Hugo Capet
Hugo Capet (ransk. Hugues Capet) (940, Pariisi – 24. lokakuuta 996 Pariisi, Ranskan kuningaskunta) oli Pariisin kreivi ja frankkien kuningas vuosina 987–996. Hän perusti Ranskaa 1800-luvulle saakka lähes yhtäjaksoisesti hallinneen kapetingien dynastian, jota hallitsi 14 kuningasta.[1]
Suku
muokkaa
Hugo Capet oli Hugo Suuren[1] ja Saksin prinsessa Hedwigin poika. Hugo Suuri oli frankkien herttua ja Hedwig Henrik I Linnustajan, Frankkien valtakunnan itäisten osien kuninkaan poika.
Isä Hugo Suuri kuoli 16. kesäkuuta 956,[1] ja hänen kolmesta pojastaan vanhin, Hugo, oli vielä tuolloin alaikäinen. Pojat siirrettiin Kölnin arkkipiispan Brunon holhoukseen ja heidän kasvatuksensa kunniallinen hoitaminen tuli Welf-sukuun kuuluvan apotti Huguesin tehtäväksi.
Avioliitto ja jälkeläiset
muokkaaHugo Capet avioitui vuonna 970 Adélaïde d'Aquitainen[1] (945–1004), Poitiersin kreivi Vilhelm III:n tyttären kanssa.
Heille syntyivät lapset:
- Gisèle (969–1000), avioitui Ponthieun kreivi Hugues I d’Abbevillen kanssa
- Edwige (970–1013), avioitui Hainaut’n kreivi Regnier IV:n kanssa ja uudelleen Dasbourgin kreivin Hugues III:n kanssa
- Robert II (973–1068), Ranskan kuningas
Hugo Capet oli Robertien dynastiaan kuuluneiden ja frankkien kuninkaina toimineiden Eudesin sukulainen ja Robert I:n lapsenlapsi.
Frankkien herttua
muokkaaHugo Capet nousi frankkien herttuaksi vuonna 960 ja samalla myös Orléansin,[1] Senlisin ja Dreux’n kreiviksi, jotka myöhemmin muodostivat Ile-de-Francen maakunnan, sekä Saint-Martin de Toursin, Saint-Germain-des-Prés’n ja Saint-Denis’n luostarien maalliseksi johtajaksi (abbé laïc). Viimeksi mainitut antoivat paitsi taloudellista myös statuksellista lisäarvoa.
Frankkien herttuana Hugo kuului frankkiylimystön terävimpään kärkeen. Vuoteen 985 mennessä hän oli liittoutumien myötä kohonnut kuninkaan asemaan. Hänellä ei ollut mitään viimeisen karolingin, Ludvig V:n kuninkaaksi kruunaamista vastaan vuonna 986. Ludvigin kruunajaisissa Reimsin katedraalissa hän oli mukana kaikkien muiden valtakunnan feodaalisten ylimysaristokraattien tavoin. Hän jopa antoi Ludvig V:lle tukea tämän taistelussa kapinoivaa Reimsin arkkipiispa-herttua Adalbéronia vastaan.
Frankkien kuningas
muokkaa
Kruunaus
muokkaaFrankkien karolingisukuinen kuningas Ludvig V kuoli äkillisesti toukokuussa vuonna 987 ilman rintaperillistä. Ludvigin lähin miespuolinen sukulainen oli hänen setänsä, Ala-Lothringenin kreivi Kaarle (Charles de Lorraine), joka ei ollut mitenkään osallistunut aikoinaan veljensä hallitustoimiin. Frankkien ylimykset kokoontuivat Senlisin kaupunkiin keskustelemaan valtaistuimen täyttämisestä. Hugo Capet oli jo aiemmin – ehkä tietoisesti – hankkinut itselleen ystäviä ja tukijoita, sillä vaalikokouksen enemmistö ratkaisi, kuka pääsee valtaistuimelle. Eräiden näkemysten mukaan hankkiessaan kannattajia Hugo käytti apunaan mm. voimakasta ja tehokasta demagogiaa, jonka avulla hän tavallaan teki vaalilupauksia sekä maallisille että kirkollisille ylimyksille.
Ylimysten kokouksessa Reimsin arkkipiispa-herttua Adalbéron, jota sekä edesmennyt kuningas Ludvig V että tämän isä, kuningas Lothair,[1] olivat syyttäneet petoksesta, piti merkittävän puheenvuoron, joka oli mahdollisimman epäedullinen Karolingi-dynastialle. Samalla hän puheessaan esiintyi Hugo Capet’n, frankkien herttuan ja Robertien dynastian jäsenen, valinnan puolestapuhujana. Ylimykset valitsivat kuninkaakseen Hugo Capet’n, ja hänet voideltiin frankkien kuninkaaksi muutamaa päivää myöhemmin 3. heinäkuuta 987 Noyonin katedraalissa. Näin valtakunta sai kasukkakuninkaan, jolla viitattiin hänen lukuisiin kirkollisiin apotin (abbé) arvoihinsa. Samalla Hugo perusti Kapetingien dynastian, joka hallitsi Ranskaa aina vuoteen 1848 saakka.[1]
Hallinto
muokkaaVuonna 988 Karolingien dynastian kruununtavoittelija Ala-Lothringenin kreivi Kaarle sai haltuunsa Laonin kaupungin ja alueen. Laonin piispa-herttua Adalbéronin petoksen avulla Kaarle joutui Hugo Capet’n vangiksi Orléansissa vuonna 991 ja kuoli myöhemmin vankeudessa.
Muutaman sadan vuoden mittainen traditio sai alkunsa, kun vaalikuninkuudella tehtäväänsä tullut Hugo kruunautti vanhimman poikansa Robertin kuninkaaksi vanhan roomalaisen perinteen mukaisesti joulupäivänä vuonna 987. Tapa vanhimman pojan kruunaamisesta kuninkaaksi kesti aina Filip II:n hallituskauteen saakka, jolloin vaalikuninkuudesta oli tullut pysyvästi perinnöllinen kuninkuus. Kummassakin kuninkuuden mallissa kuitenkin vanhin miespuolinen jälkeläinen omi perimysoikeuden.[1]
Yleisesti tunnustetaan, ettei Hugo ollut kovin vahva persoonallisuus, ja hänen todetaan olleen ns. heikko hallitsija. Hänen aikanaan ylimystön valta kasvoi, ja kuninkaan hallussa ja hallinnassa oli lähinnä hänen oma läänitysalueensa, joka käsitti Pariisin ympäristöineen. Hugon voidaan todeta hallinneen eräänlaista feodaaliherttuakuntien federaatiota, olihan hänen oma kuninkaallinen alueensa vain pieni osa siitä.
Katso myös
muokkaaKirjallisuutta
muokkaa- Leblanc-Ginet, Henri: Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l’Histoire, 1997.
- Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
- Kirchhoff, Elisabeth: Rois et Reines de France. Mémoires de Commines. 1996.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Hugh Capet | King of France, Founder of Capetian Dynasty | Britannica www.britannica.com. 10.10.2024. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Culture.fr [vanhentunut linkki]
