Kaarle X (Ranska)
Kaarle X (ransk. Charles X); (9. lokakuuta 1757 Versailles'n linna, Ranskan kuningaskunta – 6. marraskuuta 1836 Graefenberg-Coronini palatsi, Görz (nyk. Goritzia), Itävallan keisarikunta) oli Ranskan ja Navarran kuningas vuosina 1824–1830.[1][2]
| Kaarle X | |
|---|---|
.jpg) Kaarle X kruunajaisasusssa, François Gérard 1825 | |
| Ranskan kuningas | |
| Valtakausi |
16. syyskuuta 1824 – 2. elokuuta 1830 |
| Kruunajaiset | 29. toukokuuta 1825 |
| Edeltäjä | Ludvig XVIII |
| Seuraaja | Ludvig Filip I |
| Syntynyt |
9. lokakuuta 1757 Versailles'n palatsi, Ranskan kuningaskunta |
| Kuollut |
6. marraskuuta 1836 (79 vuotta) Graefenberg-Coronini palatsi, Görz, Itävalta nyk. Gorizia, Italia |
| Hautapaikka | Kostanjevican fransiskaaniluostarin kirkko, Nova Gorica, Slovenia |
| Puoliso | Marie-Thérèse de Savoie |
| Lapset |
Ludvig XIX Sophie d'Artois Charles Ferdinand Marie Thérèse d'Angoulême |
| Koko nimi | Charles-Philippe |
| Suku | Bourbon (kapetingi-dynastia) |
| Isä | dauphin Ludvig |
| Äiti | Maria Josepha von Sachsen |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
.png) |
.jpg)
Hän oli Bourbon-suvun vanhemman haaran viimeinen Ranskan kuningas.
Suku
muokkaaCharles-Philippe oli dauphin Ludvigin, joka oli Ludvig XV:n ja puolalaistaustaisen kuningatar Maria Leszczyńskan poika ja tämän toisen puolison, Saksin prinsessa Maria Josefina Karolinan (1731–1767),[2] joka oli Saksin vaaliruhtinas Fredrik August II (Puolan kuningas August III) ja Itävallan arkkiherttuatar Maria Josefinan tytär. Hänellä oli kolmetoista sisarusta, joista seitsemän eli aikuiseksi asti. Hän oli viidenneksi vanhin poika. Vanhempi veli Berryn herttua oli kuningas Ludvig XVI, nuorempi veli Louis-Stanislaus-Xavier, Provencen kreivi oli kuningas Ludvig XVIII, sisar Marie Clotilde (1759–1802) avioitui Sardinian kuningas Kaarle Emanuel IV:n kanssa, joka oli samalla Charles-Philippen lanko ja nuorin sisar prinsessa Élisabeth teloitettiin giljotiinissa vuonna 1794.
Prinssi maanpaossa
muokkaaNuorena Artois'n kreivi Charles-Philippe tunnettiin sulavakäytöksisenä ja suosittuna. Hän oli kälynsä Marie Antoinetten hyvä ystävä ja kuului tämän seurapiiriin. Hänen poliittinen aktiivisuutensa alkoi monarkian kriisistä vuonna 1786, jolloin hän edusti hovin taantumuksellista siipeä. Hän kannatti aateliston taloudellisten etuoikeuksien poistoa, mutta vastusti kaikkea kirkonmiesten ja aateliston yhteiskunnallisten etuoikeuksien karsimista. Hän uskoi että Ranskan taloutta piti uudistaa, mutta ilman että monarkia hävitetään. Hän vastusti myös kaikkia kolmannen säädyn eli tavallisen kansan edustajien pyrkimyksiä lisätä äänivaltaansa. Tämä sai jopa kuningas Ludvig XVI:n kritisoimaan häntä ja kutsumaan häntä ”kuningasmielisemmäksi kuin kuningas itse”.[2]
Ludvig XVI määräsi Bastiljin valtauksen 14. heinäkuuta 1789 jälkeen Charles-Philippen jättämään Ranskan, sillä kuningas pelkäsi, että tämä murhattaisiin. Toisena syynä oli toive, että veli Charles-Philippe edustaisi hovia ulkomailla ja säilyttäisi dynastian, jos pahin tapahtuisi. Charles-Philippe pakeni perheensä kanssa puolisonsa kotimaahan Savoijiin, Torinoon. Sen jälkeen hän siirtyi Koblenziin ja Trieriin Saksassa, jossa hän asui vuodesta 1791 lähtien rakastajattarensa kanssa, jossa muut prinssit ja veli Louis-Stanislas-Xavier, Provencen herttua jo olivat. Hän pelkäsi että Louis tekee kompromissin vallankumouksellisten kanssa ja pettää monarkian. Charles-Philippe otti Charles Alexandre de Calonnen neuvostoonsa, mikä johti välirikkoon tätä inhonneen Marie Antoinetten kanssa. Charles-Philippe tunsi tämän vuoksi syyllisyyttä, kun Marie Antoinette teloitettiin giljotiinissa vuonna 1793.[2]
Venäjän keisarinna Katariina Suuri oli Charles-Philippen tärkein liittolainen: Katariina tuki tätä maanpaossa elävien rojalistien kilpailevaa johtajaa paroni Louis de Breteuilia vastaan. Lopulta Charles-Philippe päätyi pitkäaikaisen rakastajattarensa varakreivitär Louise de Polastronin (1764–1804) kanssa vuonna 1792 Britanniaan, jossa Yrjö III antoi hänen asua kuninkaallisessa Holyroodin palatsissa Edinburghissa. Charles-Philippe ei pitänyt kaupungin ääriprotestanttisesta ilmapiiristä ja vietti aikaansa pääosin palatsin sisäpuolella. Charles-Philippestä tuli ajan myötä ja rakastajattarensa kuoleman jälkeen kiihkeä katolinen. Puoliso Marie-Thérèse kuoli vuonna 1805 Itävallassa.[2] Hän asui Lontoossa myös osoitteessa 72 South Audley Street, Mayfair vuosina 1805-1814.[3]
Charles-Philippe asui edelleen Edinburghissa kun Ranskan monarkia palautettiin eli Bourbon-restauraatio alkoi vuonna 1814 ja valtaistuimelle nousi hänen veljensä Ludvig XVIII:na. Veljesten välit eivät olleet erityisen läheiset, sillä Charles-Philippe piti Ludvig XVIII:ta petollisena ja uskonnottomana. Ludvig XVIII:n hallitsijakaudella Charles-Philippe johti äärirojalistista oppositiota, joka pääsi valtaan Charles-Philippen pojan, Berryn herttua Charles Ferdinandin murhan vuonna 1820 jälkeen eikä hän koskaan henkisesti toipunut tästä murhasta.[2]
_-_Charles_X_(1757-1836),_King_of_France_-_RCIN_405138_-_Royal_Collection.jpg)
Kuningas
muokkaaHänestä tuli kuningas Kaarle X vuonna 1824 ja hän hallitsi vallankumoukseen vuoteen 1830 asti, jolloin hän erosi mieluummin kuin jatkoi perustuslaillisena monarkkina. Kaarle X:tä seurasi Ludvig Filip I Ranskan viimeisenä kuninkaana.[2]
Kaarlesta tuli kuningas 67-vuotiaana vuonna 1824, veljensä kuoleman jälkeen. Hänen kruunajaisissaan esitettiin viimeistä kertaa ikivanha Reimsin arkkipiispan suorittama seremonia, jota kumpikaan muista 1800-luvun kuninkaista ei käyttänyt, Kaarlen ohella 1800-luvun Ranskan monarkeista vain Napoleon I kruunattiin.
Kruunusta luopuminen ja maanpako
muokkaaKaarlen ja hänen viimeisen pääministerinsä Jules Armand de Polignacin äärikonservatiiviset toimet johtivat lopulta heinäkuun vallankumoukseen vuonna 1830, jonka vuoksi Kaarle joutui luopumaan kruunusta. Hän muutti Edinburgiin Holyroodin palatsiin ja pyrki siirtämään kruunun pojanpojalleen, Chambordin kreivi Henrille. Liberaalit valtiopäivät eivät kuitenkaan hyväksyneet Chambordin kreivin nimittämistä Henrik V:ksi ja lopulta kuninkaaksi nousi Orléansin herttua Ludvig Filip I. Kaarle muutti poikansa Louis Antoinen, tämän puolison Marie-Thérèse Charlotten ja hovinsa kanssa Itävallan keisari Frans I:n kutsumana Prahan linnaan vuonna 1832. Hallitsijan vaihduttua vuonna 1835 he muuttivat kansleri Klemens von Metternichin suojeluksessa Graefenberg-Coronini palatsiin Goriziaan (ent. Görz, Itävallan keisarikunta) nykyisessä Italiassa, jossa hän kuoli 79-vuotiaana koleraan marraskuussa 1836.[2]
Hänet, hänen poikansa, tämän puoliso sekä pojanpoikansa ja tämän puoliso on haudattu Bourbon-hautaholviin Kostanjevican fransiskaaniluostarin kirkkoon Nova Goriziassa, Sloveniassa.
Avioliitto ja lapset
muokkaaCharles-Philippe avioitui 16. marraskuuta 1773 Versailles'n linnassa Savoijin prinsessa Marie-Thérèsen (1756–1805) kanssa, joka oli Sardinian kuningas Viktor Amadeus III:n ja Espanjan infanta Maria Antonia Fernandan (1729–1785) kolmanneksi vanhin tytär. Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa olivat Filip V ja Elisabet Farnese. Hänellä oli yksitoista sisarusta, joista kolmesta veljestä tuli Sardinian kuninkaita ja vanhempi sisar Maria Giuseppina (1753–1810) avioitui vuonna 1771 Ludvig XVIII:n kanssa.
Heille syntyi neljä lasta:
- Louis Antoine Ludvig XIX, Artois'n kreivi ja Angoulêmen herttua (6. elokuuta 1775 – 3. kesäkuuta 1844), avioitui maanpaon aikana Kuurinmaalla Jelgavan palatsissa 1799 serkkunsa Ranskan prinsessa Marie-Thérèse Charlotten kanssa, ei jälkeläisiä
- Sophie, Mademoiselle d'Artois (5. elokuuta 1776 – 5. joulukuuta 1783), kuoli 5-vuotiaana
- Charles Ferdinand, Berryn herttua (24. tammikuuta 1778 – 13. helmikuuta 1820), avioitui Frans I:n ja Itävallan arkkiherttuatar Maria Clementina (1777–1801) tyttären Molempain Sisiliain prinsessa Maria-Carolinen kanssa, heidän poikansa oli Ranskan kruununtavoittelija Bordeaux’n herttua Henri (1820–1884), joka tunnettiin myöhemmin Chambordin kreivinä
- Marie Thérèse, Mademoiselle d'Angoulême (6. tammikuuta 1783 – 22. kesäkuuta 1783), kuoli alle vuoden ikäisenä
Vuodesta 1785 lähtien Artois'n kreivi Charles-Philippe oli suhteessa naimisissa olevan varakreivitär Louise de Polastronin (1764–1804) kanssa. Suhteesta ei syntynyt lapsia.
Aviopuoliso
muokkaaKun Charles-Philippe lähti Savoijista rakastajattarensa kanssa Saksaan vuonna 1791, hän ei ottanut mukaansa puolisoaan, ja pariskunta eli toisistaan erossa loppuelämänsä. Artoisin kreivi kieltäytyi antamasta Marie Thérèselle lupaa oleskella tai vierailla hänen luonaan, kielsi jopa osallistumasta heidän poikansa Louis Antoinen häihin serkkunsa prinsessa Marie-Thérèsen Charlotten kanssa Kuurinmaalla kesällä 1799.[4]
Pian miehensä lähdön jälkeen molemmat pojat lähtivät Savoijista palvelemaan Joseph de Condén johtamassa emigranttiarmeijassa Saksassa. Marie Thérèsea kuvailtiin lohduttomaksi ja syvästi surulliseksi sen jälkeen, kun hänen puolisonsa ja poikansa olivat jättäneet hänet Savoijin ja hänen kerrottiin harkitsevan nunnaksi ryhtymistä. Hänen kälynsä Sardinian kuningatar Marie Clothilde suostutteli hänet olemaan menemättä luostariin. Tämä vetosi hänen velvollisuutensa tunteeseen lapsiaan kohtaan, ja Marie Thérèse ilmaisi myöhemmin kiitollisuutensa Clothildelle tästä.[5]
Vuonna 1792 sisar Marie Joséphine saapui Torinoon. Heidän läsnäolonsa Savoijssa oli poliittisesti arkaluonteista, koska se häiritsi Ranskan ja Savoijin välisiä suhteita. Huhtikuussa 1796, kun Ranska voitti Savojin Napoleon Bonaparten johdolla Ranskan vallankumoussodan Italian sotaretkissä, Marie Thérèse ja sisar Marie Joséphine lähtivät Torinosta Novaraan, samalla kun Marie Joséphinen puoliso Provencen kreivi Louis-Stanislas-Xavier lähti Veronasta. Kun sisar jatkoi Itävaltaan, Marie Thérèse hyväksyi isänsä kutsun palata Torinoon Ranskan ja Savoijin välisen rauhan jälkeen toukokuussa.[6]
Joulukuussa 1798, kun Piemonte liitettiin Ranskaan, Marie Thérèse lähti hovirouvansa kanssa Graziin Itävaltaan, jonne hänen annettiin jäädä ja jossa hän kuoli vuonna 1805.[6] Koska hän kuoli ennen kuin hänen puolisostaan tuli Ranskan kuningas, hän pysyi Artoisin kreivittärenä. Hänet haudattiin keisarilliseen mausoleumiin lähelle Grazin katedraalia.
Viitteet
muokkaa- ↑ Charles X Encyclopedia of World Biography. Viitattu 11.9.2018.
- ↑ a b c d e f g h Charles X | Biography, Reign, Abdication, & Facts | Britannica www.britannica.com. 2.11.2024. Viitattu 5.12.2024. (englanniksi)
- ↑ https://en.wikipedia.org/wiki/Charles_X_of_France#/media/File:Blue_Plaque_Charles_X_of_France.jpg
- ↑ Nagel, Susan: Marie-Therese, Child of Terror: The Fate of Marie Antoinette's Daughter. NY, Bloomsbury, 2008. ISBN 1-59691-057-7
- ↑ "A sister of Louis XVI, Marie-Clotilde de france, queen of Sardinia (1759-1802)"
- ↑ a b Reiset, Emile-Paul de: Joséphine de Savoie, comtesse de Provence, 1753-1810, Paris 1913
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle X (Ranska) Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Ludvig XVIII |
Ranskan kuningas | Seuraaja: Ludvig Filip |