Wikipedia

Romanian kuningaskunta

monarkia Euroopassa vuosina 1881–1947

Romanian kuningaskunta (romaniaksi Regatul României) oli valtio, joka muodostui vuonna 1859 Moldovan ja Valakian ruhtinaskuntien yhdistyttyä. Tuolloin valtion nimi oli Romanian yhdistyneet Moldovan ja Valakian ruhtinaskunnat. Se oli aluksi Osmanien valtakunnan alainen personaaliunioni, mutta muodostui itsenäiseksi kuningaskunnaksi siitä itsenäistyttyään vuonna 1877, minkä jälkeen se sai kansainvälisen tunnustuksen.[1][2] Monarkia muuttui sosialistiseksi kansantasavallaksi vuonna 1947, kun Romanian kommunistinen puolue tuli valtaan.

Romanian kuningaskunta
Regatul României
1881–1947
lippu vaakuna

Romanian kuningaskunta vuonna 1939.
Romanian kuningaskunta vuonna 1939.

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Kuningas Kaarle I (1881–1914)
Ferdinand I (1914–1927)
Mikael I (1927–1930)
Kaarle II (1930–1940)
Mikael I (1940–1947)
Pääministeri Ion Brătianu (1881)
Ion Antonescu (1940–1944)
Petru Groza (1946–1947)
Pääkaupunki Bukarest (1881–1916, 1918–1947)
Iași (1916–1918)
Pinta-ala
– yhteensä 1915:
138 000 km²
1939:
295 049 km² 
Väkiluku 1915:
7 900 000
1939:
20 000 000
Uskonnot ortodoksisuus
Viralliset kielet romania
Valuutta Romanian leu
Tunnuslause Nihil sine Deo
(”Ei mitään ilman Jumalaa”)
Kansallislaulu ”Trăiască Regele”
Seuraaja Romanian vuosina 1948–1952 käytössä ollut lippu. Romanian sosialistinen tasavalta 

Historia muokkaa

Itsenäistyminen muokkaa

Yhdistyneitä ruhtinaskuntia hallinnut Alexandru Ion Cuza pakotettiin luopumaan ruhtinaan asemasta helmikuussa vuonna 1866. Romanian ruhtinaaksi valittiin saksalainen prinssi Kaarle.[2] Romanian yhdistyneillä Moldovan ja Valakian ruhtinaskunnilla oli nykyaikainen perustuslaki, joka oli hyväksytty vuonna 1866. Se oli laadittu Belgian mallin mukaan ja sisälsi parlamentarismin ja vallanjako-opin periaatteet. Perustuslain mukaan yhdistyneiden ruhtinaskuntien muodostama valtio oli perustuslaillinen monarkia.[3]

Romanian kuningaskunnan itsenäisyysjulistus luettiin 9. toukokuuta vuonna 1877 Romanian parlamentissa.[4] Seuraavana vuonna Berliinin kongressi hyväksyi Romanian itsenäistymisen ja eron Osmanien valtakunnasta.[5] Saksan keisarikunta oli Berliinin kongressissa asettanut Romanian itsenäisyyden hyväksymiselle ehtoja: Romanian täytyi korvata Stroudsbergin ja Bleichröderin pankeille Romanian rautateiden rakentamisesta syntyneet tappiot, ja Romanian juutalaisille täytyi myöntää kansalaisoikeudet.[3]

Itsenäistymisen aikaan kyrilliset aakkoset korvattiin latinalaisilla. Monet opiskelijat muuttivat Pariisiin hankkiakseen korkeakoulututkinnon. Moldovan ja Valakian ruhtinaskunnat olivat olleet satoja vuosia osmanien alaisuudessa ja eristettyinä Länsi-Euroopassa tapahtuneesta kehityksestä. Sen vuoksi itsenäistyneellä Romanialla oli 1800-luvun loppupuolella tarve nopeasti päästä mukaan yhteistyöhön ja synkronoitua nykyaikaisten valtioiden kanssa.[6][3]

Romaniassa oli kaksi poliittista puoluetta: liberaalit ja konservatiivit. Liberaalien keskiluokkainen kannattajakunta, johon kuuluivat pankkiirit, tehtailijat ja asiantuntijat, asui kaupungeissa. Konservatiiveja puolestaan kannattivat harvalukuiset suurten maa-alueiden omistajat, joilla oli paljon poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa.[7]

Ensimmäinen maailmansota muokkaa

Vuonna 1881 ruhtinas Kaarle kruunattiin kuninkaaksi, ja Romaniasta tuli kuningaskunta. Romania liittyi vuonna 1883 kolmilittoon, mikä turvasi sen rajat. Liittosopimus uudistettiin vuosina 1892, 1896, 1902 ja 1913. Liittosopimus oli kuninkaan lisäksi vain pääministerin ja ulkoministerin tiedossa, eikä sitä annettu Romanian parlamentin ratifioitavaksi. Romania vaihtoi kolmiliittosopimuksesta huolimatta ensimmäisessä maailmansodassa ympärysvaltojen puolelle vuonna 1916 oltuaan ensin puolueettomalla kannalla. Romania julisti sodan Itävalta-Unkarille 27. elokuuta vuonna 1916, koska se halusi Unkarin hallituksen muuttavan Transilvaniassa asuvia romanialaisia vastaan suunnattua kansallisuuspolitiikkaansa. Unkarin hallitus oli aiemmin kieltäytynyt Transilvaniassa asuvien romanialaisten vaatimuksista.[3]

Sodassa Romanian armeija joutui pian alakynteen, ja Saksan armeija miehitti yhdessä Bulgarian armeijan kanssa kolme neljäsosaa Romaniasta.[8][9] Pääministeri Alexandru Marghiloman allekirjoitti keskusvaltojen kanssa neuvotellun rauhansopimuksen Bukarestissa toukokuussa vuonna 1918, ja Romania irtautui sodasta. Se liittyi kuitenkin uudelleen sotaan marraskuussa, Saksan armeija vetäytyi pois Romanian alueelta ja kuningas Ferdinand I palasi Bukarestiin.[8]

Romanian armeija marssi Budapestiin 3. elokuuta vuonna 1919. Trianonin rauhansopimus allekirjoitettiin Ranskassa 4. kesäkuuta vuonna 1920.[10] Romania sai rauhansopimuksen perusteella uusia alueita: Bukovinan, Transilvanian, osan Baanaatista ja Bessarabian.[9] Aluelaajennusten myötä pinta-ala ja väestö kaksinkertaistuivat. Romania sai samalla myös uusia vähemmistökansallisuuksia. Transilvanian mukana Romanian väestöön liittyi unkarilaisia ja Bessarabian mukana ukrainalaisia.[7][11]

Toinen maailmansota muokkaa

Vuonna 1920 ratifioitiin asiakirjat, joilla historialliset provinssit muodostivat liiton kuningaskunnan kanssa. Perustuslaki uusittiin vuonna 1923. Uusi perustuslaki antoi kuninkaalle oikeuden hajottaa parlamentti, minkä seurauksena seuraavien kymmenen vuoden aikana Romaniassa oli 25 hallitusta. Kuningas Kaarle II otti vuonna 1938 Romanian parlamentin vallan itselleen, jolloin Romanian kuningaskunta muuttui absoluuttiseksi monarkiaksi. Parlamentti jatkoi kokoontumista, mutta sillä ei enää ollut päätösvaltaa.[4][6][2]

Toisessa maailmansodassa Romania oli aluksi puolueeton. Syyskuussa vuonna 1940 pääministeriksi nimitettiin Ion Antonescu, joka halusi liittoutua Natsi-Saksan kanssa. Samalla parlamentin toiminta keskeytettiin kokonaan, kuningas Kaarle II luopui kruunustaan ja Romania muuttui sotilasdiktatuuriksi. Uusi kuningas Mikael oli edustuksellinen valtionpäämies ilman poliittista päätösvaltaa. Romania liittyi vuonna 1941 Natsi-Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan ja valloitti Bessarabian ja osan Bukovinasta. Antonescun johdolla aloitettiin juutalaisten hävittäminen. Elokuussa vuonna 1944 puna-armeija tunkeutui Iașiin, ja Antonescu syrjäytettiin kuningas Mikaelin järjestämällä vallankaappauksella, minkä jälkeen Romanian hallitusmuodoksi palautettiin perustuslaillinen monarkia, ja maa vaihtoi sodassa puolta. Uudeksi pääministeriksi kuningas nimitti kenraali Constantin Sănătescun. Neuvostoliiton painostuksesta kuningas vaihtoi 6.3.1945 pääministeriksi Petru Grozan.[4][2][12]

Talous muokkaa

 
Negrei 250 mm Model 1916

Itsenäistyneen Romanian kuningaskunnan talous perustui maanviljelyyn, jossa vehnä oli tärkeä viljakasvi. Ylijäämän vienti ulkomaille tuotti maanomistajilla tuloja. Teollisuus alkoi 1880-luvulla tuottaa entistä enemmän kulutushyödykkeitä. Sitä auttoivat hallituksen protektionistinen politiikka ja ulkomainen pääoma, mutta metallurgian osaaminen oli vielä teollisuuden kehittymisen kannalta liian vähäistä. Ulkomaankauppa oli varsinkin Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa kasvussa. Vienti koostui maataloustuotteista ja raaka-aineista, tuonti valmiista tuotteista. Talouskasvun myötä Romaniaan perustettiin suuria yksityisiä pankkeja ja vuonna 1880 valtion pankki sekä rakennettiin rautatie- ja valtatieverkostoja.[7]

Romanian sotateollisuus keskittyi ensimmäisen maailmansodan aikana kenttä- ja ilmatorjuntatykkien valmistukseen. Ne valmistettiin pääasiassa muokkaamalla Saksassa ja Ranskassa linnoituksia varten valmistettuja tykkejä, mutta Romania suunnitteli ja valmisti myös alusta alkaen omaa tuotantoa olleen tykin (250 mm Negrei model 1916).[2]

Vuosina 1918-21 toteutettiin maareformi, jossa 6 miljoonaa hehtaaria maata siirrettiin suurmaanomistajilta pientilallisille. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen teräksen, kivihiilen ja öljyn tuotanto kasvoi Romaniassa huomattavasti.[7] Kaupunkien määrä ja koko kasvoivat. Pääkaupunki Bukarestilla oli Romania suurimpana kaupunkina keskeinen asema. Se oli teollisuuden, talouselämän ja kulttuurin keskus.[13]

Maailmansotien välisenä aikana Romaniaan perustettiin kaksi lentokonetehdasta, jotka valmistivat lentokoneita Romanian ilmavoimille. Suuri lama aiheutti Romaniassa levottomuuksia, korkean työttömyyden ja lakkoja, mutta 1930-luvun puolivälissä talous alkoi toipua.[2] Vuonna 1938 Romanian bruttokansantuote oli 19,4 miljardia dollaria, kun esimerkiksi Yhdysvaltojen lukema samana vuonna oli 800,3 miljardia dollaria.[14]

Galleria, muokkaa

  •  
    Romania vuonna 1890.
  •  
    Romania vuosina 1859–1878.
  •  
    Romania vuonna 1914.
  •  
    Romania vuonna 1941.
  •  
    Romanian rajojen muuttuminen vuosina 1859–2010 (animaatio).

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Bukarestin viralliset nettisivut. (viitattu 28.9.2012) (romaniaksi)
  2. ↑ a b c d e f Kingdom of Romania detailedpedia.com.
  3. ↑ a b c d Romania encyclopedia.1914-1918-online.net.
  4. ↑ a b c BRIEF HISTORY OF THE PARLAMENTARIAN INSTITUTION cdep.ro.
  5. ↑ Romania encyclopedia.com.
  6. ↑ a b Romania britannica.com.
  7. ↑ a b c d Romania - Transylvania, Romanians, History britannica.com.
  8. ↑ a b Occupation during and after the War (South East Europe) encyclopedia.1914-1918-online.net.
  9. ↑ a b War in the Balkans encyclopedia.1914-1918-online.net.
  10. ↑ Trianon, Treaty of encyclopedia.1914-1918-online.net.
  11. ↑ Christensen, Chr. A. R.: Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat, s. 91. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7.
  12. ↑ Romania occupied by Soviet troops history.com.
  13. ↑ Romania - Transylvania, Carpathians, Danube britannica.com.
  14. ↑ WWII: pre-war GDP by country 1938 statista.com.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Romanian_kuningaskunta&oldid=22133872”