Ranskan kuningaskunta

valtakunta Länsi-Euroopassa vuosina 987–1792
Tämä artikkeli kertoo vuosina 987–1792 olemassa olleesta kuningaskunnasta. Napoleoninjälkeisestä kuningaskunnasta katso Bourbon-restauraatio. Vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen jälkeen perustetusta kuningaskunnasta katso Heinäkuun monarkia.

Ranskan kuningaskunta (ransk. Royaume de France) oli keskiaikainen ja varhaismoderninen monarkia Länsi-Euroopassa, ja nykyaikaisen Ranskan tasavallan edeltäjä. Se oli Euroopan yksi vaikuttavimmista valtioista; kuningaskunta oli suurvalta myöhäiskeskiajalta ja satavuotisesta sodasta lähtien. Se oli myös varhainen siirtomaavalta, omistaen alusmaita ympäri maailmaa. Liljakoristeinen lippu oli Ranskan kuninkaan tunnusmerkki[1].

Ranskan kuningaskunta
Royaume de France
987–1792
1814–1815
1815–1848

Ranskan kuningaskunta vuonna 1789.
Ranskan kuningaskunta vuonna 1789.

Valtiomuoto feodaalimonarkia (keskiaika)
absoluuttinen monarkia (varhaismoderni)
perustuslaillinen monarkia (1791–1792)
Kuningas
Pääministeri François Guizot (1847–1848)
Pääkaupunki Pariisi (987–1682, 1789–1792, 1814–1848)
Versailles (1682–1789)
Uskonnot roomalaiskatolilaisuus
Viralliset kielet latina, ranska
Tunnuslause Montjoie Saint Denis!
Kansallislaulu La Parisienne
Edeltäjät Länsi-Frankia
Ranskan ensimmäisen keisarikunnan lippu Ranskan ensimmäinen keisarikunta
Seuraajat Ranskan ensimmäisen tasavallan lippu Ranskan ensimmäinen tasavalta
Ranskan toisen tasavallan lippu Ranskan toinen tasavalta

Historia

muokkaa

Ranskan ensimmäisten kuninkaiden asema vastasi kruunattua ruhtinasta.[2] Vuonna 1180 valtaistuimelle noussut Filip II Augustus oli ensimmäinen kapetingien sukuun kuulunut frankkien kuningas, joka otti käyttöön arvonimen Ranskan kuningas (latinaksi rex Franciae). Hän laajensi valtakaudellaan Ranskan kuningaskunnan Pariisin ympärillä sijainnutta aluetta kolminkertaiseksi alkuperäisestä.[1][3] Keskiajalla kuningaskunta oli jaettu kuninkaan vasallien hallitsemiin herttuakuntiin. Niistä suurin osa palautui kuningaskunnan haltuun 1400-luvun lopulla. Vuonna 1483 herttuakunnista oli jäljellä vain Bretagne.[4]

Henrik IV, joka nousi valtaistuimelle vuonna 1589, uudisti kuninkaanvallan Ranskassa. Hän halusi tehdä kuninkaan riippumattomaksi kirkosta, säädyistä ja parlamentista.[5] Vuodet 1643–1792 olivat Itsevaltiuden aikaa.

Vuoden 1814 peruskirja (ransk. Charte Constitutionnelle) oli asiakirja, joka toimi Ranskan perustuslakina vuosina 1814–1830 ja muutettuna vuosina 1830–1848. Se teki Ranskasta perustuslaillisen monarkian ja takasi monien Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen säädettyjen kansalaisvapauksien jatkumisen myös Bourbon-restauraation aikana.

Lähteet

muokkaa
  1. a b Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 8. Ristiretket, s. 183–184, 343. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09736-5.
  2. France - Monarchy, Revolution, Republic britannica.com.
  3. History of France - France, 1180 to c. 1490 britannica.com.
  4. Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 9. Hansa-aika, s. 428. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09737-3.
  5. Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 13. Uskonsodat, s. 77. WSOY. ISBN 951-0-09741-1.

Aiheesta muualla

muokkaa


 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Kingdom of France
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.