Absoluuttinen monarkia
Absoluuttinen monarkia on hallitusmuoto, jossa monarkilla on absoluuttinen valta käyttää valtiovaltaa. Tämä tarkoittaa, että monarkki ei ole vallankäytöstään vastuussa millekään muulle taholle, eikä valtiossa esiinny instituutioita, jotka voisivat haastaa, kyseenalaistaa tai muuten kontrolloida monarkin vallankäyttöä. Absoluuttinen monarkia on historiallisesti tarkasteltuna ollut verrattain yleinen hallitusmuoto. Nykyaikana absoluuttinen monarkia on harvinainen hallitusmuoto, ja absolutismi esiintyy useammin diktatuurin kuin monarkian kontekstissa.[1]
Historia
muokkaaAbsoluuttinen monarkia nykymerkityksessään sai alkunsa varhaismodernissa Euroopassa. Absoluuttisen monarkian synty liittyi tilanteeseen, jossa kansallisvaltiot olivat korvaamassa keskiajalla vallinnutta feodaaliyhteiskuntaa. Keskiajan feodaalihallitsijat olivat saaneet oikeutuksen vallankäytölleen pitkälti vasallisuhteidensa kautta. Kuitenkin, jotta vallankäytöltään keskitetyn valtion luominen olisi mahdollista, täytyi monarkin irrottautua vasallien, kirkon ja muiden alueellisten vallankäyttäjien asettamista rajoituksista. Valtionpäämiesten pyrkiessä keskittämään valtion vallankäytön itselleen, korvautui lopulta feodaaliaikainen yhteiskuntajärjestys moderneilla valtioilla, joita johti usein absoluuttista valtaa käyttävä monarkki.[1]
Absoluuttisesta monarkiasta tuli Länsi-Euroopassa laajasti omaksuttu hallitusmuoto noin 1500-luvulla, ja se säilyi yleisesti käytössä aina 1700-luvulle asti.[1] Usein absolutismia perusteltiin kuninkaan jumalallisella oikeudella hallita.[2] Erityisesti Ranskassa absoluuttinen monarkia kehittyi vahvaksi. Absolutismin eräänlaisena huippukautena voidaankin pitää Ludvig XIV:n valtakautta. Ranskan lisäksi myös lukuisat muut Euroopan maat kuten Espanja, Preussi ja Itävalta omaksuivat absoluuttisen monarkian hallitusmuodoikseen.[1]
1700-luvun loppupuolelta alkaen monarkkien absoluuttista valtaa alettiin enenevissä määrin haastamaan. Ranskan suuri vallankumous vuonna 1789 oli käännekohta Euroopan historiassa ja lopun alkua absoluuttisen monarkian aikakaudelle. Vallankumouksen syyt olivat moninaiset. Absoluuttisen monarkian kannalta erityisen tuhoisaa kuitenkin oli, että monarkkia ei enää valistuksen myötä nähty Jumalan valtaan asettamana hallitsijana, vaan tavallisena maallisena vallankäyttäjänä. Lisäksi porvariston varallisuuden ja vallan kasvun myötä porvaristo kykeni vaatimaan itselleen aiempaa laajempia valtaoikeuksia.[3] Suuren vallankumouksen ohella Euroopan hullu vuosi vuonna 1848 murensi absoluuttisen monarkian asemaa Euroopassa.
1800-luvun aikana vallankumoukset ja laajalle levinnyt poliittinen kuohunta aiheuttivat sen, että tasavaltalaisuus ja perustuslaillinen monarkia lopulta korvasivat absoluuttisen monarkian Euroopan vallitsevana hallitusmuotona.[4] Kuitenkin esimerkiksi Venäjän keisarikunta siirtyi perustuslaillisuuteen vasta vuoden 1905 vallankumouksen myötä.lähde? 1900-luvulla myös diktatuuriin perustuva absolutismi nousi laajalle levinneeksi vaihtoehdoksi monarkialle ja demokratialle.[1]
Absoluuttinen monarkia nykyaikana
muokkaaNykyaikana länsimaissa ei juuri esiinny absoluuttisia monarkioita. Poikkeuksen muodostaa Vatikaani jota voidaan luonnehtia paavin johtamaksi absoluuttiseksi vaalimonarkiaksi. Myös useat islamilaiset monarkiat kuten Oman, Saudi-Arabia ja Brunei ovat esimerkkejä moderneista absoluuttisista monarkioista.[5]
Monet aiemmista absoluuttisista monarkioista, kuten Jordania ja Marokko, ovat muuntuneet hiljalleen perustuslaillisiksi monarkioiksi, vaikkakin monarkilla on molemmissa valtioissa edelleen jonkin verran valtaa. Myös Bhutan on muuttunut perustuslailliseksi monarkiaksi. Nepal taas on muuttunut tasavallaksi.[6]
Luettelo nykyisistä absoluuttisista monarkeista
muokkaa| Monarkia | Hallitsija | Vallassa (päivämäärä) | Seuraajajärjestelmä | |
|---|---|---|---|---|
 Brunei
|
|
Hassanal Bolkiah | 4. lokakuuta 1967 | Perinnöllinen |
 Sharjah
|
.jpg)
|
Sultan bin Muhammad Al-Qasimi | 25. tammikuuta 1972 | Perinnöllinen |
 Fujaira
|
|
Hamad bin Mohammed Al Sharqi | 18. syyskuuta 1974 | Perinnöllinen |
 Ajman
|
Humaid bin Rashid Al Nuaimi III | 6. syyskuuta 1981 | Perinnöllinen | |
 Swazimaa
|
|
Mswati III | 25. huhtikuuta 1986 | Perinnöllinen ja valinnainen |
 Dubai
|
.jpg)
|
Mohammed bin Rashid Al Maktoum | 4. tammikuuta 2006 | Perinnöllinen |
 Umm al-Qaiwain
|
|
Saud bin Rashid Al Mualla | 2. tammikuuta 2009 | Perinnöllinen |
| Ra’s al-Khaima
|
|
Saud bin Saqr Al Qasimi | 27. lokakuuta 2010 | Perinnöllinen |
 Saudi-Arabia
|
_(cropped).jpg)
|
Salman bin Abdulaziz Al Saud | 23. tammikuuta 2015 | Perinnöllinen ja valinnainen |
 Oman
|
_(cropped).jpg)
|
Haitham bin Tariq | 11. tammikuuta 2020 | Perinnöllinen |
 Abu Dhabi
|
|
Mohamed bin Zayed Al Nahyan | 13. toukokuuta 2022 | Perinnöllinen |
 Vatikaanivaltio
|
.jpg)
|
Leo XIV | 8. toukokuuta 2025 | Valinnainen |
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Absolutism | Definition, History, & Examples | Britannica www.britannica.com. 16.8.2023. Viitattu 12.9.2023. (englanniksi)
- ↑ divine right of kings Encyclopædia Britannica. 18.1.2024. Encyclopædia Britannica, inc.. Viitattu 21.3.2024. (englanniksi)
- ↑ French Revolution | History, Summary, Timeline, Causes, & Facts | Britannica www.britannica.com. 3.9.2023. Viitattu 12.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Revolutions of 1848 | Causes, Summary, & Significance | Britannica www.britannica.com. Viitattu 12.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Vatican City: the world’s smallest state and monarchy Royal Central. 9.9.2020. Viitattu 12.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Nepal declared a republic The Economic Times. 28.5.2008. Viitattu 31.5.2025.