Avaa päävalikko

Abu Bakr (arab. ابو بكر الصديق‎, muita kirjoitusasuja mm. Abu Bekr, Abubakar, Abi Bakr, Abu Bakar; 573 Mekka23. elokuuta 634) oli islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammedin perustaman islamilaisen valtion ensimmäinen kalifi, joka hallitsi vuosina 632 – 634.[1] Kerrotaan, että Koraani koottiin ensimmäisen kerran hänen määräyksestään pian Muhammedin kuoleman jälkeen.

Islamilaisia tarinoita Abu BakristaMuokkaa

 
Abu Bakr estää mekkalaisia kivittämästä Muhammadia.

Islamilaisten lähteiden mukaan Abu Bakr oli Muhammadin appi ja profeetan vaimon Aišan isä. Hän syntyi Mekassa 572 jaa. arabien Quraiš-heimoon Banu Tamim -sukuun. Hän oli Profeetan läheinen seuralainen ja Muhammedin vaimon Khadijan, ottopoika Ali ibn Talibin ja Muhammedin vapautetun orjan Zaidin jälkeen neljäs henkilö, joka hyväksyi islamin.[2]

Ibn Hisham kertoo, että Abu Bakr oli suosittu mies kansansa keskuudessa, rakastettu ja ystävällinen. Hän oli hyvätapainen ja kohtelias kauppias.[3]

Hänen syntymänimensä oli Abd-ul-Ka'ba, "Kaaban palvelija", mutta islamiin käännyttyään hän vaihtoi nimekseen Abd-Allah, "Jumalan palvelija". Yleisimmin hänet tunnetaan kuitenkin kutsumanimellä Abu Bakr, joka tarkoittaa "Nuoren kamelin isä" Hänen koko nimensä oli Abd-Allah ibn Abi Quhaafah'. Profeetta kutsui häntä myös lempinimellä As-Siddiq, eli "totuudellinen", koska hänen uskonsa oli niin vahva. Ab Bakr sai Jumalan profeetalta lempinimensä seuraavasti: Mekkalaiset eivät uskoneet Muhammedin tarinaan, että hän olisi yöllä kiitänyt hevosen selässä Jerusalemiin ja takaisin. Abu Bakr sanoi, että totta se on jos Muhammed niin kertoi. Muhammed kuvaili muiden läsnäollessa Jerusalemia Abu Bakrille, ja aina kun hän oli kuvannut osan siitä, Abu Bakr sanoi: " Se on totta. Todistan että olet Jumalan apostoli." Tämän jälkeen Muhammed antoi Abu Bakrille nimen Siddiq.[4]

Ibn Hisham kertoo useita tarinoita, joissa aina tulevat esiin Abu Bakrin hyvät puolet.

Kerran joukko mekkalaisia piiritti Muhammedin ja tivasi tältä "oletko se sinä, joka sanoi niin ja niin meidän uskonnostamme?" Väkijoukko kävi jo Muhammedin vaatteisiin kiinni, kun Abu Bakr sattui paikalle ja puhui Muhammedin pulasta.[5]

Profeetta Muhammad on sanonut Abu Bakrista muun muassa seuraavaa: "Jos olisin tehnyt kenestäkään muusta kuin Jumalasta ystävääni niin olisin valinnut Abu Bakrin." Ja "Mitä tahansa jumala antoi sydämeeni niin minä annoin sen Abu Bakrin sydämeen."lähde?

Abu Bakr oli varakas ja hän kulutti omaisuuttaan vapauttaakseen orjia. Myös Bilal Al-Habashi, ensimmäinen rukouskutsun kuuluttaja, oli Abu Bakrin vapauttama orja.

Kun profeetta pakeni Mekasta, pakomatka alkoi Abu Bakrin talon takapihan ikkunasta keskellä yötä. Abu Bakr oli myynyt kaiken omaisuutensa ja ottanut rahat mukaan (viisi- tai kuusituhatta dirhamia). Hän hankki kamelit, joilla matka Medinaan suoritettiin.[6]

Abu Bakr oli mukana kaikissa niissä taisteluissa joissa myös Profeetta Muhammed oli. Hän toimi joissakin tehtävissä Profeetan sijaisena, kuten pyhiinvaelluksen (hadž) johtajana ja rukousten johtajana.

Profeetan kuoltua Abu Bakr puhui ja lohdutti muslimeita sanoin: "Oi ihmiset! Jos joku teistä palvoi Muhammadia niin tietäköön että Muhammad on kuollut. Mutta se joka palvoi Jumalaa tietäköön että Hän elää eikä koskaan kuole. Muistakaamme Koraanin sanat jotka sanoo: "Muhammad on vain Jumalan Lähettiläs, on ollut muita lähettiläitä ennen häntä. Käännättekö selkänne islamille jos hän kuolee tai hänet surmataan?"[7]

Profeetan kuoleman jälkeen Ansarit (Medinalaiset) kokoontuivat Thaqifa Bani Saidaan. Saad Bin Abada, Ansarien johtaja, ehdotti että kalifin tulisi olla heidän joukostaan. Moni kuitenkin oli eri mieltä ja sanoivat että Muhajiruuneilla (Mekan pakolaisilla) olisi suurempi oikeus siihen. Kun Abu Bakr kuuli mitä oli tapahtumassa hän nopeasti meni kokoontumiseen peljäten että alkaisi sekasorto. Keskustelujen jälkeen Ansarit halusivat että kalifi olisi muhajiruunien joukosta sillä he olivat olleet enemmän Profeetan seurassa ja läheisyydessä. Abu Bakr pyysi valitsemaan Umar ibn al-Khattabin tai Abu Ubaida Ibn Al-Jarrahin. Molemmat olivat sitä mieltä, etteivät he olisi sopivia ja ehdottivat Abu Bakria. Abu Bakr ei sanonut mitään, joten Umar otti Abu Bakria kädestä ja vannoi alamaisuuttaan tälle. Muut seurasivat Umarin esimerkkiä ja vannoivat uskollisuudenvalansa Abu Bakrille. Näin Abu Bakrista tuli ensimmäinen kalifi.lähde?

Abu Bakr kuoli maanantaina 25. elokuuta vuonna 634 auringonlaskun aikaan. Abu Bakr nimesi seuraajakseen Umar ibn al-Khattabin, jonka valinta päätettiin myös profeetan moskeijaan kokoontuneiden ihmisten kesken.[1]

Šiialainen perimätietoMuokkaa

Abu Bakr on šiiamuslimien mukaan ylittänyt oikeutensa ja pettänyt Profeetta Muhammadin asettamalla itsensä kalifiksi. Šiianäkökulman mukaan Abu Bakr oli kelvoton opettamaan Koraania eikä hänellä olisi ollut oikeutta julistaa itseänsä kalifiksi. Šiianäkökulman mukaan Muhammädin kuoleman jälkeen laillinen johtaja oli imaami Ali ja tämä päätös oli tullut Jumalalta. Täten Abu Bakrin itsensä asettaminen kalifiksi rikkoo Jumalan määräystä ja täten se on Jumalan vastainen ja siksi myös islamin vastainen.

Abu Bakr ja KoraaniMuokkaa

Shä'bi sanoi, että Abu Bakrilta kysyttiin, että mitä tarkoittaa Kälale. Abu Bakr sanoi:" Minä vastaan tähän kysymykseen omasta päästäni. Jos vastaukseni on oikein, silloin vastaus on Jumalasta. Jos vastaukseni on väärin, se johtuu minusta ja saatanasta. Jumala ja hänen lähettiläänsä vihaavat tätä. Luulen, että sana kälale on sukua tarkoittava sana jossa ei lasketa henkilön lapsia eikä isää." Shä'bi sanoi, että hän kysyi saman kysymyksen Omariltakin kun hän oli kalifi.` Omar vastasi:" Ujostelisin Jumalaa jos en hyväksyisi Abu Bakrin päätöstä."[8]

Ahlus-sunna näkökulmaMuokkaa

Tästä on raportointi, joka kertoo seuraavaa; Hafiz Abu Bakr Al-Baihaqi kertoo Abu Sa'eed Al-Khudrilta että "Abu Bakr katsoi ihmisiä eikä löytänyt Ali ibn Abi Talibia heidän joukostaan. Joten hän lähetti sanan Alille: "Oi veli ja Profeetan vävy, haluaisitko sinä että muslimeiden yhtenäisyys revittäisiin kappaleiksi?" Ja Ali vastasi, "Minulla ei ole valittamista, Oi Profeetan Kalifi." Ja heti vannoi uskollisuuden Abu Bakrille.

Ibn Kathir lisää: "Tärkeä aspekti tälle tapahtumalle on se että Ali vannoi uskollisuuden valansa heti Profeetan kuoleman jälkeen. Tämä on oikea nälökulma sillä Ali ei koskaan jättänyt Abu Bakrin seuraa."

Ali antoi valansa julkisesti puoli vuotta myöhemmin. Ibn Kathir ja muut historioitsijat ovat siinä katsantokannassa, että antamalla toisen valan julkisesti hän varmisti sen. On myös raportteja tästä useasta kirjasta ja myös kuudesta autenttisesta Hadith-kirjasta.[9]

Historiallis-kriittinen näkökulmaMuokkaa

Islamilaisen historiankirjoituksen mukaan Muhammedia seurasi umman johtajana Abu Bakr (632–634), jonka aikana Koraani koottiin esimmäisen kerran. Seuraava kalifi oli Umar (634–644) ja häntä seurasi Uthman (644–656), jonka toimesta Koraani koottiin uudestaan. Neljäs kalifi oli Ali (656–661), jonka salamurhan jälkeen islamin kerrotaan jakautuneen sunnalaisuuteen ja shiialaisuuteen.[10]

Islamilaisessa historiankirjoituksessa katsotaan, että neljän oikeaan johdetun" kalifin Rashidun-kalifaatti oli islamin kulta-aikaa, jolloin ummaa johdettiin Muhammedin antamien esikuvien mukaan. Sitä olisi seurannut umaijadien dynastia (660-750), jota luonnehti jumalattomuus ja luopuminen islamista.[11]

Abu Bakrista ei ole aikalaistietoja tai arkeologisia dokumentteja kuten piirtokirjoituksia tai kolikoita. Hänet mainitaan ensimmäisen kerran vasta kaksisataa vuotta myöhemmin eli 800-luvulla Ibn Hishamin kirjoittamassa Muhammed-elämäkerrassa Sirat rasul Allah.[12] Tämän takia Abu Bakrin historiallisuus on myös kyseenalaistettu. Koska neljästä "oikeaan johdetusta kalifista" ei löydy mitään aikalaislähteitä, heidän on ehdotettu olleen abbasidikaudella luotuja persialaiseen nelilukuun perustuvia hahmoja, jotka mytomorfisesti rinnastuvat Adamiin, Nooaan, Abrahamiin ja Moosekseen.[13] Ensimmäinen arabivaltion kalifi, josta on jäänyt historiaan arkeologisia jälkiä on Muawija (660-680) .[14]

LähteetMuokkaa

  1. a b Ziauddin Sardar: Mihin uskovat muslimit, s. 54 – 55. Otava. ISBN 978-951-1-23224-7.
  2. Ibn Hisham, 1999, 78
  3. Ibn Hisham, 1999, 79
  4. Ibn Hisham: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume, s. 183. Oxford University Press, 1998.
  5. Ibn Hisham, 1998, 131 (Guillaume)
  6. Ibn Hisham, 1999, 162-165
  7. Ibn Hisham, 1999, 463
  8. #Ebn äbi Shäibe, teoksen nimi Sonan osa 2 sivu 365; #Ebn Ghärir Täbäri, teoksen nimi Koraanin selitys osa 6 sivu 30; #Beihäghi, teoksen nimi äl-Sonan osa 6 sivu 323; #Sujuti, teoksen nimi äl-Djame' äl-Käbir osa 6 sivu 20; #Ebn Käsir, teoksen nimi Koraanin selitys osa 1 sivu 260; #Khazen, teoksen nimi Täfsir osa 1 sivu 367, hän oli profeetta mohamedin (swc) parhaita kavereita
  9. "The Life of Caliph Ali", Abul Hasan Nadwi
  10. Fadhlalla Haeri: Islam, s. 93-99. Tammi, 1996.
  11. Haeri, 1996, 100-106
  12. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Basam books, 1999.
  13. Volker Popp: Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig /toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 46-53. Schiler, 2008.
  14. Popp, Volker: ”Islam’s “Hidden” Origin.”, The hidden origin of Islam, s. 38. Prometheus Books, 2010. englanti

Aiheesta muuallaMuokkaa