukaan kaikilla oli yhtäläinen asema brittiläisen imperiumin sisällä, ja kaikkia yhdisti uskollisuus Britannian kruunua kohtaan.[1]
Westminsterin säädös vahvisti lopullisesti Kanadan, Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin aseman Britannian kanssa samanarvoisina, itsenäisinä valtioina.[5] Myöhemmin Kansainyhteisöön ovat liittyneet useimmat muutkin Britannian entiset siirtomaat sitä mukaa, kun ne ovat itsenäistyneet.[5]
Kansainyhteisöä kutsuttiin Brittiläiseksi kansainyhteisöksi vuoteen 1949 asti, jolloin Lontoon julistus pudotti sanan ’brittiläinen’ pois nimestä. Intia oli sitä ennen ilmoittanut muuttavansa valtiomuotonsa tasavallaksi, mikä oli ollut vastoin Kansainyhteisön silloisia sääntöjä.[1] Lontoon julistuksen jälkeen yhteisön säännöt hyväksyivät jäsenvaltioksi myös tasavallat, sillä niiden valtionpäämiehenä ei enää välttämättä tarvinnut olla Britannian monarkki. Jäsenvaltion tarvitsi vain hyväksyä monarkki Kansainyhteisön johtajana.[4]
Kansainyhteisö kasvoi merkittävästi 1960–1980-lukujen aikana, kun monet entiset siirtomaat itsenäistyivät ja liittyivät järjestöön. Kansainyhteisön sihteeristö perustettiin vuonna 1965, jolloin järjestössä oli 21 jäsenvaltiota. Vuonna 1970 jäseniä oli 31 ja vuonna 1980 jo 44. Viideskymmenes jäsen liittyi vuonna 1990.[6]
Jäsenvaltiot
muokkaa- Pääartikkeli: Luettelo Kansainyhteisön jäsenvaltioista
Kansainyhteisössä on 56 jäsenvaltiota, joista kaikki paitsi neljä valtiota (Gabon, Mosambik, Ruanda, Togo) ovat aikoinaan olleet osana brittiläistä imperiumia.[7]
Nykyiset jäsenvaltiot ovat:
- Antigua ja Barbuda
- Australia
- Bahama
- Bangladesh
- Barbados
- Belize
- Botswana
- Brunei
- Dominica
- Etelä-Afrikka
- Fidži
- Gabon
- Gambia
- Ghana
- Grenada
- Guyana
- Intia
- Jamaika
- Kamerun
- Kanada
- Kenia
- Kiribati
- Kypros
- Lesotho
- Malawi
- Malediivit
- Malesia
- Malta
- Mauritius
- Mosambik
- Namibia
- Nauru
- Nigeria
- Pakistan
- Papua-Uusi-Guinea
- Ruanda
- Saint Kitts ja Nevis
- Saint Lucia
- Saint Vincent ja Grenadiinit
- Sambia
- Samoa
- Seychellit
- Sierra Leone
- Singapore
- Salomonsaaret
- Sri Lanka
- Swazimaa
- Tansania
- Togo
- Tonga
- Trinidad ja Tobago
- Tuvalu
- Uganda
- Uusi-Seelanti
- Vanuatu
- Yhdistynyt kuningaskunta
Kansainyhteisön kokoukset
muokkaaVuosi | Päiväys | Valtio | Kaupunki | Puheenjohtaja |
---|---|---|---|---|
1887 | 4. huhtikuuta – 6. toukokuuta | Britannia | Lontoo | Robert Gascoyne-Cecil |
1894 | 28. kesäkuuta – 9. heinäkuuta | Kanada | Ottawa | Mackenzie Bowell |
1897 | 24. kesäkuuta – 8. heinäkuuta | Britannia | Lontoo | Joseph Chamberlain |
1902 | 30. kesäkuuta – 11. elokuuta | |||
1907 | 15. huhtikuuta – 14. toukokuuta | Henry Campbell-Bannerman | ||
1911 | 23. toukokuuta – 20. kesäkuuta | H. H. Asquith | ||
1917 | 21. maaliskuuta – 27. huhtikuuta | David Lloyd George | ||
1918 | 12. kesäkuuta – 26. heinäkuuta | |||
1921 | 20. kesäkuuta – 5. elokuuta | |||
1923 | 1. lokakuuta – 8. marraskuuta | Stanley Baldwin | ||
1926 | 19. lokakuuta – 22. marraskuuta | |||
1930 | 1. lokakuuta – 14. marraskuuta | Ramsay MacDonald | ||
1932 | 21. heinäkuuta – 18. elokuuta | Kanada | Ottawa | R. B. Bennett |
1937 | 14. toukokuuta – 24. kesäkuuta | Britannia | Lontoo | Stanley Baldwin (28. toukokuuhun asti) Neville Chamberlain (28. toukokuusta alkaen) |
1944 | 1.–16. toukokuuta 1944 | Britannia | Lontoo | Winston Churchill |
1946 | 23. huhtikuuta 1946 – 25. toukokuuta 1946 | Clement Attlee | ||
1949 | 22.–29. huhtikuuta 1949 | |||
1951 | 2.–12. tammikuuta 1951 | |||
1952 | 28. helmikuuta – 12. joulukuuta 1952 | Winston Churchill | ||
1953 | 3.–9. kesäkuuta 1953 | |||
1955 | 31. tammikuuta – 9. helmikuuta | |||
1956 | 27. kesäkuuta – 6. heinäkuuta | Anthony Eden | ||
1957 | 26. kesäkuuta – 5. heinäkuuta | Harold Macmillan | ||
1960 | 3.–13. toukokuuta | |||
1961 | 8.–17. maaliskuuta | |||
1962 | 10.–19. syyskuuta | |||
1964 | 8.–15. heinäkuuta | Alec Douglas-Home | ||
1965 | 17.–25. kesäkuuta 1965 | Harold Wilson | ||
1966 (tammikuussa) | 10.–12. tammikuuta | Nigeria | Lagos | Abubakar Tafawa Balewa |
1966 (syyskuussa) | 6.–15. syyskuuta | Britannia | Lontoo | Harold Wilson |
1969 | 7.–15. tammikuuta | |||
1971 | 14.–22. tammikuuta | Lee Kuan Yew | ||
1973 | 2.–10. elokuuta | Kanada | Ottawa | Pierre Trudeau |
1975 | 29. huhtikuuta – 6. toukokuuta | Jamaika | Kingston | Michael Manley |
1977 | 8.–15. kesäkuuta | Britannia | Lontoo | James Callaghan |
1979 | 1.–7. elokuuta | Sambia | Lusaka | Kenneth Kaunda |
1981 | 30. syyskuuta – 7. lokakuuta | Australia | Melbourne | Malcolm Fraser |
1983 | 23.–29. marraskuuta | Intia | New Delhi | Indira Gandhi |
1985 | 16.–22. lokakuuta | Bahama | Nassau | Lynden Pindling |
1986 | 3.–5. elokuuta | Britannia | Lontoo | Margaret Thatcher |
1987 | 13.–17. lokakuuta | Kanada | Vancouver | Brian Mulroney |
1989 | 18.–24. lokakuuta | Malesia | Kuala Lumpur | Mahathir Mohamad |
1991 | 16.–21. lokakuuta | Zimbabwe | Harare | Robert Mugabe |
1993 | 21.–25. lokakuuta | Kypros | Limassol | George Vasiliou |
1995 | 10.–13. marraskuuta | Uusi-Seelanti | Auckland | Jim Bolger |
1997 | 24.–27. lokakuuta | Britannia | Edinburgh | Tony Blair |
1999 | 12.–14. marraskuuta | Etelä-Afrikka | Durban | Thabo Mbeki |
2002 | 2.–5. maaliskuuta | Australia | Coolum Beach | John Howard |
2003 | 5.–8. joulukuuta | Nigeria | Abuja | Olusegun Obasanjo |
2005 | 25.–27. marraskuuta | Malta | Valletta | Lawrence Gonzi |
2007 | 23.–25. marraskuuta | Uganda | Kampala | Yoweri Museveni |
2009 | 27.–29. marraskuuta | Trinidad ja Tobago | Port of Spain | Patrick Manning |
2011 | 28.–30. lokakuuta | Australia | Perth | Julia Gillard |
2013 | 15.–17. marraskuuta | Sri Lanka | Colombo | Mahinda Rajapaksa |
2015 | 27.–29. marraskuuta | Malta | Valletta | Joseph Muscat |
2018 | 19.–20. huhtikuuta | Britannia | Lontoo | Theresa May |
2022 | 24.–25. kesäkuuta | Ruanda | Kigali | Paul Kagame |
2024 | lokakuu | Samoa | Apia | Fiamē Naomi Mataʻafa |
Päämiehet
muokkaaPäämies | Virka-aika | |
---|---|---|
Yrjö VI | 28. huhtikuuta 1949 – 6. helmikuuta 1952 | |
Elisabet II | 6. helmikuuta 1952 – 8. syyskuuta 2022 | |
Charles III | 8. syyskuuta 2022 – |
Pääsihteerit
muokkaaPääsihteeri | Virka-aika | Valtio |
---|---|---|
Arnold Smith | kesäkuu 1965 – 30. tammikuuta 1975 | Kanada |
Shridath Ramphal | 1. heinäkuuta 1975 – 30. kesäkuuta 1990 | Guyana |
Emeka Anyaoku | 1. heinäkuuta 1990 – 3. huhtikuuta 2000 | Nigeria |
Don McKinnon | 3. huhtikuuta 2000 – 1. huhtikuuta 2008 | Uusi-Seelanti |
Kamalesh Sharma | 1. huhtikuuta 2008 – 1. huhtikuuta 2016 | Intia |
Patricia Scotland | 1. huhtikuuta 2016 – | Britannia / Dominica |
Puheenjohtajat
muokkaaJärjestys | Puheenjohtaja | Valtio | Virka-aika | Monarkki |
---|---|---|---|---|
1. | Thabo Mbeki | Etelä-Afrikka | 12. marraskuuta 1999 – 2. maaliskuuta 2002 | Elisabet II |
2. | John Howard | Australia | 2. maaliskuuta 2002 – 5. joulukuuta 2003 | |
3. | Olusegun Obasanjo | Nigeria | 5. joulukuuta 2003 – 25. marraskuuta 2005 | |
4. | Lawrence Gonzi | Malta | 25. marraskuuta 2005 – 23. marraskuuta 2007 | |
5. | Yoweri Museveni | Uganda | 23. marraskuuta 2007 – 27. marraskuuta 2009 | |
6. | Patrick Manning | Trinidad ja Tobago | 27. marraskuuta 2009 – 25. toukokuuta 2010 | |
7. | Kamla Persad-Bissessar | 26. toukokuuta 2010 – 28. lokakuuta 2011 | ||
8. | Julia Gillard | Australia | 28. lokakuuta 2011 – 27. kesäkuuta 2013 | |
9. | Kevin Rudd | 27. kesäkuuta – 18. syyskuuta 2013 | ||
10. | Tony Abbott | 18. syyskuuta – 15. marraskuuta 2013 | ||
11. | Mahinda Rajapaksa | Sri Lanka | 15. marraskuuta 2013 – 9. tammikuuta 2015 | |
12. | Maithripala Sirisena | 9. tammikuuta – 27. marraskuuta 2015 | ||
13. | Joseph Muscat | Malta | 27. marraskuuta 2015 – 19. huhtikuuta 2018 | |
14. | Theresa May | Britannia | 19. huhtikuuta 2018 – 24. heinäkuuta 2019 | |
15. | Boris Johnson | 24. heinäkuuta 2019 – 24. kesäkuuta 2022 | ||
16. | Paul Kagame | Ruanda | 24. kesäkuuta 2022 – | Elisabet II Charles III |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Commonwealth Encyclopedia Britannica. 27.7.2021. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Fast Facts: The Commonwealth (pdf) 4/2020. Commonwealth Secretariat. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Aminoff, Jukka: Kansainyhteisö: kasvava markkina Suomen elinkeinoelämälle. Helsinki: LLA, 2023. ISBN 978-952-94-8265-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2023).
- ↑ a b Rosenberg, Matt: Commonwealth of Nations ThoughtCo. 17.1.2020. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Aminoff, Jukka: Kansainyhteisö: piilotettu jättiläinen. Helsinki, Finland: LSA, 2020. ISBN 978-952-69444-0-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2023).
- ↑ Hillmer, Norman & McIntyre, W. David: Commonwealth The Canadian Encyclopedia. 23.1.2022. Historica Canada. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Why ex-French colonies are joining the Commonwealth BBC News. 28.6.2022. Viitattu 12.2.2023. (englanti)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansainyhteisö Wikimedia Commonsissa