Todistuksen taakka

keskusteluetiketti

Todistuksen taakka eli todistamisen taakka (lat. onus probandi) tarkoittaa epistemologiassa perusteluvelvollisuutta: väitteen esittäjä on velvollinen esittämään perustelut väitteensä tueksi.

Todistustaakan jakautuminenMuokkaa

Yleisesti katsotaan, että "todistamisen taakka" eli velvollisuus perusteluilla ja todisteilla oikeuttaa esitetty väite kuuluu sen esittäjälle.[1]

Todistustaakan siirtäminen ja argumentum ad ignorantiamMuokkaa

Todistustaakka voidaan yrittää siirtää väittelyn toiselle osapuolelle, eli vaatia vastaväitteen esittäjää todistamaan tehty väite vääräksi. Tällöin saatetaan kuitenkin syyllistyä argumentum ad ignorantiamiin, mikäli oletetaan väitteen olevan tosi koska vasta-argumenttia ei ole todistettu. Argumentum ad ignorantiam on argumentointivirhe, johon syyllistytään kun proposition oletetaan olevan tosi, koska sitä ei ole todistettu vääräksi, tai kun väitteen oletetaan olevan väärä, koska sitä ei ole osoitettu todeksi.[2] Molemmissa tapauksissa katsotaan, että todistuksen taakka kuuluu yksinomaan vastakkaista mieltä olevalla taholle eli se siirretään yksin tämän niskoille.

Esimerkkejä argumentaatiosta, jossa sovelletaan todistustaakan käsitettäMuokkaa

Todistustaakkaan kuulee usein vedottava erilaisissa skeptisissä argumenteissa, joilla pyritään osoittamaan esimerkiksi horoskooppeja, rajatietoa ennustamista tai muita arvostelijoiden näennäistieteenä pitämiä oppeja virheellisiksi.[3][4] Niitä ei voida osoittaa varmuudella vääräksi, mutta, argumentoivat skeptikot, niiden puolesta ei ole riittävää evidenssiä uskomusten oikeuttamiseksi.

Myös ateistit voivat argumentoida Jumalan tai jumalien olemassaoloa koskevia väitteitä vastaan todistustaakkaan vedoten. Esitetään, että Jumalaan uskovan tulisi osoittaa, että Jumala on olemassa, ja ellei tähän pystytä, väitteen katsotaan olevan vailla perusteita.[5] Väite voi kuitenkin olla tosi, vaikka sitä ei ole todistettu oikeaksi, tai epätosi, vaikka sen virheellisyyttä ei ole kyetty osoittamaan.[2]

Todistustaakkaan voi vedota myös virheellisesti.[4] Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun kahdesta toisensa poissulkevasta väitteestä tai hypoteesista toinen ei ole lähtökohtaisesti toista mielekkäämpi tai osoitettavissa kiistattomasti omaavan sitä selvästi parempaa evidenssiä. Tällaisena voidaan pitää esimeriksi kysymystä, onko olemassa rinnakkaisia universumeja vai ei. Rinnakkaisten universumien olemassaoloa ei voida sen enempää todistaa kuin kieltää, mutta onko toinen hypoteesi lähtökohtaisesti toista "todennäköisempi"? Frederick L. Will ja myöhemmin Marcello Truzzi ovat kutsuneet esimerkiksi uusia tieteellisiä hypoteeseja vastaan esitettyä tähän tapaan vinoutunutta argumentaatiota "pseudoskeptisiksi".[6][7][8][9][10]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Cargile, James (January 1997). "On the Burden of Proof". Philosophy 72 (279): 59–83. Cambridge University Press. doi:10.1017/s0031819100056655. 
  2. a b Introduction to Logic. Argumentum ad Ignorantiam philosophy.lander.edu. Viitattu 30.3.2021.
  3. Massimo Gigliucci ja Maarten Boudry: Prove it! The Burden of Proof Game in Science vs. Pseudoscience Disputes Philosophia. 2014.
  4. a b Massimo Gigliucci ja Maarten Boudry: Prove it! The Burden of Proof Game in Science vs. Pseudoscience Disputes Philosophia. 2014.
  5. Koistinen, Olli & Räikkä, Juha: Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan, s. 105, 111–112. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-37-2034-9.
  6. Truzzi, On Pseudo-Skepticisms. "Critics who assert negative claims, but who mistakenly call themselves "skeptics," often act as though they have no burden of proof placed on them at all, though such a stance would be appropriate only for the agnostic or true skeptic"
  7. Truzzi, Marcello (1987). "On Pseudo-Skepticism". Zetetic Scholar (12/13): 3–4. Viitattu 2008-10-10.
  8. "Marcello Truzzi: Helped form the Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal", The San Diego Union Tribune, February 15, 2003
  9. "Marla vs. Pollock: Who’s the Fraudiest?" LA Weekly, October 10, 2007
  10. "The plain truth about legal truth" Harvard Journal of Law & Public Policy, January 1, 2003