Avaa päävalikko

Koraani (arab. القرآن‎, al-Qurʼān) on islamin pyhä kirja. Muslimien mukaan se on Jumalan profeetta Muhammedille välittämä. Islamilaisen käsityksen mukaan Muhammed sai ilmestyksensä vuosina 610 - 632 . Niitä kirjattiin epäsäännöllisesti ylös tai ne säilyivät ihmisten muistissa aina Koraanin kokoamiseen asti, mikä tapahtui parikymmentä vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen. Koraani kirjoitettiin aluksi konsonanttitekstinä: arabian vokaalimerkit ja muut tarkkeet puuttuivat ja konsonanttimerkit olivat yhteisiä jopa viidelle konsonantille.[1] Koraanin scripta defecta merkitsi sitä, että kirjoitus voitiin lukea monilla eri tavoilla. Vain erillisiä osia Koraanista on säilynyt 600- ja 700-luvuilta.

Koraani on islamilaisen käsityksen mukaan Jumalan omaa puhetta ja ollut aina olemassa.[2] Tämän käsityksen mukaan kirjaa ei voi periaatteessa kääntää muille kielille, vaan käännökset ovat alkuperäisen Koraanin tulkintoja. Koraanin kieli aiheuttaa myös muslimeille vaikeuksia, sillä vain joka viidennen muslimin äidinkieli on arabia. Koraani on lisäksi kirjoitettu klassisella arabialla, jota arabian puhujankin voi olla mahdoton ymmärtää. Suurin osa muslimeista ei ole lukenut Koraania eikä ymmärrä sen kieltä. Koraanin teksti on osittain proosaa ja osittain runomuotoista. Muslimit pitävät Koraanin tyyliä ylittämättömän kauniina.[3] Merkittävä Koraanin tutkija Theodore Nöldeke sen sijaan luonnehti vuonna 1891 Koraanin herättämää ensivaikutelmaa lähinnä kaoottiseksi sekasotkuksi.[4]

Hieman yllättäen Koraani sisältää vain vähän tietoa islamin perusasioista. Islamilaisesta laista eli šariasta esitetään vain muutamia yksityiskohtia. Uskontunnustus, paasto, rukous, almuvero ja pyhiinvaellus eli islamin viisi pilaria jäävät joko ilman mainintaa tai saavat osakseen vain pinnallisen kuvauksen. Profeetta Muhammed mainitaan Koraanissa täysin varmasti vain kerran. Muutamassa kohdassa on lisäksi mahdollista, että tarkoitetaan juuri profeetta Muhammedia.[5]

Sisällysluettelo

Koraanin synty islamin pyhän historian mukaisestiMuokkaa

Islamin uskoon kuuluu kiinteänä osana kertomus siitä, miten islam syntyi. Islamin pyhä varhaishistoria sisältää tiedot profeetta Muhammedin elämästä ja hänen jälkeensä neljän oikeaan johdetun kalifin toiminnasta. Pyhään historiaan kuuluu osittain myös niin sanotun umaijadidynastian aika, esimerkiksi kertomus Karbalan taistelusta. Koska tämä kaikki on osa uskontoa, sitä ei ole tarkoitettu tieteellisen arvioinnin kohteeksi. Islamin varhaisvaiheita ja Koraanin syntyä voidaan tietysti tutkia myös normaalein tieteellisin menetelmin. Tällainen tutkimus on toistaiseksi jäänyt vähäiseksi, sillä arabiantaitoiset tutkijat ovat yleensä olleet taipuvaisia luottamaan islamilaisiin lähtökohtiin omissa töissään. Tässä luvussa Koraanin syntyä käydään läpi niinkuin asia esitetään islaminuskossa.

Muhammadin ilmestyksetMuokkaa

Pääartikkeli: Muhammad
 
Muhammad Hira-vuorella. Istanbul, 1595.

Profeetta Muhammedia koskevia tietoja alettiin kirjoittaa talteen vasta 800-luvulla, ja häntä koskeva muistitieto täydentyy edelleen esimerkiksi jäähyväissaarnan sisällön osalta.[6] Seuraava kuvaus perustuu vain osittain kaikkein varhaisimpaan lähteeseen eli Ibn Hishamin ennen vuotta 837 laatimaan elämäkertaan Sirat rasul Allah.

Keski-ikää lähentelevä Muhammed (s. n. 570) kävi iltaisin vaeltelemassa kotikaupunkinsa Mekan lähistöllä vuorilla. Perimätiedon mukaan noin vuoden 610 tienoilla luolassa ollut Muhammad näki enkelin ja sai jumalallisen ilmestyksen.[7] Muhammad oli peloissaan ja epävarma tapahtuneesta. Tämän jälkeen seurasi välikausi, jolloin Muhammad ei saanut uusia ilmestyksiä vaan alkoi epäillä ensimmäistäkin ilmestystä. Tauon jälkeen ilmestykset alkoivat uudelleen, ja Muhammadin toiminta laajeni perhepiirin ulkopuolelle vuonna 613.[8]

Aluksi ilmestykset keskittyivät korostamaan Jumalan mahtavuutta, mutta pian ilmestyksissä kiellettiin muut jumalat ja alettiin korostaa sosiaalista sanomaa. Ilmestysten mukaan Mekan rikkaat kauppiaat eivät halunneet köyhiä samanarvoiseksi Jumalan edessä ja lisäksi pelättiin pyhiinvaelluksen kärsivän.[8] Muhammadin tilanne kävi tukalaksi ja hän muutti pohjoisessa sijaitsevaan Medinaan. Muutto (arab. هِجْرَة‎, hijra, suomeksi usein hidžra) tapahtui vuonna 622.[9] Tästä tapahtumasta alkaa myös islamilainen ajanlasku. Medinassa köyhien profeetasta tuli valtiomies ja sotapäällikkö. Samalla Koraanin lukuihin eli suuriin alkoi ilmestyä laki- ja rituaalisäädöksiä.[10] Muhammad aloitti sota- ja ryöstöretket pääasiassa Mekkaan sekä sieltä pohjoiseen suuntautuvia karavaaneja vastaan. Kolmen mekkalaisia vastaan käydyn sodan jälkeen Muhammed solmi aselevon vuonna 629.

Seuraavana vuonna 630 muslimit valtasivat kaupungin kohtaamatta suurtakaan vastarintaa.[11] Profeetta Muhammad käski tuhottavaksi mekkalaisten palvomien jumalien patsaat, mutta jätti Kaaban rauhaan. Muhammad jäi Medinaan ja vahvisti uutta valtakuntaansa. Kahden vuoden kuluttua hän lähti toiselle pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan. Matkalla Muhammad sai voimakkaan päänsärkykohtauksen, mahdollisesti aivoinfarktin, ja hän palasi takaisin Medinaan. Perimätiedon mukaan Muhammed kuoli tuolla matkalla 8. kesäkuuta 632 eli hidžran 10. vuotena.[12]

Ilmestyksien kirjaaminenMuokkaa

 
Suura 47:9–15. Luultavasti pohjoisafrikkalaista alkuperää 800-luvulta.

Perimätieto viittaa siihen, että ilmestyksiä kirjattiin ylös enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Toisaalta niitä ei koottu johdonmukaisesti. Perimätiedon mukaan Muhammad ei itse ollut luku- ja kirjoitustaitoinen, mutta tämä ei ole varmaa. Osaa materiaalista ei kirjattu lainkaan Muhammedin eläessä.[13]

Muhammadin kuollessa ilmestykset olivat tallessa yksittäisinä kirjoitettuina katkelmina sekä ihmisten muistissa. Ulkoa opettelu oli tuon ajan tärkein tekstien tallentamismuoto. Kenenkään hallussa ei ollut kokonaisuutta, joten Koraanista ei voinut ennen kokoamista vielä puhua.[13]

Perimätiedon mukaan Muhammad saneli ilmestyksiä kirjureille, mutta ei koonnut niitä yhteen. Tätä tukee myös Koraanin mekaaninen pituusjärjestys. Kokoajalla tai kokoajilla ei ollut minkäänlaista auktoriteettia järjestää kirjaa esimerkiksi kronologisesti tai asiasisällön mukaan. Lisäksi vanhojen suurien joukkoon lisättiin uusia katkelmia.[13]

Koraanin kokoamisen taustatMuokkaa

 
Suurat 28:88–29:1. Egyptiläistä alkuperää 1300-luvulta.

Islamilainen perinne antaa ristiriitaista tietoa Koraanin kokoamisesta. Myöhäisempi perimätieto kertoo, että arkkienkeli Gabriel kävi Muhammedin kanssa ilmestykset läpi kerran vuodessa ja kahdesti kuolinvuoteella. Varhaisemmat lähteet ovat lähes yksimielisiä siitä, ettei Muhammad koonnut Koraania.[14]

Muhammedin kuoleman jälkeen huomattiin, että osa ilmestysmateriaalista oli irrallaan katkelmina. Koraanin toimittajat liittivät katkelmat sopiviksi katsomiinsa yhteyksiin, mutta varsinkin loppupuolella niille ei löytynyt paikkaa, vaan niitä jätettiin omiksi suurikseen.[14]

Muhammedin ilmestyksien kokoaminen nousi esille vasta hänen kuolemansa jälkeen. Siihen asti asialla ei ollut merkitystä, sillä yhteisö saattoi kysyä asiaa suoraan Muhammadilta. Hänen kuolemansa jälkeen tarvittiin kirja, johon vedota uusien tilanteiden edessä.[14]

Koraanin ensimmäinen kokoaminenMuokkaa

Koraanin kokoamisen lähtölaukaukseksi arvioidaan Yamaman taistelua vuonna 633. Perimätiedon mukaan taistelussa kuoli monia koraanintaitajia, mutta säilyneiden listojen mukaan nykymaailman tuntemia koraanintaitajia ei kaatuneista löydy. Toisaalta yhdenkin kaatumisella saattoi olla psykologinen vaikutus.[14]

Islamilaisissa lähteissä kerrotaan, että Umar ehdotti ensimmäiselle kalifille, Abu Bakrille Koraanin kokoamista. Hän epäröi hetken, mutta antoi tehtävä Muhammadin entiselle kirjurille Zaid ibn Thabitille. Zaid kokosi ympäri Arabian niemimaata ilmestykset lehdiksi (suhuf) ja antoi ne Abu Bakrille.[14] Kootun koraanilaitoksen rinnalla oli todennäköisesti useita vastaavanlaisia kokoelmia.

Perimätiedon mukaan lehdet annettiin Abu Bakrin kuoltua hänen seuraajalleen, kalifi Umarille. Hänen kuoltuaan lehdet päätyivät Umarin tyttärelle ja Muhammadin leskelle Hafsalle. Tutkijat epäilevät tarinaa, mutta toisaalta sitä ei ole pidetty mahdottomana. Kertomuksen yhtenä syynä saattaa olla se, että näin Koraanin synty saatiin mahdollisimman lähelle profeetta Muhammadin kuolemaa.[14]

Koraanin toinen kokoaminenMuokkaa

 
Koraani 800-luvulta.

Koraanin toista kokoamista pidetään lähteestä riippuen joko ainoana kokoamisena tai se yhdistetään ensimmäiseen kokoamiseen. Tarinoiden mukaan Hudhaifa ibn al-Yamanin muslimisotilaiden välillä syntyi vuonna 651 kiista Koraanin oikeasta sanamuodosta. Hudhaifa kertoi asiasta kalifi Uthmanille.[14]

Perimätiedon mukaan Uthman asetti komitean kokoamaan Koraania. Zaid ibn Thabitin johtama komitea vaati kullekin säkeelle kaksi takaajaa, ennen kuin se hyväksyttiin aidoksi. Kuuluisin hylätty jae oli vain Umarin muistama kivitysjae.[14]

Komitean kokoamaa, quraišilaisten murteella kirjoitettua Koraania tehtiin Medinaan jäävän emokopion lisäksi neljä kopiota. Perimätieto on epävarma minne kopiot lähetettiin, mutta vahvoilla ovat Mekka, Basra, Kuufa ja Damaskos, jotka olivat islamilaisen maailman keskeisiä kaupunkeja. Vanhat kokoelmat piti tuhota uuden kopion saapuessa kaupunkiin.[14]

Koraanin tekstien vakiintuminenMuokkaa

Uthmanin toimeenpaneman ja Zaid ibn Thabitin johtaman komitean kokoama Koraani tuli valmiiksi konsonanttitekstinä. Arabian kirjoitusjärjestelmä ei tuntenut vielä vokaaleja 600-luvulla eikä käyttänyt diakriittisiä pisteitä, jotka olisivat erottaneet samannäköiset konsonantit toisistaan. Tämä aiheutti sen, että ajoittain Koraanin kohdista tuli kiistaa, kun sama teksti luettiin eri tavoin.[15]

Konsonanttitekstien lukutapa vakiintui 600-luvun lopulla. Siinä ansioituivat lähteistä riippuen Abu al-Aswad al-Du’ali (k. 688) ja Irakin käskynhallitsija al-Hajjaj (k. 714). Koraanin vokaalien ja diakriittisten merkkien käyttö alkoi vähitellen 700-luvulla. Kiistanalaisissa kohdissa käytettiin erilaisia lisätarkenteita, joilla osoitettiin eri koulukuntien painotukset.[15]

Koraanin teksti jätti varsinkin alkuvaiheen konsonanttiteksteissä runsaasti vapautta tulkinnoille. Tätä vapaan valinnan teoriaa jopa tuettiin perimätiedossa. Oppi Koraanin luomattomuudesta ja ikuisesta muuttumattomuudesta syntyi vasta seuraavina vuosisatoina.[15]

Lopullisesti tilanne vakiintui ibn Mujahidin ansiosta vuonna 934. Tällöin virallistettiin seitsemän lukutapaa, joista kustakin kaksi muunnelmaa. Tilanne selkiintyi vuonna 1923, jolloin laadittiin huolellinen Kairon kuninkaallinen tekstilaitos. Nykyisin valtaosa painoksista on tämän laitoksen kopioita.[15]

Koraanin synty tieteellisen tutkimuksen näkökulmastaMuokkaa

Vanhimmat tekstit ja viittaukset KoraaniinMuokkaa

Koraanin vanhin tunnettu käsikirjoitus on kaksi pergamenttisivua käsittävä niin sanottu Birminghamin käsikirjoitus. Sen ikää tutkittiin vuonna 2015 radiohiilimenetelmällä. Tutkimus osoitti, että itse pergamenttipohja oli peräisin ajalta 569 - 645.[16] Pergamentit sisälsivät jakeita kolmesta suurasta (18:17–31, 19:91–98 ja 20: 1–40).  Käsikirjoitusta on pidetty todisteena siitä, että Koraani olisi todellakin peräisin Muhammedin elinajalta. Löytö ei anna täyttä varmuutta asiaan, sillä käsikirjoitus sisältää vain kolmen suuran kokonaisuuden. Niissä on varhaiskristillisiä tarinoita, kuten kertomus luolaan nukkuneista unikeoista. Koraanin osia sisältäviä 600-700 -luvuille ajoitettuja pergamentteja on löydetty muitakin, mutta ei kokonaista Koraania ennen 800-tai 900-lukua.

Toinen tapa tutkia Koraanin ikää on etsiä sitä koskevia mainintoja varhaisesta kirjallisuudesta. Koraania ei mainita missään kirjallisessa lähteessä vielä 600- eikä 700-luvuilla. Esimerkiksi Fiqh Akbar I – käsikirjoitus, joka on varhaisin islamilaista lakia koskeva teksti 700-luvulta, ei tunne Koraania.[17] Vuonna 750 kuolleen Johannes Damaskolaisen tekemäksi oletettu De Haeresibus puhuu vain Koraanin irrallisista osista: “Kuten on kerrottu, tämä Muhammed kirjoitti monia naurettavia teoksia, jotka hän jokaisen nimesi. On esimerkiksi Naisen kirja [= Naisten suura], sitten on kirja Jumalan kameli [=?]... edelleen Pöydän kirja [=Pöydän suura] ja edelleen Hiehon kirja [= Lehmän suura]. Tekstiä on myös epäilty myöhemmäksi lisäykseksi käsikirjoitukseen.[18] Kun tekstejä kopioitiin, oli tavallista, että niihin samalla lisättiin uusia tietoja.

Koraanin syntyvaiheista löytyy merkintöjä Bysantin keisarin Leo III:n (717–741) ja kalifi Umar II:n (717–720) kirjeenvaihdosta. Sen alkuperäinen kreikkalainen versio on kateissa. Vanhimmat säilyneet käännökset, armenian ja latinankieliset, poikkeavat toisistaan ja ovat aikaisintaan 700-luvun lopulta. Säilynyt teksti ei mainitse Koraania oikealla nimellä eikä siteeraa sitä. Siinä kuitenkin esitetään kiinnostavia väitteitä Koraanin kokoamisesta:

“Umar [=toinen kalifi], Abu Turab [=Ali] ja Salman Persialainen kokosivat sen [= sinun Pourkanisi] vaikka keskuudessanne onkin levitetty tietoa, että Jumala olisi lähettänyt sen taivaasta... Mitä kirjaanne tulee, olette jo antaneet näytteitä sellaisista väärennöksistä, ja muiden ohella tunnetaan muuan Hajjaj, nimittämänne Persian kuvernööri, joka lähetti miehiä kokoamaan muinaisen kirjanne, jonka hän korvasi toisilla, itse kirjoittamillaan ja mieleisillään, jotka hän levitti kaikkialle valtakunnassanne... Tästä hävityksestä kuitenkin pelastui osa Abu Turabin teoksista, koska Hajjaj ei kyennyt hävittämään kaikkea". [19]

Arvellaan, että raakuudestaan tunnettu kuvernööri al-Hajjaj ibn Yusuf todella teki jotain muinaisten pyhien tekstien parissa aivan 700-luvun alussa, mutta tuloksena ei voinut olla täydellinen Koraani, koska sellaista ei mainita missään. Tekstissä Koraanin kirjoittajaksi annetaan Ali ("Abu Turab") eikä Muhammed. Eräiden muiden tällaisten lähteiden perusteella on esitetty teoria, että alkuperäisen arabiprofeetan nimi olisi ollutkin Ali siinä vaiheessa, kun sana muhammad (=ylistetty) oli vielä varattu tarkoittamaan vain Jeesusta. Ali olisi tällöin sopivasti arabisoinut uskontoa ja ollut intiimimpi palvonnan kohde kuin etäinen muhammad eli Jeesus. Myöhemmin Aliin kohdistuva kultti olisi jäänyt sivuun, kun päähenkilöksi nousi profeetta Muhammed. Alin kultista olisi kuitenkin jäänyt muistoja shiialaisuuteen.[20]

Täydellisen Koraanin olemassaolo on varmaa vasta 800-luvulla, sillä vuonna 834 kuollut Ibn Hisham laati vanhimman säilyneen Muhammedin elämäkerran (Sirat rasul Allah), joka viittaa Koraanin eri jakeisiin aivan oikein.[21] Orientalisti John Wansbrough on esittänyt teorian, että Koraani olisi koottu ja kanonisoitu vasta tässä vaiheessa 700- ja 800-lukujen vaihteessa. Hän perustelee väitettä myös tekstin lingvistisellä analyysilla.[17]

Koraanin syyrialais-kristillinen taustaMuokkaa

Vuonna 1970 Günter Lüling julkaisi väitöskirjan, jossa perusteli näkemystä, että jopa kolmasosa Koraanin suurista olisi alunperin kristillisiä hymnejä.[22] Saksalainen orientalisti K-H Ohlig on esittänyt teorian, että pääosa Koraanin teksteistä olisi jonkin Lähi-idässä vaikuttaneen monoteistisen kristillisen liikkeen liturgisia tekstejä, jotka voivat olla peräisin eri vuosisadoilta.[22] Koraanin matemaattisen tyylianalyysin perusteella ranskalainen tutkija J-J. Walter on ehdottanut, että kirjoittajia olisi voinut olla 30–100.[23] On arveltu, että islamin varsinainen lähtökohta voisi olla arabikristillisessä ja arameankielisessä lahkossa, joka ensimmäisillä sataluvuilla vaikutti Syyriassa ja Mesopotamiassa ja sai vaikutteita etenkin samarialaisuudesta. Osa tästä väestöstä pakkosiirrettiin 200-luvulla Khorasaniin ja sen pääkaupunkiin Merviin Iranin koilliosassa. Sieltä Koraani-liike olisi poliittisten kumousten myötä (al-Malik, al-Mansur, al-Mamun) palannut kalifaatin ydinalueille ja saanut valtionuskonnon aseman, mikä takasi sen laajan leviämisen. Profeetta Muhammedin hahmo olisi yhdistetty tähän Koraani-liikkeeseen ja sen teksteihin vasta 700-luvun jälkipuoliskolta alkaen.[20] Monet seikat tukevat tämäntapaista teoriaa, muun muassa Koraanin kieli, kirjaimisto ja sisältö sekä islamiin sisältyvät zarathustralaiset, parsilaiset ja buddhalaiset vaikutteet, jotka osoittavat Keski-Aasiaan. Hieman paradoksaalisesti teoria merkitseee myös sitä, että suurin osa Koraanista olisi kokonaan muun uskonnon pyhä kirja kuin islamin. Koraaniin sisältyykin runsaasti ei-islamilaista teologiaa, kuten puhetta syntien anteeksi saamisesta, mikä ei sellaisenaan kuulu islaminuskoon (islamissa pahat teot sen sijaan "hyvitetään" tekemällä hyvä tekoja).

Koraanin alkuperäinen kieliMuokkaa

Alphonse Mingana (k. 1937) ja Christoph Luxenberg ovat osoittaneet, että Koraani on osittain kirjoitettu syyro-arameaksi (Jeesuksen äidinkielellä) eikä arabiaksi. Minganan mukaan jopa sana Koraani on arameaa ja tarkoittaa syyrialais-kristillisessä kirkossa käytettyä "lukemistoa". Uusi lukutapa muuttaa tekstien sisältöä monissa avainkohdissa. [24] [25] Esimerkiksi Luxenbergin tekemästä analyysista voi ottaa Voiman suuran (97), joka Hämeen-Anttilan suomentama kuuluu seuraavasti: ”Olemme lähettäneet tämän Voiman yönä. Mistäpä tietäisit, mikä Voiman yö on! Voiman yö on parempi kuin tuhat kuukautta. Silloin enkelit ja Henki laskeutuvat taivaasta kaikissa asioissa Herran luvalla. Silloin vallitsee rauha aina aamunkoihin asti.” Islamilaisen Koraanin selityksen (tafsir) mukaan suura kertoo, että juuri tuona yönä ensimmäinen ilmestys lähetettiin profeetta Muhammedille. Tämähän ei käy ilmi vielä itse teksistä. Muslimit viettävät Voiman yötä vuosittain paastokuukauden aikana, ja silloin suoritetut rukoukset ovat tehokkaampia kuin vastaavat teot tuhantena kuukautena, joihin ei sisälly Voiman yötä. Valitettavasti ei olla täysin varmoja siitä, mikä ramadan-kuukauden öistä on varsinainen Voiman yö.

Brittiläinen orientalisti Richard Bell näki Voiman suurassa kuvauksen jouluyöstä. Luxenbergin tekstianalyysi tukee väitettä. Luxenbergin mukaan arabian sana al-qadr tarkoittaa myös kohtaloa ja sanan sisältyvä konsonanttiyhdistelmä q-d-r tarkoittaa syyro-arameassa syntymää tai ”onnentähteä”, jonka merkeissä ihminen on syntynyt sekä myös joulua. Myöhäisantiikissa astrologia oli suosittua. Se näkyy myös Jeesuksen syntymää koskevissa kertomuksissa, joissa joulutähti johdatti itämaan tietäjiä. Koska islamissa ei tunneta yöjumalanpalvelusta, Luxenberg näkee aamunkoittoon ulottuvassa valvomisessa viittauksen Syyrian kirkon joulunviettoon. Analyysin lopputuloksena Luxenberg kääntää suuran seuraavasti: ”Olemme antaneet hänen (=Jeesuksen) laskeutua alas jouluyönä. Mistäpä tietäisit, mikä on jouluyö? Jouluyö on rikkaampi armosta kuin tuhat yöjumalanpalvelusta. Enkelit, henkien seuraamina, tuovat silloin Herransa luvalla alas kaikenlaisia hymnejä. Silloin vallitsee rauha aamunkoittoon asti.”[26]

Kun Koraanin scripta defectaa on Luxenbergin metodilla luettu niin, että myöhemmin lisätyt diakriittiset merkit on poistettu ja tulkinnassa on otettu huomioon myös mahdolliset arameankieliset vaihtoehdot, Voiman suura muuttuu jouluyötä ja Jeesuksen syntymää ylistäväksi hymniksi. Vastaavalla tavalla monista Koraanin kohdista löytyy uusia tulkintoja. Luxenbergin tunnetuin esimerkki koskee Paratiisin neitsyitä, joita hän pitää käännösvirheenä (kyse olisi todellisuudessa viinirypäleistä).

Ohligin mukaan olettamus siitä, että Koraanin alkuperäinen kieli on arabia, oli luonteeltaan poliittinen päätös siinä vaiheessa kun Koraani kanonisoitiin. Scripta defectaa ei tuossa vaiheessa osattu kunnolla lukea ja tulkinta arabian hyväksi palveli arabinationalismia kalifaatissa, jossa arabiheimot olivat valtaa pitävä, mutta pieni vähemmistö.[27] Myös itse Koraanin teksti sisältää useissa paikoissa vakuuttelua siitä, että kyseessä on nimenomaan arabiankielinen teos. Tämä herättää vaikutelman siitä, että asia on herättänyt Koraania koottaessa paljon keskustelua.

Koraanin eheysMuokkaa

Suullinen perinneMuokkaa

Islamilaiset lähteet antavat suurta painoa Koraanin suulliselle perinteelle, jonka uskotaan säilyneen muuttumattomana Muhammadin ajasta lähtien. Tätä muuttumattomuutta lienee liioiteltu, sillä suullinen perinne on säilynyt yksittäisinä ilmestyksinä. Suullinen perinne ei yleisesti ottaen säilytä tekstiä sanatarkasti vaan suulliseen muotoon sopivina lauseina ja juonitiivistelminä.[28]

Toisaalta uskonnollisen tekstin sanatarkka opettelu lienee ollut tärkeämmässä asemassa kuin muun tekstin. Samaten suullinen perinne on valvonut ilmestyksiä, joten ne eivät päässeet mielivaltaisesti muuttumaan.[28]

Jakeiden kumoaminenMuokkaa

Oppi Koraanin jakeiden kumoamisesta (نسخ, naskh) käsittää Koraanin sisältämien ristiriitaisten käskyjen keskinäistä suhdetta siten, että vanhemmat käskyt kumotaan uudemmalla tekstillä. Oppi perustuu käsitykseen, että Koraanin ei tarvitse olla joka kohdasta täydellisen ristiriidaton, sillä Jumala voi aina muuttaa tai kumota, mitä hän muslimeille ilmoittaa.[29] Vaikka Koraanissa suurat eivät olekaan aikajärjestyksessä vaan pituusjärjestyksessä, islamilainen teologia jakaa Koraanin Mekan ja Medinan kauden suuriin. Medinan kauden suurat ovat myöhempiä, joten kumoamisen tullessa kyseeseen Medinan kauden suurat hallitsevat, ja Mekan kauden suurat väistyvät, milloin jakeiden välillä havaitaan ristiriita.[30] Tämän karkean jaon lisäksi myöhemmin on päätelty, missä järjestyksessä eri suurat on ilmoitettu, ja siten kumoamiseen on saatu lisää tarkkuutta.[31] Harvinaisempi tapaus on lukemisen kumoaminen. Tämä tarkoittaa tilanteita, joissa Jumala antoi jakeet, mutta ne unohtuivat yhteisöltä ja sitä kautta Koraanista.[32]

Puuttuvat osatMuokkaa

Islamilaisessa lähdeaineistossa on viitteitä siitä, että Koraaniin periaatteessa kuuluvia tekstejä olisi jäänyt pois. Tunnettu tapaus on kivitysjae, jonka muisti ainoastaan kalifi Umar, mutta Koraanin kokoamiskomitean edellyttämiä muita todistajia ei löytynyt. Jakeen mukaan täysi-ikäinen aviorikoksen tekijä voitiin kivittää. Samaten Koraanista jäi pois muitakin vain yhden muslimin muistamia yksittäisiä jakeita.[33]

Šiialaisten suhtautuminen Koraaniin on ollut kaksijakoista. Yhtäältä ulospäin on puolustettu Koraanin yhtenäisyyttä ja aitoutta. Toisaalta taas Koraanin teksti ei anna tukea šiialaisten imaami-opille eikä profeetan vävyn, Ali ibn Abi Talibin asemalle Muhammadin seuraajana. Tästä syystä kalifi Uthmanin kokoamaa Koraania on epäilty ja syytetty tahallisesta vilpistä. Tosin syytökset eivät ole johtaneet mihinkään toimiin Koraanin suhteen, vaan šiialaiset lukevat samaa kirjaa kuin sunnalaisetkin. Vain muutamassa yksittäistapauksessa, väliaikainen avioliitto ja rituaalinen puhdistautuminen, tulkintaerimielisyydet ovat vaikuttaneet šiialaisten lainkehitykseen.[33]

Vieraat osatMuokkaa

Islamilaisessa perimätiedossa on myös kertomuksia ihmisten vaikuttamisesta Koraanin tekstiin. Erään kertomuksen mukaan Muhammad saneli kirjurilleen suuraa kirjoitettavaksi ja piti tauon sanelussa. Kirjuri Abdullah kiirehti ehdottamaan jakeen 23:14 loppuosaksi: "Siunattu olkoon Jumala, paras Luoja". Muhammad hyväksyi sanat todeten ilmestyksen kuuluneen juuri niin. Tarina jatkaa myös, että kirjuri kääntyi pois islaminuskosta.[34]

Kuuluisin kohta on perimätiedon kertoma, suuran 53 (Tähden suura) ”Saatanalliset jakeet”. Suuran jakeiden 19–20 jälkeen olisi tullut teksti: ”Ne ovat ylhäisiä kurkia, joiden voi toivoa toimivan välittäjinä.” Ilmestyksessä siis ylistettiin Mekassa palvotun kolmen jumalattaren (Allat, al-Uzza, Manat) asemaa. Perimätiedon mukaan tämä jae lähensi hetkellisesti Muhammadia ja Mekan aristokratiaa. Pian kuitenkin Muhammad sai uuden ilmoituksen, että Saatana oli päässyt jakeen ilmoituksen sekaan ja Jumala korjasi oikean jatkon.[34]

»Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas.»
(Koraani 22:52, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Wahhabismia kannattavassa Saudi-Arabiassa Koraaneihin tehdään painotaloissa lisäyksiä.[35]

Koraanin suuratMuokkaa

Pääartikkeli: Suura

Rakenne ja muodotMuokkaa

 
Koraanin käsikirjoitus Andalusiasta, 1100-luvulta

Koraani jakautuu 114 suuraan eli lukuun. Suurat vastaavasti jakautuvat jakeisiin (aya). Koraanin suurat on järjestetty kutakuinkin pituuden mukaan. Lyhyttä ensimmäistä suuraa, Avauksen suura, seuraa Koraanin pisin suura, Lehmän suura, jossa on kaikkiaan 286 jaetta. Viimeinen, Ihmisten suura käsittää vain 6 jaetta. Koraanin pitemmät suurat eivät muodosta yhtäjaksoisia kertomuksia vaan ne koostuvat hyvinkin erilaisista katkelmista.

Ikäjärjestys kulkee pääosin takaperoisesti siten, että Koraanin lopussa olevat lyhyemmät suurat ovat vanhimpia ja etuosassa olevat pidemmät suurat nuorimpia. Tästä syystä Koraanin painoksissa on yleensä jokaisen suuran alussa merkintä, onko se Mekan (vuodet 610–622) vai Medinan (vuodet 622–632) aikakaudelta.

Suurat ovat kirjoitettu ns. riimiproosalla, joka ei ole runoutta mutta jota rytmittävät jakeen loppuun osuvat riimit eli loppusoinnut. Tyyli oli Muhammadin aikana varsin tyypillinen uskonnollisten ja runollisten tekstien tehokeino. Rytmillisyys helpottaa myös ulkoa muistamista. Riimitys tekee Koraanin kääntämisen muille kielille erityisen vaikeaksi. Suurat ovat saarnaavia ja mahtipontisia, joten ne sopivat niin itsekseen luettaviksi kuin julkisissa rukouksissa ääneen kuulutettaviksi.[36]

Koraanin suurille on annettu jälkikäteen nimet, ja tämän vuoksi niissä esiintyy jonkin verran vaihtelua. Suurat ovat saaneet nimensä joko tärkeimmän asiasisältönsä tai useimmiten tekstissä esiintyvän sanan mukaisesti. Islamilaisissa maissa on tavanomaista viitata suuraan sen nimellä, kun vastaavasti länsimaissa niihin viitataan numeroilla.[37]

SisältöMuokkaa

Koraanin suurat käsittelevät usein keskenään samoja asioita. Toistuvana teemana kirjassa on, että oikein uskovat pääsevät kuoltuaan paratiisiin ja epäuskoiset joutuvat helvettiin. Koraanissa myös annetaan paikoin yksityiskohtaisia kuvauksia helvetissä odottavista kärsimyksistä. Koraanin suurista löytyy toistuvien teemojen lisäksi historiallista materiaalia, joka on osittain yhteneväistä Raamatun kertomusten kanssa.

Kaiken alku noudattelee Raamatusta tuttua kaavaa, jossa maailma luotiin kuudessa päivässä. Jumala loi Aadamin ja hänen vaimonsa Eevan savesta ja yhdestä sielusta. Kaikkeus rakentuu helvetistä ja seitsemästä taivaasta.[38]

Koraanin mukaan olevaiset olennot voidaan jakaa viiteen ryhmään: Jumala, enkelit, džinnit, ihmiset sekä muu luomakunta. Jumala on selkeästi monoteistinen ja hänellä on 99 nimeä. Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. Paholainen vastaavasti viettelee ihmisiä pahaan.[38]

Koraanin suhde muihin uskontoihinMuokkaa

Pääartikkeli: Islam ja muut uskonnot

Juutalaisuus ja kristinuskoMuokkaa

Muhammadin elämän aikana Arabian niemimaalla asui 600-luvun alussa niin juutalaisia kuin kristittyjäkin. Hän oli epäilemättä tutustunut näihin monoteistisiin uskontoihin jo varhain. Muhammadin tehtävä ei ollut kumota näitä uskontoja, vaan puhdistaa ne alkuperäiseen muotoonsa. Hänelle oli vain ajan kysymys, koska juutalaiset ja kristityt kääntyisivät islaminuskoon. Mekassa ei asunut merkittävää juutalaista tai kristittyä väestöä.[39]

Tilanne muuttui Medinaan muuton jälkeen, jossa asui merkittävä juutalaisväestö. Mekan ja Medinan kauden alussa ilmestykset suhtautuivat positiivisesti juutalaisuuteen ja kristinuskoon.[39]

»Niitä uskovista sekä juutalaisista, kristityistä ja saabilaisista, jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen päivään ja tekevät hyviä töitä, odottaa palkka heidän Herransa luona. Ei heidän tarvitse pelätä, eivätkä he joudu suremaan.»
(Koraani 2:62, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Muhammadin pettymykseksi juutalaisväestö ei hyväksynyt uutta uskontoa, joten tuloksena oli välirikko. Tämä näkyi myös ilmestyksissä, joissa alettiin tehdä pesäeroa juutalaisiin ja kristittyihin.[39]

»He sanovat: ”Kääntykää juutalaisiksi!” – tai ”kristityiksi” – ”niin saatte johdatuksen!” Sano: Me olemme hanifeja Abrahamin uskossa; hän ei ollut monijumalainen.»
(Koraani 2:135, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Islamin puhdas monoteismi esitettiin ilmestyksissä vastakohtana kristinuskon kolminaisuusopille. Myös juutalaisia syytettiin Uzairin palvomisesta Jumalan poikana. Uzair tarkoitti mahdollisesti Esraa.[39]

PakanauskonnotMuokkaa

Koraanissa on vahvasti samanlaisia pakanallisia aineksia kuin juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Islam säästi erinäisiä rituaaleja sekä teki pakanallisesta Kaaban temppelistä pyhiinvaelluspaikan. Koraanin mukaan Kaaban pyhäkön ympärikiertäminen (tawaf) ja pyhiinvaellus (hadž) ovat uskonnollista perua, ja juontavat ajalta, jolloin Abraham perusti pyhäkön yhdessä Ismaelin kanssa.[40]

Koraani hyväksyy raamatullisten profeettojen lisäksi joitakin Arabian niemimaalla vaikuttaneita profeettoja. Perimätieto ei kerro näistä henkilöistä mitään luotettavaa tietoa ennen islamin aikaa.[40]

Koraanin lakiMuokkaa

Koraanin myöhemmät suurat sisältävät lakeihin liittyviä katkelmia. Koraani ei ole pyrkinyt luomaan yhtenäistä lakijärjestelmää, vaan se on vastannut satunnaisesti esiin tuotuihin kysymyksiin. Koraanin säädökset ovat katkelmia, eikä niitä pidä sekoittaa myöhemmin kehittyneeseen islamin lakiin, šariaan.[41]

Koraanissa mainitut määräykset koskevat uskonnollisia velvollisuuksia: rukousta, paastoa, almuveroa ja pyhiinvaellusta. Lisäksi Koraanissa määritellään tarkasti perinnönjakoa, avioliittoa ja avioeroa koskevat asiat. Sen sijaan muita yhteiskunnallisia asioista ei ole esitetty yhtä seikkaperäisesti. Esimerkiksi kaupankäynnistä annetaan vain yleiset ohjeet ja hallinnollisia asioita ei käsitellä ollenkaan. Myöskään Koraanin rikoslaki ei ole kovin yksityiskohtainen, vaikka esimerkiksi varkaudesta ja haureudesta määrätään rangaistukset.[42]

Islamin laki šaria ja sen tulkinta fiqh perustuvat Koraanin, perimätietoon eli haditheihin ja näistä johdettuihin yleisiin periaatteisiin.

Koraanin tutkimusMuokkaa

Koraanitutkimukset jaetaan karkeasti kahteen ryhmään.

Uskonnollinen tutkimusMuokkaa

Ensimmäinen ryhmä keskittyy tutkimaan Koraania pyhänä kirjana. Se näkee Koraanin sen omassa arabialaisessa 600-luvun ympäristössä. Ryhmä nojautuu islamin varhaisimpiin opillisiin perinteisiin tafsir (tulkinta), kalam (teologia) ja fiqh (laki).[43]

Tieteellinen tutkimusMuokkaa

Valtaosa länsimaisesta koraanitutkimuksesta perustuu Theodor Nöldeken vuonna 1860 ilmestyneeseen kirjaan Geschichte des Qorans. Nöldeke jakoi suurat mekkalaisiin ja medinalaisiin sekä varhais-, keski- ja myöhäiskauden tuotoksiin.[43]

Nykyajan historiallis-kriittinen eli revisionistinen tutkimussuuntaus käyttää lähteinään historiallisia ja arkeologisia lähteitä pyrkiessään selvittämään Koraanin alkuperää. Tutkijoiden mukaan Koraanin yleisesti hyväksyttyä mutta vasta satoja vuosia jälkikäteen kirjoitettuihin islamilaisiin lähteisiin perustuvaa historiaa ei voida osoittaa todeksi islamin omilla varhaisilla lähteillä, ulkopuolisilla dokumenteilla tai arkeologisilla tai numismaattisilla todisteilla. Tämän koulukunnan mukaan Koraania ei laadittu vielä 600-luvun alkupuolella, vaan se koottiin yhtenäiseksi teokseksi vasta aikaisintaan 700-luvun puolivälissä vanhoista arabisoiduista juutalais-kristillisistä tekstinpätkistä, ja siinä käytetyn kielen perusteella mahdollisesti Syyriassa. Teos laadittiin tarpeesta saada kristinuskosta erkaantuneelle ja nopeasti laajoilla alueilla valta-asemaan nousseelle uudelle uskonnolle arabialainen perustaja. Historiallis-kriittinen näkökulma ei ole noussut vallitsevaksi paradigmaksi. Tutkimussuunnan yksi ongelma on, että Koraanin ja Muhammadin historiallisuuden kyseenalaistavat tutkijat joutuvat kirjoittamaan salanimillä (esim. Luxenberg, ibn Warraq tai Hiidenlehto) tai elämään väkivallan ja kuoleman uhan alla.[44]

Koraanin tulkintaMuokkaa

Muhammadin eläessä ihmiset kääntyivät ongelmatilanteissa suoraan hänen puoleensa. Muhammadin kuoltua syntyi tarve selittää ilmestyksien pohjalta kirjoitettua Koraania. Kirja on kielellisesti haasteellista ja monien osien kuten lainsäädännön osalta tulkinnanvaraista.[45] Muhammadin jälkeen tiedetään kalifien tulkinneen tekstejä ainakin lakiasioissa. Osa varhaisista muslimeista suhtautui epäluuloisesti Koraanin tulkintaan ja katsoi, että sen selittäminen ei ole ihmisen asia. Varhaisin tunnettu historiallinen selittäjä oli Muhammadin serkku, ibn Abbas (k. 687). Hänen nimiinsä laitettiin runsaasti eksegeettistä tekstiä ja niissä korostettiin hänen sukunsa merkitystä islamin syntyvaiheissa.[45]

Varhaisin kirjamuodossa säilynyt tulkinta on ibn Sulaimanin (k. 765) kirja Tafsir. Vasta 800-luvulla oltiin varmemmalla pohjalla, ja seuraavalla vuosisadalla selitysteokset vakiinnuttivat asemansa. Kaikkein arvovaltaisin selitysteos on 30-osainen al-Tabarin (k. 923) kirja Jami’ al-bayan fi tafsir al-Qur’an. Kirjassa jokainen Koraanin jae on tulkittu ja niihin on annettu eri oppineiden näkökulmat. Jokainen tiedonjyvä on lisäksi varustettu yksityiskohtaisella todistajaketjulla.[45] Islamin varhaisvaiheiden (700–900-luvut) aikana Koraanin tulkinta oli korkeatasoista. Tämän jälkeen tulkitseminen jähmettyi ja uusilla näkemyksillä ei enää pyritty ymmärtämään Koraania vaan tarinoimaan seikkailuja. Koraanin tulkitseminen saavutti aallonpohjan 1600–1800-luvuilla, jolloin oppineet keskittyivät selittämään selitysteoksia. Uusi nousu alkoi, kun Koraania ruvettiin kääntämään ja selittämään myös tavallisille muslimeille.[46] Nykyinen yleisin käytössä oleva versio on vuoden 1923 Kairon kuninkaallinen laitos.selvennä

Eksoteerinen tulkintaMuokkaa

Klassisista tulkinnoista vanhempi, eksoteerinen tulkinta, pyrkii Koraanin yleiseen, kielelliseen tulkintaan. Tyypillisessä tulkinnassa edetään jakeittain ja jokainen jae selitetään erikseen. Teologisia vivahteita ei periaatteessa ole.[47]

Esoteerinen tulkintaMuokkaa

Toinen klassinen tulkinta, esoteerinen tulkinta, näkee Koraanin filosofisten ja mystisten oppien lävitse. Tulkinta kertoo enemmän oppirakenteista kuin itse Koraanista. Tätä tapaa suositaan erityisesti sufilaisuudessa. Šiialaisuudessa esoteerinen tulkintatapa oli suosiossa keskiajalla, mutta nykyaikana šiialainen tulkinta ei poikkea olennaisesti sunnalaisesta.[48]

Käytännöllinen tulkintaMuokkaa

Koraanin käytännöllinen tulkinta sai lähtölaukauksen, kun sitä ryhdyttiin kääntämään kansankielille. Uutena ajatuksena tuotiin, että jokainen muslimi voi toimia itse tulkitsijana. Egyptiläinen Muhammad Abduh (k. 1905) liitti Koraanin nykyaikaan vastaamaan jokapäiväisen elämän kysymyksiin. Hänen mukaansa Koraanin jättämiä aukkoja ei pitänyt selittää perimätiedolla ja tarinoilla. Sen sijaan Koraani piti selittää Koraanilla eli etsiä selitys jakeiden vaikeisiin kohtiin niiden helpommin ymmärrettävistä kohdista.[46]

Intiassa Sayyid Ahmad Khan (k. 1898) esitti samankaltaisia ajatuksia ja tulkitsi profeetta Muhammadin kertomuksen taivasmatkasta (miraj) pelkäksi uninäyksi. Khan pyrki myös sovittamaan tieteen ja uskonnon käsitykset toisiinsa.[46]

Luonnontieteellinen tulkintaMuokkaa

Koraanin luonnontieteellisen tulkinnan mukaan kirjan ymmärtäminen on ollut mahdollista vasta nykyaikana. Jumala lähetti sanansa varhaisille muslimeille, mutta vasta tieteen kehitys on paljastanut sen merkityksen. Näkemyksen mukaan kaikki luonnontieteen tulokset löytyvät jo Koraanissa. Tulkinta on saavuttanut suurta suosiota islamilaisissa maissa.[49]

Arvostelijoiden mukaan tulkinta nostaa länsimaisen tieteen Koraanin totuuden mittariksi. Koraania ei tarvitse muokata tieteen mieliksi. Toisen arvostelun mukaan luonnontieteellistä tulkintaa edustavien henkilöiden oma tieteellinen näkemys on jälkijättöistä. Tiede muuttuu jatkuvasti ja voi kääntyä jopa päälaelleen, jolloin myös tulkinnan edustajien on jatkuvasti muutettava kannanottojaan. Kolmannen arvostelun mukaan luonnontieteellinen tulkinta vie lukijan harmaalle alueelle. Koraani on moraalinen ojennusnuora, ei tieteellinen oppikirja.[49]

Filologinen tulkintaMuokkaa

Käytännöllisen tulkinnan voimahahmo, Muhammad Abduh, oli myös filologisen tulkinnan alkuunpanija. Hänen näkemyksensä mukaan perinteinen legendaverkosto tuli hylätä ja tulkita Koraania vain Koraanin kautta. Historialliskriittinen tutkimus on vaikeaa islamilaisissa maissa, kun vertaa tilannetta länsimaihin, jossa kriittinen raamattututkimus on pääosin hyväksytty jo 1800-luvulta lähtien.[50]

Filologisen tutkimuksen edustajan, Amin al-Khulin (k. 1966), mukaan Koraania tulisi ymmärtää, niin kuin sen ensimmäiset kuulijat – 600-luvun alun mekkalaiset ja medinalaiset – ymmärsivät sen. Koraania ei saisi lukea myöhempien aikojen ajatusten pohjalta.[50]

Koraanin kääntäminen eri kielilleMuokkaa

Islamilaisen käsityksen mukaan Koraani on Jumalan omaa puhetta, joten sitä ei voi kääntää muille kielille – sen sijaan tekstiä voi tulkita. Nykyisin alle 20 prosenttia muslimeista puhuu arabiaa, joten Koraania luetaan pääsääntöisesti käännösteksteinä. Professori Hämeen-Anttilan mukaan Koraanin teksti on vaikeaa ja monitulkintaista, joten huolellisetkin käännökset saattavat poiketa toisistaan.[51] Tärkein syy käännösvaikeuksille on luultavasti se, että Koraanin scripta defecta on usein mahdotonta lukea, koska teksti on alun perin kirjoitettu puutteellisella kirjaimistolla ja mahdollisesti sen jälkeen tulkittu virheellisellä kielellä (arabia). Haastattelussa orientalisti ja Sanaan käsikirjoituksen tutkija Gerd-R. Puin on arvioinut, että viidesosa Koraanista on käsittämätöntä millä kielellä tahansa.[52]

Ensimmäiset käännöksetMuokkaa

Koraania on käännetty muille kielille pian Muhammadin kuoleman jälkeen. Ensimmäinen oli Salman Al-Farasin käännös persiaksi.[53] Ensimmäiset persian- ja turkinkieliset Koraanit kirjoitettiin siten, että alkuperäinen arabiankielinen teksti kulki tekstin ylä- tai alapuolella. Tämä tapa on vieläkin yleinen islamilaisissa maissa.[51]

Ensimmäisen käännöksen eurooppalaiselle kielelle teki munkki Robert of Ketton latinaksi nimellä Lex Mahumet pseudoprophete (”Väärän profeetta Mahometin laki). Käännös valmistui vuonna 1143 Kuningas Kaarle I:n pappi Alexander Ross julkaisi ensimmäisen käännöksen englanniksi vuonna 1649 nimellä The Alcoran of Mahomet translated out of Arabique into French, by the Sieur Du Ryer...And newly Englished, for the satisfaction for all that desire to look into the Turkish vanities.[53] Nykyisin lännessä yleisin Koraanin jakeiden numerointi pohjautuu saksalaisen Gustav Flügelin vuonna 1834 Leipzigissä toimittamaan laitokseen.[54]

SuomennoksetMuokkaa

 
Jaakko Hämeen-Anttilan kääntämän laitoksen kansikuva.

Vanhin suomenkielinen käännös on suomalaisen tataarin Zinetullah Ahsen Bören kustantama Koraanin englanninkielistä teoksesta tehty laitos vuodelta 1942. Suomennos on merkitty Ahsen Bören nimiin, mutta Mikko Suikkasen pro gradun mukaan Ahsen Böre pyysi Georg Pimenoffia avuksi käännöstyöhön.[55] Tämän jälkeen käännökset ovat tapahtuneet suoraan arabian kielestä. Vuonna 1957 suomennoksen tekivät Jussi Aro, Armas Salonen ja Knut Tallqvist. Tuorein käännös on vuodelta 1995, jonka teki Jaakko Hämeen-Anttila.[51]

Koraani-fundamentalismiMuokkaa

Koraani-fundamentalismi tarkoittaa vain Koraaniin nojaavaa näkemystä islamista. Se syntyi 1800- ja 1900-lukujen välissä Intiassa ja Egyptissä uudistamaan islamia. Näkemys sai alkunsa ainakin osittain länsimaissa, kun historiallis-kriittiset tutkimukset asettivat kyseenalaiseksi hadith perimätietokokoelmien aitouden. Hadith-kokoelmat muodostavat yhdessä Koraanin kanssa Profeetan elämäntavan eli sunnan, jonka ortodoksiseen jäljittämiseen perustuu islamin pääsuuntaus sunnalaisuus.[56]

Vapaamielisille muslimiajattelijoille hadith-kokoelmien aitouden kyseenalaisuus merkitsi yhteentörmäystä arvomaailmoissa. Useat luopuivat islamista yhteiskunnallisen ajattelun pohjana ja jättivät käsitteen sekularisoituneen yhteiskunnan ulkopuolelle yksityisasiaksi. Toiset vastaavasti pyrkivät löytämään ratkaisun islamin sisältä.[56]

Nämä koraani-fundamentalistit asettivat kyseenalaiseksi sunnan aseman yhdenvertaisena Koraanin kanssa. He eivät kyseenalaistaneet Profeetan elämäntapaa eli sunnaa itseään, mutta heidän näkemyksensä mukaan Muhammadin kuoltua tästä sunnasta ei ole luotettavaa tietoa. Toisin sanoen sunnan sitovuus oli rauennut. Vastaavasti hadith-kokoelmiin perustuvaa sunnaa puolustavien mukaan Koraanin alkuperäinen merkitys jää hämäräksi mikäli sen rinnalla ei tarjota yksityiskohtaista tulkintaa ja viiteryhmää.[56]

Koraani on itsessään väljää ja sisältää harvemmin selkeitä käskyjä ja kieltoja. Koraani-fundamentalisteille tämä avaisi ovet dynaamiselle, väljälle islamille. Koraani näyttäisi yleiset moraaliset suuntaviivat ja kukin aikakausi sovittaisi sanoman sopivaksi nykyaikaan. Vastustajien mukaan islam on Profeetan aikana luotu muuttumaton järjestelmä ja mikä tahansa muutos olisi turmellusta.[56]

Koraani-fundamentalismin kukoistuskausi oli 1900-luvun alkupuolella, mutta perinteinen sunna-ajattelu säilyi muuttumattomana. Nykyään Koraani-fundamentalismilla on yksittäisiä kannattajia lähinnä länsimaissa, joissa he toimivat vailla laajempaa kannattajakuntaa.[56]

 
Avonainen koraani.

ArvosteluaMuokkaa

Le Parisien julkaisi huhtikuussa 2018 yli 250 ranskalaisen vaikuttajan allekirjoittaman manifestin Manifeste «contre le nouvel antisémitisme», jossa vaadittiin poistettavaksi Koraanista juutalaisten, kristittyjen ja islamista pois kääntyneiden rankaisuun ja tappamiseen kehottavat kohdat. Manifestin oli laatinut Charlie Hebdon perustaja ja entinen johtaja Philippe Val ja allekirjoittajien joukossa oli mm. entinen presidentti Nicolas Sarkozy.[57][58]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Ibn Warraq: Introduction. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The origins of the Koran.Classic Essays on Islam's Holy Book., s. 15. Prometheus Books, 1998.
  2. Hämeen-Anttila 2001, s. 19.
  3. Pirjo: Koraani Islamopas. 2000-2019.
  4. Theodore Nöldeke: The Koran. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classical Essays on Islam's Holy Book. Originally published in the Encyclopaedia Britannica, 9th ed, vol. 16, 1891, s. 579-, s. 36. Prometheus Books, 1998/1891.
  5. K-H. Ohlig: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources., s. 277-286. Prometheus Books, 2013.
  6. S.F:H. Faizi: Sermons of the Prophet. Kitab Bhavan, 1987/2001.
  7. Sartola, sivut 42–45
  8. a b Hämeen-Anttila 2006, s. 51–53.
  9. Hämeen-Anttila 2006, s. 56–57.
  10. Sartola, sivu 88.
  11. Hämeen-Anttila 2006, s. 60-62.
  12. Sartola, sivut 96–97.
  13. a b c Hämeen-Anttila 2006, s. 74–78.
  14. a b c d e f g h i Hämeen-Anttila 2006, s. 78–85.
  15. a b c d Hämeen-Anttila 2006, s. 86–88.
  16. University of Birmingham: Birmingham Qur'an manuscript dated among the oldest in the world. birmingham.ac.uk. 2015.
  17. a b John Wansbrough: . Quranic Studies. Sources and methods of scriptural interpretation, s. 44. Prometheus Books, 1977.
  18. Y. D. Nevo & J. Koren: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state., s. 238. Prometheus Books, 2003.
  19. R.G.Hoyland: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam, s. 500. The Darwin Press, 1997.
  20. a b K-H. Ohlig: Islam'a "hidden" origins. Teoksessa:K-H. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origins of Islam., s. 10. Prometheus Books, 2010.
  21. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Kääntänyt Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999.
  22. a b K.H. Ohlig: Wer hat den Koran geschrieben? Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion, s. 441. Hans Schiler, 2014.
  23. J.J. Walter: Analysis of the Koran using mathematical code theory. Teoksessa: M. Gross ja K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos?, s. 859. Hans Schiler, 2007.
  24. Christoph Luxenberg: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran, s. 327. Rev. and enlarged ed. Berliini: H. Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.1.2018). (englanniksi)
  25. A. Mingana: Syriac influence on the style of the Koran. Bulletin of the John Rylands Library, 11, 77-98. Painettu uudestaan teoksessa: Ibn Warraq (toim.)(2002). What the Koran really says. Prometheus Books, 1927.
  26. C. Luxenberg: Weichnacten im Koran. Teoksessa: C. Burgmer (toim.). Streit um den Koran., s. 62-68. Hans Schiler, 2007.
  27. K-H. Ohlig: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 29-106. Hans Schiler, 2009.
  28. a b Hämeen-Anttila 2006, s. 91.
  29. 2. The Cow (2:106) skepticsannotatedbible.com. Viitattu 30.12.2008. (englanniksi)
  30. Spencer, Robert: ”The Qur'an's tolerant verses”, Islam (and The Crusades), s. 24. Washington, DC: Regnery Publishing, Inc., 2005. ISBN 978-0-89526-013-0. (englanniksi)
  31. Koran (Chronological order and distinctive features of the suras) newadvent.org. 29.10.2008. Viitattu 30.12.2008. (englanniksi)
  32. Hämeen-Anttila 2006, s. 92–93
  33. a b Hämeen-Anttila 2006, s. 93–97.
  34. a b Hämeen-Anttila 2006, s. 97–99.
  35. Timo Peltonen: Vähemmistön wahhabismi vääristää Koraanin. Helsingin Sanomat, 2010, nro 4.5., s. D7.
  36. Hämeen-Anttila 2004, s. 88–96.
  37. Hämeen-Anttila 2004, s. 66–67.
  38. a b Hämeen-Anttila 2004, s. 130–137.
  39. a b c d Hämeen-Anttila 2004, s. 123–126.
  40. a b Hämeen-Anttila 2006, s. 129.
  41. Hämeen-Anttila 2006, s. 119.
  42. Allahwerdi & Hallenberg, s. 96–98.
  43. a b Siddiqui 2007, s. 142–150.
  44. Mervyn F. Bendle: The Revisionist Case That Muhammad Did Not Exist Quadrant. 2012. Viitattu 30.5.2018.
  45. a b c Hämeen-Anttila 2006, s. 166–169.
  46. a b c Hämeen-Anttila 2006, s. 176–182.
  47. Hämeen-Anttila 2006, s. 170–172.
  48. Hämeen-Anttila 2006, s. 173–175.
  49. a b Hämeen-Anttila 2006, s. 182–185.
  50. a b Hämeen-Anttila 2006, s. 185–187.
  51. a b c Hämeen-Anttila 2006, s. 211–212.
  52. Toby Lester: What is the Koran? January 1999. The Atlantic.
  53. a b Walberg, Eric: Reading Islam's holy book 20. syyskuuta 2007. Al-Ahram Weekly. Viitattu 23. syyskuuta 2007. (englanniksi)
  54. Allahwerdi & Hallenberg, s. 66.
  55. Suikkanen, Mikko: Yksityinen Susi - Zinetullah Ahsen Bören (1886-1945) eletty ja koettu elämä, s. 108–109, 149. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio
  56. a b c d e Hämeen-Anttila 1999, s. 242–245.
  57. http://www.leparisien.fr/societe/manifeste-contre-le-nouvel-antisemitisme-21-04-2018-7676787.php
  58. https://www.gatestoneinstitute.org/12299/turkey-france-quran

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Koraani.