Leopold II (keisari)
Leopold II (syntyisin Peter Leopold Joseph) (5. toukokuuta 1747 Wien – 1. maaliskuuta 1792 Wien) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1790–1792 ja sitä ennen Toscanan suurherttua.[1] Hän oli keisarinna Maria Teresian ja tämän puolison Frans I:n kolmas poika. Edeltäjänsä Joosef II:n tavoin Leopold II kuului valistuneisiin itsevaltiaisiin.
| Leopold II | |
|---|---|
 | |
| Pyhä saksalais-roomalainen keisari | |
| Valtakausi | 30. syyskuuta 1790–1. maaliskuuta 1792 |
| Kruunajaiset | 9. lokakuuta 1790 |
| Edeltäjä | Joosef II |
| Seuraaja | Frans II |
| Unkarin ja Kroatian kuningas Böömin kuningas | |
| Valtakausi |
20. helmikuuta 1790 – 1. maaliskuuta 1792 |
| Kruunajaiset |
15. marraskuuta 1790 (Pressburg) 6. syyskuuta 1791 (Praha) |
| Edeltäjä | Joosef II |
| Seuraaja | Frans II |
| Syntynyt |
5. toukokuuta 1747 Wien, Itävallan arkkiherttuakunta |
| Kuollut |
1. maaliskuuta 1792 Wien, Itävallan arkkiherttuakunta |
| Puoliso | Maria Luisa |
| Lapset |
Maria Teresia Frans II Ferdinand III Kaarle Alexander Leopold Joosef Maria Klementina Anton Viktor Juhana Rainer Joosef Ludvig Rudolf |
| Koko nimi | Peter Leopold Joseph Anton Joachim Pius Gotthard |
| Suku | Habsburg-Lothringen |
| Isä | Frans I |
| Äiti | Maria Teresia |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Suku ja koulutus, avioliitto
muokkaaLeopold syntyi Wienissä ja sai aluksi pappiskoulutusta, mutta pakotettuna suoritettujen teologisten opintojen uskotaan muuttaneen hänen mielensä kirkon vastaiseksi. Leopoldin vanhemman veljen Karlin kuoltua vuonna 1761 päätettiin, että hän perisi isältään Toscanan suurherttuakunnan, joka muutettiin sekundogenituuriksi, toisen pojan perintömaaksi. Tämä järjestely oli ehtona hänen avioliitolleen Maria Luisan, Espanjan kuningas Kaarle III:n tyttären kanssa 5. elokuuta 1764. Isänsä kuoltua 13. elokuuta 1765 Leopold nousi Toscanan suurherttuaksi.
Suurherttuana ja keisarina
muokkaaLeopold II tuli keisariksi veljensä Joosef II:n kuoltua lapsettomana vuonna 1790. Kun Leopold II tuli valtaan Itävalta oli pahassa kriisissä. Unkari, Tiroli ja Itävallan Alankomaat olivat kapinassa. Tämä johtui Joosef II:n yltiöpäisestä uudistusinnosta, joka oli loukannut lähes kaikkia kansalaispiirejä muun muassa uskonnon harjoittamiseen liittyvine rajoituksineen, sekä huonosti hoidetusta ulkopolitiikasta.[2]
Jo ennen hallituskauttaan Leopold II:ta oli pidetty taitavana hallintomiehenä. Hän oli usein varovainen ja osasi jäädä odottamaan tilanteen kehitystä ennen päätöksiä. Lisäksi hänellä oli taitoa luovia vaikeissa tilanteissa ja sovitella. Hän kukisti kapinat kovalla kädellä ja peruutti veljensä tekemät kansalaisia suututtaneet uudistukset.[3] Vaikka hän purki osan Joosefin Habsburgien hallintoalueille asettamasta keskitetystä valtiokoneistosta, hän piti voimassa Joosefin säädökset, jotka vapauttivat talonpojat ja myönsivät enemmän uskonnonvapautta ei-katolisille.[4]
Ranskan vallankumouksen suhteen Leopold II oli aluksi odottavalla kannalla. Hän ei halunnut vaarantaa maansa sisäistä eikä ulkoista rauhaa sisarensa Marie Antoinetten vuoksi, joka oli Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n vaimo. Kun näytti siltä, että vallankumous pyyhkii tieltään koko monarkian ja että hänen sisarensa on hengenvaarassa, hän päätti toimia. [5]
Yhdessä Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm II:n kanssa Leopold II piti Pillnitzin kokouksen 25. elokuuta 1791. Mukana kokouksessa oli Saksin vaaliruhtinas Fredrik August III. Preussin ja Itävallan johtajat tekivät liiton, jossa tarjoutuivat johtamaan interventiota Ranskaan. Itävalta irtisanoi kokouksessa vanhan liittosopimuksensa Ranskan kanssa. Sota Ranskaa vastaan syttyi jo muutaman kuukauden kuluttua.[5]
Leopold II ehti hallita vain puolitoista vuotta ennen kuolemaansa vuonna 1792, mutta jätti 16 lasta jatkamaan hallitsijasukua.[6] Vain kaksi kuukautta hänen kuolemansa jälkeen Ranska julisti sodan Itävallalle.[4] Leopoldin jälkeen keisarin valtaistuimelle nousi vanhin hänen kahdeksasta pojastaan, Frans II. Keisarin muita poikia olivat Toscanan suurherttuaksi hänen jälkeensä tullut Ferdinand III, maineikas sotapäällikkö arkkiherttua Kaarle sekä arkkiherttua Juhana.
Veljensä Joosefin tavoin Leopold sai vaikutteita valistuksen ajattelusta ja hän päätti rakentaa tehokkaan valtiokoneiston feodaalisten etujen kustannuksella. 25-vuotisen Toscanan suurherttuakunnan hallituskautensa aikana hän rationalisoi osavaltioidensa vero- ja tariffijärjestelmiä ja kannusti edustuslaitoksen kehittämistä.[4] Hänen aikanaan poistettiin Toscanasta myös kuolemanrangaistus.
Yksityiselämä
muokkaaElinaikanaan Leopold II tuli tunnetuksi siitä, että hänellä oli useita eri kansallisuuksia edustaneita rakastajattaria. Hänen kuolinpesästään paljastui ajan oloihin nähden huomattavan suuri kokoelma pornografiaa.[3]
Taiteiden suojelija
muokkaaTaiteen suojelijana Leopold II vaikutti sekä Toscanan että Wienin taiteeseen ja kulttuuriin. Hän oli erityisesti italialaisen oopperan intohimoinen harrastaja, jonka keskus oli Firenze. Toscanan suurherttuana vuosina 1765–1790 hän oli säveltäjä Tommaso Traettan merkittävä suojelija ja tuki tämän uusien, innovatiivisten oopperoiden näyttämöllepanoa, kuten Ifigenia in Tauride’n kantaesitystä Firenzessä vuonna 1763. Hän oli myös oopperalaulajien Giovanni Manzuolin, Giusto Fernando Tenduccin ja Tommaso Guarduccin suojelija.[7]
Lapset
muokkaa
Leopoldilla ja Espanjan kruununprinsessa, infanta Maria Luisalla oli 16 lasta, joista suurin osa eli aikuisiksi.
- Maria Teresa (1767–1827), nai Saksin kuningas Anton I:n, ei jälkeläisiä.
- Frans II, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan viimeinen hallitsija (1768-1835). Nai 1. Württembergin herttuatar Elisabetin, yksi lapsena kuollut tytär. Nai 2. kaksinkertaisen serkkunsa Molempain Sisiliain prinsessa Maria Teresan, heillä oli 12 lasta. Nai 3. serkkunsa Itävallan ja Esten arkkiherttuatar Maria Ludovikan, ei jälkeläisiä. Nai 4. Baijerin prinsessa Caroline Augustan, ei jälkeläisiä.
- Ferdinand III, Toscanan suurherttua (1769–1824). Nai 1. Molempain Sisiliain prinsessa Luisan ja heillä oli viisi lasta. Nai 2. Saksin prinsessa Maria Ferdinandan, Saksin kruununprinssi Maximilianin tyttären, joka oli hänen miniänsä sisar, ei jälkeläisiä.
- Maria Anna (1770–1809), Prahan Teresialaisluostarin abbedissa.
- Kaarle (1771–1847), nai Henrietta von Nassau-Weilburgin ja heillä oli jälkeläisiä.
- Alexander Leopold (1772–1795), kuoli ilotulituksesta saatuihin palovammoihin 22-vuotiaana.
- Albrecht Johann Joseph (1773–1774), kuoli 10 kuukauden ikäisenä
- Maximilian Johann Joseph (1774–1778), kuoli kolmivuotiaana
- Josef (1776–1847), nai 1. suuriruhtinatar Aleksandra Pavlovna Romanovan, kuolleena syntynyt tytär. Nai 2. prinsessa Hermine von Anhalt-Bernburg-Schaumburg-Hoymin (1797–1817), heillä oli kaksi lasta. Nai 3. Württembergin herttuatar Maria Dorothean (1797–1855), heillä oli viisi lasta. Hän ja hänen vanhin poikansa Stefan Frans Viktor (1817–1867) olivat viimeiset palatiinikreivit Unkarissa.
- Maria Clementina (1777–1801), nai Calabrian herttua, Sisilian kuningas Frans I:n. Heillä oli yksi tytär Marie-Caroline, joka nai Berryn herttua Charles Ferdinandin ja heidän poikansa oli kruununtavoittelija Chambordin kreivi Henri.
- Anton Viktor (1779–1835), Saksalaisen ritarikunnan suurmestari ja Kölnin vaaliruhtinas-arkkipiispa.
- Maria Amalia (1780–1798), kuoli 18-vuotiaana naimattomana.
- Juhana (1782–1859), morganaattinen avioliitto kreivitär Anna Plochlin kanssa, heidän jälkeläisiään ovat Meranin kreivit.
- Rainer (1783–1853), nai Savoiji-Carignanin herttuatar Elisabetin, Sardinian kuningas Albertin sisaren, heillä oli jälkeläisiä.
- Ludvig (1784–1864), pysyi naimattomana.
- Rudolf (1788–1831), Olmützin arkkipiispa, kardinaali.
Lisäksi Leopoldilla oli aviottomia lapsia:
- Luigi von Grün (1788–1814), suhteesta tanssijatar Livia Raimondin kanssa
Arvonimet
muokkaa| Edeltäjä: Frans I |
Toscanan suurherttua 1765–1790 |
Seuraaja: Ferdinand III |
| Edeltäjä: Joosef II |
Pyhä Rooman keisari Myös Saksan kuningas 1790–1792 |
Seuraaja: Frans II |
| Unkarin kuningas 1790–1792 | ||
| Böömin kuningas 1790–1792 | ||
| Itävallan arkkiherttua 1790–1792 |
Katso myös
muokkaa
Lähteet
muokkaaLähdekirjallisuus
muokkaa- Friedell, Egon : Uuden ajan kulttuurihistoria, osa 2, Barokki ja rokokoo, valistus ja vallankumous. WSOY kirjapainoyksikkö, Juva 1999, ISBN 951-0-15777-5
- Grimberg, Carl : Kansojen historia, osa 17, valistuksesta vallankumoukseen. WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo 1983 ISBN 951-0-09745-4
Lähdeviitteet
muokkaa- ↑ Leopold II 1747–1792 Emerson Kent
- ↑ Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 272
- ↑ a b Friedell, E.: Uuden ajan kulttuurihistoria, WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999, s.334–335
- ↑ a b c Leopold II | Austrian, Successor, Reformer | Britannica www.britannica.com. Viitattu 16.12.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 488
- ↑ Leopold II Habsburgs
- ↑ Rice, John A.: "Leopold II [Pietro Leopoldo]". Grove Music Online. Oxford Music Online. Oxford University Press, 2002. doi:10.1093/gmo/9781561592630.article.O005887.