Muhammedin vaimot

islamin profeetta Muhammedin vaimot

Muhammedin vaimot tunnetaan islamin profeetta Muhammedia koskevan perimätiedon nojalla. Jumalan lähettiläällä kerrotaan olleen laskutavan mukaan 13–16 vaimoa, mikä ylitti Koraanin antaman neljän vaimon ylärajan.[1] Profeetta oli kuitenkin saanut ilmoituksen, jossa hän sai erivapauden vaimojen määrään. Ilmoitus on kirjattuna Koraanin jakeeseen 33:50 ja kuuluu seuraavasti:[2]

Jumalan lähettilään elämäkerta

Norsun vuosi (Muhammed)
Amina (Muhammedin äiti)
Bahira
Profeetta Muhammedin taivasmatka
Kuun halkaisemisen ihme
Muhammedin ihmeteot
Saatanalliset jakeet
Hidžra (islam) 622
Medinan perustuslaki 622
Badrin taistelu 624
Uhudin taistelu 625
Vallihautasota 627
Banu Quraizan joukkomurha 627
Khaibarin taistelu 628
Mekan valloitus 630
Epäsovun moskeijan hävitys 630
Muhammedin jäähyväissaarna 632
Muhammedin vaimot
Muhammedin omistukset

"Pofeetta, Me olemme totisesti vahvistanut sinun laillisiksi vaimoiksesi kaikki ne, joille olet myöntänyt lesken osuudet, sekä ne, jotka omistat Jumalan antamina orjattarina sotasaaliista, sekä setäsi tyttäret ja isäsi sisaren tyttäret, myöskin enosi tyttäret ja äitisi sisarten tyttäret, jotka kanssani pakenivat vainottuina uskonnon vuoksi; samoin on laillinen vaimosi sellainen uskovainen nainen, joka pyrkii avioliittoon kanssasi, mikäli suostut naimaan hänet. Nämä säädökset ovat nimenomaan sinua, mutta eivät muita uskovaisia varten; me tiedämme hyvin, mitä olemme heille säätänyt vaimoista ja orjattarista. Älköön siis mikään parjaus sinuun koskeko; Jumala on anteeksiantava, laupias.

Muhammedin vaimoista samoin kuin itse Muhammedista saadaan ensimmäisen kerran tietoa Ibn Ishaqilta (704767), jonka teos on kuitenkin säilynyt vain 800-luvun referaatteina. Niistä tärkein on Ibn Hishamin kirjoittama Jumalan lähettilään elämäkerta 800-luvun alussa.[3] Ibn Ishaqin kerrotaan tehneen kirjansa Bagdadissa, joka oli vasta muutamaa vuotta aiemmin perustettu abbasidikalifien palatsikaupunki Eufratin varrella.

Muhammedilla oli 50-vuotiaaksi asti vain yksi vaimo, Khadija. Khadijan kuoltua Muhammedin ottamien vaimojen lukumäärä alkoi nopeasti lisääntyä. Uusien vaimojen ikä vaihteli kuuden ja viidenkymmenen vuoden välillä, mutta oli yleisimmin 20 vuoden tienoilla. Alla olevan kuvion aikajanat osoittavat punaisella värillä kunkin avioliiton keston. Pystysuorat viivat osoittavat profeetan kutsumuksen alkamisen (610), paon Medinaan (622) ja Badrin taistelun ajankohdan (624).

Malline:Hatnote

Enimmillään, Muhammed ollessa jo yli viidenkymmenen, hänellä oli yhtä aikaa yksitoista vaimoa. Al-Bukharin hadithin mukaan Anas bin Malik kertoi Qatadalle, että profeetalla oli tapana kiertää järjestyksessä heitä päivin ja öin, kuten tasapuolinen kohtelu edellytti. Kun Qatada kysyi, riittivätkö profeetan voimat siihen, Anas vastasi: "Meillä oli tapana sanoa, että profeetalle oli annettu kolmenkymmenen miehen voimat."[4]

Vaimojen ja jalkavaimojen lukumäärästä huolimatta Muhammedilla oli vain vähän lapsia. Ibn Ishaqin mukaan hänellä oli Khadijan kanssa kolme jo lapsina kuollutta poikaa: al-Qasim, al-Tayyib ja aI-Tahir sekä neljä tytärtä: Ruqayya, Zaynab, Umm Kulthlim ja Fatima. [5][6][7] Lisäksi hän sai jalkavaimonsa Maria Koptilaisen kanssa pojan nimeltä Ibrahim, joka myös kuoli lapsena. [8] Shiiojen mielestä Muhammedilla oli vain yksi aikuisuuteen elänyt lapsi nimeltään Fatima. Tämä näkemys korostaisi shiialaisten imaamien asemaa Muhammedin perillisinä. On myös huomautettu, että poikia olisi ollut vain yksi, Abdullah, ja nimet al-Qasim, al-Tayyib ja aI-Tahir ovat hänen epiteettejään "Puhdas", "Hyvä".[5]

Muhammedin vaimoista yhdeksän kerrotaan haudatun al-Baqin hautausmaalle Medinaan.

Khadija (555–620)Muokkaa

Khadija oli Muhammedin ensimmäinen vaimo. Avioliitto solmittiin vuonna 595, jolloin Muhammed oli 25 -vuotias ja Khadija 40-vuotias. Khadija oli Muhammedin jälkeen ensimmäinen islamiin kääntynyt henkilö, ja muslimit kutsuvat häntä ”islamin äidiksi”. Khadija oli naimisissa kolmesti, ja hänellä oli lapsia jokaisesta avioliitosta. Liitoista kaksi ensimmäistä päättyi Khadijan jäätyä leskeksi.

Muhammedin kanssa Khadija sai kolme poikaa nimeltään al-Qasim, al-Tahir ja al-Tayyib ja neljä tytärtä, mutta pojat kuolivat jo lapsina esi-islamilaisena aikana.[6] Muiden vaimojen kanssa Muhammed sai vain yhden lapsen. Hän oli varhain kuollut Ibrahim, jonka Muhammed sai Maria Koptilaisen kanssa.[9][10] Shiialaislähteiden mukaan heillä olisi ollut vain yksi tytär, Fatima Zahra, ja muut kolme tytärtä olisivat olleet joko Khadijan aiemmasta avioliitosta tai tämän sisaren lapsia, joita Muhammad olisi kohdellut kuin he olisivat olleet hänen omiaan. Vain heidän tyttärensä elivät aikuisikään asti.

Khadija ei esiinny yhdenkään hadithin kertojaketjussa, joten häntä ei lueta "uskovien äidiksi".[11] Khadija kuoli ramadanina kolme vuotta ennen Muhammedin pakoa Medinaan. Hän oli kuollessaan 65-vuotias. Ibn Ishaq kirjoittaa Khadijasta vain pari riviä.

Uskovien äiditMuokkaa

Ibn Ishaq jakoi vaimot kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu yhdeksän vaimoa, joista käytetään nimeä "Uskovien äidit", kuten useampi kuin yksi traditionisti oli vahvistanut Ibn Ishaqille.[3] Näiden vaimojen nimet esiintyvät ainakin joidenkin hadithien kertojaketjuissa.[11]

Sauda bint Zama'a (570/580–674)Muokkaa

Sauda oli ensimmäinen, jonka Muhammed otti vaimokseen Khadijan kuoleman jälkeen. Avioliitto solmittiin Ramadan -kuussa Khadijan kuolinvuonna 620 Mekassa.[12] Muhammed oli tällöin 50 ja Sauda vaihtelevan tiedon mukaan joko 40- tai 50-vuotias. Kerrotaan, että mekkalaiset eivät uskoneet korviaan kuullessaan avioliitosta. Miten vanha, vähemmän kaunis ja varaton leski saattoi tulla hyväsukuisen ja kauniin Khadijan seuraajaksi Muhammedin vaimona?[13] Sauda esiintyy alkulähteenä neljässä hadithien kertojaketjussa.[11]

Aiša (614–678)Muokkaa

Sunni-islamin mukaan tärkein Muhammedin puolisoista Khadijan jälkeen oli profeetan kolmas vaimo Aiša. Häntä kutsutaan usein Muhammedin lempivaimoksi. Avioliitto solmittiin vuonna 620, jolloin Muhammed oli 50 -vuotias ja Aiša 6 -vuotias. Muhammed oli ensimmäisen kerran sukupuoliyhteydessä Aišan kanssa, kun tämä oli täyttänyt yhdeksän vuotta.[14][15][16] Muhammedin avioliitto pienen lapsen kanssa on synnyttänyt paljon arvostelua ei-muslimien keskuudessa. Muhammedin pilkkaaminen pedofiiliksi on Suomessakin johtanut oikeuden tuomioihin.[17]

Shiialaisten suhtautuminen Aišaan on varauksellista, sillä vuonna 656 Aiša johti niin sanottua kamelitaistelua shiialaista imaamia ja kalifia Alia vastaan Uthmanin sukulaisten joukossa.

Aiša esiintyy alkulähteenä 1500–2400 Muhammedista kertovassa hadithissa, mikä on moninkertaisesti enemmän kuin kenenkään muun vaimon kohdalla.[18]

Zaynab bint Khuzaima (596–626)Muokkaa

Muhammed otti Saudan ja Aishan rinnalle kolmannen vaimon, kun hän meni naimisiin Zaynabin kanssa, jonka aviomies oli juuri kuollut Badrin taistelussa. Avioliitto solmittiin vuonna 625, jolloin Muhammed oli 55 -vuotias ja Zaynab 29 -vuotias. Zaynab toi perheeseen mukanaan kymmenen lasta, jotka hän oli saanut edellisen miehensä kanssa. Zaynab kuoli vain kahdeksan kuukautta häitten jälkeen.[19]

Umm Salama (580 tai 596–678, 679, 680 tai 683)Muokkaa

Umm Salama on Muhammedin vaimoista kolmanneksi merkittävin (shiialaisten mielestä toiseksi merkittävin), sillä hänen nimensä esiintyy 175 tai jopa 375 hadith -kertomuksen kertojaketjussa.[20] Avioliitto solmittiin vuonna 624 tai 626, joten Muhammed oli tällöin 54- tai 56 -vuotias ja Umm Salama 41-46 -vuotias. Umm Salama oli leski. Hänen ensimmäinen miehensä oli kuollut sodassa.[21]

Hafsa bint Umar (605–665)Muokkaa

Muhammedin seuraava vaimo oli Hafsa bint Umar vuonna 625, jolloin Muhammed oli 55 ja Hafsa 20-vuotias.[22] Myös Hafsa oli leski. Hän on alkulähteenä 25 hadithissa.[11]

Zainab bint Jahsh (590–641)Muokkaa

Muhammed solmi avioliiton Zainabin kanssa vuonna 626, kun hän oli 56-vuotias ja Zainab 36-vuotias. Tämä on Aishan lisäksi toinen Muhammedin avioliitoista, joka on aiheuttanut keskustelua. Arvostelijat ovat katsoneet, että Muhammed anasti Zainabin tämän aviomieheltä Zaidilta, joka lisäksi oli Muhammedin ottopoika. Muslimit ovat vastanneet arvosteluun korostamalla, että Zaid luopui vaimostaan vapaaehtoisesti, ja lisäksi Muhammedin saama ilmestys, joka sisältyy Koraaniin, antoi hänelle tapauskohtaisesti luvan naida ottopoikansa vaimo. [23] Joidenkin mielestä tarina avioliitosta palvelee sitä tarkoitusta, että näin voitiin mitätöidä Zaidin asema ottopoikana, sillä Muhammedin piti olla viimeinen profeetta, mutta profeetan pojat olisivat myös profeettoja.[24]

Juwairiya bint al-Harith (608–670/671)Muokkaa

Juwairiya kuului sotasaaliiseen, jonka Muhammedin joukot saivat al-Muraysin taistelussa vuonna 627/628 Mustaliqin heimoa vastaan. Muhammed iski silmänsä kaunottareen, jonka hän osti omalta sotilaaltaan. Muhammed oli tällöin 58-vuotias ja Juwayriya 20 -vuotias. Perimätiedon mukaan Muhammed määräsi Juwairiyan käyttämään hijabia, mikä on tulkittavissa siten, että näin vahvistettiin Juwairiyan olevan Muhammedin puoliso, joiden ainoastaan oli käytettävä huivia, eikä hänen jalkavaimonsa.[25]

Umm Habiba eli Ramla bint Abi Sufyan (589 tai 594–665)Muokkaa

Umm Habiba Ramla bint Abi Sufyan oli paennut miehensä kanssa muslimien vainoa Etiopiaan. Kun mies oli kuollut Profeetta lähetti Abessinian hallitsijalle kirjeen, jossa pyysi Umm Habibaa vaimokseen. Hallitsija, joka oli kääntynyt muslimiksi, antoi häälahjaksi 400 dinaaria.[26]

Safiya bint Huyai (610–670 tai 672)Muokkaa

Safiya bint Huyai oli syntyperältään juutalainen. Muhammed valitsi Safiyan sotasaaliikseen vallattuaan Khaibarin taistelussa juutalaiskaupungin vuonna 628. Hän otti tämän puolisokseen Ibn Hishamin kertoman mukaan vielä taistelukentällä juutalaisten ruumiiden keskellä. Muhammed oli antanut kiduttaa ja sitten tappaa Safiyan puolison, Kinana ibn ar-Rabin, koska tämä ei paljastanut heimonsa aarrekätköä. Muhammed oli järjestyksessä Safiyan kolmas aviomies. Muhammed oli tällöin 58-vuotias ja Safiya 17-vuotias.[27]

Muut puolisot tai jalkavaimotMuokkaa

Raihana bint Zaid (tai Amr)Muokkaa

Raihana oli juutalaisnainen, joka eri lähteiden mukaan oli joko profeetta Muhammedin puoliso tai jalkavaimo.[28] Al-Tabarin mukaan hän oli orja ja jalkavaimo.[29] Raihana oli ollut naimisissa Banu Quraiza -heimoon kuuluneen juutalaismiehen al-Hakamin kanssa, mutta joutui muslimien sotasaaliiksi. Muhammed valitsi Raihanan puolisokseen ja tästä tuli hänen omaisuuttaan aina profeetan kuolemaan asti. Ibn Hisham ketoo, että Muhammed kosi Raihanaa, mutta tämä vastasi: "Jumalan lähettiläs, jätä minut omaisuudeksesi, sillä se on meille molemmille helpompaa." Raihana kieltäytyi ensin kääntymästä juutalaisuudesta islamiin, jolloin Jumalan lähettiläs karttoi häntä, mikä murehdutti häntä itseään. Lopulta Raihana kuitenkin kääntyi.[30] Tabarin mukaan Muhammed meni naimisiin Raihanan kanssa Muharram-kuun 6. päivänä vuonna 627. Sitä ennen Muhammed oli antanut teloittaa Banu Quraiza -heimon kaikki 600–900 miestä, joiden päät katkaistiin Medinan torille rakennetun joukkohaudan äärellä.[31]

Raihana kuoli hieman ennen Muhammedia, kun profeetta oli palaamassa jäähyväispyhiinvaellukseltaan.[32]

Asma bint an-NumanMuokkaa

Asman Jumalan lähettiläs otti vaimokseen, mutta huomasi tämän sairastavan lepraa, joten hän palautti Asman perheelleen lahjan kera olematta hänen kanssaan sukupuoliyhteydessä.[33]

Amra bint YazidMuokkaa

Amra oli toinen vaimoista, joiden kanssa Muhammed ei pannut avioliittoa täytäntöön. Amra oli vasta kääntynyt islamiin. Kun hänet vietiin Muhammedin luo, hän tämän nähdessään sanoi: "Jumala varjelkoon minua sinulta". Muhammed vastasi: "Jumalasta turvaa hakeva on loukkaamaton", ja palautti Amran perheensä luo.[33]

Maria Koptilainen (k. 637)Muokkaa

Maria al-Qibtiyya (Koptilainen) eli Maria bint Shamʿūn oli profeetta Muhammedin orja ja jalkavaimo. Maria oli Egyptin kristillisen kuvernöörin Muqawqisin kristitty koptiorja (tästä nimi al-Qibtiyya), jonka kuvernööri lähetti tämän sisaren Sirinin kanssa lahjaksi profeetta Muhammedille vuonna 628, jolloin Muhammed oli 58-vuotias. Al-Tabari kertoo, että Maria synnytti profeetalle pojan nimeltään Ibrahim.[34] Tämä kuitenkin kuoli lapsena. Ibrahim oli ainoa lapsi, jonka oli profeetalle synnyttänyt joku muu kuin Khadija. [35]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Islamilaiset lähteetMuokkaa

  • Al-Tabari: The History of al-Tabari, vol. IX, The Last Years of the Prophet. University of New York Press, 1990. Teoksen verkkoversio.
  • Al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet's Companions and Their Successors. Translated and annotated by Ella Landau-Tasseron. State University of New York Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta (suom, Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. Koraani, 1942, suura 4:3
  2. Koraani, 1942, suura 33:50
  3. a b Ibn Hisham, 1999, s. 454; Ibn Ishaq, 1955, s. 792
  4. al-Bukhari: Sunan al-Bukhari. Vol. 1, Book 5, Hadith 268 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  5. a b Ibn Ishaq, 1955, s. 83 (alaviite), 711 (alaviite 127)
  6. a b Ibn Ishaq, 1955, s. 83
  7. Jansen, 2008, s. 53
  8. Ibn Ishaq, 1955, s. 711 (Ibn Hishamin alaviite 128)
  9. Ibn Hisham, 1999, s. 454, alaviite 1
  10. On arveltu, että kaikkien poikien piti kuolla viimeistään lapsina, sillä "viimeisellä" profeetalla ei voinut olla poikaa, koska muuten pojatkin olisivat olleet profeettoja. Townsend, 2018, s. 134
  11. a b c d Sayeed, 2013, s. 39
  12. Al-Tabari, 1998, s.169-171
  13. Sawdah Bint Zam’ah 2.4.2009. Islamweb.net.
  14. Al-Tabari, 1998, s. 171
  15. Al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Sunnah.com.
  16. Muslim: Sahih Muslim Sunnah.com.
  17. Tiedote 8.6.2012 - Poliitikolle tuomio islaminuskoa ja somaleja loukanneista kirjoituksista 8.6. 2012. Korkein Oikeus. Viitattu 9.10.2020.
  18. Sayeed, 2013, s. 25
  19. al-Tabari, 1998, s. 163-164
  20. Sayeed, 2013, s. 25
  21. Al-Tabari, 1998, s. 175
  22. al-Tabari, 1998, s.174
  23. Koraani, 1942, 33:37-38
  24. Townsend, 2018, s. 134
  25. Viittaus 815, al-Tabari, 1998, s. 184
  26. al-Tabari, 1998, s.177–180
  27. Ibn Hisham, 1999, s. 361-362
  28. al-Tabari, 1998, s. 164-165; Ibn Hisham, 1999, s. 324-325
  29. al-Tabari, 1990, s. 141
  30. Ibn Hisham, 1999, s. 324–325
  31. Ibn Hisham, 1999, 324-325
  32. al-Tabari, 1998, s.165
  33. a b Ibn Hisham, 1999, s. 455
  34. Ibn Ishaq, 1955, s. 711
  35. Al-Tabari, 1998, s. 161