Ranskan toinen tasavalta
Ranskan toinen tasavalta oli jakso vuosina 1848–1852, jolloin Ranskassa oli tasavaltalainen perustuslaki. Jakso alkoi helmikuun vallankumoukseksi kutsutusta kansannousujen sarjasta ja päättyi, kun Louis Napoléon Bonaparte kaappasi vallan ja perusti Ranskan toisen keisarikunnan, jota johti nimellä Napoleon III.[1]
| Ranskan toinen tasavalta |
|||
|---|---|---|---|
1848–1852 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Pääkaupunki | Pariisi | ||
| Viralliset kielet | ranska | ||
| Valuutta | Ranskan frangi | ||
| Motto | Liberté, Égalité, Fraternité | ||
| Kansallislaulu | Le Chant des Girondins | ||
| Edeltäjä | Heinäkuun monarkia | ||
| Seuraaja |
.svg){kind=small} Ranskan toinen keisarikunta |
||
Toinen tasavalta otti viralliseksi motokseen Vapaus, veljeys ja tasa-arvo (ransk. Liberté, Égalité, Fraternité).
Viimeinen kuningas Ludvig Filip luopui kruunusta nuoren pojanpoikansa, yhdeksänvuotiaan Ludvig Filipin hyväksi 24. helmikuuta 1848 ja pakeni Englantiin. Kansalliskokous päätti aluksi nimittää nuoren Philippen kuninkaaksi, mutta valitsi presidentiksi Louis Napoléon Bonaparten. Bonaparte teki vallankaappauksen 1. joulukuuta 1851 ja julisti itsensä elinikäiseksi presidentiksi ja keisariksi.
LähteetMuokkaa
- ↑ Second Republic Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.7.2013.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskan toinen tasavalta Wikimedia Commonsissa
