Avaa päävalikko

Muhammed

Arabien poliittinen johtaja ja islamin perustaja
(Ohjattu sivulta Muhammad)
Tämä artikkeli kertoo islamin profeetta Muhammedista. Nimen taustasta ja muista samannimisistä katso artikkeli Muhammad (nimi).

Muhammed (koko nimi Abū al-Qāsim Muḥammad ibn ʿAbd Allāh ibn ʿAbd al-Muṭṭalib ibn Hāšim (ابو القاسم محمد ابن عبد الله ابن عبد المطلب ابن هاشم)) (arab. محمد‎ noin 570 Mekka8. kesäkuuta 632 Medina) on islamin profeetta. Islamin opin mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, jonka lopullisen ja täydellisen ilmoituksen profeetta Muhammed välitti ihmiskunnalle. Islamilainen perimätieto kertoo, että vuodesta 610 alkaen Muhammed sai ilmestyksiä, joista koottiin hänen kuolemansa jälkeen Koraani. Muhammed saarnasi islaminuskoa aluksi Mekassa, mutta vuonna 622 hän joutui pakenemaan 300 km päässä olevalle Jathribin (Medinan) keitaalle, jonne hän perusti islamilaisen yhteisön, umman alkusolun. Medinassa Muhammedista tuli myös sotilaallinen ja poliittinen johtaja, ja hän valloitti seuraavien vuosien aikana koko Arabian niemimaan tai ainakin huomattavan osan siitä.Monivuotinen sota Mekkaa vastaan päättyi kaupungin valloitukseen vuonna 630. Perimätiedon mukaan Muhammed kuoli Medinassa vuonna 632.[1] Muhammedin nimiin pannut saavutukset ovat poikkeuksellisia, sillä hänen katsotaan paitsi perustaneen maailmanuskonnon, myös antaneen sille omaan esikuvaansa perustuvan jumalallisen lain, sharian, sekä perustaneen islamilaisen valtion, josta nopeasti kasvoi Lähi-idän suurvalta. Monissa arvioissa Muhammedia onkin pidetty kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimpana ihmisenä.[2] Toisaalta esimerkiksi islamintutkimuksen Saarbrückenin koulukunnan piirissä Muhammedin historiallisuus on haluttu kokonaan kiistää.[3] [4]

Muhammed
Muhammadin nimi arabialaisella kaunokirjoituksella.
Muhammadin nimi arabialaisella kaunokirjoituksella.
Henkilötiedot
Syntynyt noin 570
Mekka
Kuollut 8. kesäkuuta 632
Medina
Muut tiedot
Allekirjoitus
Allekirjoitus

Suomessa ja Ruotsissa nimi on vanhastaan kirjoitettu muodossa Muhammed, mutta nykyään nimimuoto Muhammad Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? katsotaan mahdolliseksi.[5] Muoto Muhammad on lähempänä modernia arabian kirjakieltä siten kuin sitä yleisimmin lausutaan. Nimen lausunta vaihtelee kuitenkin suuresti eri kielialueiden välillä (esimerkiksi persialainen muoto on Mohammed), ja sen suhteen esiintyy variaatioita myös arabian kielen ja sen kirjakielen lausunnan sisällä.

Sisällysluettelo

ElämäMuokkaa

Tiedot Muhammedin elämästä perustuvat islamilaiseen perimätietoon. Varhaisin Muhammedin elämäkerta kirjoitettiin 760-luvulla, mutta tämä Ibn Ishaqin teos on joutunut kadoksiin, ja tunnetaan vain oppilaiden tekeminä osittaisina kopioina. Varhaisin nykyaikaan säilynyt elämäkerta on 800-luvun alkupuolelta peräisin oleva Ibn Hishamin Sirat Rasul Allah, joka perustuu Ibn Ishaqin kadonneeseen teokseen. Kirja on lyhentäen suomennettu.[6] Perimätietoa Muhammedista sisältyy myös profeetan elämäntapaa eli sunnaa kirjaaviin hadith-kokoelmiin, joista merkittävimmät koottiin 800-luvulla. Monet eruooppalaiset tutkijat kiistivät jo 1800-luvulla näiden tarinoiden luotettavuuden, toiset katsovat, että niihin sisältyy myös paljon sellaista, mikä on totta.[7] Vaikka tutkijoiden suuri enemmistö katsoo, että Muhammed oli todellinen historiallinen henkilö, jotkut historioitsijat ovat kyseenalaistaneet jopa tämän totunnaisen käsityksen.[8] [9][3]

800-luvulla tapahtui suoranainen räjähdys Muhammedia koskevan tarinaperinteen muistiin kirjaamisessa. Ongelmaksi muodostui, että kun anekdootteja Muhammedin elämästä käytettiin opillisissa ja juridissa kiistoissa, hadithien määrä alkoi kasvaa, ja erilaisia näkemyksiä kannattavat tahot tuntuivat aina löytävän jonkin anekdootin näkemyksensä tueksi. Tämä ongelma yritettiin ratkaista muotoilemalla sääntöjä, joiden perusteella perimätiedon autenttisuus voitaisiin ratkaista. Tärkein keksintö oli isnad eli tarinoihin liitetyt kertojaketjut. Niissä kerrottiin, kuka tarinan oli kertonut, keneltä tämä oli sen kuullut ja niin edelleen, kunnes tultiin Muhammedin seuraajiin, kumppaneihin tai häneen itseensä. Eräässä autenttiseksi hyväksytyssä hadithissa jopa Muhammedin itsensä katsottiin ennakoineen tilanteen: "Tulee väärentäjiä, valehtelijoita, jotka tuovat teille haditheja, joita ette te, ettekä esi-isänne ole nähneet, varokaa heitä."[10] Tällaisen tutkimuksen lopputuloksena syntyivät nykyisen ortodoksisen islamin "autenttisiksi" katsomat hadith-kokoelmat. Sunni-islamissa niitä edustavat niin sanottu Kutub al-Sittah, kuusi hadith-kokoelmaa, joiden katsotaan olevan aitoja ja luotettavia, ja joka määriteltiin Ibn al-Qaisaranin toimesta 1000-luvulla.

Nykyisin tutkijoiden keskuudessa vallitsevan näkemyksen mukaan, jonka teki tunnetuksi kuuluisa ja arvostettu orientalisti Joseph Schacht klassikko-teoksessaan Origins of Muhammadan Jurisprudence (1950), islamilaisen hadith-tieteen historiallinen luotettavuus on äärimmäisen heikko.[11] Schachtin mukaan hadithien ja niiden kautta aikakauden intressit vaikuttivat sharian kehittymiseen paljon enemmän kuin todelliset historialliset tosiseikat. Nykyinen sunnilainen ortodoksia (Schact käsittelee yksinomaan sunni-islamia) syntyi tämän näkemyksen mukaan ennen kaikkea 800- ja 900-luvuilla. Opin ytimessä on neljä auktoriteettia: Koraani, sunna, analogia (qiyas) ja yksimielisyys (ijma). Sharia perustuu näihin neljään lähteeseen: Koraania ja sunnaa tulkitaan analogiaa hyväksikäyttäen, ja jokaisen todellisen muslimin oltava yhtä mieltä oikeasta tulkinnasta. Schachtin mukaan tämän opin artikuloi ensimmäisenä selvällä tavalla al-Shafi'i (767–820), joka tunnetaan parhaiten omaa nimeään kantavan sunni-islamin neljään ortodoksiseen juridiseen koulukuntaan kuuluvan opin perustajana.[12] Schacht myös yhtyy Ignas Goldziherin näkemykseen, jonka mukaan juuri al-Shafi'i ensimmäisenä nosti sunnan siihen juridiseen asemaan, joka sillä on tämän päivän islamilaisessa ortodoksiassa.

Muhammedin elämäkerta pohjautuu siten varhaisiin arabiankielisiin Muhammedin elämäkertoihin (arab. sira). Tietoja Muhammedista löytyy myös useista 800-luvun yleisistä historiateoksista, kuten Al-Waqidin "Sotaretkien historiasta". Koska Muhammedia koskeva perimätieto on kirjoitettu muistiin vasta 800-luvulta lähtien, jotkut tutkijat ovat katsoneet, että kirjoittajat eivät ole voineet tietää mitään varmaa Muhammedista, ei edes sitä, onko hän joskus elänyt.[3] Tässä suhteessa ei ole tehty eroa elämäkertojen, hadith-kokoelmien tai Koraania selittävän tafsir-kirjallisuuden välillä. Muhammedia koskeva tieto olisi näin ollen pelkästään islamin pyhää historiaa ja sellaisena tieteellisen arvostelun ulkopuolella. Toiset tutkijat ovat kuitenkin pitäneet etenkin historiatietoja ainakin osittain luotettavina,[13] ja esimerkiksi Jaakko Hämeen-Anttila jopa katsoo, että Koraani sisältää melko täydellisesti Muhammedin saamat ilmoitukset niin, että unohtumaan on päässyt korkeintaan yksittäisiä sanoja.[14] Tässä esitetty elämäkerta perustuu vanhimpaan islamilaiseen perimätietoon ja etenkin Ibn Hishamin teokseen.

 
Vastasyntynyt Muhammed äitinsä sylissä. Turkkilainen kirjankuvitus.

Jumalan lähettilään ennalta ilmoittaminenMuokkaa

Kun Muhammedin isä Abdullah meni kosimaan Muhammedin tulevaa äitiä, muuan nainen asettui tarjolle Abdullahin reitin varrelle. Hänet oli saanut liikkeelle miehen silmien välissä hehkunut valotäplä, joka oli merkki syntyvästä profeetasta. Valo siirtyi sitten Muhammedin äidin Aminan kohtuun. Raskauden myötä Aminasta lähti valo, jonka avulla hän näki Bostran linnat Syyriassa.[15] Valo on perinteinen pyhyyden tunnus, ja esimerkiksi Johanneksen evankeliumi puhuu Jeesuksesta ”maailman valona” (Joh. 8:12; 9:5). Aminalle myös sanottiin näyssä, että hän synnyttäisi ”tämän kansakunnan herran”, jonka nimeksi tuli antaa Muhammed. Aminan näky vastaa enkelin viestiä Jeesuksen vanhemmille Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Aivan kuten Vanha Testamentti ennusti Jeesuksesta, myös Ibn Hisham kertoo, että ”Jeesuksen aikainen evankeliumi” oli ennustanut Muhammedin eli Munhamannan tulosta.

Muhammedin isoisä Abdalmuttalib oli vähällä uhrata Mekassa poikansa Abdullahin. Myöhemmin Abdullahista tuli Muhammedin isä. Tarinassa isoisä rinnastuu Vanhan Testamentin Aabrahamiin ja isä Iisakiin. Mekasta tulee näin uusi Jerusalem ja Kaabasta uusi Temppeli. Muhammed olisi tällöin Iisakin poika eli Vanhan Testamentin Jaakob. Tälle Jumala lupasi unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Aamun valjettua Jaakob otti päänalusenaan olleen kiven, pystytti sen patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo. Tarina Jaakobin unesta oli muuttunut arabeille tärkeäksi jo varhain. 600-luvun lopulla kalifi al-Malik oli antanut lyödä kolikoita, joiden aiheena oli Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, Yegar Sahaduta.  Kolikon tunnus kertoi siitä, että arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan. Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori.  Juuri sinne al-Malik antoi rakennuttaa valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on edelleen pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Juuri sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Juuri tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin näkemiä tikapuita pitkin. Tällä tavoin hän myös ylitti Jaakobin suorituksen. Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob. Hänelle ja hänen jälkeläisilleen Jumala lupasi maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille.[16]   

 
Profeetta Muhammed asettaa Kaaban mustaa kiveä. Maalaus vuodelta 1315.

Syntymä ja varhaisvuodetMuokkaa

Muhammed syntyi vuonna 570 Mekassa Arabian autiomaassa Mekan mahtavimpaan Quraish-heimoon kuuluvaan klaaniin. Mekka sijaitsee vuorten ympäröimässä karussa laaksossa Länsi-Arabiassa Hijazin alueella. Islamilaisten lähteiden mukaan Mekka oli niemimaan länsiosan tärkein kauppakeskus.[17] Siellä sijaitsi Kaaban temppeli, joka oli arabien tärkein pakanallinen palvontapaikka. Sen oli kuitenkin alunperin rakentanut Aabraham. [17] Mekasta tai Quraish-heimosta ei ole löytynyt historiallisia tietoja ennen 800-lukua, joten myös varhaiset tiedot Mekasta ovat osa islamin pyhää historiaa.[18] Ibn Hishamin mukaan mekkalaiset kuvailivat kaupunkiaan seuraavasti: "me asumme mitä ahtaimmassa kaupungissa ja meillä on vain vähän vettä ja niukka elanto."[19]

Kun Muhammed oli 35-vuotias, hän osallistui katon rakentamiseen Kaaban temppelille.[20] Erään tarinan mukaan neljä heimoa riiteli siitä, kuka saa asettaa mustan kiven paikalleen. Sovittiin, että ensimmäinen, joka sattuu paikalle, saa ratkaista asian. Se oli Muhammed. Hän nosti kiven kankaan päälle ja kehotti kutakin heimoa tarttumaan kankaaseen yhdeltä kulmalta ja nostamaan kiven yhdessä. Näin ongelma ratkesi.[21]

Muhammedin isä Abdullah kuului Mekan pääheimoon Quraišiin, mutta hän kuoli jo ennen pojan syntymää. Muhammedin äiti Amina kuoli pian miehensä jälkeen. Niinpä Muhammed kasvoi ensin isoisänsä Abdulmuttalibin ja tämän kuoltua setänsä Abu Talibin suojissa. Tämä otti Muhammedin jo lapsena mukaan kauppamatkoilleen muun muassa Syyriaan. Nuoruudessaan Muhammed tunnettiin lempinimellä al-Amin.[22] Se tarkoitti "luotettavaa".

Muhammedin perhesuhteetMuokkaa

25 vuoden iässä Muhammed meni naimisiin serkkunsa Khadija bint Khuwailidin kanssa. Tämä oli varakas ja arvostettu kauppias, joka palkkasi miehiä kauppamatkoille puolestaan. Myös Muhammed oli tehnyt tällaisen matkan Khadijan palveluksessa ennenkuin tämä kosi häntä.[23][24] Muhammed sai Khadijan kanssa kaikki muut lapsensa paitsi Ibrahimin, nimittäin pojat al-Qasim, at-Tayyib, at-Tahir ja tyttäret Zainab, Ruqayya, Umm-Kulthum ja Fatima. Vasta Khadijan kuoleman jälkeen vuonna 619 Muhammed meni uusiin naimisiin.[25] Ibrahimin äiti oli Maria Koptilainen, joka oli profeetalle lahjoitettu jalkavaimo.[26] Kaikkiaan Jumalan lähettiläällä oli kolmetoista vaimoa.[27] Keskustelua on herättänyt Muhammedin lempivaimo Aisha, jonka kanssa Muhammed meni naimisiin, kun tämä oli seitsemänvuotias.[28] Muhammedin pojat kuolivat ennen aikuisikää ja vain Fatima Zahra sai omia lapsia.[29] Muhammedin ainoat lapsenlapset olivat pojat Hasan ibn Ali ja Husain ibn Ali sekä tyttäret Zainab bint Ali ja Umm Kulthum bint Ali.

Ensimmäiset ilmestyksetMuokkaa

 
Muhammad Hiran vuorella. Istanbul, 1595.

Kun Jumalan lähettiläs täytti neljäkymmentä vuotta tapahtui seuraavaa.[30] Muhammed tapasi viipyä joka vuosi kuukauden Hiran vuorella, sillä oli tämä oli paikallinen uskonnollinen tapa. Jumalan lähettiläs on itse kertonut näin:[31]

»Gabriel tuli luokseni nukkuessani. Hänellä oli mukana silkkipeite, jolla oli kirjoitusta. Hän sanoi: ”Lue!”. ”Minä kysyin: "Mitä?" Silloin Gabriel painoi minua peitteellä, kunnes luulin kuolevani. Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi uudelleen: ”Lue!” ”Minä kysyin. "Mitä?" Silloin Gabriel painoi minua peitteellään, kunnes luulin kuolevani. Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi uudelleen: "Lue!" Minä kysyin: "Mitä?" Silloin Gabriel painoi minua peitteellä, kunnes luulin kuolevani, Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi edelleen: "Lue!" Minä kysyin: "Mitä minun pitää lukea?" Silloin näin vain, ettei hän tekisi jälleen niin kuin oli tehnyt. Silloin Gabriel sanoi (Kor. 96:1-5): "Lue, kautta Herrasi, joka on luonut, luonut ihmisen sikiöstä. Lue; onhan Herrasi jalomielinen, Herrasi, joka opetti kynällä, opetti ihmiselle sen, mitä tämä ei tiennyt."»

Muhammedille ilmestyksiä välittänyt enkeli oli Ibn Hishamin kuvauksen mukaan Gabriel (arab. جبريل‎, Jibrīl). Ensimmäinen, joka uskoi Jumalaan ja hänen lähettilääseensä oli Khadija. Alun jälkeen Jumalan lähettilään ilmestykset lakkasivat joksikin aikaa, kunnes Gabriel ilmestyi jälleen ja toi hänelle Keskipäivän suuran (93: 1-8). Sitten säädettiin rukouksen velvollisuus ja Jumalan lähettiläs alkoi rukoilla.[32] Koraanin laskeutuminen Jumalan lähettiläälle alkoi ramadanina, ja siitä kertoo Voiman suura (97).[33]

Julkinen toiminta MekassaMuokkaa

 
Muhammed saarnaamassa Mekassa. Kuvitus 1400-luvulta.

Muhammedin julkinen toiminta alkoi noin vuonna 613. Ibn Hisham kertoo: "Kun Jumalan lähettiläs alkoi julkisesti julistaa islamia niin kuin Jumala oli häntä käskenyt, ihmiset eivät aluksi kaikonneet hänen luotaan eivätkä vastustaneet häntä - sen mukaan mitä olen kuullut - mutta kun hän alkoi puhua heidän jumalistaan ja moittia niitä, he pahastuivat tästä ja alkoivat vastustaa häntä ja suhtautua häneen vihamielisesti, paitsi ne, joita jumala suojeli islamilla, mutta he olivat vähäisiä ja halveksittuja." [34]

Muhammed sai aluksi suojelua omalta heimoltaan, jonka johtaja oli Muhammedin setä Abu Talib. Tämä ei itse koskaan kääntynyt islaminuskoon, mutta suojeli kyllä veljenpoikaansa. Muhammed keräsi sanomalleen kannattajia varsinkin köyhien joukosta, kuten ibn Hisham edellä kertoo. Muhammedin lähisukulaisista islaminuskoon kääntyivät ainakin hänen vaimonsa Khadija sekä Muhammedin veljenpoika ja tuleva neljäs kalifi Ali ibn Abi Talib.

Islamin ja vanhan uskonnon ajauduttua välirikkoon Muhammed kannattajineen joutui ahdinkoon. Heitä kiusattiin eri tavoin niin, että Muhammed lopulta lähetti 83 miestä perheineen Etiopiaan sen kristityn kuninkaan Neguksen suojiin. Siellä muslimit saivat rauhasa harjoittaa uskontoaan ja palvoa Jumalaa eikä heitä vainottu tai pilkattu.[35]

Muhammedin ihmetekoihin kuuluu, että hän halkaisi kuun kahtia. Siitä kerrotaan seuraavasti: ”Allah antoi myös ihmeen, jossa hän jakoi kuun kahtia. Tämä tapahtui ennen hijraa. Silloin mekkalaiset olivat pyytäneet ihmettä Profeetalta. He lupasivat kääntyä islamin uskoon ihmeen nähtyään. Profeetta osoitti kohti kuuta ja Allah halkaisi kuun kahtia: toinen puoli kuusta oli al Safa –vuoren yllä ja toinen vastapäisen Qayqaan vuoren yllä.” [36] Mekkalaiset eivät kuitenkaan uskoneet ihmeeseen, vaan totesivat siitä: "tarkkaa taikuutta". On väitetty, että Apollo 10 olisi valokuvannut kuun saumakohdan, joka syntyi Allahin toimesta tuona yönä.[37]

"Saatanalliset säkeet"Muokkaa

Saatana pääsi sekoittamaan Muhammedin ilmestystä ja sujautti suuraan 53 seuraavan tekstin, jossa mainitaan Mekassa palvotun kolmen jumalattaren nimet (Allat, al-Uzza ja Manat). Säkeet on käännetty seuraavasti:[38]

»Oletteko te nähneet Allatin, Al-Uzzan ja Manatin, kolmannen. Ne ovat ylhäisiä kurkia?, joiden voi toivoa toimivan välittäjinä [Jumalan ja ihmisten välillä].»

Jonkin ajan kuluttua Muhammed ilmoitti saaneensa uuden ilmestyksen, jonka mukaan Jumalan vastustaja Saatana oli päässyt sekaantumaan jumalallisiin ilmestyksiin ja saanut Muhammedin lisäämään jakeet alkuperäiseen ilmestykseensä. Jakeet muutettiin seuraaviksi:[38]

»Oletteko te nähneet Allatin, Al-Uzzan ja Manatin, kolmannen. Teilläkö olisi poikia, ja Hänellä vain tyttäriä? Sepä olisi väärä jako!»
(Koraani 53:19–22, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Tarina ”saatanallisista säkeistä” sisältyy useisiin 800-luvun islamilaisiin historiateoksiin. Itse nimi on peräisin orientalisti William Muirilta 1800-luvulta.

Jumalan lähettilään yömatka ja nousu taivaaseenMuokkaa

 
Muhammedin yömatka Al Buraqin kyydissä. Maalaus vuodelta 1514.

Isra ja Miraj (arab. الإسراء والمعراج‎) ovat kaksi osaa ihmeellisestä matkasta, jonka Muhammed teki Ibn Hishamin mukaan yhden yön aikana Mekasta käsin.[39] Koraanin seuraavan jakeen (17:1) on katsottu kertovan juuri tästä tapahtumasta: »Ylistetty olkoon Hän, joka näyttääkseen palvelijalleen merkkejään kuljetti yöllä hänet suojatusta temppelistä kaukaisimpaan temppeliin, jonka tienoon olemme siunanneet. Hän on Kuuleva, Näkevä.»

Ibn Hisham kertoo yömatkasta useita muunnelmia. Tarinan ydin on, että Gabriel toi Muhammedille ihmiskasvoisen hevosen nimeltään Buraq, joka oli kantanut muitakin profeettoja. Muhammed pääty Gabrielin kanssa Jerusalemiin, missä hän tapaa Aabrahamin, Mooseksen, Jeesuksen ja joukon muita profeettoja, jotka olivat kokoontuneet Jerusalemiin rukoilemaan yhdessä. Muhammedille tuodaan tikapuut, joita pitkin hän nousee taivaan portille, jota vartioi 144 miljoonaa enkeliä. Muhammed nousee kaikkien seitsemän taivaan läpi ja sen jälkeen Paratiisiin. Mooseksen neuvosta Muhammed tinkii Jumalan kanssa päivittäisten rukousten määrästä, jonka saa lopulta tiputettua vähitellen viidestäkymmenestä viiteen. Mooses kehottaa jatkamaan tinkimistä, mutta Muhammed ei kehtaa.

Profeetan yöllinen pako MedinaanMuokkaa

 
Muhammedin taivasmatka (Miraj). Persialainen miniatyyrimaalaus vuodelta 1550. Profeetan kasvoja ei ole kuvattu.

Koska vain heikot ja harvalukuiset olivat Muhammedin puolella Mekassa, Jumalan lähettiläs alkoi tarjota itseään eri heimoille. Muhammed sai myös yhteyden 300 km pohjoisemmassa sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä Yathrib, myöhemmältä nimeltä Medina (arabiaksi "kaupunki"). Siellä asui useita juutalaisheimoja. Medinan asukkaat hyväksyivät hänet pakolaiseksi kaupunkiinsa. [40] Muhammedin pako (arab. هِجْرَة‎, hijra, suomeksi usein hidžra) toteutui dramaattisesti vuonna 622 kesäyönä Abu Bakrin takapihalle antavasta ikkunasta. Se tapahtui viime hetkellä, sillä samana yönä mekkalaisten oli tarkoitus surmata Muhammed. Miekkamiesten partio löysi Muhammedin vuoteesta vain tämän viittaan kääriytyneen ottopojan Ali ibn Abi Talibin, joka onnekkaasti selvisi rytäkästä hengissä.[41] Alista tuli myöhemmin mahtava ja upporikas kalifi, joka hallitsi koko Lähi-itää Libyasta ja Egyptistä Afgnistaniin saakka.

Profeetta ja valtiomiesMuokkaa

Mekassa Muhammed kokosi ympärilleen muslimit yhteisöksi (arab. ‏أمة‎‎, umma). Tämän lisäksi hän teki liittosopimuksia kaupungin muiden ryhmien, pakanoiden ja juutalaisten kanssa. Aluksi myös nämä laskettiin yhteisöön, sillä umma ei ollut alun perin uskonnollinen käsite. Myöhemmin kitkaa tuli erityisesti juutalaisten kanssa, sillä he eivät kääntyneet islaminuskoon.[42]

 
Arkkienkeli Gabriel esittelee Muhammedille syntisten kärsimyksiä helvetissä.

Koraanissa olevien laki- ja rituaalisäädösten (arab. ‏شريعة‎‎, šaria) sekä juutalaisiin ja kristittyihin kohdistuneen arvostelun katsotaan laskeutuneen alas Muhammedin Medinan kauden aikana.[43] Aluksi juutalaiset saivat jäädä vapaasti asumaan Medinaan, mutta myöhemmin heidät karkotettiin tai tapettiin heimo toisensa jälkeen.[42]

Medinan kaudella Muhammed otti vaimokseen A’iša bint Abi Bakrin, joka Ibn Hishamin mukaan 7-vuotias Muhammedin ollessa noin 53-vuotias.[44] On myös esitetty arvioita, että A’iša olisi ollut 12- tai 17-vuotias.[45][46] Arviot osoittavat, miten islamilainen perimätieto muuttuu vuosien myötä.A’iša oli toinen Muhammedin yhdestätoista vaimosta, ja häntä pidetään Muhammedin ”suosikkivaimona”. Vaimojen ja lasten lisäksi Muhammedin talouteen kuului lukuisia Muhammedin ja hänen vaimojensa omistamia orjia.[47]

Niin sanotuissa Medinan kauden suurissa ilmestyksiin tulee vahvemmin vaatimuksia totella profeettaa. Myöhemmässä islamissa uskonoppineet ovat vedonneet näihin kohtiin, kun Muhammedin elämäntavan eli sunnan noudattaminen on määritelty uskonnolliseksi velvollisuudeksi.[48]

»Joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa, mutta joka kääntyy pois, tietäköön, ettemme ole lähettäneet sinua hänen vartijakseen.»
(Koraani 4:80, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Sota Mekkaa vastaanMuokkaa

 
Muhammed ja hänen seurueensa matkalla Mekkaan

Muhammed aloitti sota- ja ryöstöretket pääasiassa Mekkaan ja sieltä pohjoiseen suuntautuvia karavaaneja vastaan. Tällaiset ryöstöretket kuuluivat beduiinikulttuuriin. Muhammed laati yksityiskohtaisen lainsäädännön ryöstöretkien saaliinjaosta. Ryöstöretkien yhteydessä hävinnyt osapuoli menetti omaisuutensa lisäksi usein myös henkensä.[49]

Ensimmäinen suuri yhteenotto tapahtui Badrissa vuonna 624. Muhammed sai kuulla Syyriasta tulossa olevasta suuresta quraishilaisesta karavaanista. Hän kutsui muslimit luokseen ja sanoi: "Quraishin karavaani on vauras. Lähdetään sitä vastaan; ehkäpä Jumala antaa sen meille saaliiksi." Osa miehistä oli haluttomia, sillä he eivät uskoneet Jumalan lähettilään ryhtyvän sotaan.[50] Itse taistelussa muslimeilla oli apunaan enkelien armeija. Näiden tunnuksena olivat valkoiset turbaanit paitsi Gabrielilla, jolla turbaani oli keltainen.[51] Enkeleiden avulla muslimit perivät voiton. Monijumalaisten ruumiit heitettiin kaivoon, jonne Jumalan lähettiläs huusi: "Kaivossa olijat! Oletteko huomanneet Herranne lupauksen käyneen toteeen? Minä ainakin olen huomannut Herrani lupauksen käyneen toteen!"

Seuraavana vuonna sotaonni kääntyi. Mekkalaiset kokosivat 3 000 miehen armeijan, johon kuului 200 ratsumiestä. Sitä vastassa oli muslimien 700 miehen armeija. Taistelu käytiin Uhud-vuorella, missä Muhammed haavoittui itsekin ja menetti poskihampaansa kasvoihin osuneesta kivestä. Taistelussa kuoli 22 monijumalaista ja 65 muslimia. Erikoisin tapaus oli Usairim, joka ei taistelupäivään mennessä ollut osoittanut mitään kiinnostusta Muhammedin opetuksiin. Hän ryntäsi miekkoineen taistelun tiimellykseen ja haavoittui kuolettavasti. Kuolevalta kysyttiin: "Mikä toi sinut tänne, Amr?" Hän vastasi: "Mieltymys islamiin." Mies pääsi Paratiisiin, vaikkei ollut koskaan rukoillut.[52]

Niin sanotussa Vallihautasodassa mekkalaiset hyökkäsivät Medinaan juutalaisten liittolaistensa kanssa. Muhammed antoi silloin kaivaa Medinan ympärille vallihaudan, joka esti vihollisten aikeet. Quraizanin heimoon kuuluneet juutalaiset olivat neuvotelleen viholliseen liittymisestä, mutta eivät olleet toteuttaneet aietta. Kun mekkalaiset olivat poistuneet Muhammed järjesti quraizalaisten juutalaisten joukkomurhan. Ibn Hisham kertoo: "Kun quraizalaiset olivat antautuneet, Jumalan lähettiläs vangitsi heidät Bint al-Harithin taloon. Sitten hän lähti Medinan torille - tämä on yhä samalla paikalla - kaivautti sinne kaivantoja ja lähetti hakemaan quraizalaisia. Hän hakkautti heidän kaulansa poikki noiden kaivantojen partaalla. Quraizalaiset tuotiin teloitettavaksi pieninä ryhminä." [53] Ibn Hishamin mukaan surmattujen määrä oli 600-900. Naisten joukosta Muhammed valitsi itselleen jalkavaimoksi juutalaisen naisen Raihana bint Amrin..[54]

Vuonna 628 Muhammed yritti tehdä niin sanotun pienen pyhiinvaelluksen Mekkaan. Hän kokosi joukkoihinsa paljon beduiineja, koska arveli mekkalaisten yrittävän estää häntä. Niin tapahtuikin, sillä quraishilaiset kokosivat oman sotajoukkonsa estämään Muhammedin etenemisen. Koska kumpikaan osapuoli ei halunnut taistella, Hudaibiyan keitaalla solmittiin rauhasopimus kymmeneksi vuodeksi. Sen ehtoihin kuului, että Muhammed saisi tehdä pyhiinvaelluksensa, mutta vasta seuraavana vuonna. Muhammed teki sitten pyhiinvaelluksensa, mutta itse rauha kesti vain kaksi vuotta. Syynä oli se, että mekkalaiset olivat aloittaneet vihamielisyydet Muhammedin kanssa liitossa ollutta Khuzaa -heimoa vastaan. Muhammed katsoi tällöin rauhansopimuksen rauenneen ja aloitti sotatoimet.[55]

Mekan valloitusMuokkaa

 
Muhammedin saarna, Grigori Gagarin, 1840-1850-luku.

Vuonna 630 Muhammed johdatti joukkonsa valtaamaan Mekan. Lyhyt taistelu käytiin Khandamassa. Muslimeista kuoli kolme ja monijumalaisista kaksitoista tai kolmetoista miestä. Sitten monijumalaiset pakenivat ja Muhammed marssi Mekkaan. Eräät ihmiset Muhammed määräsi tapettaviksi vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojasta. Heihin kuului miehiä, jotka olivat luopuneet islamista ja orjatyttöjä, jotka olivat laulaneet pilkkalauluja Muhammedista. Muhammed määräsi hävittämään Kaaban sisälle maalatut enkelinkuvat sekä Aabrahamia esittävän kuvan, jossa profeetta esitettiin ennustamassa arpanuolien avulla monijumalaisten tapaan. Muhammed ratsasti Kaaban ympäri ja osoitti kädellään lyijykiinnikkeissä olevia jumalankuvia. Kaikki kaatuivat ja Muhammed totesi: "Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista".[56]

Epäsovun moskeijaMuokkaa

Epäsovun moskeijan rakentajat olivat tulleet Jumalan lähettilään luo Medinaan. He kertoivat rakentaneensa moskeijan, jotta vaivaiset ja köyhät voisivat käyttää sitä sateisina ja talvisina päivinä. Työmiehet pyysivät Muhammedia tulemaan paikan päälle ja rukoilemaan siellä heidän puolestaan. Jumalan lähettiläs kertoi olevansa kiireinen mutta lupasi tulla myöhemmin. Ollessaan jälkeenpäin lähellä tienoota, hän kutsui joukon miehiä koolle ja sanoi: ”menkää moskeijaan, jonka rakentajat ovat väärämielisiä. Tuhotkaa ja polttakaa se!” Miehet juoksivat ihmisiä täynnä olevaan moskeijaan ja sytyttivät sen tuleen. [57] Tätä koskien laskeutui Koraanin ilmoitus (9:107-110).

Jumalan profeetan kuolemaMuokkaa

Jumalan lähettiläs kuoli Medinassa vuonna 632 lempivaimonsa A’išan syliin podettuaan päänsärkyä. Heidän viimeinen keskustelunsa oli seuraava: "Minä kysyin: Jumalan lähettiläs, tahdotko, että annan sinulle tuon hammastikun? "Kyllä", hän vastasi..[profeetta käytti pontevasti hammastikkua ja pani sen sitten syrjään]. Hän katsoi kiinteästi johonkin ja sanoi: "Ei, vaan Ylhäisin Toveri Paratiisissa".[58] Al-Tabarin mukaan silloin oli maanantai-iltapäivä Rabi-kuussa, mutta tiedot vaihtelevat siitä, mikä maanantai se niistä oli. Todellisuudessa monet Muhammedin elämän keskeiset tapahtumat sattuivat juuri maanantaisin Rabi-kuussa.[59] Vaihtelevan perimätiedon mukaan Muhammedin ikä hänen kuollessaan oli joko 60, 63 tai 65 vuotta.[60] Tarina hammastikusta on kiinnostava, sillä profeetan kerrotaan sanoneen, että hammastikun käyttö tekee rukouksesta 75 kertaa arvokkaamman. Luennossaan vuonna 1900 Ignaz Goldziher arveli, että hammastikun arvostus islamissa on peräisin parsilaisuudesta, jossa se oli rituaalisen puhdistautumisen väline.[61]

Muhammedin kuoleman jälkeenMuokkaa

Rashidun-kalifaattiMuokkaa

Islamin pyhän historian mukaan Muhammedin jälkeen seurasi "oikeaan johdettujen" kalifien aika, jolloin islamin määräyksiä tarkasti noudatettiin. Seuraajat olivat Abu Bakr (632-633), Umar (634-644), Uthman (644-656) ja Ali ibn Abi Talib (657-661).[62] Näistä Abu Bakr oli ollut Muhammedin paras ystävä ja Ali hänen ottopoikansa. Tämän jälkeen valta siirtyi Syyrian kuvernööri Muawijalle, jonka kerrotaan olleen Uthmanin serkku. Oikeaan johdetuista kalifeista ei ole jäänyt merkintöjä esimerkiksi kolikoihin tai piirtokirjoituksiin. Sen sijaan Muawijan historiallisudesta on vahvat todisteet.[3] Pyhän historian ja historiantutkimuksen tiet eroavat uudelleen Muawijan jälkeen, kunnes kalifi al-Malikin (685-705) myötä ne taas yhtyvät. Tämän jälkeen molempien suuntausten kalifiluettelot vastaavat toisiaan.

Islamin pyhän historian mukaan kalifien johtamat muslimibeduiinit valloittivat muutamassa vuosikymmenessä koko Lähi-idän Pohjois-Afrikasta Keski-Aasiaan lyöden tuon ajan mahtivaltiot Bysantin ja sassanidien Persian kooltaan ylivoimaiset armeijat. Kalifaatin pääkaupunki siirtyi Medinasta ensin Kufaan ja Muawijan myötä Damaskokseen. Muslimien sotamenestys rinnastuu juutalaisten tekemään Pyhän maan valloitukseen ja osoittaa muslimeille, että Jumala oli heidän puolellaan.

Profeettakuva ja legendatMuokkaa

Kun Muhammedista alettiin kirjoittaa 800-luvulla, hänet esitettiin raamatullisella profeettojen jatkumolla siten, että häneen liitettiin samanlaisia myyttisiä aineksia kuin Raamatun profeettoihin. Jeesukseen (ja Moosekseen) häntä yhdistää muun ohella synnittömyys (arab. عصمة‎, ’iṣma). Tämä takasi sen, että hänen elämäntapansa eli sunna tarjosi uskoville erehtymättömän esikuvan Jumalan lain mukaisesta toiminnasta aivan kuten Mooseksen sunna oli tarjonnut sen juutalaisille. Šiialaisessa teoriassa synnittömyys käsittää myös šiialaiset imaamit.Islamin mystisessä suuntauksessa sufilaisuudessa Muhammed on täydellinen ihminen, jollaiseksi Jumala on tarkoittanut kaikki ihmiset.[63] Koraanissa sana Muhammed esiintyy vain neljä kertaa, mutta ei ole ilmeistä, että sillä aina tarkoitettaisiin profeetta Muhammedia. Koraanissa esiintyvä profeetta on useimmiten vailla nimeä tai hänen nimensä on Mooses.

Muhammedin suvulla ei ole sunnalaisissa maissa periaatteessa erityisasemaa, vaikka heitä on kunnioitettu ja vaalittu. Sen sijaan šiialaisessa Iranissa hänen sukulaisensa käyttävät arvonimeä sayyid sekä mustaa turbaania. Vuosisatojen kuluessa sukulaisten määrä on kasvanut niin, että jo huomattava osa väestöstä kuuluu Muhammedin sukuun. Tällöin arvostuksen ratkaisee kuinka tarkasti sukulaisuus on dokumentoitu.[63]

Islamissa Muhammedin solvaaminen käsitetään jumalanpilkaksi. Haditheissa siitä langetetaan kuolemantuomio, mikä on islamilaisen lain eli sharian kanta nykyisinkin.[64]

Islamin "kultakausi"Muokkaa

Islamilaisen käsityksen mukaan islam ei ole muuttunut pienimmissäkään yksityiskohdassa enää Muhammedin kuoleman jälkeen, sillä islam perustuu Muhammedin sunnaan sekä Koraaniin. Muslimeille Muhammedin ja neljän oikeaan johdetun kalifin kaudet nähdään ihanteellisena kultakautena, joka tarjoaa esikuvan oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle islamilaisen lain alaisuudessa.

NimiMuokkaa

Muhammedin nimen mainitsemisen jälkeen muslimeilla on tapana lisätä siunausformula. Usein suomalaisessa kirjallisuudessa profeetan nimen kirjoitusasuna on ollut Muhammed, joka poikkeaa arabian muiden sanojen merkitsemisestä. Tästä syystä joidenkin asiantuntijoiden mukaan siitä tulisi luopua.[1] Nimi translitteroidaan latinalaisilla aakkosilla toisinaan myös Muhamed, Mohammad, Mohammed, Mohamed, Mahommed, Mehmed', Mehmet tai Mahomet.

Muhammedia esittävät kuvatMuokkaa

 
Muhammed Kaabassa. Maalaus vuodelta 1595.

Profeetta Muhammedin kuvaaminen on islamin eräiden tulkintojen mukaan kiellettyä. Islamin pääsuuntaus sunnalaisuus on kuvakielteinen. Koraani ei suoraan kiellä kuvien esittämistä, ja lähimmäksi asiaan viittaa Profeettojen suura.

»Kun hän sanoi isälleen ja kansalleen: ”Mitä nämä patsaat ovat, joita te palvotte?”, he vastasivat: ”Olemme nähneet isiemmekin niitä palvovan.” Hän sanoi: ”Silloin te ja isänne olette selvästi kulkeneet harhaan!”»
(Koraani 21:52-54, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Sen sijaan kuvakielto löytyy selkeämmin erilaisissa perimätietokokoelmissa eli haditheissa. Hadith-kokoelmia kirjoitettiin aina 900-luvulle saakka ja islamilaisissa maissa on kehittynyt oma tiede niiden aitouden selvittämiseksi. Länsimainen tutkimus näkee haditheissa enemmän 700- ja 800-lukujen oppikiistoja, kuin aitoa 600-luvun alusta periytyvää aineistoa.[65]

Länsimaisessa taiteessa profeetta Muhammedia on kuvattu erityisesti silloin, kun on pyritty kuvaamaan uskontojen perustajia tai filosofeja. Esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden pohjoisseinällä on korkokuva profeetta Muhammedista. Hänellä on oikeassa kädessään sapeli ja vasemmassa kädessään Koraani. Korkokuvan on vuonna 1932 veistänyt kuvanveistäjä Adolph A. Weinman. Yhdysvaltain muslimit ovat aika ajoin valittaneet kuvasta, mutta Korkeimman oikeuden mukaan kuvanveistäjä on tehnyt kuvan hyvässä tarkoituksessa ja kuva ei missään tapauksessa muistuta todellista profeetta Muhammedia.[66] Vuonna 2005 Euroopassa julkaistut Muhammed-pilapiirrokset aiheuttivat levottomuuksia ja vaatimuksia tekijöiden surmaamisesta.[64] Vuoden 2015 satiirisen ranskalaislehden Charlie Hebdon pilapiirtäjiä murhattiin lehden julkaisemien Muhammed-piirrosten vuoksi.[67][68]

Muhammedin historiallisuusMuokkaa

Muhammedin historiallisuus asetettiin ensimmäisen kerran kyseenalaiseksi vuonna 1930, kun kaksi neuvostoliittolaista islamologia, N. A. Morozov ja L. I. Klimovitš, pitivät häntä pelkästään myyttisenä henkilönä vedoten varhaisten arkeologisten ja kirjallisten lähteiden puuttumiseen sekä Muhammedin että neljän oikeaan johdetun kalifin osalta.[69][70]

Olettamus Muhammedista keksittynä hahmona on saanut kannatusta islamin tutkimuksen revisionistisen koulukunnan keskuudessa. Professori Karl-Heinz Ohlig Saarlandin yliopistosta yhdessä muun muassa Volker Poppin, Christoph Luxenbergin ja Markus Großin kanssa on luonut teoriaa islamin varhaisvaiheista ilman Muhammedia. Ohlig on ehdottanut islamin mahdolliseksi syntysijaksi Iranin Khorasanissa sijaitsevaa muinaista Mervin kaupunkia, jonka rauniot ovat nykyisessä Turkmenistanissa. [71]

Israelilainen arkeologi Yehuda Nevo ei ole löytänyt arkeologisia todisteita muslimien oletetuista suurista valloitustaisteluista eikä muitakaan dokumentteja islamista 600-luvun alkupuolelta. [72] Christoph Luxenberg on perustellut käsitystä, että Muhammedin hahmo syntyi vasta 700-luvulla personifikaation seurauksena, kun piirtokirjoituksissa ja rahoissa esiintynyt Jeesuksen kunnianimi "ylistetty" (arabiaksi muhammad) alettiin virheellisesti ymmärtää henkilönnimeksi. [9] Samalla umaijadikalifien omaksuma Jeesuksen kunnianimi "Jumalan palvelija" (abd Allah) olisi muuttunut Muhammedin isännimeksi muotoon "Muhammad ibn Abd Allah" eli "Muhammed Abdullahin poika". [3] Muhammedin historiallisuutta on vuorostaan perusteltu monenlaisilla argumenteilla. Tunnettu orientalisti Watt kysyi "Kuka olisi ottanut vaivakseen keksiä tämän konstikkaan tarinan ja mistä syystä?" [13] Muhammedista on myös ainakin kolme lyhyttä mainintaa 600-luvun kristillisissä lähteissä.[73] Muhammedin historiallisuuteen luottavat orientalistit pitävät niitä merkittävinä todisteina, mutta revisionistisen koulukunnan edustajat arvelevat mainintojen olevan myöhempiä lisäyksiä käsikirjoituksiin.[72]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Hämeen-Anttila, Islam taskukirja, sivut 22–23
  2. Hart, M. H.: The 100. A ranking of the the most influential persons in history.. Citadel Press, 1992.
  3. a b c d e Popp, V.: ”Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R. Puin (toim.) The hidden origin of Islam.”, Islam's "hidden" origin., s. 17-124. Amherst, NY: Prometheus Books, 2010.
  4. Ilmari Hiidenlehto: Profeetta Muhammedin haamu. (Selostaa tarkemmin Saarbrückenin koulukunnan näkemyksiä). BoD, 2018.
  5. Muhammad, Muhammed vai Mohammad? Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Islamin profeetan nimi on vanhastaan kirjoitettu suomessa Muhammed. Nykyään asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että nimimuoto Muhammad on lähempänä alkukieltä arabiaa.
  6. Ibn Hisham, Profeetta Muhammadin elämäkerta, sivut 74–77.
  7. Esposito, John: Islam: The Straight Path., s. 67. Oxford University Press, 1998.
  8. Toby Lester: What is the Koran? The Atlantic. 1. 1999.
  9. a b Luxenberg, Chr.: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock,, s. 125-151. Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history. Amherst, N.Y.: Prometheus Books., 2010.
  10. Goldziher, Ignaz: Muslim Studies, Vol. 1., s. 127. SUNY Press, 1967.
  11. Schacht, Joseph: The Origins of Muhammadan Jurisprudence, s. 1-20. Oxford: Clarendon Press, 1967.
  12. Schacht, Joseph (1967). The Origins of Muhammadan Jurisprudence. Oxford: Clarendon Press. pp. 1–2.
  13. a b Watt, W. Montgomery (1953). Muhammad at Mecca. Oxford University Press. ISBN 0-19-577277-6. ASIN: B000IUA52A.
  14. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 95. Gaudeamus, 2006.
  15. Ibn Hisham: ', s. 36. , 1999.
  16. Ibn Hisham: ', s. 31-32. , 1999.
  17. a b Haeri, F.: Islam, s. 20-21. Helsinki:Tammi, 1996.
  18. Patricia Crone: The Meccan Trade and the Rise of Islam, s. 134. Gorgias Press, 2004.
  19. Ibn Hisham: ', s. 92. , 1999.
  20. Ibn Hisham: ', s. 50. , 1999.
  21. Ibn Hisham: ', s. 52-53. , 1999.
  22. Ibn Hisham: ', s. 35-46. , 1999.
  23. Ibn Hisham: ', s. 48. , 1999.
  24. Ibn Hisham: The Life of Muhammad, s. 82, 792. Oxford University Press, 1998.
  25. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 14.
  26. ibn Hisham: ', s. 50. , 1999.
  27. ibn Hisham: ', s. 454. , 1999.
  28. ibn Hisham: ', s. 454. , 1999.
  29. Hämeen-Anttila, Koraanin selitysteos, sivut 237–244.
  30. Ibn Hisham: 1999, s. 70. .
  31. Ibn Hisham: ', s. 70-71. , 1999.
  32. Ibn Hisham: ', s. 75-76. , 1999.
  33. Ibn Hisham: ', s. 73. , 1999.
  34. Ibn Hisham: ', s. 81. , 1999.
  35. ibn Hisham: ', s. 105. Tarinan on kertonut Jumalan lähettilään vaimo Umm Salama, joka oli Etiopiassa ensimmäisen miehensä kanssa.. , 1999.
  36. Aboulfaouz, S., Onniselkä, S., Rouhe, M., Sorsa, H. & Wallin, A.: Salam - islamin polku 3-4., s. 81. Opetushallitus, 2012.
  37. The Prophet Muhammad. The Pride of the Universe resulullah.org. ei vl..
  38. a b Sartola, sivut 60–63
  39. Ibn Hisham: ', s. 129 ja seur.. , 1999.
  40. Ibn Hisham: ', s. 143-146. , 1999.
  41. Ibn Hisham: ', s. 158-165. , 1999.
  42. a b Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 57–59.
  43. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos. Basam Books, 2008.
  44. Ibn Hisham: ', s. 454. , 1999.
  45. Abdul Hameed Siddiqui: The life of Muhammad. Islamic Book Trust, 1999. ISBN 978-983-9154-11-5.
  46. Sartola, sivu 86
  47. Sahih Bukhari: 3:43:648, 4:53:344, 4:56:708, 7:65:344, 9:89:321
  48. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, s. 116–117.
  49. Sartola, sivut 87–92
  50. Ibn Hisham: ', s. 209. , 1999.
  51. Ibn Hisham: ', s. 228-229. , 1999.
  52. Ibn Hisham: ', s. 255-284. , 1999.
  53. Ibn Hisham: ', s. 320. , 1999.
  54. Ibn Hisham: ', s. 324. , 1999.
  55. Ibn Hisham: ', s. 376. , 1999.
  56. Ibn Hisham: ', s. 388-394. , 1999.
  57. Ibn Hisham: ', s. 426. , 1999.
  58. Ibn Hisham: ', s. 461-462. , 1999.
  59. Peter Townsend: The Mecca Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History., s. 35. Amazon, 2018.
  60. al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume IX. The last years of the Prophet, s. 206-209. State University of New York Press, 1990.
  61. Ignaz Goldziher: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources., s. 339-356. Prometheus, 1900/2013.
  62. Fadhlalla Haeri: ', s. 95-99. , 1996.
  63. a b Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 118–120
  64. a b Primoz Manfreda: What is Blasphemy in Islam About.com. Viitattu 7.1.2015.
  65. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, s. 20, 97–101.
  66. Pipes, Daniel: Destroying Sculptures of Muhammad danielpipes.org. 28.2.2008. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
  67. Le Monde julkaisi kuvan epäillyistä ampujista - "Kyseessä on profeetan kosto" 7.1.2015. MTV. Viitattu 7.1.2015.
  68. 7.1.2015: Le Monde: Pilapiirtäjät kuolivat iskussa Ilta-sanomat. Viitattu 7.1.2015.
  69. Ibn Warraq: Scepticism and Koranic research New English Review. December, 2007.
  70. Kemper, M.: The Soviet Discourse on the Origin and Class Character of Islam 1923-1933.. Die Welt des Islams, 2009, 49. vsk, s. 1-48. DOI: 10.1163/157006008X364677.
  71. K-H. Ohlig: Von Bagdad nach Merq. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: M.Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schrifte zur Frühen Islamgeschichte und zum Koran., s. 29-106. Verlag Hans Schiler, 2009.
  72. a b Nevo, Y.E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state.. Amherst, N.Y.: Prometheus., 2003.
  73. Hoyland, R.: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam.. Princeton, N.J.: The Darwin Press., 1997.

KirjallisuuttaMuokkaa

Suomenkielisiä Muhammedia käsitteleviä teoksiaMuokkaa