Medinan perustuslaki

Medinan klaanien välinen sopimus

Medinan perustuslaki tai oikeammin sopimus on Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkertaan sisältyvä dokumentti, joka on muodoltaan kohta hidžran jälkeen vuonna 622 tehty sopimus Medinan klaanien ja Muhammedin välillä. [1] Ibn Hisham mainitsee sen, mutta ei selosta sitä tarkemmin.[2] Sopimuksessa muhajirun eli Muhammedia Mekasta Medinaan seuranneet muslimit hyväksytään Medinan kahdeksan klaanin kanssa tasa-arvoisiksi muslimiyhteisön (umma) jäseniksi. Muista klaaneista käytetään nimeä ansarit eli auttajat. Sopimus sisältää myös sääntöjä Medinan juutalaisten asemasta.[3] Udi Rubin katsoo, että dokumentin artiklan 25 sanamuoto voitiin ymmärtää niin, että myös juutalaiset olisivat kuuluneet ummaan. Koska juutalaisista tuli muslimien vihollisia, Rubin arvelee, että se oli syynä artiklan katoamiseen monista myöhemmistä islamilaisista lähteistä.[4]

Muhammedin jäljitelty kirje Munzir ibn Sawa Al Tamimille ja tekstin transkriptio. Perimätiedon mukaan Muhammed kirjoitti tällaisia kirjeitä hallitsijoille kehottaen heitä kääntymään islamiin. (Jemenin Sotilasmuseo Sanaassa).

Jumalan lähettilään elämäkerta

Norsun vuosi (Muhammed)
Amina (Muhammedin äiti)
Bahira
Profeetta Muhammedin taivasmatka
Kuun halkaisemisen ihme
Muhammedin ihmeteot
Saatanalliset jakeet
Hidžra (islam) 622
Medinan perustuslaki 622
Badrin taistelu 624
Uhudin taistelu 625
Vallihautasota 627
Banu Quraizan joukkomurha 627
Khaibarin taistelu 628
Mekan valloitus 630
Epäsovun moskeijan hävitys 630
Muhammedin jäähyväissaarna 632
Muhammedin vaimot
Muhammedin omistukset

Umman jäseniä koskivat eri säännöt kuin umman ulkopuolisia ihmisiä. Esimerkiksi mu'min eli uskova ei saanut kostaa toiselle uskovalle tämän tekemää murhaa, jos sen kohteena oli kafir eli henkilö, joka ei kuulunut ummaan. Sääntö tähdensi sitä, että vanha heimosolidaarisuus oli korvattu uskonyhteisöön kohdistuvalla solidaarisuudella. [5]

Muslimit ovat kuvanneet sopimusta, josta usein käytetään nimitystä kitāb ("kirja") myös "maailman ensimmäiseksi perustuslaiksi", koska se edelsi Magna Cartaa sadoilla vuosilla.[6] Solon oli kuitenkin kirjoittanut Ateenalle jo tuhat vuotta aikaisemmin perustuslain, jota Ksenofon ja Aristoteles selostavat yksityiskohtaisesti.[7] Medinan perustuslakia on myös ylistetty suvaitsevaisuuden ja uskonnollisen moniarvoisuuden merkkipylvääksi.[5]

VersiotMuokkaa

Ibn Ishaqin 700-luvun version lisäksi Medinan perustuslaista on säilynyt 800-luvulla tehty versio Abu Ubaydin kirjassa Kitab al-amwal.[8] Jälkimmäinen versio on lyhyempi, mutta siihen on liitetty mukaan kertojaketju (isnad). Katkelmia perustuslaista on säilynyt myös 800-luvulla kirjatuissa lyhyissä haditheissa, mutta tällöin asiayhteydet ovat kadonneet.[9] Tilalle tulee esimerkiksi šiialainen tieto, että Muhammed luovutti dokumentin Alille, joka säilytti sitä miekkansa tupessa.[10]

Sopimuksen arviointiaMuokkaa

Orientalisti Hans Jansenin mukaan sopimus herättää aitouden vaikutelman. Hän katsoo, että jos kyseessä on väärennös, se on taitavasti tehty, mutta ei sulje pois tätäkään mahdollisuutta. Silloinkin Jansen pitää tekstiä hyvin vanhana. Sopimus ei sisällä mitään viittauksia historiallisiin tapahtumiin lukuun ottamatta Muhammedin hidžraa Medinaan 622. Jansen pitää dokumenttia mahdollisesti vanhimpana islamilaisena tekstinä Koraanin ohella. [11]

Jansen toteaa, että sopimus ei lakiteknisesti nojaudu šarialakiin, vaan edustaa tapaoikeutta, jossa sovitaan heimojen ja klaanien välisistä suhteista. Jos teksti on väärennös, väärentäjän on pitänyt ajatella, että Medinassa ei ollut voimassa šariaan perustuvaa lainsäädäntöä. Toinenkin seikka puhuu aitouden puolesta: Muhammedin katsotaan olleen lukutaidoton, mutta sopimus luo vaikutelman, että sopimuskumppanit olivat luku- ja kirjoitustaitoisia. Tässäkään sopimus ei sovi viralliseen islamin tulkintaan.

Opetushallituksen mukaan "Medinan perustuslaissa muiden uskontojen harjoittajia koskivat samat poliittiset ja kulttuuriset oikeudet kuin muslimeja".[12]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Crone, Patricia: Slaves on Horses. The evolution of the Islamic polity. Cambridge University Press, 1980. ISBN 0-521-52940-9. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta (suom, Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio.
  • Goldziher, Ignaz: Muhammedanische Studien. Zweiter Theil. Max Niemeyer, 1890. Teoksen verkkoversio.
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9.
  • Laertios, Diogenes: Merkittävien filosofien elämät ja opit. Summa, 2003.
  • Lecker, Michael: The ”Constitution of Medina”. Muhammad’s first legal document. Studies in Late Antiquity and Early Islam 23. Darwin Press, 2004. ISBN 0-87850-148-7.
  • Lecker, Michael: Constitution of Medina. Teoksessa; Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 115–116. Princeton University Press, 2013. Teoksen verkkoversio.
  • Rubin, Uri: The "Constitution of Medina" Some Notes. Studia Islamica, nro. 62, s. 5–23, 1985. Artikkelin verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. Ibn Ishaq, 1955, s. 231–233
  2. Ibn Hisham, 1999, s. 171
  3. Constitution of Medina Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.1.2021.
  4. Rubin, 1985
  5. a b Lecker, 2013
  6. Rubin, 2004, s. 1
  7. Laertios, 2003, s. 26
  8. Crone, 1980. s. 7; Lecker, 2004, s. 191
  9. Crone, 1980, s. 7
  10. Lecker, 2004, s. 194
  11. Jansen, 2008, s. 225–229
  12. Opetushallitus: Islamin uskonnon oppimäärän käsitteitä Opetushallitus. Viitattu 30.11.2021.