Jumala

korkein olento, jota palvotaan yksijumalaisissa uskonnoissa
Tämä artikkeli kertoo yksijumalaisten uskontojen jumalakäsityksestä. Jumalolennoista yleisesti on oma artikkelinsa.

Jumala on teismissä eli jumalauskossa persoonallinen, kaikkeuteen vaikuttava yliluonnollinen olento.[1] Monoteistisissa eli yksijumalaisissa uskonnoissa, kuten kristinuskossa, palvotaan yhtä Jumalaa korkeimpana olentona.[2]

Jumala Isä valtaistuimella, maalaus Westfalenissa, Saksassa, myöhään 1400-luvulla.

Vuoden 2019 tutkimuksen mukaan 43 prosenttia suomalaisista uskoi Jumalan olemassaoloon. Kristinuskon Jumalan olemassaoloon uskoi 25 prosenttia suomalaisista.[3]

EtymologiaMuokkaa

Suomen kielen sana jumala on ilmeisesti omaperäinen suomalais-ugrilainen sana.[4]

Jumalan olemassaoloMuokkaa

Pääartikkeli: Jumalan olemassaolo

Teismi eli jumalausko on käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen Jumala tai jumalia, jotka vaikuttavat maailmaan ja ihmisten elämään. Polyteismissä eli monijumalaisuudessa oletetaan useita jumalolentoja. Monoteismin eli yksijumalaisuuden katsotaan syntyneen, kun paikallisten jumalien palvonnasta siirryttiin kirjauskontoihin. Niiden ensimmäisiä muotoja olivat noin 500 eaa. syntyneet juutalaisuus ja zarathustralaisuus.[5] Monoteismia edustavat nykyisin juutalaisuuden lisäksi ennen kaikkea kristinusko ja islam. Teistisiä käsityksiä ovat myös deismi eli käsitys Jumalasta rajoittuneena kaikkeuden alkusyyksi sekä panteismi, joka samastaa Jumalan todellisuuden kanssa.[1]

Ateismi viittaa näkemyksiin, joista puuttuu oletus Jumalan olemassaolosta. Negatiivinen ateismi viittaa siihen, ettei ole olemassa näyttöä Jumalan olemassaolon puolesta, ja positiiviseksi ateismiksi kutsutaan näyttöä Jumalan olemassaoloa vastaan.[6] Agnostisismiksi kutsutaan näkemyksiä, joiden kannattajat ovat tiedollisesti epävarmoja sen suhteen, onko Jumala olemassa vai ei.[7]

Kirkon tutkimuskeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan vuonna 2019 suomalaisista 43 prosenttia uskoi Jumalan olemassaoloon. Kristinuskon Jumalan olemassaoloon uskoi 25 prosenttia suomalaisista.[3] Usko Jumalaan vähenee, mitä nuoremmista sukupolvista on kyse. Alle 40-vuotiaiden sukupolvesta kristinuskon Jumalaan uskoi vain 16 prosenttia.[8][9][10]

Uskontojen jumalakäsityksetMuokkaa

KristinuskoMuokkaa

Pääartikkeli: Jumala (kristinusko)

Kristityt uskovat persoonalliseen Jumalaan joka on luonut kaiken, joka on kaikkialla läsnäoleva ja kaikkivaltias. Kristinuskon mukaan on olemassa vain yksi Jumala, jolla on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.[11] Raamatun Vanhassa testamentissa Jumala esiintyy myös nimellä Jahve (”Minä olen se joka olen").[12]

Kristinusko korostaa Jumalaa kaikkeuden luojana ja persoonallisena ylläpitäjänä.[13] Kristinuskon Jumala on ikuinen, vailla alkua ja loppua. Aikaisemmin on ollut vain Jumala, mutta hän on luonut maailmankaikkeuden tyhjästä. Kaikkeus ja Jumala ovat toisistaan erillisiä.[14] Kristinusko perustuu Raamatun Uudessa testamentissa kuvatun Jeesuksen elämään. Kristinuskossa Jeesus on Jumalan poika, jonka seuraajat saavat pelastuksen, eli kuoleman jälkeen he eivät joudu kadotukseen, vaan elävät ikuisesti Jumalan kanssa taivaassa.[15]

IslamMuokkaa

Pääartikkeli: Jumala (islam)

Islamin Jumala on kristinuskon Jumalan tavoin kaikkivaltias, luomaton, ikuinen ja tuonpuoleinen.[16] Jumala on antanut ihmiselle pelastussanomansa, jota seuraamalla ihminen voi kuoltuaan päästä Paratiisiin. Muiden kohtalona on joutua Helvettiin.[17] Islam edustaa kristinuskoa johdonmukaisempaa yksijumalaisuutta, joka sulkee pois kristinuskolle ominaisen kolmiyhteisen Jumalan ja käsityksen Jeesuksesta Jumalan poikana. Karl-Heinz Ohlig katsoo, että Koraanin käsitys Jumalasta edustaa itäisen kristillisen perinteen varhaista näkemystä. Se tuo esiin alkuperäisen kristillisen monoteismin puhtaana, vailla hellenistisen trinitaarisen jumalakäsityksen myöhempiä muotoja.[16]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b teismi – – fil. oppi, jonka mukaan kaikkeuden luojana ja ylläpitäjänä on persoonallinen jumaluus. polyteismi – – usko moneen jumalaan, monijumalaisuus. monoteismi yksijumalaisuus. ylijumala Ukko ylijumala. Kreikkalaisten ylijumala Zeus. deismi fil. käsitys jonka mukaan Jumala ei maailman luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen; käsitys, jonka mukaan Jumala on kaiken alkusyy. panteismi fil. oppi jumalan ja kaikkeuden samuudesta. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus.
  2. jumala. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2021.
  3. a b Haikala, Topias: Tutkijan mukaan 2010-luku oli käännekohta: usko Jumalaan romahti, ja kristinusko alkoi näyttää nuorten silmissä vieraalta Kirkko ja kaupunki. 29.10.2020. Viitattu 22.10.2021.
  4. Itkonen, Erkki (päätoim.): Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ISBN 951-717-692-9.
  5. McNeill, J. R. & McNeill, William H.: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan, s. 99. (The Human Web. A Bird’s-Eye View of World History, 2003.) Suomentanut Natasha Vilokkinen. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-185-2.
  6. Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
  7. Rowe, William L.: Agnosticism. Teoksessa Craig, Edward (toim.): Routledge Encyclopedia of Philosophy. London: Taylor & Francis, 1998. ISBN 978-0-415-07310-3.
  8. Haikala, Topias: 1990-luvulla syntyneiden suhde uskontoon on odottamaton: naiset uskovat miehiä vähemmän Jumalaan, miehet taas uskovat vaikka mihin Kirkko ja kaupunki. 29.10.2020. Viitattu 15.9.2021.
  9. Haikala, Topias: ”Ehkä ei ole tahdonalainen juttu, uskooko vai ei” – nuoret aikuiset vieraantuvat kristinuskosta, ja nyt kuusi heistä kertoo, miksi kirkko tuntuu vieraalta tai läheiseltä Kirkko ja kaupunki. 25.2.2021. Viitattu 15.9.2021.
  10. Salomäki, Hanna ym.: Uskonto arjessa ja juhlassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016–2019. Helsinki: Kirkon tutkimuskeskus, 2020. ISBN 978-951-693-403-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
  11. McGrath, Alister: Kristillisen uskon perusteet: Johdatus teologiaan. (Christian Theology. An Introduction, 5. laitos 2010.) Suomentanut Satu Kantola. Helsinki: Kirjapaja, 2012 (5. laitos). ISBN 978-952-247-238-0.
  12. 2 Moos. 3:14–15
  13. ”Teismi”, Mitä missä milloin tietosanakirja, s. 904. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-11669-X.
  14. Hick, John: Uskonnonfilosofia, s. 13–16. (Philosophy of Religion, 1963.) Suomentaneet Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos (1. painos 1969). Helsinki: Kirjapaja, 1992. ISBN 951-625-167-6.
  15. Valen-Sendstad, Aksel: Kristillinen dogmatiikka, s. 263–264, 272–273. (Kristen dogmatikk, 1979.) Suomentanut Raimo Mäkelä. Jyväskylä: Uusi Tie, 1985. ISBN 951-619-152-5.
  16. a b Ohlig, Karl-Heinz: Allah und der christliche Gott. Historisch-theologische und inhaltliche Eigentümlichkeiten. Universität Bochum. Ringvorlesung Katholische Theologie, 29.11.2006. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
  17. Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology, s. 81–92. McLean, Virginia: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7. (englanniksi)

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jumala.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Jumala.
  • Davidson, Matthew: God and Other Necessary Beings The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Morley, Brian: Western Concepts of God The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Wainwright, William: Concepts of God The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)