Avaa päävalikko

Caroline (Berryn herttuatar)

Berryn herttuatar Caroline ja hänen poikansa, Bordeaux’n herttua Henri. François Gérardin maalaama muotokuva noin vuodelta 1828.

Maria-Carolina Ferdinanda Luisa, Berryn herttuatar (ransk. Marie-Caroline; 5. marraskuuta 1798 Caserta, Italia16. huhtikuuta 1870 Brunnsee, Itävalta) oli Molempain Sisiliain kuninkaan Frans I:n tytär ja Ranskan kruununperijän Berryn herttua Charles Ferdinandin puoliso.[1][2]

Caroline nai vuonna 1816 Berryn herttuan, joka oli Ranskan tulevan kuninkaan Kaarle X:n nuorempi poika. Berryn herttua kuoli salamurhan uhrina helmikuussa 1820, jolloin Bourbonin hallitsijasuvun sammuminen vaikutti uhkaavan, mutta rojalistien iloksi herttuatar Caroline olikin raskaana ja synnytti syyskuussa 1820 ”ihmelapseksi” kutsutun pojan, Bordeaux’n herttua Henrin (1820–1884, tunnettiin myöhemmin Chambordin kreivinä). Carolinella ja Charles Ferdinandilla oli lisäksi yksi tytär, Louise Marie Thérèse (1819–1864), joka meni myöhemmin naimisiin Parman herttua Kaarle III:n kanssa.[2]

Kun Kaarle X ja Bourbonin suku syöstiin vallasta vuonna 1830 heinäkuun vallankumouksessa, Caroline yritti turhaan saada 9-vuotiaan poikansa julistettua kuninkaaksi nimellä Henrik V. Hän seurasi yhdessä lastensa kanssa syrjäytettyä kuningas Kaarlea maanpakoon Skotlantiin. Vuonna 1832 Caroline palasi salaa Ranskaan ja yritti nostattaa maan länsiosassa legitimistien kapinan nostaakseen poikansa kuninkaaksi. Hän ylitti maan kaakkoisrajan talonpoikaisnaiseksi naamioituneena ja saapui Marseilleen 29. huhtikuuta 1832. Hän siirtyi sieltä edelleen Vendéen alueelle, jossa lyhytikäiseksi jäänyt kapina alkoi kesäkuussa. Kapinan aikana Caroline esiintyi Ranskan sijaishallitsijana ja antoi kuninkaallisia määräyksiä poikansa nimissä. Ranskan armeija kukisti kapinan nopeasti. Ranskan viranomaisia piileskellyt herttuatar Caroline jäi kiinni Nantesissa 7. marraskuuta. Häntä pidettiin sen jälkeen vankina Blayen linnoituksessa. Pian kuitenkin ilmeni, että Caroline oli mennyt salaa naimisiin napolilaisen kreivin Ettore Lucchesi-Pallin kanssa, mikä legitimistienkin silmissä poisti häneltä oikeuden toimia Ranskan sijaishallitsijana. Lisäksi hän oli jälleen raskaana ja synnytti vankeudessa toisen tyttären toukokuussa 1833. Ranskan hallitus piti häntä nyt niin harmittomana, että hänet vapautettiin 8. heinäkuuta samana vuonna. Caroline asui loppuelämänsä ajan ensin Venetsiassa ja toisen miehensä kuoleman jälkeen Brunnseen linnassa lähellä Itävallan Grazia.[2][1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Marie-Caroline de Bourbon-Sicile, duchesse de Berry (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.10.2015.
  2. a b c Nordisk familjebok (1905), s. 67 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 18.10.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa