Romanian kommunistinen puolue
Romanian kommunistinen puolue (rom. Partidul Comunist Român, lyh. PCR) oli Romaniassa toiminut kommunistinen puolue. Se hallitsi maata vuodet 1947–1989.
| Romanian kommunistinen puolue | |
|---|---|
| Partidul Comunist Român | |
|
|
|
| Perustettu | 8. toukokuuta 1921 |
| Lopetti | 22. joulukuuta 1989 |
| Ideologia |
kommunismi marxismi-leninismi |
| Poliittinen kirjo | äärivasemmisto |
| Osoite | Bukarest, Romania |
| Äänenkannattaja | Scînteia |
| Värit | punainen |
| Kansainväliset jäsenyydet |
Komintern (1921–1943) Kominform (1947–1956) |
| Nuorisojärjestö | Kommunistisen nuorison liitto |
| Varhaisnuorisojärjestö | Pioneerijärjestö |
| Tunnuslaulu | ”Kansainvälinen” |
|
|
|
Historia
muokkaaToisessa maailmansodassa Romania soti Saksan puolella, mutta vaihtoi puolta neuvostojoukkojen lähestyessä maata. Vuonna 1945 Romaniaan asetettiin Neuvostoliiton tukema hallitus. Kommunistinen puolue ja sen liittolaiset voittivat vuoden 1946 parlamenttivaalit, minkä jälkeen maa alkoi siirtyä pois monipuoluejärjestelmästä.[1]
Vuonna 1947 Romaniasta muodostettiin Romanian sosialistinen tasavalta. Seuraavina vuosina kommunistista puoluetta puhdistettiin toisinajattelijoista. Vuosina 1948-65 Romanian kommunistipuolue, johon oli vuonna 1948 yhdistetty Romanian sosiaalidemokraattinen puolue, toimi nimellä Romanian työväenpuolue (romaniaksi Partidul Muncitoresc Romîn 1948-64, Partidul Muncitoresc Român 1964-65). Romanian työväenpuolueen pääsihteerinä toimi Georghe Gheorghiu-Dej. Vuonna 1952 puoluejohtaja Gheorghiu-Dej nousi pääministeriksi.[2][3]
Puolueen jäsenmäärä kasvoi aluksi nopeasti. Korkeimmillaan se oli vuonna 1948, jolloin yli miljoonan kasvanutta jäsenistöä alettiin puhdistaa vihamielisistä aineksista. Vihamielisillä aineksilla tarkoitettiin pääsihteerin vastaista oppositiota. Vuoteen 1955 mennessä puolueesta oli erotettu 450 000 jäsentä, minkä jälkeen jäsenmäärä alkoi nousta uudelleen. Vuonna 1964 jäseniä oli taas jo 1,37 miljoonaa.[3]
Gheorghiu-Dej'n kuoltua vuonna 1965 Nicolae Ceaușescu nousi puolueen pääsihteeriksi. Johtajakautensa alkuvuosina hän oli suosittu johtaja sekä Romaniassa että länsimaissa, sillä hän vastusti Neuvostoliiton ylivaltaa.[4] Ceaușescu muun muassa tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen vuonna 1968. Vuonna 1972 hänet valittiin maan presidentiksi.[5] Ajan myötä Ceaușescun politiikka muuttui yhä itsevaltaisemmaksi. Hän rakensi ympärilleen henkilökultin ja nimitti kymmeniä sukulaisiaan korkeisiin virkoihin. Salainen poliisi Securitate ja tiukka mediasensuuri olivat osa Ceaușescun sortohallintoa.[4]
Romanian kommunistinen hallinto kaatui vuoden 1989 vallankumouksessa, joka oli muihin Itä-Euroopan maihin verrattuna poikkeuksellisen verinen. Toisin kuin monet muut entiset kommunistivaltiot Euroopassa, Romania ei estänyt lailla entisten kommunistien osallistumista uuteen hallintoon.[6]
Arvioiden mukaan jopa kaksi miljoonaa ihmistä tapettiin, vangittiin, karkotettiin tai uudelleensijoitettiin kommunistihallinnon alaisuudessa vuosina 1945–1989. Ensimmäinen tuomio rikoksista ihmisyyttä vastaan annettiin kuitenkin vasta vuonna 2016.[7]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ When the Communists took over Romania – The Turning Point of the 1946 General Elections Popular Social Science. 25.11.2012. Viitattu 31.1.2017.
- ↑ Romania profile - Timeline BBC News. 10.1.2017. Viitattu 31.1.2017.
- ↑ a b Communism in Romania communistcrimes.org.
- ↑ a b Romaniassa diktaattorin teloituksen vuosipäivä MTV Uutiset. 25.12.2014. Arkistoitu 3.2.2017. Viitattu 1.2.2017.
- ↑ Hough, Andrew: Nicolae Ceausescu: a profile of the former communist dictator The Telegraph. 22.7.2010. Viitattu 31.1.2017.
- ↑ Graham-Harrison, Emma: Twenty-five years after Nicolae Ceausescu was executed, Romanians seek a ‘revolution reborn’ The Guardian. 7.12.2014. Viitattu 1.2.2017.
- ↑ Ilie, Luiza: Ceausescu's bunker offers a window into Romania's communist past Reuters. 26.1.2017. Viitattu 1.2.2017.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Romanian kommunistinen puolue Wikimedia Commonsissa
