Avaa päävalikko
Alia esittävä piirros 1300-luvulta.

Ali ibn Abi Talib, myös pelkkä Ali[1], (arab. ‏علي بن أبي طالب‎‎, ‘Alī ibn Abī Ṭālib, noin 600 Mekka661) oli islamin uskonnollisen perimätiedon mukaan profeetta Muhammadin ottopoika, vävy, hänen serkkunsa ja neljäs kalifi. Ali valittiin kalifiksi vuonna 656. Hänen valtakaudellaan käytiin sisällissota, joka päättyi Alin murhaan.[2] Ali vaihtoi Irakin Kufan muslimivaltakunnan pääkaupungiksi Medinan asemesta.[1]

Šiia- ja sunnimuslimien mukaan Ali on myös islamin hengellinen johtaja ja ensimmäinen imaami. Hänestä tuli Muhammadin vävy, kun hän nai tämän tyttären Fatiman. Heille syntyivät pojat Hasan ibn Ali ja Husain ibn Ali, joista tuli myöhemmin toinen ja kolmas imaami.[2] Kumpikin veljeksistä kuoli murhattuna. Ali murhattiin vuonna 661 hänen ollessa matkalla rukoilemaan Kufan moskeijaan.[1] Ali haudattiin nykyisin Najafin kaupungin alueelle.[1]

Alaviittien mielestä Ali on ainoa jumala,[3][4][5] ja hän opetti Koraanin Muhammadille.[6] Alin saarnat, kirjeet ja opetukset on koottu Nahj al-Balaghaan -teokseen, joka on edelleen tärkeä shiiamuslimeille.[1]

Kalifien historiallisuusMuokkaa

Kalifit ilmestyvät islamilaisiin lähteisiin vasta 800-luvulla. Espanjassa tehty niin sanottu "Vuoden 754 kronikka" on ensimmäinen lähde, jossa neljä kalifia mainitaan. Suurin osa käsikirjoituksesta on kuitenkin säilynyt kopiona vasta 1100-luvulta, joten ei ole varmaa miten alkuperäinen kuvaus on.[7] Todennäköisesti kristillisen kirkonmiehen tekemässä Kronikassa kerrotaan, että Muhammedin oltua vallassa 10 vuotta häntä seurasi Abu Bakr, joka hallitsi kolme vuotta. Tätä seurasi Umar ja sitten Uthman vuonna 647. Kronikka ei tunne Alia, vaan ilmoittaa Uthmanin seuraajaksi Muawijan vuonna 657.[8]

Ensimmäinen arabivaltion hallitsija, josta on jäänyt historiaan arkeologisia jälkiä, kuten kolikoita ja piirtokirjoituksia, on Mu’awiya (vallassa vuodet 660-680) .[9] Ensimmäinen hallitsija, joka käytti itsestään nimitystä "kalifi" oli Abd al-Malik ibn Marwan (685-705).

Koska neljästä "oikeaan johdetusta kalifista" ei ole löytynyt aikalaislähteitä, heidän on myös arveltu olleen abbasidikaudella luotuja persialaiseen nelilukuun perustuvia hahmoja, jotka mytomorfisesti rinnastuivat Adamiin, Nooaan, Abrahamiin ja Moosekseen.[10] Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan nykyään valtaosa islamin varhaishistorian tutkijoista katsoo, että yksittäisten hadithien osalta onkin lähes mahdoton sanoa, ovatko ne aitoja.[11] Tämä tekee kalifien historiallisuuden epävarmaksi. Hämeen-Anttilan historiankäsityksen mukaan ei kuitenkaan ole merkitystä sillä mitä tapahtui, vaan sillä, mitä uskotaan tapahtuneen.[12]

Kriittiset historiantutkijat ovat arvelleet, että vuodesta 622 alkaneen sassanidivaltakunnan romahdusta seurasi Syyriassa ja Persiassa asuneiden arabiheimojen sisällissota, jossa voittajaksi selviytyi 660-luvulle tultaessa Muawija. Tämä oli luultavasti Bysanttia palvellut sotaherra. Hän käytti virkakielenä kreikkaa ja oli kristitty. [13] Alin historiallisuus on siten kyseenalaistettu. Joidenkin orientalistien mielestä Alista kertovaa perimätietoa on kirjattu muistiin liian myöhään eli vasta 800-luvulta alkaen. [14]

 
Ali ibn Abi Talibin murha – taidemaalari Yousef Abdinejadin teos

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Ziauddin Sardar: Mihin uskovat muslimit, s. 58 – 59. Otava. ISBN 978-951-1-23224-7.
  2. a b Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam: Taskusanakirja, s. 10–11. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0.
  3. Alawis, Countrystudies.us, U.S. Library of Congress.
  4. "Alawi Islam". Globalsecurity.org
  5. Encyclopædia Britannica, online edition
  6. Essential Islam: A Comprehensive Guide to Belief and Practice, Diane Morgan, ABC-CLIO, 2010, ISBN 978-0-313-36025-1, p. 233
  7. Thomas, J.: Araboislamische Geschichtsschreibung und ihre Auswirkungen auf Geschichtsbilder von al-Andalus (8 Jh.). Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion I. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam, s. 144. Hans Schiler, 2010.
  8. Tuntematon: Chronicle of 754. Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed., s. 93-99. Liverpool University Press, 2011.
  9. Popp, Volker: ”Islam’s “Hidden” Origin.”, The hidden origin of Islam, s. 38. Prometheus Books, 2010. englanti
  10. Volker Popp: Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig /toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 46-53. Schiler, 2008.
  11. Hämeen-Anttila, 2004, 20
  12. Hämeen-Antila, 2004, 14
  13. Popp, 2010, 34-45
  14. Ohlig, K-H: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251-07. Prometheus, 2013.
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.