Wikipedia

Koraani

islamin pyhä kirja

 Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.

Koraani (arab. القرآن‎, al-Qurʼān) on islaminuskon pyhä kirja ja rituaalisen kunnioituksen kohde. Muslimit uskovat, että Koraani on ikuinen ja luomaton kirja, joka sisältää profeetta Muhammedin Jumalalta saamat ilmestykset. Niiden kerrotaan alkaneen Arabian niemimaalla sijaitsevassa Mekassa vuonna 610 ja jatkuneen profeetan kuolemaan asti Medinassa vuonna 632. Islamilainen Koraanin selitys (eksegetiikka) kertoo yksityiskohtaisesti, missä tilanteessa kukin suura laskeutui alas. Länsimaisessa Koraanin tutkimuksessa näihin kertomuksiin ei luoteta,[1] vaikka muutoin islamilainen käsitys Koraanin alkuperästä on yleensä hyväksytty.

Birminghamin käsikirjoitus on maailman vanhin Koraanin katkelma. Sen pergamenttipohja on ajoitettu 500-luvun loppuun tai 600-luvun alkupuolelle.

Koraanin asemasta ja sisällöstä vallitsee laaja yksimielisyys muslimien keskuudessa.[2][3] Islamilaisen käsityksen mukaan se on Jumalan omaa puhetta ja ollut aina olemassa.[4] Muslimit kohtelevat Koraania äärimmäisen kunnioittavasti. Sitä luetaan arabian kielellä ääneen, jolloin pääosassa ei ole tekstin ymmärtäminen vaan itse lukurituaali.

Muslimit uskovat, että Koraani koottiin kirjaksi kalifi Abu Bakrin määräyksestä heti Muhammedin kuoltua, mutta sisältöä koskevien erimielisyyksien johdosta se koottiin uudelleen 650-luvulla kalifi Uthmanin johdolla.[5] Osa länsimaisista tutkijoista kyseenalaistaa kirjoitusajankohdan, kirjan tekijän, kirjoituspaikan tai nämä kaikki.[6] Jotkut heistä uskovat, että Koraani on peräisin Arabian niemimaan ulkopuolelta, mahdollisesti Syyriasta tai Persiasta. Koraanin kokoamisajaksi on tarjottu myös 800-luvun vaihdetta, koska teokseen ei missään viitata sitä ennen.[7] Joitakin Koraanin otteita sisältäviä pergamentteja on radiohiiliajoitettu vuosien 569–645 välille.[8][9]

Koraani kirjoitettiin ilman vokaaleja konsonanttikirjoituksena, jossa myös monilla konsonanteilla oli sama merkki.[10] Tämä scripta defecta oli sen takia osittain lukukelvotonta ennen diakriittisten pisteiden lisäämistä. Myöhemmin on kiistelty siitä, onko pisteet ja vokaalit lisätty oikein.[11]

Koraani ei ole islamin ainoa pyhä teksti. Islamin arvovaltaisiin lähteisiin kuuluvat hadith-kokoelmat ja niiden joukosta etenkin Kutub al-Sittah (suom. Kuusi Kirjaa),[12] jotka kertovat Muhammedin esikuvallisesta elämäntavasta.[13] Vaikka Koraani on ylin auktoriteetti, sen asema on pikemminkin rituaalinen. Koraania luetaan hadith-perinteen läpi, joka ohjaa tulkintaa.[14] Joissakin tapauksissa perimätiedon ohjeita pidetään sitovampina kuin Koraanin suoria määräyksiä.[15] Eurooppalaisessa suhtautumisessa Koraaniin on näkynyt ajatus sen vieraudesta länsimaiselle kulttuurille.[16][17]

Koraanin asema islamissa

muokkaa

Islaminuskon mukaan Koraani on Jumalan sanaa, eikä kirjaa ole luotu, vaan se on aina ollut olemassa.[4][18][19] Koraanin teologinen asema on siten korkeampi kuin Raamatulla on kristinuskossa.[20]

Suhtautuminen Koraaniin on islamissa äärimmäisen kunnioittavaa. Lukemiseen käytetään puhelaulua eli resitaatiota, ja Koraania luetaan ääneen arabiaksi kasvot kohti Mekkaa ja puhtaussääntöjä noudattaen.[21] Muslimi voi pestä kätensä ennen Koraaniin tarttumista ja suudella kirjan kantta seitsemän kertaa ennen kuin avaa sen.[22] Muslimit pitävät Koraania täydellisenä kirjana vailla yhtään kirjoitusvirhettä tai lainausta muista kirjoista.[23] Koraanin häpäisy voi johtaa väkivallan purkauksiin.[24]

Koraanin lukeminen on rituaali, jonka esikuva Ignaz Goldziherin mukaan löytyy zarathustralaisuudesta, missä luettiin Vendidad -tekstejä.[25] Vain harvat ymmärtävät lukemaansa, sillä arabiaa osaa vain joka viides muslimi,[26] ja vielä harvemmat muinaisarabiaa, jolla Koraani on kirjoitettu.[27] Theodor Nöldeke kirjoitti:

Jopa nykyajan arabimuslimi ymmärtää vain hyvin hämärästi ja epätäydellisesti Koraania, ellei hän ole erikseen opiskellut Koraanin eksegetiikkaa […] yleinen usko on, että Koraanin rituaalinen lukeminen vaatii oikeanlaista lausumista. Sen sijaan merkitystä ei ole sillä, ymmärtääkö henkilö lukemansa vai ei.[28]

Arabiankielisen Koraanin lukutaitoa opetetaan lapsille koraanikouluissa eli kuttabeissa, joissa keskitytään tekstien ulkoa muistamiseen. Ne olivat nykyaikaan saakka ainoa lapsille tarkoitettu koulu muslimimaissa.[29][30] Lukemista varten Koraani on jaettu 30 yhtä suureen osaan (juz). Tämä auttaa koko Koraanin lukemista kertaalleen läpi ramadan-kuukautena.[31] Henkilö, joka osaa Koraanin ulkoa, on hafiz.[32]

Koranismi on islamin suuntaus, joka hyväksyy auktoriteetiksi ainoastaan Koraanin. Suuntaus syntyi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Intiassa ja Egyptissä. Näkemys sai alkunsa ainakin osittain länsimaissa, kun historialliskriittiset tutkimukset asettivat kyseenalaiseksi hadith-perimätietojen aitouden. Nykyään koranismi on käytännössä lähes kuollut, mutta sillä on yksittäisiä kannattajia.[33]

Koraanin rakenne ja muodot

muokkaa
Pääartikkeli: Suura
 
Koraanin käsikirjoitus Andalusiasta, 1100-luku.

Koraani jakautuu 114 suuraan, jotka ovat summittaisessa pituusjärjestyksessä. Vaikka ratkaisu voi tuntua oudolta, sama järjestysperiaate löytyy Paavalin kirjeistä Uudessa testamentissa ja juutalaisen Mišnasta.[34] Muslimi lausuu ensimmäisen eli Avauksen suuran joka päivä yhteensä 17 kertaa, jos hän suorittaa kaikki vaaditut viisi rukoushetkeä.[35] Koraanin pisin suura on Lehmän suura (2). Koraanin viimeinen suura, Ihmisten suura (114), on lyhyt kuuden rivin rukous.

Suurat on jaettu eripituisiin jakeisiin (aya). Aikaisemmin länsimaissa käytetty Koraanin jakeiden numerointi pohjautui saksalaisen Gustav Flügelin vuonna 1834 Leipzigissa toimittamaan laitokseen. Nykyisin käytössä on egyptiläinen, Kairon 1924 laitokseen perustuva jaejako.[36]

Koraanissa ei ole pitkiä kertomuksia. Teksti koostuu lyhyistä katkelmista, jotka tavallisesti antavat jonkin opetuksen ja päättyvät Jumalan suuruuden kuvaukseen.[37] Usein aiheena ovat Jumalasta todistavat tunnusmerkit luonnossa, sitten kuvaus tuomiopäivästä ja ihmisten varoittaminen kuten suuran Luqman jakeessa 31:34:[38]

»Totisesti, Jumala tietää tuomion hetken, Hän lähettää sateen maan päälle ja Hän tietää, mitkä ihmiskohtalot äitien kohtuihin kätketyt ovat. Yksikään sielu ei aavista, mitä hänen on huomenna koettava, eikä sitä, missä maassa hän on kuoleva. Totisesti, Jumala on tietävä, tarkkanäköinen.»

Suurien arvioitu ikäjärjestys kulkee pääosin taaksepäin siten, että Koraanin lopussa olevat lyhyet suurat ovat vanhimpia ja alussa olevat suurat nuorimpia. Suurien keskinäisen iän vertailu on perustunut Muhammedin elämäkertaan ja Gustav Weilin 1840-luvulla aloittamaan kielitieteelliseen analyysiin, jota täydensi Theodor Nöldeke vuonna 1860 julkaistussa kirjassa Geschichte des Qorans. Weilin ja Nöldeken mukaan suurat jakautuvat väljästi viiteen ajallisesti peräkkäiseen ryhmään. Kolme varhaisinta ovat ”Mekan kaudelta” ja neljäs ”Medinan kaudelta”.[39]

Koraanin suurille on annettu nimet myöhään, ja niissä on vaihtelua. Nimet tulevat yleensä suuran alussa olevan sanan tai suuran sisällön perusteella.[40]

Koraanin sisältö

muokkaa

Koraani sisältää Mooseksen kirjoihin eli juutalaiseen Tooraan viittaavia kertomuksia, jotka ovat yleensä lyhyitä ja katkelmallisia. Koraanin puhe on yleensä aiempien pyhien kirjoitusten kommentaaria ja osoitettu yleisölle, joka tunsi Tooran, juutalaisen Talmudin ja kristillisen evankeliumiharmonian.[41][42] Toistuvia teemoja ovat varoittaminen synnistä sekä uhkailu Helvetillä. Suurat muistuttavat saarnoja, joissa katumusta herätellään tuomiopäivää ja Helvettiä koskevilla varoituksilla ja uskoa vahvistetaan vetoamalla Jumalan tunnusmerkkeihin, joilla tarkoitetaan luontoa ja kulttuurin tuotteita.[43]

Koraani kertoo, että maailma luotiin kuudessa päivässä. Jumala loi Aadamin ja hänen vaimonsa Eevan savesta ja yhdestä sielusta. Olevaiset jaetaan viiteen ryhmään: Jumala, enkelit, jinnit (pahat henget, joihin myös Iblis eli Paholainen kuuluu), ihmiset sekä muu luomakunta. On vain yksi Jumala, ja enkelit ovat hänen sanansaattajiaan. Paholainen viettelee ihmisiä pahaan.[44]

Koraanin toistuva aihe ovat profeetat. He ovat ilmestyneet varoittamaan ihmisiä Helvetistä (Jahannam), johon ihmiset päätyvät, elleivät noudata Jumalan tahtoa. Uskovat sen sijaan pääsevät Paratiisiin (Janna). Koraani kuvailee Helvetin kärsimyksiä ja toisaalta Paratiisin riemuja. Profeetoista 25 mainitaan Koraanissa nimeltä.[45] Yleisimmin mainitaan Mooses (136 kertaa), Abraham (79), Nooa (33), Aadam (25) ja Jeesus (23).[46]

Muhammed Koraanissa

muokkaa
Pääartikkeli: Muhammed Koraanissa

Useimmat länsimaiset Koraanin tutkijat jakavat islamilaisen käsityksen siitä, että Koraani on Muhammedin puhetta ja hän on kirjan keskeinen henkilö. Jotkut historialliskriittiset tutkijat katsovat, että Muhammed ja Koraani on yhdistetty toisiinsa vasta islamin kehityksen myöhäisessä vaiheessa. Sana "muhammad" esiintyy Koraanissa vain neljä kertaa, mutta niistäkin vain yksi Karl-Heinz Ohligin mukaan kiistattomasti tarkoittaa profeetta Muhammedia, kun taas muut voivat olla verbin "ylistää" gerundiivimuotoja.[47] Ohlig katsoo, että Koraanin profeettakuva kehittyy nimettömästä profeetasta nimettömäksi arabiprofeetaksi, ja tämä edelleen profeetaksi, joka esittää kristinuskosta poikkeavia käsityksiä. Viimeinen vaihe on hyvin suppea.[48] Suurassa 33 kuitenkin kerrotaan varmuudella profeetta Muhammediin liittyvä tarina, jossa tämä nai ottopoikansa vaimon sen jälkeen, kun parille oli myönnetty avioero. Muhammedille annetaan joitakin seksuaalisia erioikeuksia ja lopuksi käyttäytymisohjeita hänen vierailleen (jakeet 50–53).[49]

Ilmaisu ”Jumalan lähettiläs” esiintyy Koraanissa eri muunnelmina yli 300 kertaa. Muslimit katsovat, että tällöin aina tarkoitetaan Muhammedia, vaikka myös monet muut, kuten Mooses, Abraham ja Jeesus ovat islamilaisen käsityksen mukaan ”Jumalan lähettiläitä”.[50]

Kun muslimit perustelevat väitettä sanomalla "sen olevan Koraanissa”, tarkoitetaan yleensä, että asia kuuluu islamiin.[51] Todellisuudessa Koraani ei sisällä edes kaikkia islamin tärkeimpiä asioita. Koraanin katsotaan kertovan Muhammedin elämästä, mutta Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan päättely on kehämäistä: ”Koraani kertoo Muhammedin elämästä, mutta elämäkerta on ensin kirjoitettu näiden samojen jakeiden antamien vihjeiden avulla”.[52] Koraanista ei juuri löydy Muhammedin elämäkerrasta tuttuja nimiä tai tapahtumia. Mekka (Mekan laakso) mainitaan Voiton suurassa (48:24), mutta sanat Kaaba, Medina, Yathrib, Tai'if, Arabia, Egypti, Jemen, Persia ja Punainen meri puuttuvat, samoin Muhammedin elämän käännekohdat, kuten pako Mekasta, taistelut Badrissa, Uhudissa, vallihautasodassa tai Mekan valloitus. Kirjasta puuttuvat myös Muhammedin elämäkerran tärkeimmät henkilöt kuten vaimot Khadija ja Aisha, tytär Fatima, setä Abu Talib, serkku Ali ja kumppanit Abu Bakr, Umar ja Uthman.[53]

Lainsäädäntö Koraanissa

muokkaa

Islamin laki eli šaria ja sen tulkinta fiqh perustuvat Koraaniin, perimätietoon eli haditheihin ja näistä johdettuihin yleisiin periaatteisiin.[54] Koraanin suurat sisältävät vain vähän lainsäädännöllisiä ohjeita ja muodostavat ainoastaan pienen osan islamilaisesta laista.[55] Joseph Schacht osoitti, että islamin lainsäädäntö on pääosin peräisin muualta kuin Koraanista.[7][56][57] Islamilaiselle laille tärkeät hadith-kokoelmat kerättiin 800-luvulla, ja ne saivat kanonisen aseman 1000-luvun molemmin puolin.[58]

Koraanissa mainitaan islaminuskon tärkeimmistä rituaaleista eli viidestä pilarista neljä, eli rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus. Ne jäävät silti vain mainintojen tasolle. Esimerkiksi pyhiinvaelluksen kohdetta ei kerrota, ja uskontunnustuksesta esiintyy ainoastaan sen alkuosa.[59] Koraanissa annetaan perinnönjakoa, avioliittoa, avioeroa ja saaliinjakoa koskevia määräyksiä, ja myös kaupankäynnistä on ohjeita, mutta hallinnollisia asioita ei käsitellä.[55] Koraanin rikoslaki on niukka, vaikka esimerkiksi varkaudesta ja haureudesta määrätään rangaistukset.[60]

Koraanin kieli ja tyyli

muokkaa

Koraanin tyylistä on kirjoitettu paljon.[61] Koraani on kirjoitettu riimiproosalla, joka ei ole runoutta. Sitä rytmittävät jakeen loppuun osuvat riimit eli loppusoinnut. Suurat ovat saarnaavia ja mahtipontisia.[62] Muslimit pitävät Koraanin tyyliä ylittämättömän kauniina.[63][64] Koraanin kieli on silti useimmille muslimeille vierasta, sillä vain joka viidennen muslimin äidinkieli on arabia.[65] Koraani on lisäksi kirjoitettu vanhalla arabialla, jota nykyihmiset eivät ymmärrä.[65] Koraanin lukeminen onkin islamissa seremoniallista, ja varsinaiset tiedot islamista muslimi saa pyytämällä neuvoa uskonoppineilta tai moskeijan imaameilta.[66]

Osa muslimeista on sitä mieltä, että Koraania ei voi kääntää muille kielille, koska teksti on pyhää vain arabiankielisenä ja käännökset ovat ainoastaan tulkintoja.[67] Länsimaisen tutkimuksen mukaan käännösvaikeuksia aiheuttaa se, että Koraanin sanojen ymmärtäminen on usein vaikeaa tai mahdotonta.[11] Koraani kirjoitettiin aluksi vain konsonanttitekstinä. Arabian vokaalimerkit ja muut tarkkeet puuttuivat, ja jopa viittä eri kirjainta merkittiin samalla merkillä.[10][68] Syynä oli se, että merkistönä käytettiin aramealalsta kirjoitusta, joka ei vastannut kaikkia arabian tarpeita.[69] Koraani oli scripta defectaa, mistä seurasi, että kirjoitus voitiin lukea jopa 14 eri tavalla, jotka kaikki olivat aluksi yhtä hyväksyttäviä.[70] Koraanin lukemista on nykyisin kuitenkin vakioitu niin sanotun Kairon laitoksen (1923) pohjalta.[70]

Euroopassa mielipiteet Koraanin tyylistä ovat vaihdelleet. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan ”Koraanin tyyli on niin hienoa, että sen tekstin iskevyyttä on vaikea pitää yllä käännöksessä”.[71] Saksalaisen kääntäjän Rudi Paretin mielestä kirja tuo yksitoikkoisesti näyttämölle aina vain saman esityksen.[72] Koraanin teksti on enimmäkseen hajanaista ja usein epäselvää, ja Koraanin tutkija Theodor Nöldeke (1836–1930) kutsui sen luomaa vaikutelmaa kaoottiseksi sekasotkuksi.[73] Koraania on kuvattu hajanaiseksi, käsittämättömäksi ja mielettömäksi. Friedrich Schwally käytti siitä nimitystä "kauhea autiomaa",[74] ja Voltaire kuvasi sitä ristiriitaiseksi ja karkeaksi ajatuskaaokseksi.[75] Thomas Carlylen mukaan "mikään paitsi velvollisuudentunto ei saisi ketään eurooppalaista kahlaamaan Koraania läpi -- se on rasittava ja sekava sotku – karkea, huolimattomasti tehty, täynnä loputonta toistoa, jaarittelua ja sekavuutta – lyhyesti sanottuna sietämättömän typerä."[74]

Jaakko Hämeen-Anttilan mielestä Koraanin tyyliin kohdistuva arvostelu on useimmiten yksinomaan hyökkäämistä islamia vastaan.[76] Toisaalta Carlyle kuitenkin totesi, että Muhammed on yksi asia ja Koraani toinen.[74] Voltaire kirjoitti myönteisesti islamista ja piti sitä kristinuskoa parempana.[77]

Muslimit pitävät Koraania Jumalan puheena. Suurat 1 (Al-Fatiha), 113 (Al-Falaq) ja 114 (Al-Nas) ovat silti muodoltaan rukouksia[78], ja ne puuttuvatkin eräästä Koraanin varhaisesta versiosta eli Ibn Mas’udin Koraanista.[79] Puheen vaikutelmaa korostaa yli kolme sataa kertaa esiintyvä kehotus ”Sano!”, mitä seuraa sanottavaksi tarkoitettu teksti.[80]

Koraani islamilaisen käsityksen mukaisesti

muokkaa

Koraanin synnystä kertoo islamilainen perimätieto, josta varhaisin on Ibn Hishamin 800-luvun alussa kirjoittama Muhammedin elämäkerta Sirat rasul Allah.[81] Teos pohjautuu Ibn Ishaqin 700-luvulla tekemään, mutta nykyisin kadonneeseen teokseen.[82] Kirja sisältää varhaisimmat tiedot profeetta Muhammedin elämästä, ja kaikki myöhemmät elämäkerrat perustuvat siihen. Vaikka elämäkertaa ei lueta islamin pyhiin teksteihin, siinä kuvattu islamin syntyhistoria on osa uskontoa. Toistaiseksi ei ole löydetty keinoa erottaa siinä olevaa mahdollisesti keksittyä materiaalia siitä, mikä on aitoa.[83]

Muhammedin ilmestykset

muokkaa
Pääartikkeli: Muhammad
 
Muhammad Hira-vuorella. Istanbul, 1595.

Ibn Ishaq/Ibn Hisham kertoo, että profeetta syntyi Arabian niemimaalla sijainneessa Mekan kaupungissa sitä hallitsevaan quraiš-heimoon. Kaupungissa sijaitsi Kaaban temppeli. Vartuttuaan Muhammed toimi kauppiaana tulevan vaimonsa Khadijan palveluksessa.[84] Muhammedin syntymävuodeksi vakiintui vuosi 570.[85] Vuonna 610 Muhammad näki Hiran vuorella unessa enkelin ja sai ensimmäisen jumalallisen ilmestyksensä.[3] Muhammedin kerrotaan saaneen ilmestyksensä Hira-vuoren luolassa,[86][87] mutta luola lisättiin kertomukseen vasta myöhemmin.[88] Enkelin kohtaaminen vastasi Muhammedin jo lapsuudesta saakka kuulemia ennustuksia. Oltuaan pari vuotta hiljaa ilmestyksistä, Muhammed alkoi julistaa niiden sanomaa yhdestä Jumalasta myös perheensä ulkopuolella.[2]

Ibn Hishamin mukaan Muhammed sai sanomalleen heti kannattajia. Kun hän kuitenkin alkoi moittia Mekassa palvottuja jumalia, välit kaupunkilaisiin kiristyivät.[89] Vuonna 622 hän joutui yöllä hengenhädässä pakenemaan noin 300 kilometrin päässä sijaitsevaan Medinaan, joka antoi hänelle ja hänen kannattajilleen turvapaikan. Islamilaisen ajanlaskun katsotaan alkavan tästä tapahtumasta, joka tunnetaan nimellä hidžra. Muhammed nousi Medinassa johtajaksi ja perusti islamilaisen umman, uskovien yhteisön, josta perimätiedon mukaan pian kasvoi Lähi-idän suurvalta. Profeetta aloitti voitokkaat sota- ja ryöstöretket aluksi Mekkaan suuntautuvia kauppakaravaaneja vastaan. Sota päättyi Mekan valtaamiseen vuonna 630.[90] Kaksi vuotta myöhemmin profeetta kuoli nimitettyään työlleen kaksitoista jatkajaa.[91][92][93]

Perimätieto kertoo, että Muhammedin kuoleman jälkeen hänen seuraajaansa, ”neljä oikeaan johdettua kalifia” valloittivat koko Lähi-idän Libyasta Afganistanin rajoille. Muhammedin julistama usko levisi uuden suurvallan myötä koko valtavalle alueelle.[94]

Koraanin kokoaminen

muokkaa
 
Suura 47:9–15. Luultavasti pohjoisafrikkalainen teksti 800-luvulta.

Ibn Hisham on ensimmäinen kirjallinen lähde, joka sisältää lainauksia Koraanista. Muhammedin lukutaidottomuus vakiintui myöhemmin opinkappaleeksi. Ibn Hisham ei siitä puhu, vaan kertoo, että Muhammed ”luki” Koraania ääneen.[95] Perimätiedon mukaan ainakin jotain kirjoitettiin muistiin ja Muhammedin eläessä.[96] Väitteen perusteluina käytetään Koraanin sanoja (80:13–16) sekä al-Tirmidhin (nro 1531) ja eräiden muiden haditheja.[97][98]

 
Koraanin jakeet 28:88 ja 29:1 egyptiläisessä käsikirjoituksessa 1300-luvulta.

Islamin mukaan Koraania välitettiin ensimmäisten vuosikymmenien aikana pääasiassa suullisena muistitietona.[99] Hämeen-Anttilan mukaan Muhammedin ilmestyksien muistiin kirjoittaminen nousi esille vasta hänen kuolemansa jälkeen, sillä aikaisemmin asialla ei ollut merkitystä, koska muslimit saattoivat aina kysyä haluamaansa kohtaa suoraan Muhammedilta. Vasta hänen kuolemansa jälkeen alettiin tarvita kirjoitettua Jumalan sanaa.[100]

Perimätiedon mukaan Koraani kirjoitettiin muistiin Yamaman taistelun jälkeen vuonna 633. Taistelussa kuoli monia Koraanin taitajia (qurra), minkä takia hanke nähtiin tarpeelliseksi.[101] Umar ehdotti ensimmäiselle kalifille, Abu Bakrille Koraanin kokoamista. Tämä epäröi, mutta antoi tehtävän Muhammadin entiselle kirjurille Zaid ibn Thabitille, jonka myös kerrottiin epäröineen tehtävään ryhtymistä. Zaid kokosi ympäri Arabian niemimaata ilmestykset lehdiksi (suhuf) ja antoi ne Abu Bakrille.[102] Lehdet annettiin Abu Bakrin kuoltua hänen seuraajalleen kalifi Umarille. Hänen kuoltuaan lehdet päätyivät Umarin tyttärelle ja Muhammadin leskelle Hafsalle.[102]

 
Kufalaisella kirjoituksella tehty Koraanin foliolehti, jossa on osa suurasta Al-Fath (48: 27-28). Abbasidikaudelta 700 tai 800-luvulta.

Al-Bukharin mukaan Hudhaifa ibn al-Yamanin muslimisotilaiden välillä syntyi vuonna 651 kiistaa Koraanin oikeasta sanamuodosta, sillä liikkeellä oli erilaisia versioita. Hudhaifa kertoi asiasta kalifi Uthmanille, joka asetti komitean kokoamaan Koraanin uudelleen. Näin aikaan saatua, quraišin murteella kirjoitettua Koraania lähetettiin jokaiseen provinssiin yksi kappale ja kehotettiin polttamaan entiset.[103][104] Zaid ibn Thabitin johtama komitea vaati kullekin säkeelle kaksi takaajaa, ennen kuin se hyväksyttiin aidoksi. Kuuluisin hylätty jae oli vain Umarin muistama kivitysjae.[105]

Zaid ibn Thabitin kokoama Koraani oli kirjoitettu konsonanttitekstillä. Koraanin kirjoitusjärjestelmä ei tuntenut ensin vokaaleja eikä käyttänyt diakriittisiä pisteitä, jotka olisivat erottaneet konsonantit toisistaan. Tämä aiheutti sen, että ajoittain Koraanin kohdista tuli kiistaa, kun sama teksti luettiin eri tavoin.[106] Vokaalien ja diakriittisten merkkien käyttö Koraanin käsikirjoituksissa alkoi vasta 700-luvulla.[10] Kiistanalaisissa kohdissa käytettiin lisätarkenteita, joilla osoitettiin eri koulukuntien painotukset.[106] Uudistuksesta vastasivat lähteistä riippuen Abu al-Aswad al-Du’ali (k. 688) tai Irakin käskynhaltija Al-Hajjaj ibn Yusuf (k. 714). Lopullisesti tilanne vakiintui ibn Mujahidin vaikutuksesta vuonna 934. Tällöin virallistettiin seitsemän lukutapaa, joista kustakin oli kaksi muunnelmaa.[107]

Koraanin luomattomuus ja pyhyys

muokkaa
Pääartikkeli: Koraanin jäljittelemättömyys

Oppi Koraanin luomattomuudesta ja ikuisesta muuttumattomuudesta syntyi 800-luvulla.[106] Sen taustalla oli islamilaisen papiston eli ulaman taistelu tulkintavallasta kalifeita vastaan. Ulama voitti kiistan, ja sen myötä islamiin vakiintui käsitys, että Jumala ei ole kirjoittanut Koraania, vaan se on yhtä alkuperäinen kuin Jumala itse. Ajatusta taivaallisella pöydällä lepäävästä Alkukirjasta (ummu l-kitab)[108] esiintyy Koraanissa eri kohdissa: ”Hänen luonaan on alkuperäinen Kirja” (13: 39), ”Sen sanat ovat luonamme olevassa Alkukirjassa ylhäisiä ja viisaita” (43:4) tai "Totisesti tämä on ylevä Koraani, joka tauluille kirjoitettuna on hyvin säilynyt" (85: 21-22).[109][110]

Koraanin luomattomuuden ja muuttumattomuuden mukaisen opin mukaan Koraania ei voi rinnastaa kristittyjen Raamattuun, vaan oikea vertailukohta on Kristus. Johanneksen evankeliumi lausuu (Joh. 1:1): ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Siinä, missä kristinuskossa Sana tuli Kristuksessa lihaksi, se tuli islamissa pyhäksi kirjaksi.[20]

Islamissa yleistyi keskiajalla käsitys, että kaikki ihmisen tarvitsema tieto on Koraanissa. 1970-luvulla syntyi niin sanottu ijaz (ihme) -kirjallisuus, jossa korostetaan, että Koraani on täynnä tieteellistä tietoa, jonka moderni tiede on löytänyt vasta myöhemmin.[111][112][113] Islamopas-sivusto kertoo, että ”Tiede tuo esille runsaasti uusia tosiasioita, jotka kuitenkin ovat jo olleet Koraanissa. Jokainen voi hakea Koraanista todisteita sille, että tiede on oikeassa. Tiede, joka ei sovi yhteen Koraanin kanssa, on vailla perusteita”.[114] Ijaz-kirjallisuudessa katsotaan, että Koraanissa on 114 tieteellistä totuutta, yhtä monta kuin on suuria.[115]

Koraanin eheys

muokkaa

Koraanin kirjalliset versiot

muokkaa

Islamilaisen käsityksen mukaan Koraanin muoto vakiintui suunnilleen vuonna 650, jolloin kalifi Uthman antoi koota kirjan uudelleen ja polttaa kaikki siitä poikkeavat kopiot.[116] Todellisuudessa Koraanin teksti on vaihdellut nykypäiviin asti. Koraanin suurat kirjoitettiin aluksi konsonanttitekstillä ilman vokaaleja. Kun tekstejä myöhemmin täydennettiin, niitä ei enää osattu kunnolla lukea ja syntyi useita versioita. Vuonna 934 Koraanille vahvistettiin seitsemän erilaista lukutapaa[117] ja jokaiselle niistä kaksi muunnelmaa.[118] Koraanin käsikirjoituksissa myös konsonantit saattoivat poiketa nykyisestä, mikä käy ilmi Jemenistä löydetyistä Sanaan käsikirjoituksista, jotka kuuluvat vanhimpiin tunnettuihin Koraanin teksteihin.[116]

Koraanin vanhin tunnettu käsikirjoitus on kaksi pergamenttisivua käsittävä niin sanottu Birminghamin käsikirjoitus, jonka pergamenttipohja on radiohiilitutkimuksen nojalla peräisin ajalta 569–645.[8][119] Käsikirjoitus sisältää katkelmia Koraanin kolmesta suurasta (18:17–31, 19:91–98 ja 20: 1–40),[120] joissa on varhaiskristillisiä tarinoita kuten kertomus Marian ilmestyksestä ja luolaan nukkuneista unikeoista. Pergamenttien ajoitus on varhainen, kun sitä vertaa kertomuksiin Muhammedin saamista ilmestyksistä.[121] Muitakin Koraanin osia sisältäviä 600–700-luvuille ajoitettuja pergamentteja on löydetty, mutta ei täydellistä Koraania ennen vuotta 870.[122]

Nykyajan tärkein yritys yhdenmukaistaa Koraanin teksti tehtiin Egyptissä vuonna 1924, jolloin Koraanista julkaistiin "Kairon kuninkaallinen editio". Se levisi myös Egyptin ulkopuolelle sunnien ja šiiojen keskuuteen. Vuonna 1936 sitä korjattiin, jolloin tuloksena oli "kuningas Farukin Koraani".[107] Sekään ei taannut yksimielisyyttä, sillä editiosta poikkeavia tekstejä on julkaistu ainakin Saudi-Arabiassa.[123][124][106] Koraanista ei ole tehty kriittistä laitosta, johon varhaisten käsikirjoitusten eroavuuksia olisi koottu.[125] Muut kuin arabiankieliset Koraanit eivät nauti virallista asemaa, ja käännöksissä esiintyy runsaasti vaihtelua ja lisäyksiä.[126]

Jakeiden kumoaminen

muokkaa

Abrogaation periaate eli oppi Koraanin jakeiden kumoamisesta (naskh) on yritys ratkaista Koraanissa esiintyviä ristiriitoja.[127] Tunnetuin esimerkki on Koraanin suhtautuminen viiniin. Sekä kristinuskossa että juutalaisuudessa viinillä on tärkeä uskonnollinen merkitys. Näin oli aluksi myös islamissa, kuten käy ilmi useista Koraanin kohdista (16:67, 47:15, 83:25). Lehmän suurassa (2:219) viini kuitenkin kielletään.

Abrogaatio perustuu Koraanin sanoihin: ”Jos me pyyhimme pois jonkin jakeen tai annamme sen unohtua, annamme tilalle samanlaisen tai paremman” (Koraani 2:106). Abrogaatiota sovellettaessa myöhemmät ilmoitukset kumoavat aikaisemmat, jos niiden välillä on ristiriitaa. Koska Lehmän suura on muita myöhäisempi, viinikielto ohittaa viinin sallimista koskevat kohdat. Väkivaltaisia kehotuksia sisältävä suura 9 on viimeinen tai toiseksi viimeinen[128], joten sen on katsottu kumoavan Koraanin rauhallisemmat jakeet.[129]

Islamilaisen käsityksen mukaan Koraanin ristiriidat johtuvat siitä, että jotkut sen opit oli tarkoitettu ohjenuoriksi vain tiettyyn tilanteeseen, mutta ei yleisesti.[127] Historiakriittisen selityksen mukaan ristiriidat osoittavat uskonnossa tapahtuneita muutoksia ja johtuvat siitä, että tekstit ovat eri henkilöiltä ja ajoilta.[130]

Puuttuvat jakeet

muokkaa

Joitakin Muhammedin ilmestyksiä kerrotaan jääneen pois Koraanista. Tunnettu tapaus on kivitysjae, jonka muisti ainoastaan kalifi Umar, mutta muita tarvittuja todistajia ei löytynyt.[131] Myös Ibn Hisham kertoo, että Muhammed määräsi huorintekijät kivitettäviksi moskeijan portilla.[132] Kivitys kuului juutalaiseen perinteeseen, mutta ei kristilliseen; Jeesus esiintyy Raamatussa huorintekijöiden kivittämistä vastaan (Joh 8:7).

Koraanista jäi pois muitakin vain yhden muslimin muistamia yksittäisiä jakeita.[133] Sunan ibn Majah -hadith kertoo ”aikuisten rintaruokintaa” koskevan ilmoituksen puutteesta: ”Aishan kerrotaan sanoneen: kivittämistä ja aikuisen rintaruokintaa koskevista jakeista tuli kymmenen kertaa ilmoitus, ja niitä koskeva paperi oli tyynyni alla. Kun Jumalan lähettiläs kuoli, olimme kaikki mietteissämme hänen kuolemastaan, ja kesy lammas söi paperin.”[134] ”Aikuisten rintaruokinta” on vahvistettu keinoksi ei-sukulaisten työtoveruuteen etenkin kokoelmassa Sunan an-Nasa’i.[135]

Šiiojen suhtautuminen Koraaniin on ollut osittain varauksellista. Koraanin yhtenäisyyttä ja aitoutta on puolustettu, mutta koska kirja ei anna tukea imaamiopille eikä profeetan vävyn, Ali ibn Abi Talibin asemalle Muhammadin seuraajana, kalifi Uthmanin Koraania on epäilty vilpistä. Syytökset eivät silti ole johtaneet korjauksiin.[133]

Vieraat osat

muokkaa

Islamilaisessa perimätiedossa on myös kertomuksia ihmisten vaikuttamisesta Koraanin tekstiin. Erään tarinan mukaan Muhammad saneli kirjurilleen suuraa kirjoitettavaksi ja piti tauon. Kirjuri Abdullah kiirehti silloin ehdottamaan jakeen 23:14 loppuosaksi: ”Siunattu olkoon Jumala, paras Luoja”. Muhammad hyväksyi sanat todeten ilmestyksen kuuluneen juuri niin. Tarina jatkui niin, että kirjuri kääntyi pois islaminuskosta.[136]

Kuuluisin hämmennyksen aihe on suuran Tähden suuran (53) ”Saatanalliset jakeet”. Suuran jakeiden 19–20 jälkeen Saatana houkutteli Muhammedin vahingossa sanomaan: ”Ne ovat ylhäisiä numidialaisia kurkia, joiden esirukoukset kuullaan.” Muhammed olisi siis hyväksynyt Mekassa palvotut kolme jumalatarta (Allat, al-Uzza, Manat). Ibn Hisham kertoo, että asia sai suurta huomiota, Muhammed sai moitteet Gabrielilta, ja tilanne korjaantui.[137] Koraanista löytyy mahdollisesti tähän tarinaan liittyvä tekstikatkelma:

»Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas.»
(Koraani 22:52, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Koraanin islamilainen tutkimus

muokkaa
 
Kolikko, joka kuvaa Aleksanteri Suuri Egyptin valloittajana, Amon sarvilla. Aleksanteria pidettiin muinais-Egyptissä Amon-jumalan poikana.

Islamin piirissä Koraania tutkitaan pyhänä kirjana. Islamilainen tutkimusperinne jakautuu opillisiin alueisiin, joita ovat tafsir (Koraanin tulkinta), kalam (teologia) ja fiqh (lain tulkinta).[138] Koraanitutkimuksen alueista asbāb al-nuzūl pyrkii selvittämään ja tunnistamaan olosuhteet, joissa kukin ilmestys on vastaanotettu.[139]

Eksegetiikka on tiede, joka selittää ja tutkii pyhiä kirjoituksia. Koraanin osalta käytetään myös arabialaista sanaa tafsir. Sen tehtäviin kuului kertoa, mitä Koraanin tekstit tarkoittivat. 800-luvulla syntyi tarve yhdistää selkeästi pyhän kirjan sisältö Muhammedin elämäkertaan. Tällöin alettiin julkaista hadith-kertomuksia, joissa selitettiin, mitä kukin kohta Koraanissa merkitsi ja mihin vaiheeseen Muhammedin elämässä se liittyi. Vaikka Koraania pidetäänkin arvovaltaisempana tekstinä kuin haditheja, tilanne oikeastaan kääntyi ympäri sen takia, että vasta hadithit kertoivat, mitä Koraanin kukin jae tarkoitti.[140]

Islam kieltää tavallista muslimia itse tulkitsemasta Koraania, vaikka uskovia kehotetaankin mietiskelemään sen sanoja.[141] Saadakseen tietää, mitä Koraani jostain asiasta sanoo, muslimin on kysyttävä sitä islamilaiselta uskonoppineelta, kuten imaamilta, joka osaa tulkita pyhää kirjaa islamilaisen perinteen mukaisesti. Al-Tirmidhi esittää hadithin, jonka mukaan ibn Abbas oli kuullut Jumalan lähettilään sanovan: ”Se, joka selittää Koraania omin päin, on ansainnut tulisen istuimen.”[142]

Tafsir-kirjallisuuden merkkipylväs on Muhammad ibn Jarir al-Tabarin 800-luvun lopulla ja 900-luvun alussa kirjoitettu Tafsir al-Tabari, joka sisälsi 37 000 hadithia.[143] Se käy tarkasti läpi koko Koraanin ja antaa kielitieteelliset ja Muhammedin elämään liittyvät selitykset jokaiselle suuralle. Esimerkiksi lyhyestä Avauksen suurasta, jonka muslimit lukevat aina rukoillessaan, al-Tabari tarjoaa satasivuisen selityksen.[144] Al-Tabarin suosikkilähde tafsir-selityksissä on Muhammedin serkku Ibn Abbas. Orientalisti Herbert Berg on al-Tabarin todistajaketjuja (isnad) analysoimalla kuitenkin osoittanut, että ketjut eivät ole aitoja.[143]

800-luvun loppu ja 900-luvun alku olivat vilkasta tafsir-kirjallisuuden aikaa. Se päättyi, kun siirryttiin ”järjen porttien sulkemiseen”. Hämeen-Anttilan mukaan Koraanin tulkitseminen saavutti aallonpohjan 1600–1800-luvuilla, jolloin oppineet keskittyivät selittämään selitysteoksia. Uusi nousu alkoi, kun Koraania ruvettiin kääntämään ja selittämään myös tavallisille muslimeille.[145]

Koraanin islamilainen tulkinta edustaa esoteerista perinnettä, jossa Koraania tulkitaan uskonnollisten oppien pohjalta ja mahdollisesti myös mystiikan lävitse.[146] Koraanista voidaan etsiä myös käytännöllisiä ohjeita yhteiskunnallisiin ongelmiin.[145] Islamilaisissa maissa suosiota on saavuttanut ajatus Koraanista teoksena, josta löytyvät jo etukäteen monet myöhemmät luonnontieteelliset keksinnöt (Ijaz-kirjallisuus).[147]

Koraanin länsimainen tutkimus

muokkaa

Koraanitutkimuksen tilaa ovat esitelleet Angelica Neuwirth ja Nicolai Sinai[148] sekä Gabriel Said Reynolds.[149] Tieteellinen Koraanin tutkimus alkoi länsimaissa 1800-luvun alkupuolella. Vuoteen 1970 mennessä se oli "ikävystyttänyt itsensä kuoliaaksi",[150] sillä alalla oli päädytty siihen, että juuri mitään uutta ei ollut enää löydettävissä. Vuonna 1961 Koraanin saksantaja Rudi Paret totesi, että "Muhammedista saatu kuva -- on hyvin perusteltu ja kaipaa korkeintaan pientä hiomista. Koraanin uusi tutkiminen tuskin johtaa mihinkään uusiin ja kiinnostaviin tuloksiin". Koraania pidettiin myös ikivanhana tekstinä, joka ei tarvinnut sen suurempaa huomiota.

Käänne Koraanin tutkimuksessa alkoi 1970-luvulla, jolloin joukko skeptisiä tutkijoita julkaisi uudenlaisia tulkintoja Koraanista.[150] Heihin kuului Günter Lüling,[151] John Wansbrough, Patricia Crone ja Michael Cook ja myöhemmin 2000-luvulla Christoph Luxenberg (salanimi), jonka teesit herättivät laajaa huomiota myös islamin tutkimuksen ulkopuolella, ja joka provosoi myös vastustajat tarkentamaan näkemyksiään.

Islamologian koulukunnat

muokkaa

Koraanin tutkimus jakautuu kahteen pääsuuntaukseen sen mukaan, miten se suhtautuu islamilaiseen perimätietoon. Valtavirtaa edustavat tutkijat luottavat perimätiedon aitouteen vähintään siinä, että Muhammedia pidetään Koraanin alkulähteenä ja Uthmania Koraanin kokoajana 650-luvulla. Historialliskriittistä tai "revisionistista" koulukuntaa edustavat tutkijat ovat suhtautuneet skeptisemmin näihin väitteisiin.[152]

Behnam Sadeghi ja Mohsen Goudarzi katsovat, että länsimainen tutkimus jakautuu jopa neljään eri leiriin: "revisionistit" hylkäävät perimätiedon, "skeptikot" epäilevät sitä, "uuskonservatiivit" puolustavat sitä ja "konservatiivit" luottavat siihen.[153] Vaikka laidat ovat kaukana toisistaan, keskiryhmiin kuuluvat tutkijat voivat jakaa käsityksiä eri laitojen kanssa esimerkiksi siitä, syntyikö Koraani polyteistisessa vai monoteistisessa ympäristössä.[154] Äärilaidat eivät juuri kommunikoi keskenään, ja niiden kiistat ovat usein kiivaita ja epäakateemisia.[155] Sadeghin ja Goudarzin mukaan ryhmistä suurin ovat skeptikot:

Tämän ryhmän jäsenet eivät myöskään [revisionistien tapaan] hyväksy perinteistä selitystä, vaan pitävät sitä epäluotettavana – samoin kuin lähes kaikkia islamin alkuperää koskevia kertomuksia muslimien kirjallisissa lähteissä. He eivät kuitenkaan kannata liioin revisionistien teorioita, joita heidän mielestään todisteet eivät tue. Tämän ryhmän tutkijat ovat eräänlaisia agnostikkoja. He eivät ehkä väitä, että Koraanin vakiintunut teksti olisi syntynyt vasta Uthmanin jälkeen tai muuttunut merkittävästi sen jälkeen, mutta eivät myöskään kiellä, että näin olisi voinut tapahtua. He saattavat korostaa, etteivät ole revisionisteja, mutta tosiasiassa he ovat revisionisteja suhtautumisessaan kirjallisiin lähteisiin. Heitä voisi kutsua ‘skeptikoiksi’, koska he eivät ole vakuuttuneita sen enempää perinteisistä kuin revisionistisista kertomuksista.[153]

Konservatiivit ja uuskonservatiivit

muokkaa

Koraanin saksalainen kääntäjä Rudi Paret (k. 1983) kuuluu perinteiseen koulukuntaan. Hän katsoo, että ”ei ole mitään syytä epäillä sitä, ettei jokainen pienikin säe Koraanissa olisi Muhammedilta itseltään peräisin”.[156] Muhammedista saatu kuva on niin viimeistelty, että siinä korjattavaa korkeintaan yksityiskohdissa. [157]

Koraanin suomalainen kääntäjä Jaakko Hämeen-Anttila kuuluu "varovaisen konservatiivisiin" tutkijoihin.[158] Hän katsoo, että Koraani on ”suhteellisen lähellä sitä ilmoituskorpusta, jonka Muhammed sai”[159] ja sisältäessään suurin piirtein kaikki Muhammedille annetut ilmoitukset on 600-luvun alun tekstinä[160] "luotettava aikalaislähde".[161] Samalla Hämeen-Anttila muistuttaa islamilaisen lähdeaineiston yleisestä ongelmallisuudesta.[162] Islamilainen historiankirjoitus alkaa 800-luvulla, ja vanhimmat tekstit ovat yleensä säilyneet vain myöhempinä kopioina[163], joten niiden varaan rakentuva historiankäsitys on kuin "talo, joka seisoo ilman perustaa".[164] Hämeen-Anttila kuitenkin puolustaa perimätietoa. Islamilaisessa versiossa on syytä pysyä, koska tutkimus ei ole pystynyt tarjoamaan tilalle mitään sen parempaa.[165][166] Jos perimätieto hylätään, joudutaan uskomaan jättiläismäiseen väärennökseen, jossa kaikki sen vastaiset lähteet olisi tuhottu.[165][167] Humanististen tieteiden kenttä myös kaventuisi huomattavasti, jos kaikki pitäisi sitovasti todistaa.[165]

Merkittävä Koraanin tutkimuksen keskus on Saksassa Freie Universitet Berlin, missä Corpus Coranicum -hankkeessa tutkitaan varhaisia Koraanin käsikirjoituksia. Hankkeessa luotetaan islamilaiseen käsitykseen Koraanin alkuperästä.[168] Angelica Neuwirthin, Nicolai Sinain ja Michael Marxin johtama projekti julkaisi vuonna 2011 yhteensä 28 kirjoittajan artikkelikokoelman The Quran in Context. Kirjan esipuheessa todetaan, että Koraanin nykytutkimus on "sekaannustilassa." Merkittävien saavutusten sijaan sitä kuvaa se, ettei Koraanista ole saatu aikaan kriittistä editiota, kaikkiin käsikirjoituksiin ei ole vapaata pääsyä, Koraanin synty-ympäristön kulttuurinen ja lingvistinen profiili on tuntematon, tutkimusmetodeista ei ole yksimielisyyttä, tutkijoiden välillä vallitsee epäluottamus ja uuden tutkijapolven koulutus on puutteellista, minkä takia tutkijoita on vähän.[148] Hanketta on arvosteltu sitoutumisesta islamilaiseen perimätietoon ja normaalisti käytettyjen tutkimustapojen hylkäämisestä.[169]

Corpus Coranicum-hanketta skeptisempää islamin tutkimusta edustaa Gabriel Said Reynoldsin toimittama artikkelikokoelma The Qur'ān in Its Historical Context (2008). Myös se pyrkii kontekstualisoimaan Koraania myöhäisantiikin ympäristöön. Kirjan esipuheessa Daniel A. Madigan kuvaa teosta reaktioksi Christoph Luxenbergin teeseihin sekä pyrkimykseksi kohdentaa uudelleen "koraanintutkimuksen monimutkaista ja jopa kaoottista nykytilaa".[170]

Historiallis-kriittinen islamin tutkimus

Historiallis-kriittinen islamin tutkimus
Koraanin historiallis-kriittinen tutkimus
Muhammedin historiallisuus
Leone Caetani
Patricia Crone
Ignaz Goldziher
Hans Jansen
Sven Kalisch
Günter Lüling
Christoph Luxenberg
Karl-Heinz Ohlig
Joseph Schacht
John Wansbrough
Gustav Weil

Historialliskriittinen koulukunta ja revisionismi

muokkaa

Länsimaissa alkoi 1800-luvulla Koraanin historialliskriittinen tutkimus, joka on kokonaan tai osittain hylännyt islamilaisen perimätiedon tietolähteenä 600-luvusta. Suuntaus on usein kyseenalaistanut 650-luvulle sijoitetun "Uthmanin Koraanin" historiallisen aseman. Muutamat tutkijat ovat myös hylänneet käsityksen, että Koraanin alkulähde olisi Muhammed.[171] Koraanin kirjoittajaa on etsitty historiantutkimuksen ja kielitieteen menetelmin. Historialliskriittisen tutkimuksen kriittisintä laitaa edustaa Saarlandin yliopistosta alkanut Inārah-projekti, joka julkaisi vuosina 2007-2024 toistakymmentä teosta.[172] Tämä revisionistinen tutkimussuuntaus hyödyntää etenkin arkeologisia aikalaislähteitä.

Islaminuskosta selvästi poikkeavia näkemyksiä esittävät tutkijat voivat joutua vaikeuksiin läntisessä yliopistomaailmassa, kuten saksalainen arabisti Günter Lüling, jonka väitöskirja hylättiin ja akateeminen ura pysäytettiin.[151][173] Ne tutkijat, jotka ovat entisiä muslimeja, ovat turvautuneet varotoimiin, kuten saksalainen professori Sven Kalisch.[174][175] Sellaisiin voi kuulua salanimen käyttö, jota Ibn Warraq (pseudonyymi) on perustellut Salman Rushdien kohtalolla.[176][177] Arabimaissa tutkijoiden tilanne on vielä vaikeampi; väitetään, että Palestiinassa opiskelijat heittivät professori Suliman Bashearin ulos luentosalin ikkunasta.[178] Konservatiivista tutkimusta tekevä arabisti Hartmut Bobzin paheksuu kollegojen kätkeytymistä salanimen taakse: ”Tieteen nykyisiin standardeihin kuuluu, että jokainen esiintyy omilla kasvoillaan”.[179]

Esimerkkejä länsimaisesta tutkimuksesta

muokkaa

Varhaiset viittaukset Koraaniin

muokkaa

Revisionistiset tutkijat ovat perustelleen Koraanin myöhäistä kirjoitusaikaa siinä tapahtuneilla tekstimuutoksilla sekä sillä, että Koraania ei mainita missään kirjallisessa lähteessä ennen 800-lukua. Esimerkiksi Fiqh Akbar I -käsikirjoitus 700-luvulta on varhaisin islamilaista lakia koskeva teksti, mutta se ei mainitse Koraania.[7] Vuonna 750 kuolleen Johannes Damaskolaisen tekemäksi oletettu De Haeresibus puhuu Koraanin irrallisista osista, mutta ei kirjasta kokonaisuutena. Kuvausta on myös epäilty sen tyylin perusteella myöhemmäksi lisäykseksi käsikirjoitukseen. Kun tekstejä kopioitiin, oli tavallista, että niihin lisättiin uusia tietoja. Teksti kuuluu:[180] "Kuten on kerrottu, tämä Muhammed kirjoitti monia naurettavia teoksia, jotka hän jokaisen nimesi. On esimerkiksi Naisen kirja [= Naisten suura], sitten on kirja Jumalan kameli [= ?] – – edelleen Pöydän kirja [= Pöydän suura] ja edelleen Hiehon kirja [= Lehmän suura]".[181]

Koraanin syntyvaiheista löytyy merkintöjä Bysantin keisarin Leo III:n (717–741) ja kalifi Umar II:n (717–720) kirjeenvaihdosta. Sen alkuperäinen kreikkalainen versio on kateissa. Vanhimmat säilyneet käännökset, armenian ja latinankieliset, poikkeavat toisistaan ja ovat aikaisintaan 700-luvun lopulta. Säilynyt teksti ei mainitse Koraania oikealla nimellä eikä siteeraa sitä. Siinä kuitenkin esitetään väitteitä Koraanin kokoamisesta:[182]

“Umar [= toinen kalifi], Abu Turab [= Ali] ja Salman Persialainen kokosivat sen [= sinun Pourkanisi] vaikka keskuudessanne onkin levitetty tietoa, että Jumala olisi lähettänyt sen taivaasta – – Mitä kirjaanne tulee, olette jo antaneet näytteitä sellaisista väärennöksistä, ja muiden ohella tunnetaan muuan Hajjaj, nimittämänne Persian kuvernööri, joka lähetti miehiä kokoamaan muinaisen kirjanne, jonka hän korvasi toisilla, itse kirjoittamillaan ja mieleisillään, jotka hän levitti kaikkialle valtakunnassanne – – Tästä hävityksestä kuitenkin pelastui osa Abu Turabin teoksista, koska Hajjaj ei kyennyt hävittämään kaikkea".[183]

Kirjeenvaihdon sana ”Pourkan” viittaa arabian sanaan al-furqan (arabiassa ei ole äännettä p), joka tarkoittaa ”Ratkaisua”. Paitsi että se on suuran 25 nimi, ”Ratkaisulla” tarkoitetaan usein myös Koraania kokonaisuudessaan. Sana esiintyy myös Koraanissa.[184] Kirjeenvaihdossa väitetään että kuvernööri al-Hajjaj ibn Yusuf olisi kirjoittanut suuren osan ”Pourkanista” ja hävittänyt osia alkuperäisistä kirjoituksista. Tekstissä kirjan kirjoittajaksi annetaan ”Abu Turab”, joka oli Muhammedin ottopojan Alin lempinimi.[185]

Lähi-idästä löydetyissä piirtokirjoituksissa sana ”Koraani” esiintyy ensimmäisen kerran Mosulissa noin vuonna 810.[186] Kokonaisen Koraanin olemassaoloa on pidetty täysin varmana 800-luvulta alkaen, sillä vuonna 834 kuollut Ibn Hisham laati vanhimman säilyneen Muhammedin elämäkerran (Sirat Rasul Allah), joka viittaa Koraanin eri jakeisiin.[187] John Wansbrough arvelee, että Koraani olisi koottu ja kanonisoitu juuri tätä ennen 700- ja 800-lukujen vaihteessa.[7] Raymond Dequin väittää, että Zaydista kertova osuus Koraanissa (33:37) olisi peräisin vasta 800-luvun alusta, koska Ibn Ishaq ei kerro sitä, ja Ibn Hisham viittaa siihen vain lyhyesti.[188]

Revisionistisia teorioita Koraanin alkuperästä

muokkaa

Vuonna 1977 John Wansbrough julkaisi teoksen Quranic Studies, jossa hän katsoi, että Koraanin väitetty alkukoti Arabiassa on myytti, ja kirja on todellisuudessa syntynyt Mesopotamiassa useissa eri paikoissa tuntemattoman monoteismia edustavan lahkon liturgisina teksteinä 700-luvun loppuun mennessä. [189] Koraani on vahvan editoinnin tulosta ja sellaisena islamilaista alkuseurakuntaa ajallisesti myöhempi tuotos.[190]

Kirkkohistorioitsija Karl-Heinz Ohlig on arvellut, että pääosa Koraanista on Lähi-idässä vaikuttaneen esinikealaisen kristillisen liikkeen liturgisia tekstejä, jotka ovat peräisin eri vuosisadoilta.[191] Kirjoitustavan lukukelvottomuutta Ohlig perustelee sillä, että kyse oli uskonmiesten itselleen tekemistä muistiinpanoista. Kirjoittaja olisi osannut lukea tekstin, koska tiesi, mitä oli tarkoittanut, mutta ei kukaan muu. Koraanin matemaattisen tyylianalyysin perusteella ranskalainen tutkija J-J. Walter on arvioinut, että kirjoittajia on saattanut olla 30–100.[192] Ohligin mukaan Koraanin tausta saattoi olla arabikristillisessä, arameankielisessä lahkossa, joka ensimmäisillä sataluvuilla vaikutti Syyriassa ja Mesopotamiassa ja sai vaikutteita etenkin samarialaisuudesta. Osa tästä väestöstä pakkosiirrettiin 200-luvulla Khorasaniin ja sen pääkaupunkiin Merviin Iranin koillisosassa. Sieltä koraaniliike olisi poliittisten kumousten myötä (al-Malik, al-Mansur, al-Mamun) palannut valtakunnan ydinalueille ja noussut kalifien suojeluksessa valtionuskonnon asemaan. Profeetta Muhammedin hahmo olisi yhdistetty koraaniliikkeeseen ja sen teksteihin vasta 700-luvun jälkipuoliskolla, jolloin kirja olisi saanut profeetallisen tekijän.[193] Ohligin mukaan teoriaa tukevat Koraanin kieli,[194] kirjaimisto[195] ja sisältö sekä islamiin sisältyvät zarathustralaiset, parsilaiset ja buddhalaiset vaikutteet, jotka viittaavat Keski-Aasiaan eivätkä Arabian niemimaalle.

Erään teorian mukaan Koraania ei laadittu vielä 600-luvun alkupuolella, vaan se koottiin aikaisintaan 700-luvun puolivälissä tai 800-luvun alussa vanhoista arabisoiduista juutalais-kristillisistä tekstikatkelmista. Koraanin kielen perusteella tämä tapahtui mahdollisesti Syyriassa.[7] Näin arabivaltakunnan uskonnolle olisi saatu pyhä kirja ja sen arabialainen kirjoittaja kristinuskon ja juutalaisuuden antaman esimerkin mukaisesti.[196]

Jotkut tutkijat ovat katsoneet, että huomattava osa Koraanista on alun perin syyrialaisen kirkon liturgisia hymnejä (muun muassa Günter Lüling ja Christoph Luxenberg).[197] Esimerkki tällaisesta sisällöstä on Voiman suura (97).[198] Muita esimerkkejä ovat Norsun suura (105)[199], Niiniköyden suura (111)[200] ja Alkion suura (96).[201][202] Niiden tutkiminen on antanut vaihtoehtoisia selityksiä tekstien syntymiselle. Arabisti Günter Lülingin mukaan noin kolmasosa Koraanista on liturgisia tekstejä, joiden alkuperä on kristillinen.[203]

Islamilaisen perimätiedon ja länsimaisen islamologian mukaan islam syntyi kiistasuhteessa Mekassa vallitsevaan monijumalaisuuteen ja epäjumalanpalvontaan.[204] G.R. Hawting katsoo kuitenkin osoittaneensa, että Koraani ei todellisuudessa arvostele monijumalaisuutta, vaan sellaista monoteismia, jota se ei hyväksy. Koraanin monijumalaisuus viittaa todellisuudessa siihen, että Jumalalla on kumppaneita, kuten enkeleitä.[205]

Koraanin historialliset asiayhteydet

muokkaa

Kiinnostuksen kohteeksi tutkimuksessa nousivat myös Koraanin yhteydet myöhäisantiikin maailmaan. Niiden tutkimisen aloitti jo Abraham Geiger vuonna 1833 kuvaamalla juutalaisuuden vaikutuksia Koraaniin.[206] Geiger laajensi näin Koraanin kontekstia pelkästä Arabian "tietämättömyyden ajasta". Häntä seuranneita varhaisia tutkijoita olivat Gustav Weil, Alois Sprenger ja Theodor Nöldeke. Samaa tutkimuslinjaa edustivat Hartwig Hirschfeld, Josef Horowitz ja Heinrich Speyer.[150] Sinai ja Neuwirth toteavat, että tutkimusta, joka etsi Koraanista lainauksia aiemmasta kirjallisuudesta, on usein syytetty poliittisesta pyrkimyksestä halventaa islamia ja korostaa länsimaisen kulttuurin ylemmyyttä sen nojalla, että Koraani olisi vain aikaisempien perinteiden kertausta. 1930-luvulla Johann Fück hyökkäsi tällaista "lähdekaupustelua" vastaan, ja 2010-luvulla Sinai ja Neuwirth katsoivat, että tutkimus, joka näkee Koraanin kokoelmana katkelmia kristillisestä ja juutalaisesta kirjallisuudesta aliarvioi Muhammedin itsenäisen aseman perinteiden uudistajana.[207] He lainaavat Manzoorin näkemystä, jonka mukaan tällaista orientalismia elähdytti katkeruus ja kostonhimo.[208] Sinai ja Neuwirth katsovat, että yhtäläisyydet aikaisempaan kirjallisuuteen eivät ole kopioimista, joka vie Koraanilta uskottavuutta, vaan ne voidaan ymmärtää kulttuurisena tapana tuoda Koraanin sanomaa lähemmäs aikansa ihmisiä.[209]

Toisen maailmansodan jälkeen monet arabistit alkoivat nähdä Koraanin myös peilinä, joka heijasteli Muhammedin persoonaa ja psykologista kehitystä. Koraanitutkimus muuttui tavallaan Muhammed-tutkimukseksi. Pian Koraanissa alettiin nähdä koko koraaniyhteisön tai "alkuseurakunnan" vaikutusta.[210]

Christian Julian Robin toteaa, että Koraanista pääosin puuttuu historiallinen ja maantieteellinen asiayhteys, ja siinä on vain vähän viittauksia paikkoihin, tapahtumiin ja henkilöihin. Neljä historiallista tapahtumaa on kuitenkin ollut ehdolla: Bysantin ennustettu tappio (suura 30), Maribin padon sortuminen (suura 34), uskovien vaino Najranissa (suura 85) sekä Abrahan sotaretki Mekkaa vastaan (suura 105).[211] Robinin mielestä Etelä-Arabiasta peräisin olevat esi-islamilaiset kirjoitukset tarjoavat näin historiallista kontekstia Koraanin suurille.[211] Robin torjuu silti väitteen, että suuran 30 maininta tuhotulvasta tarkoittaisi Maribin padon sortumista,[212] ja Najranin joukkomurhan liittäminen Koraanin jakeisiin perustuu vain perimätietoon.[213] Kun myös suuran 105 tapahtumat on Bysantin tappion tavoin sijoitettu Persiaan, yksikään neljästä ehdotetusta tapahtumasta ei osu Arabian niemimaalle.

Yhdysvaltalaisen Daniel Beckin teos Evolution of the Early Quran vuodelta 2018 tulkitsee epigrafisen tutkimuksen pohjalta Koraanin yhteyksiä myöhäisantiikin poliittisiin tapahtumiin ja sen sisältämiä kristillisiä, juutalaisia ja manikealaisia vaikutteita.[214] Beck väittää, että Koraani kehittyi ajan myötä, ja että sen varhaisimmat suurat liittyivät tiiviisti apokalyptiseen kirjallisuuteen Bysantin–Sassanidien sodan aikana. [215]

Norsun suura
muokkaa
Pääartikkeli: Al-Fil

Robin katsoo, että Norsun suuran tulkinta Abrahan sotaretkeksi on mahdollinen arabialaisen epigrafiikan perusteella, ja on jopa mahdollista ajoittaa se vuoden 560 jälkeiseksi. Myös Najrānin alueelta Jemenin rajalta äskettäin löydetyt norsun kuvat tukevat oletusta, että Abrahan sotaretki Mekkaa vastaan on historiallinen tapahtuma. Tällä perusteella hän pitää erittäin todennäköisenä, että suura 105 viittaa Abrahan sotaretkeen.[216] Mohammed Lamsiah pitää vuonna 2017 julkaistussa artikkelissa suuran 105 alkuperäisenä lähteenä 660-luvulla kirjoitettua Herakleioksen historiaa eikä Abrahan sotaretkeä.[217] Suura voidaan Lamsiahin pohjalta nähdä kristillisenä mietelmärunona, .joka kuvaa kristityn roomalaisarmeijan voittoa zarathustralaisista pakanoista. Runon tekijäksi voidaan kuvitella kristittyä munkkia, koska opetuksena on, että Jumala auttaa häneen turvautuvia. Tarinan kivisade tuo mieleen myös Vanhan Testamentin kertomuksen Sodoman ja Gomorran tuhosta. Runoa tulkinnut Ibn Hisham ei olisi tiennyt mistä siinä kerrottiin. Hän olisi yhdistänyt tiedon kuningas Abrahan sotaretkestä runoon ja sijoittanut tapahtumat Mekkaan ja Muhammedin syntymävuoteen, jotta saisi tämänkin suuran kytkettyä islamin profeettaan.

Niiniköyden suura
muokkaa
Pääartikkeli: Al-Masad
 
Profeetta Elia tuomitsee Ahabin (1873)

Toinen esimerkki Koraanin suuran kirjallisesta alkuperästä on suura 111, jossa islamilaisen selityksen mukaan esiintyy Abu Lahab, profeetta Muhammedin setä ja hänen ankara vastustajansa.[218] Ercan Celik katsoo löytäneensä Raamatusta suuran rinnakkaistarinan.[200] Vanhan Testamentin 1. kuningasten kirjassa esiintyy kuningas Omri, jonka poika on nimeltään Ahab. Raamatun mukaan: "Omri teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä; hän teki enemmän pahaa kuin kukaan edeltäjänsä" (1. Kun. 16:25). Kun Abu-Lahab kirjoitetaan muodossa Abu L-Ahab, se tarkoittaa Ahabin isää, oikeastaan ”liekkien isää”, mistä päästään suurassa oleviin liekkeihin. Kuninkuudesta on runoon jäänyt tiedoksi Ahabin varallisuus. Vaimon mainitseminen näyttää viittaavan Ahabin vaimoon Isebeliin, josta Raamattu kertoo: "[Ahab] myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä. Häpeällisesti hän ryhtyi palvelemaan epäjumalia" (1. Kun. 21:25-26). Isebel yllytti miestään nimenomaan Baalin palvontaan, joten polttopuiden kanto voisi liittyä polttouhriin Baalin kunniaksi. Mysteeriksi jää niiniköysi. Raamatussa koirat lopulta söivät Isebelin. Suurassa ei itsessään kirjaimellisesti luettuna ole mitään varsinaisesti islamiin liittyvää sisältöä. Islamilaisen sisällön sille antaa vasta Ibn Ishaqin kertoma tarina, joka yhdistää suuran Muhammediin.[200]

Koraanin kieli

muokkaa

Alphonse Mingana (k. 1937) ja Christoph Luxenberg katsovat, että Koraani on ainakin osittain kirjoitettu syyrianarameaksi eli Jeesuksen äidinkielellä eikä arabiaksi. Aramean kieli näkyy Koraanin tärkeimmissä sanoissa, kuten erisnimissä ja uskonnollisissa käsitteissä ja myös lauserakenteissa. Myös sana "Koraani" on arameaa ja tarkoittaa "Lukemistoa", jollainen oli käytössä syyrialais-kristillisessä kirkossa.[219] Jan Retsön mukaan Koraani on kirjoitettu aramealaisella merkistöllä, joka ei pystynyt ottamaan huomioon arabian kielen kaikkia yksityiskohtia.[69]

Luxenberg on lukenut Koraanin scripta defectaa siten, että myöhemmin lisätyt diakriittiset merkit poistetaan ja näin riisutun tekstin tulkinnassa otetaan huomioon myös mahdolliset arameankieliset vaihtoehdot. Voiman suura (97) on tällöin mahdollista lukea jouluyötä ja Jeesuksen syntymää ylistävänä hymninä.[220] Luxenbergin tunnetuin esimerkki koskee huureja eli Paratiisin neitsyitä, joita hän pitää käännösvirheenä; kyse olisi todellisuudessa viinirypäleistä.[221]

Islaminuskon mukaan Koraani levisi aluksi pääosin vain suullisena perinteenä. Markus Gross on osoittanut, että Koraanin poikkeavat lukutavat eivät johtuneet murrevaihtelusta, kuten islamilainen selitys kuuluu,[222] sillä kaikki erilaiset tavat pohjautuivat samoihin rasmeihin eli konsonanttiyhdistelmiin. Lausuntaerot johtuivat siten eri tavoista tulkita merkkejä, joten Koraanin on täytynyt olla alusta alkaen kirjoitettua eikä puhuttua tietoa. Käsitys suullisesta välittymisestä on Grossin mukaan syntynyt siitä, että tekstien lukutapa oli pitkään epäselvä ennen kuin diakriittiset merkit ja muut tarkenteet lisättiin.[223] Gross osoitti myös, että joissakin kohdissa Koraanin kirjoittaja osaa hepreaa, toisissa ei, mikä tarkoittaa, että kirjoittajia on täytynyt olla vähintään kaksi.[224]

Koraani ja muut uskonnot

muokkaa
Pääartikkeli: Islam ja muut uskonnot

Koraani sisältää jälkiä muista uskonnoista ja etenkin kristinuskosta ja juutalaisuudesta.[225] Monissa kohdissa Koraani ilmoittaa vahvistavansa sen, mitä on aikaisemmin Toorassa ja evankeliumissa on ilmoitettu (esimerkiksi Koraani 5:62; 10:37; 42:13) ja kertoo, että juutalaisille, kristityille ja saabilaisille on paikka Paratiisissa (Koraani 2:62).[226] Toisissa jakeissa Koraani erkaantuu muista uskonnoista ja rakentaa itsenäistä identiteettiä palaamalla niiden ohi Abrahamiin (Koraani 2:135); keino, jota myös apostoli Paavali käytti puolustaessaan kristinuskon itsenäisyyttä suhteessa juutalaisuuteen.[227][228]

Jaakko Hämeen-Anttila selittää Koraanissa esiintyvää muutosta sillä, että Muhammed aluksi luotti juutalaisten ja kristittyjen kääntymiseen, mitä ei tapahtunut, jolloin seurauksena oli välirikko ja ilmestysten sävy muuttui.[229] Muslimit selittävät Koraanin yhtäläisyydet juutalaisuuteen ja kristinuskoon sillä, että islam on alkuperäisin uskonto, ja myös Toora ja evankeliumi sen takia vastasivat Koraania, mutta vääristyivät historian mittaan.[230] Joidenkin historialliskriittisten tutkijoiden mukaan yhtäläisyydet johtuvat siitä, että Koraani on lähtöisin kristillisten yhteisöjen keskuudesta.[191]

Kristinuskon ja juutalaisuuden ohella Koraanista on katsottu löytyneen viitteitä Persiassa vallinneeseen manikealaisuuteen (Pöydän suura 5).[231] Uskottomien suuraa 109 on pidetty käännöksenä buddhalaisesta runosta.[232]

Koraanin käännökset

muokkaa
Pääartikkeli: Koraanin käännökset
 
Koraanin käsittelyssä on omat puhtaussääntönsä.

Islamilaisen selityksen mukaan Koraania ei voi kääntää muille kielille. Näkökantaa on selitetty eri tavoin. On väitetty, että Koraanin kaltaista täydellistä tekstiä on mahdoton kääntää millekään muulle kielelle.[233] Syytä on haettu arabian kielen poikkeuksellisesta rikkaudesta,[234] kuten sen iskevyydestä[71] tai siitä, että toisin kuin muissa kielissä, ”arabian sanoilla on useampi kuin yksi merkitys, ja ne voidaan tulkita eri tavoin asiayhteytensä mukaan, mikä tekee tiiviistä ja usein mystisestä tekstistä lähes mahdotonta toistaa toisella kielellä”.[235]

Tärkein syy käännösvaikeuksille on se, että Koraanin scripta defectaa on usein mahdotonta lukea, koska teksti on alun perin kirjoitettu puutteellisella kirjaimistolla ja mahdollisesti sen jälkeen tulkittu väärin. Sanaan käsikirjoituksen tutkija Gerd-R. Puin on arvioinut, että viidesosa Koraanista on käsittämätöntä millä kielellä tahansa.[11] Koraanille kehittyi tämän takia useita lukutapoja, joissa tekstin merkitys vaihteli.

Ensimmäisen käännöksen eurooppalaiselle kielelle teki munkki Robert Kettonilainen latinan kieleen nimellä Lex Mahumet pseudoprophete (suom. Väärän profeetta Mahometin laki). Käännös valmistui vuonna 1143.[236] Kuningas Kaarle I:n pappi Alexander Ross julkaisi ensimmäisen käännöksen englanniksi vuonna 1649.[237][238]

Ensimmäinen Koraanin suomenkielinen käännös ilmestyi vuonna 1942. Sen kustansi suomalainen tataari Zinnetullah Ahsen Böre ja käännöksen teki anonyymisti Georg Pimenoff englannin kielestä Pickthallin käännöksen pohjalta. Menettely varmisti käännöksen suosion muslimien keskuudessa, sillä Ahsen Böre ja Pickthall olivat muslimeita.[239] Tämän jälkeen käännökset on tehty suoraan arabian kielestä. Vuonna 1957 suomennoksen tekivät Jussi Aro, Armas Salonen ja Knut Tallqvist. Seuraava käännös on vuodelta 1995, jonka teki Jaakko Hämeen-Anttila.[240] Nämä kääntäjät eivät olleet muslimeita. Vuonna 2015 ilmestyi Muhammad Tahir-ul-Qadrin versio käännettynä urdun kielestä.[241]

Sensurointivaatimuksia

muokkaa
Pääartikkeli: Islamin kritiikki

Le Parisien julkaisi huhtikuussa 2018 yli 250 ranskalaisen vaikuttajan allekirjoittaman manifestin nimeltä Manifeste contre le nouvel antisémitisme, jossa Koraanista vaadittiin poistettavaksi juutalaisten, kristittyjen ja islamista luopuneiden rankaisuun ja tappamiseen kehottavat kohdat. Manifestin oli laatinut Charlie Hebdo -lehden perustaja ja entinen johtaja Philippe Val. Allekirjoittajien joukossa oli entinen presidentti Nicolas Sarkozy.[242][243]

Ruotsissa asunut Salwan Momika poltti julkisesti Koraanin useita kertoja. Tapaukset herättivät protesteja sekä Ruotsissa että muslimimaissa. Momika perusteli tekojaan tavoitteella saada Koraani kielletyksi Ruotsissa. Momika murhattiin tammikuussa 2025.[244]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Ei-islamilaiset lähteet

muokkaa
  • Ahvenainen, Martti: Islam Raamatun valossa. Aikamedia, 2014. ISBN 978-952-252-045-6
  • Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena: Islamin porteilla. 2. painos. Helsinki: Tammi, 2002 (1. painos 1992). ISBN 951-31-2427-4
  • Beck, Daniel: Evolution of the Early Quran. Peter Lang, 2018. ISBN 978-1-4331-4690-9
  • Berg, Herbert: The Development of Exegesis in Early Islam. The Authenticity of Muslim Literature from the Formative Period. Routledge, 2000. ISBN 978-0-4155-5416-9 (englanniksi)
  • Brown, Jonathan A. C.: Misquoting Muhammad. The Challenge and Choices of Interpreting the Prophet’s Legacy, s. 8. Oneworld Publications, 2014. ISBN 978-1-78074-420-9 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Bucaille Maurice: The Bible, the Quran and the Science. The Holy Scriptures Examined in the Light of Modern Knowledge (First French Edition). Amazon, 1976. Teoksen verkkoversio.
  • Caetani, Leone: Uthman and the Recension of the Koran, s. 68–75. (Teoksessa Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classic Essays on Islam's Holy Book) Amherst, New York: Prometheus Books, 1915/1998. (englanniksi)
  • Dequin, Raymond: “Zayd, der Adoptivsohn des arabischen Propheten - der Koran als Werkzeug der Herrschaft des arabischen Reichs". Teoksessa Die Entstehung einer Weltreligion V. Der Koran als Werkzeug der Herrschaft, toim. Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig, s. 52–145. Schiler & Mucke, 2020. ISBN 978-3-89930-215-8
  • Ernst, Carl. W.: How to Read the Quran. A New Guide, with Select Translations. Edinburgh University Press, 2011. ISBN 978-0-7486-5070-5 (englanniksi)
  • Esposito, John L.: Islam: The Straight Path. Oxford University Press, 1998. ISBN 978-0-19-511233-7
  • Geiger, Abraham: What did Muhammad Borrow from Judaism? Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classic Essays on Islam's Holy Book, s. 165–226. Prometheus Books, 1998 (alkuteos 1898. ISBN 978-1573921985
  • Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Goldziher, Ignaz: Muslim Studies II (Muhammedanische Studien). New York Sate University Press, 1890/1971. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Gross, Markus: “New ways of Quranic Research.” Teoksessa Early Islam. A Critical Reconstruction Based on Contemporary Sources, toim. Karl-Heinz Ohlig, s. 369–555. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6
  • Gross, Markus: Frühislam und Buddhismus.Teoksessa: M. Groß & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 347–396. Schiler Verlag, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1 (saksaksi)
  • Gross, Markus: ”Early Islam: an alternative scenario”, Routledge Handbook on Early Islam, s. 311–326. Routledge, 2018.
  • Gross, Markus, Karl-Heinz Ohlig, Volker Popp & Gerd-R. Puin.: „Anmerkungen zur Kritik an Inarah – Statt einer Einleitung.” Teoksessa Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Is-lamgeschichte und zum Koran, toim. Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig. Schiler, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1
  • Gross, Markus: Everyday Islamic Life and its Quranic Basis – Why the Traditional Narra-tive Cannot be Right. Teoksessa Die Entstehung einer Weltreligion VII. Abschied von der Heilgeschichte, toim. Markus Gross & Robert M. Kerr, s. 15–38. Schiler & Mücke, 2023. ISBN 978-3-89930-464-0
  • Hawting, G. R.: The Idea of Idolatry and the Emergence of Islam: From Polemic to History. Cambridge University Press, 1999. ISBN 0-521-65165-4
  • Hoyland, Robert. G: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late Antiquity and Early Islam. Princeton, New Jersey: Darwin Pressx, 1997. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Hoyland, Robert: The content and context of early arabic inscriptions. , 1997, 21. vsk, s. Jerusalem Studies in Arabic and Islam, 1997, 21. vsk, s. 77–102. Artikkelin verkkoversio.
  • Huff, Toby E.: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 2008 (alkuteos1997). ISBN 952-9842-15-5
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Uskonnon kehittyminen historiallisena aikana Lähi-idässä. Tieteessä tapahtuu, 2009, 27. vsk, nro 4–5, s. 3–7.
  • Ibn Warraq (toim.): Introduction. Teoksessa: Origins of the Koran. Classic Essays on Islam’s Holy Book (toim. Ibn Warraq), s. 9-35. Amherst, New York: Prometheus Books, 1998. ISBN 1-57392-198-X (englanniksi)
  • Ibn Warraq: ”Edward Said and the Saidists. Or, Third World Intellectual Terrorism”, The Myth of Islamic Tolerance. How Islamic Law Treats Non-Muslims. Toim. Robert Spencer. Prometheus Books, 2005. ISBN 978-1-59102-249-7
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C. H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9 (saksaksi)
  • Kemper, Michael: The Soviet Discourse on the Origin and Class Character of Islam 1923-1933. Die Welt des Islams, 49, s. 1–48, 2009. doi:10.1163/157006008X364677 Artikkelin verkkoversio.
  • Kerr, Robert M.: Zur mohammedanischen Frage - Aus einem Leben: Dictung und Wahrheit. Teoksessa Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos? toim. Markus Gross ja Karl-Heinz Ohlig, s. 17-98. Hans Schiler, 2017. ISBN 978-3-89930-100-7
  • Kerr, Robert M.: Von der aramäischen Lesekultur zu arabischen Schreibkultur. Kann die semitische Epigraphik etwas übeer die Entstehung des Korans erzählen? Teoksessa: M. Gross & K.-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion I. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam. Hans Schiler,, 2010. ISBN 978-3-89930-318-6
  • Lamsiah, Mohammad: The elephant story in the Quran. Myth, history, or both? Teoksessa: Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos? Toim. Markus Gross ja Karl-Heinz Ohlig, s. 817–849. Hans Schiler, 2017. ISBN 978-3-89930-100-7
  • Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic Reading of the Koran: A Contribution to the Decoding of the Language of the Koran. Berliini: Verlag Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Luxenberg, Christoph: Weichnachten im Koran, s. 62–68. (Teoksessa C. Burgmer (toim.). Streit um den Koran. Die Luxenberg-Debatte: Standpunkte und Hintergründe) Verlag Hans Schiler, 2007 B. ISBN 978-3-89930-145-8 (saksaksi)
  • Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, s. 125–151. (Teoksessa Karl-Heinz Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history) Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Mingana, Alphonse: Syriac influence on the style of the Koran. Bulletin of the John Rylands Library, 11, 77-98. Painettu uudestaan teoksessa: Ibn Warraq (toim.)(2002). What the Koran really says, s. 171–192. Prometheus, 1927.
  • Nelissen, Klaus: Die Islamwissenschaftlerin Angelika Neuwirth nennt Zweifel an der Historizität Mohammeds Provokation. Islamische Zeitung, 20.1.2008. Artikkelin verkkoversio.
  • Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The Origins of the Arab Religion and the Arab State. Amherst, New York: Prometheus Books, 2003. ISBN 1-59102-083-2 (englanniksi)
  • Nöldeke, Theodor: ”The Koran”, Teoksessa Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classical Essays on Islam's Holy Book. Originally published in the Encyclopaedia Britannica, 9th ed, vol. 16, 1891, s. 579–). Prometheus Books, 1998. ISBN 978-1-57392-198-5
  • Nöldeke, Theodor: ”Zur Sprache des Korans”, Teoksessa: Neue Beiträge zur semitischen Spracjwissenschaft, s. 7. Verlag von Karl J. Trübner, 1910. Teoksen verkkoversio.
  • Ohlig, Karl-Heinz: Von Ostiran nach Jerusalem und Damaskus. Teoksessa: Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 10–34. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen, s. 29–106. (Teoksessa Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran) Verlag Hans Schiler, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Foreword. Islam's "Hidden" Origins, s. 1–14. (Teoksessa The Hidden Origins of Islam (Toim. Karl-Heinz Ohlig & Gerd-R. Puin)) Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Foreword. Islam's "Hidden" Origins. Teoksessa: The Hidden Origins of Islam (Toim. Karl-Heinz Ohlig & Gerd-R. Puin), s. 1–14. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Syrian and Arabian Christianity and the Quran Teoksessa: K-H. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam, s. 361–401. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs, s. 251–307. (Teoksessa Karl-Heinz Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources) Amherst, New York: Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Wer hat den Koran geschrieben? s. 421–442. (Teoksessa Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion) Hans Schiler Verlag, 2014. (saksaksi)
  • Ouissani, Gabriel: Koran The Catholic Encyclopedia. Vol. 8. New York: Robert Appleton Company, 1910.. Robert Appleton Company. Viitattu 5.5.2021.
  • Powers, David S.: Muhammad Is Not the Father of Any of Your Men: The Making of the Last Prophet. University of Pennsylvania Press, 2009. ISBN 978-0-8122-4178-5
  • van Putten, Marijn: Quranic Arabic. From its Hijazi Origins to its Classical Reading Traditions. Brill, 2022. ISBN 978-90-04-50624-4 Teoksen verkkoversio.
  • Van Reeth, J.M.F.: Eucharistie im Koran. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte. Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0
  • Retsö, Jan: ”Arabs and Arabic in the Age of Prophet”, The Quran in Context. Historical and Literary Investigations into the Quranic Milieu. Toim. Angelica Neuwirth, Nicolai Sinai & Michael Marx, s. 149-196. Brill, 2011. ISBN 978-9004211018
  • Reynolds, Gabriel Said: Introduction, Quranic studies and its controversies. Teoksessa: Reynolds, Gabriel Said (toim.). The Quran in its Historical Context, s. 1–26. Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-49169-3
  • Reynolds, Gabriel Said (toim.): The Quran in its Historical Context. Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-49169-3 (englanniksi)
  • Reynolds, Gabriel Said: The Qur’an and its Biblical Subtext. New York: Routledge, 2012. ISBN 978-0-415-52424-7 (englanniksi)
  • Reynolds, Gabriel Said: The Emergence of Islam. Classical Traditions in Contemporary Perspective. Fortress Press, 2012. ISBN 978-0-8006-9859-1
  • Reynolds, Gabriel Said: Variant Readings. The Birmingham Qur’an in the context of debate on Islamic origins. Times Literary Supplement, 5.8.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.3.2025.
  • Rippin, Andrew: The Quran in Context (Book review). Journal of the American Oriental Society, 2011, 131. vsk, nro 3, s. 470–473.. Artikkelin verkkoversio.
  • Robin, Christian Julien: The Peoples Beyond the Arabian Frontier in Late Antiquity: Recent Epigraphic Discoveries and Latest Advances. Teoksessa: Inside and Out. Interactions between Rome and the Peoples on the Arabian and Egyptian Frontiers in Late Antiquity, toim. Jitse H.F. Dijkstra & Greg Fisher, s. 33-82. Peeters, 2014. ISBN 978-90-429-3124-4
  • Robin, Christian Julien: L'Arabie dans le Coran. Réexamen de quelques termes à la lumière des inscriptions préislamiques. Teoksessa François Déroche & Michel Zinc (toim.) Les origines du Coran, le Coran des origines (AIBL, Actes de colloque), s. 27-74. De Boccard, 2015. Teoksen verkkoversio.
  • Räisänen, Heikki: Rosoinen Raamattu. WSOY, 2006. ISBN 951-0-30872-2
  • Sadeghi, Behnam & Mohsen Goudarzi: Ṣan‘ā’ 1 and the Origins of the Qur’ān. Der Islam, 2012, 87. vsk, nro 1–2, s. 1–129.
  • Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7 (englanniksi)
  • Sinai, Nicolai & Angelika Neuwirth: ”Introduction”, The Quran in Conext. Historical and Literary Investigations into the Quranic Milieu. Brill, 2011. ISBN 978-90-04-21101-8
  • Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7
  • Soramies, Risto: Islam ovellamme. Uusi Tie, 2002. ISBN 951-619-354-4
  • Suikkanen, Mikko: Yksityinen Susi – Zinetullah Ahsen Bören (1886–1945) eletty ja koettu elämä, pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio.
  • Taylor, Andrew: Kirjat jotka muuttivat maailmaa. (Suomentanut Simo Liikanen) Helsinki: Ajatus, 2010. ISBN 978-951-20-8144-8
  • Wansbrough, John: Quranic Studies. Sources and methods of scriptural interpretation. Prometheus Books, 1977. ISBN 1-59102-201-0
  • Wild, Stefan: ”Die schauerliche Öde des heiligen Buches. Westliche Wertungen des koranischen Stils”, Gott ist schön und Er liebt die Schönheit. Festschrift Annemarie Schimmel. toim. Johann Christoph Bürgel & Alma Giese, s. 429-447. Lang, 1994. ISBN 978-3906750903

Islamilaiset lähteet

muokkaa
  • Aboulfaouz, S., Hammoud-Rouhe, M., Onniselkä, S. & Sorsa, H.: Salam – islamin polku 5–6. Opetushallitus, 2015.
  • Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Bucaille Maurice: The Bible, the Quran and the Science. The Holy Scriptures Examined in the Light of Modern Knowledge (First French Edition). Amazon, 1976. Teoksen verkkoversio.
  • Haeri, Fadhlalla: Islam. Suomentanut Salme Saukko. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0671-3
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
  • Ibn Khaldun: The Muqaddimah. An Introduction to History. Princeton University Press, 2015. ISBN 978-0-691-16628-5 Teoksen verkkoversio.
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8
  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
  • Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme. Opetushallitus, 2011. ISBN 978-952-13-1813-9
  • Parvez Manzoor: Method Against Truth: Orientalism and Qur’anic Studies The American Muslim. 26.10.2005. Viitattu 7.5.2025.
  • Onniselkä, Suaad, Hajjar, Anas & Hammoud-Rouhe, Mariam: Salam. Islamin polku 7–9. Helsinki: Opetushallitus, 2020. ISBN 978-952-13-6026-8
  • Al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet’s Companions and Their Successors. Translated and annotated by Ella Landau-Tasseron. State University of New York Press, 1998. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Hämeen-Anttila 2008, s. 184
  2. ↑ a b Hämeen-Anttila 2006, s. 51–53.
  3. ↑ a b Ibn Hisham, 1999, s. 70–71.
  4. ↑ a b Hämeen-Anttila 2001, s. 19.
  5. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 83–84.
  6. ↑ Reynolds 2008, s. 10
  7. ↑ a b c d e Wansbrough 1977, s. 44
  8. ↑ a b Birmingham Qur’an manuscript dated among the oldest in the world 2015. University of Birmingham. (englanniksi)
  9. ↑ Reynolds, Gabriel Said: Variant Readings. The Birmingham Qur’an in the context of debate on Islamic origins (Maksumuuri) Times Literary Supplement. 5.8.2015. Viitattu 13.3.2025.
  10. ↑ a b c Ohlig 2014, s. 429.
  11. ↑ a b c Lester, Toby: What is the Koran? January 1999. The Atlantic. (englanniksi)
  12. ↑ The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips Sunnah.com. Viitattu 14.3.2025.
  13. ↑ Goldziher 1971, s. 240–241.
  14. ↑ Hämeen-Anttila, 2004, s. 96.
  15. ↑ Schacht 1982, s. 202
  16. ↑ Nicolai & Neuwirth 2011, s. 12
  17. ↑ "on aina muistettava, että profeetta ei puhunut koulutetuille eurooppalaisille." Nöldeke 1910, s. 7
  18. ↑ Esposito 1998, s. 17
  19. ↑ On what basis do Sunni Muslims believe that the Quran is uncreated? Islam Stack Exchange. Viitattu 27.1.2025. (englanniksi)
  20. ↑ a b Räisänen 2006, s. 14
  21. ↑ Aboulfaouz 2015, 119
  22. ↑ Soramies 2002, s. 54
  23. ↑ Ahvenainen 2014, s. 103
  24. ↑ Koraanin polttamisesta puhkesi mellakoita Malmössä Yle Uutiset. 29.8.2020.
  25. ↑ Goldziher, 1900/2013, s. 345
  26. ↑ Ernst, 2001, s. 3; Hämeen-Anttila 2004, s. 89.
  27. ↑ Huff 2017, s. 140–142; Hämeen-Anttila 2004, s. 89
  28. ↑ Nöldeke 1998, s. 62
  29. ↑ Ibn Khaldun 2015, s. 421–424
  30. ↑ Huff, 2017, s. 140–142
  31. ↑ Nevad Kahteran: Hafiz. Teoksessa: The Quran. An Encyclopaedia (Toim. Oliver Leaman), s. 231–234. Routledge, 2006. Teoksen verkkoversio.
  32. ↑ Al-Misri 2017, s. 955 (w48.2)
  33. ↑ Hämeen-Anttila 1999, s. 242–245.
  34. ↑ Ernst 2011, s. 38.
  35. ↑ Pirjo: Rukoukset islamissa Islamopas. 2000-2020.
  36. ↑ Ernst 2011, s. 240.
  37. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila, 2006, 193–194 .
  38. ↑ Koraani. Suomentanut Ahsen Böre Islamopas.com.
  39. ↑ Ernst 2011, s. 37–51; Nöldeke, 1860/1891/1998, s. 36–63.
  40. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 66–67.
  41. ↑ Deus, A.J.: The Umayyad Dynasty’s Conversion to Islam. Putting Muslim Traditions into the Historical Context from the Low Point until ca. 692 AD papers.ssrn.com. June 1, 2013. (englanniksi)
  42. ↑ Powers 2009, s. 36
  43. ↑ Reynolds 2012, s. 102
  44. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 130–137.
  45. ↑ Sookhdeo 2013, s. 189
  46. ↑ Ohlig 2013, s. 272–273
  47. ↑ Ohlig 2013, s. 273
  48. ↑ Ohlig 2013, s. 277
  49. ↑ Koraani – Liittoutuneiden suura (Al-Ahzaab) 16.8.2020. Islamopas.com.
  50. ↑ Ohlig 2013, s. 272–273.
  51. ↑ Onniselkä ym. 2020, s. 119.
  52. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 41.
  53. ↑ Kerr 2017, s. 26–27
  54. ↑ Esposito 1998, 31
  55. ↑ a b Hämeen-Anttila 2006, s. 119.
  56. ↑ Schacht 1982, s. 11–14
  57. ↑ Schacht, 1950, s. 224; Schacht 1982, s. 202
  58. ↑ Goldziher 1890/1971, s. 240–242
  59. ↑ Gross, 2023, s. 15–38
  60. ↑ Allahwerdi & Hallenberg, s. 96–98.
  61. ↑ Rhetorik und Stil des Korans (Bibliographie) Islam Akademie. Viitattu 5.5.2025.
  62. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 88–96.
  63. ↑ Pirjo: Koraani Islamopas. 2000-2019.
  64. ↑ Hämeen-Anttila, 2004, s. 91; Wild 1994, s. 437
  65. ↑ a b Hämeen-Anttila 2004, s. 89.
  66. ↑ The Imams Who Make the Book Speak Fondazione Internazionale Oasis. 29.7.2016. Viitattu 27.1.2025. (englanniksi)
  67. ↑ Koraani - Sisällys Islamopas.com. Viitattu 14.2.2025.
  68. ↑ Ibn Warraq 1998, s. 15
  69. ↑ a b Retsö 201, s. 283–284
  70. ↑ a b Hämeen-Anttila, 2004, s. 94.
  71. ↑ a b Kokoi, Kirsi: Koraani - viehättävä ja runollinen käännöksenäkin (PDF) Salam 3. 2010, s. 18–19. Resalat Islamilainen Yhdyskunta. Arkistoitu 25.9.2020.
  72. ↑ Wild 1994, 435
  73. ↑ Nöldeke 1998 (1891), s. 36
  74. ↑ a b c Wild 1994, s. 434
  75. ↑ Brown 2014, s. 8; Said 2011, s. 149; Wild 1994, 439–447
  76. ↑ Hämeen-Anttila 2006, 215
  77. ↑ Ibn Warraq 2005, 493
  78. ↑ Ohlig 2014, 425–426
  79. ↑ Ernst 2011, s. 28; Hämeen-Anttila 1997, s. 13 
  80. ↑ Ernst 2011, s. 34.
  81. ↑ Ibn Hisham 1999
  82. ↑ Ibn Ishaq 1955
  83. ↑ Jansen 2008, s. 13
  84. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 35–53.
  85. ↑ Jqnsen 2008, s. 28
  86. ↑ Lehtinen, Abdellahi, & Telaranta 2011, s. 36
  87. ↑ 10. Muhammedin tehtävä profeettana Salam – islamin polku. Opettajan opas. Opetushallitus.
  88. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Revelation, vol. 1, book 1, hadith 3. sunnah.com. (englanniksi)
  89. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 81.
  90. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 388–394.
  91. ↑ Muhammad’s Successors | World Civilization courses.lumenlearning.com. Viitattu 27.1.2025.
  92. ↑ The Book on Government. Hadith 1821b Sahih Muslim. Sunnah.com.
  93. ↑ Sunan Abi Dawud 4280 Sunan Abi Dawud. Sunnah.com.
  94. ↑ Haeri 1995, s. 93–99
  95. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 99.
  96. ↑ Sookhdeo, 2013, s. 165–166.
  97. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari, vol. 6, Book 60, No. 50 sunnah.com. (englanniksi)
  98. ↑ Sookhdeo 2013, s. 164
  99. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Book 66, Hadith 20. sunnah.com. (englanniksi)
  100. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, 81; Caetani 1915, 71
  101. ↑ al-Bukari: Sahih al-Bukhari Vol. 6, Book 61, Hadith 509. (englanniksi)
  102. ↑ a b Hämeen-Anttila 2006, s. 82.
  103. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, 84.
  104. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Book 66, Hadith 8. (englanniksi)
  105. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 78–85.
  106. ↑ a b c d Hämeen-Anttila 2006, s. 86–88.
  107. ↑ a b Reynolds, 2008, s. 2; Reynolds 2015
  108. ↑ Hämeen-Anttila, 2008, 89
  109. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 21; Sookhdeo 2013, s. 146
  110. ↑ Helmer Ringrren & Nicolai Sinai ym.: Qurʾān Encyclopaedia Britannica. 31.1.2025.
  111. ↑ Naik, Zakir: The Quran & Moder Science. Compatible or Incompatible? Darussalaam, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  112. ↑ Highlights of human embryology in the Koran and the hadith. The Review of Religions, 1988, 83. vsk, nro 9. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  113. ↑ Bucaille 1976
  114. ↑ Koraani Islamopas.com. 2000–2020.
  115. ↑ Tiesitkö että Koraanissa on yli 114 tieteellistä totuutta? Tampereen Islamin Yhdyskunta. Viitattu 11.9.2020.
  116. ↑ a b Reynolds 2015
  117. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 86–88
  118. ↑ Reynolds 2008, s. 2
  119. ↑ Nurminen, Jussi: Maailman vanhimpiin lukeutuvat Koraanin tekstit unohtuivat vuosisadaksi brittikirjastoon 27.7.2015. Yle uutiset.
  120. ↑ The Birmingham Qur’an Manuscript University of Birmingham. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  121. ↑ Reynolds, Gabriel Said: Variant Readings. The Birmingham Qur’an in the context of debate on Islamic origins (Maksumuuri) Times Literary Supplement. 5.8.2015. Viitattu 13.3.2025.
  122. ↑ Ohlig 2008, 30
  123. ↑ Ibn Warraq: ”Introduction”, Which Koran? s. 45. Amherst, New York: Prometheus Books, 2011. (englanniksi)
  124. ↑ Peltonen, Timo: Vähemmistön wahhabismi vääristää Koraanin. Helsingin Sanomat, 2010, nro 4.5., s. D7.
  125. ↑ Reynolds, 2008, s. 7.
  126. ↑ Quran Quran.com.
  127. ↑ a b Hämeen-Anttila, 2004, s. 68.
  128. ↑ Koran (Chronological order and distinctive features of the suras) newadvent.org. 29.10.2008. Viitattu 30.12.2008. (englanniksi)
  129. ↑ Ernst, 2011, s. 191: Ouissani, 1910
  130. ↑ Gross 2018, 317–318.
  131. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 84
  132. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 187.
  133. ↑ a b Hämeen-Anttila 2006, s. 93–97.
  134. ↑ In Maja: Sunan Ibn Majah Vol. 3, Book 9, Hadith 1944. (englanniksi)
  135. ↑ Breast feeding sunnah.com. (englanniksi)
  136. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 97–99.
  137. ↑ Ibn Ishaq 1955, s.165–166
  138. ↑ Siddiqui 2007, s. 142–150.
  139. ↑ Robin 2015, s. 30
  140. ↑ Schacht 1982, 45–48.
  141. ↑ Imam Asim Khan: Who has the right to interpret the Qur’an? Islam21C.com. 22.12.2015. (englanniksi)
  142. ↑ al-Tirmidhi: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips (Engl. reference) Vol. 5, Book 44, Hadith 2951. (englanniksi)
  143. ↑ a b Berg, 2000, s. 66.
  144. ↑ al-Tabari: Tafsir at-Tabari. Erälauterung der Sura al-Fatiha. Amazon, 2018. (englanniksi)
  145. ↑ a b Hämeen-Anttila 2006, s. 176–182.
  146. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 173–175.
  147. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 182–185.
  148. ↑ a b Sinai & Neuwirth 2011, 1–26
  149. ↑ Reynolds 2011, 1–22; Reynols 2008, s. 8–19
  150. ↑ a b c Sinai & Neuwirth 2011, s. 2
  151. ↑ a b Widmung an Günter Lüling. Teoksessa: Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III, s. 5. Verlag Hans Schiler, 2014. (saksaksi)
  152. ↑ Gross, Ohlig, Popp & Puin 2009, s. 9; van Putten 2022, s. 320–331
  153. ↑ a b Sadeghi & Goudarzi 2012, 3–4
  154. ↑ Robin 2014, s. 78; Hawting 1999, s. 3
  155. ↑ Nelissen 2008; Rippin 2011 s. 470–473; Sadeghi & Goudarzi 2012, s. 5; Gross, Ohlig, Popp & Puin 2009, s. 7–28
  156. ↑ Ohlig, 2008, 13
  157. ↑ Sinai & Neuwirth 2011, 2
  158. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 5
  159. ↑ Hämeen-Anttila, 2004,  s. 96
  160. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 95–96
  161. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 39
  162. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, 192
  163. ↑ Hämeen-Anttila, 2004, 13
  164. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, s. 193
  165. ↑ a b c Hämeen-Anttila, 2006, s. 208
  166. ↑ myös: Reynolds, 2008, s. 9
  167. ↑ Sama perustelu: Did Muhammad Ever Really Live? Interview conducted by Yassin Musharbash Spiegel Online. 18.9. 2008.
  168. ↑ About the project Corpus Coranicum. Viitattu 15.3.2025.
  169. ↑ Beck 2018, s. xiv
  170. ↑ Madigan 2008, s. xi
  171. ↑ Reynolds 2008, s. 8, 16
  172. ↑ Publications INÂRAH ​Institute for Early Islamic History and the Koran. Viitattu 5.5.2025.
  173. ↑ Reynolds 2008, 11
  174. ↑ Spiewak, Martin & Schenk, Arnfrid: "Religionen sind wie Krücken" Zeit Online. 1.10.2008. Viitattu 12.12.2021.
  175. ↑ Melanie Longerich: Muhammad ist nicht mehr Deutschlandfunk. 6.5.2010. Viitattu 2.9.2022.
  176. ↑ Bendle, Mervyn F.: The Revisionist Case That Muhammad Did Not Exist Quadrant. 2012. Viitattu 30.5.2018. (englanniksi)
  177. ↑ Henryk M. Broder: "Dieser Kalte Krieg kann 100 Jahre dauern" Spiegel. 12.08.2007.
  178. ↑ Alexander Stille: Scholars Are Quietly Offering New Theories of the Koran The New York Times. 2.3.2003. (englanniksi)
  179. ↑ Rolf Cantzen: “Dies ist ein Buch an dem kein Zweifel ist” Deutschlandfuk Kultur. 9.8.2006.
  180. ↑ Nevo & Koren 2003, s. 238
  181. ↑ St. John of Damascus’s Critique of Islam orthodoxinfo.com. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  182. ↑ Hoyland 1997, s. 500
  183. ↑ Hoyland 1997, s. 500
  184. ↑ Hämeen-Anttila, 2008, s. 20.
  185. ↑ al-Tabari 1998, s. 224
  186. ↑ Hoyland 1997
  187. ↑ Ibn Hisham 1999
  188. ↑ Dequin 2020, s. 52–145
  189. ↑ Sinai & Neuwirth 2011, s. 7; Wansbrough 2004, 50
  190. ↑ Sinai & Neuwirth 2011, s. 9
  191. ↑ a b Ohlig 2014, s. 441
  192. ↑ Walter, J. J.: Analysis of the Koran using mathematical code theory, s. 859. (Teoksessa M. Gross ja Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos?) Hans Schiler, 2007. (englanniksi)
  193. ↑ Ohlig 2010, s. 10.
  194. ↑ Kerr, 2010, 370–371
  195. ↑ Popp 2013, 16–17.
  196. ↑ Kemper, 2009; Nevo & Koren 2003 , 344.
  197. ↑ Luxenberg, 2007
  198. ↑ Luxenberg 2007, s. 327; Luxenberg, 2007b s. 62–68; Reynolds, 2008, s. 10
  199. ↑ Lamsiah, 2017 s. 817–849
  200. ↑ a b c Ercan Celik: Who were Abu Lahab and His Wife? A View from the Hebrew Bible International Qur'anic Studies Association. 26.5.2015.
  201. ↑ Reynolds 2008, s. 10
  202. ↑ Luxenberg, 2007, s. 320–323
  203. ↑ Ohlig, 2014, s. 441
  204. ↑ Hämeen-Anttila 2009, s. 3–7; Hawting 1999, s. x
  205. ↑ Hawting 1999, s. 3
  206. ↑ Geiger 1998
  207. ↑ Sinai & Neuwirth 2011, s. 4–5, 13
  208. ↑ Manzoor 2005: "Koraanintutkimuksen orientalistinen hanke, kaikista mahdollisista ansioistaan ja hyödyistään huolimatta, oli katkeruudesta syntynyt, turhautumisessa kasvatettu ja kostolla ravittu projekti: vallanpitäjien katkeruutta vallattomia kohtaan, rationaalisten turhautumista "taikauskoisiin" ja ortodoksien kostoa "epäsovinnaisia" vastaan. Maallisen valtansa huipulla länsimainen ihminen, valtion, kirkon ja akateemisen maailman voimat yhdistäen, käynnisti päättäväisimmän hyökkäyksensä islaminuskon linnaketta vastaan."
  209. ↑ Sinai & Neuwirth 2011, s. 14–15
  210. ↑ Sinai & Neuwirth 2011, s. 6
  211. ↑ a b Robin 2015, s. 27–74
  212. ↑ Robin 2015, s. 31
  213. ↑ Robin 2015, s. 56
  214. ↑ Beck 2018
  215. ↑ Abdulla Galadari: Book review. Islam and Christian–Muslim Relations, 2019, 30. vsk, nro 4, s. 523–536. Artikkelin verkkoversio.
  216. ↑ Robin 2015, s. 36–37, 47–48
  217. ↑ Lamsiah 2017
  218. ↑ Ibn Hisham 1999, s. 143; Ibn Ishaq 1955, s. 195
  219. ↑ Mingana 1927, s. 77–98
  220. ↑ Luxenberg 2007, s. 327
  221. ↑ Luxenberg, 2007, 260
  222. ↑ Haeri 1995, s. 64
  223. ↑ Gross 2013, s. 373–379, 523-524
  224. ↑ Gross 2018, s. 317–318
  225. ↑ Ohlig, 2010, s. 9
  226. ↑ Koraani Islamopas.org.
  227. ↑ Reynolds 2010, s. 81 ”By claiming Abraham, Christian authorities are thereby asserting that Christianity, far from being a perverse innovation of Judaism, is an ancient and primary religion.”
  228. ↑ Ohlig 2013, s. 276. ”Choosing Abraham as a reference point allowed young Christianity to fall back on an authority which is older than Judaism – – The use of this fallback by the new movement is not only obvious from the parallels to Paul, but also from the perspective of Arabic tradition”.
  229. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 123–126.
  230. ↑ Hämeen-Antila 2004, s. 140; Reynolds 2012, s. 122
  231. ↑ Van Reeth 2008, s. 459
  232. ↑ Gross, 2009, s. 347–396
  233. ↑ Koraani Islamopas.org.
  234. ↑ J. S.: Joitakin ajatuksia Koraanista Islamopas.org. 2000-2019.
  235. ↑ Taylor 2010
  236. ↑ Jeremy Norman: Robert of Ketton Prepares the First Translation of the Qur'an from Arabic into Latin Jeremy Norman’s HistoryofInformation.com.
  237. ↑ Zwemer 1915, s. 250
  238. ↑ Zwemer, Samuel M.: Translations of the Koran. The Moslem World, July 1915, s. 244-261. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.1.2025.
  239. ↑ Suikkanen, Mikko: Yksityinen Susi - Zinetullah Ahsen Bören (1886–1945) eletty ja koettu elämä, s. 108–109, 149. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
  240. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 211–212.
  241. ↑ Pyhä Koraani 2018. Minhaj ul Quran International. Viitattu 19.1.2025.
  242. ↑ Manifest contre le nouvel antisemitisme. Le Parisien. (ranskaksi)
  243. ↑ Turkey Slams Proposed French Changes to Quran. Gatestone Institute. (englanniksi)
  244. ↑ Niemi, Liisa: Ruotsin koraanin­polttaja ammuttu, viisi ihmistä pidätetty Helsingin Sanomat. 30.1.2025.

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Koraani.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koraani&oldid=23224954”