Abbasidikalifaatti

kolmas Islamilaiskalifaatti 750–1517

Abbasidikalifaatti (arab. ٱلْخِلافَةُ ٱلْعَبَّاسِيَّة‎, al-Khilāfatu al-ʿAbbāsiyyah) syntyi vuoden 750 sisällissodan seurauksena, kun Persian Khorasanista ja Mervistä tullut abbasideiksi itseään kutsunut arabiklaani kukisti umaijadit, joiden valtakunnan (650–750) keskus oli sijainnut Syyrian Damaskoksessa. Vasta abbasidien valtakunnassa alettiin kirjoittaa islamista, jonka perustajan, profeetta Muhammedin, kerrottiin eläneen kaksi sataa vuotta aikaisemmin ja olleen abbasidien esi-isä.

Abbasidien Kalifaatti
750–1258
1261–1517 (Egyptissä)
Abbassid banner.svg
lippu

Abbasidikalifaatti suurimmillaan vuonna 750
Abbasidikalifaatti suurimmillaan vuonna 750

kalifi kts. kalifien luettelo
Pääkaupunki Anbar[1],
Kufa (750–762),
Bagdad (762–796, 809–836, 892–1258),
Raqqa (796–809),
Samarra (836–892),
Kairo (1261–1517)
Uskonnot Sunnalaisuus
Kielet arabia
Edeltäjä(t) Muhammed,Oikeaanjohdetut kalifit,Umaijadien kalifaatti
Seuraaja(t) Fatimidit, Saffaridit, Aghlabidit, Mongolivaltakunta, Osmanien valtakunta

Abbasidien vallan huippukausi kesti lähes kaksisataa vuotta 750-luvulta 930- tai 940 -luvuille.[2] Vielä sen jälkeen abbasidikalifit nauttivat suurta symbolista arvostusta, koska abbasidien levittämän valtionuskonnon, islamin, mukaan he olivat Muhammedin perustaman islamilaisen yhteisön eli umman ainoita oikeutettuja johtajia ja perillisiä. Kun mongolit vuonna 1258 tekivät valtakunnasta lopun, abbasidikalifit nostettiin symbolisiksi hallitsijoiksi mamelukkien Egyptissä.

Abbasidien voitto sisällissodassa on dokumentoitu vain niukasti aikalaislähteissä. Selostukset tapahtumista perustuvat myöhäiseen islamilaiseen historiankirjoitukseen, jonka luotettavuus on kyseenalaistettu. Yksimielisyyttä ei esimerkiksi ole siitä, kuka oli ensimmäinen abbasidihallitsija. Arvoitukselliseksi jääneen al-Saffahin sijaan jotkut pitävät ensimmäisenä kalifina al-Mansuria (754–775). Tämä siirsi vuonna 762 hovinsa entisestä pääkaupungista Damaskoksesta Tigris-joen varrelle Irakiin, minne rakennettiin suuri palatsialue "Rauhan kaupunki" sassanidien entisen pääkaupungin Ktesifonin lähelle. Palatsialueen ympärille kasvoi nopeasti Bagdadin kaupunki.

Abbasidien vallankumous muutti monta asiaa arabikalifaatissa. Väkirikkaasta koillisesta Persiasta alkanut mullistus toi valtaan persialaistuneet arabit, joiden johdolla alkoi kehittyä persialais-arabialainen islamilainen kulttuuri. Valtakunnan painopisteen muutos näkyi jo ulkoisesti pääkaupungin sijainnin vaihtumisessa sassanidien vanhalle ydinalueelle Mesopotamiaan. Valtaeliittiin liittyi arabiruhtinaiden ohella Itäisen Persian mahtisukuja, kuten barmakidit, jotka olivat olleet Afganistanissa korkea-arvoisia buddhalaisia munkkeja. Merkkejä heidän vaikutusvallastaan on nähty esimerkiksi islamilaisessa pyhiinvaelluksessa.

Uskonnossa mullistus johti siihen, että islaminuskon pyhät kirjoitukset saivat vahvan persialaisen värin, sillä arvovaltaisimman hadith -kirjallisuuden eli kuuden kirjan kokoajat tulivat kaikki entisen sassanidien Persian alueelta. Sama koski Koraanin selitystä ja islamin historiankirjoitusta, sillä Muhammed-elämäkerran tekijä Ibn Hisham ja islamin suurin historioitsija ja Koraanin selittäjä al-Tabari tulivat Irakista tai Persiasta. Hallitseva eliitti omaksui laajasti persialaiset tavat. Yksi sassanideilta saatu perinne oli kreikkalaisen tieteellisen kirjallisuuden kääntäminen, mikä johti tieteenharjoituksen nousuun ja siihen, että 800-luvulta lähtien johtoasema monilla tieteenaloilla koko maailmassa siirtyi vuosisatojen ajaksi abbasidivaltakuntaan.[3]

Abbasidien kohtaloksi muodostui sen tukeutuminen arabiheimoihin, joiden paimentolaiskulttuuri kuitenkin korosti heimojen itsenäisyyttä ja vastusti kaikkea ylivaltaa. Kiinteyttä ylläpitävänä voimana islaminusko onnistui vain osittain tehtävässään koota väestöä kalifin taakse. Kalifaatti edusti kapinallisille ryöstötaloutta, sillä verotulot käytettiin hallitsijan omiin tarpeisiin. Paimentolaisten kapinaherkkyyden takia kalifit alkoivat jo 800-luvun alussa turvautua turkkilaisiin orjasotilaisiin, mikä johti siihen, että valta alkoi lipua näiden käsiin. Valtakunnan reuna-alueille alkoi syntyä itsenäisiä valtakeskuksia jo 800-luvulla, ja 900-luvulla Bagdadin kalifit muuttuivat ajoittain nukkehallitsijoiksi. Mongolihyökkäys vuonna 1258 teki viimein kalifaatista lopun.

HistoriaMuokkaa

Abbasidien vallankumousMuokkaa

Pääartikkeli: Abbasidien vallankumous
 
Abu al-Abbas al-Saffah julistetaan ensimmäiseksi abbasidikalifiksi. Myyttinen kuva 1300-luvun alun kirjasta.
 
Abassidikalifaatti vuonna 820. Pohjois-Afrikassa Aghlabidit olivat vain muodollisesti osa kalifaattia.
 
Abbasidikalifaatin pirstoutuminen 800- ja 900-luvulla

Id al-Fitrin päivänä 15. kesäkuuta 747 Abu Muslim tukijoineen heiluttivat mustia lippuja alkaneen vallankumouksen merkiksi. Hän otti koko Khorasanin pian valtaansa, karkotti sen umaijadikuvernöörin Nasr ibn Sayyarin ja lähetti armeijan länteen. Kufa joutui Hashimiyya-liikkeelle vuonna 749 ja samalla piiritettiin Wasit, viimeinen Umaijadien tukikohta. Abu al-Abbas al-Saffah tunnustettiin uudeksi kalifiksi Kufan moskeijassa samana vuonna. Samaan aikaan Merwan II keräsi armeijan ja marssi kohti Irakia. Joukot kohtasivat Zab-joen varrella 25. tammikuuta 750 ja taistelu päättyi Abu al-Abbasin voittoon. Huhtikuussa Damaskos antautui Abbasideille, ja viimeinen naula arkkuun oli, kun abbasidi-agentit murhasivat Merwan II:n Egyptissä elokuussa.lähde?

Voittajat häpäisivät Syyriassa olleet Umaijadien haudat, joista säästettiin vain Omar II:n hauta. Suurin osa suvun jäsenistä jäljitettiin ja tapettiin kuten Merwanin. Abbasidit käyttivät tähän tylyä juonta: He julistivat armahduksen lopuille umaijadeille, joista 80 kerääntyi ottamaan armahduksen vastaan, mutta heidät murhattiinkin. Yksi Hishamin pojanpojista, Abd ar-Rahman I, selviytyi takaa-ajoista ja murhajuonista. Hän perusti Al-Andalusin kuningaskunnan Iberiaan ja julisti perheensä uudeksi Umaijjadien kalifaatiksi.lähde?

Charles W. Previté-Orton esittää, että syy Umaijjadien kalifaatin heikkenemiseen oli islamin nopea leviäminen. Umaijadien valtakaudella joukkokäännytykset toivat persialaisia, berbereitä, kopteja ja aramealaisia islamiin. Nämä "mawalit" olivat usein koulutetumpia ja sivistyneempiä kuin arabiherransa. Uudet käännytetyt saattoivat muuttaa poliittista maisemaa muslimien tasavertaisuuden nimissä. Previté-Ortonin mukaan osuutensa valtakunnan sisäiseen rappeutumiseen oli myös Syyrian ja Irakin välisellä vihanpidolla.lähde?

Kalifaatin mureneminenMuokkaa

Islamilaisia dynastioita

Umaijadit (Espanja) 756–1031
Almoravidit (Pohjois-Afrikka, Espanja) 1056–1147
Almohadit (Pohjois-Afrikka, Espanja) 1130–1269
Tulunidit (Egypti, Syyria) 868–905
Ikhšididit (Egypti, Syyria) 935–969
Fatimidit (Pohjois-Afrikka, Egypti) 909–1171
Hamdanidit (Irak, Syyria) 905–1004
Rassidit (Jemen) 860–1281
Buijidit (Iran, Irak) 932–1062
Samanidit (Iran: Khurasan) 819–1005
Saffaridit (Iran: Sistan) 867–1495
Seljukit (Irak, Iran) 1038–1194
Ghaznavidit (Afganistan) 977–1186
Ghuridit (Afganistan, Pohjois-Intia) 1000–1215
Anatolian seljukit (Turkki) 1077–1307
Alamutin ismailiitit (Iran) 1090–1256

Abbasidit eivät saaneet vakiinnutettua valtaansa koko umaijadikalifaatin alueella. Jatkuvien kapinoiden takia Pohjois-Afrikka (Ifriqiya) oli jo umaijadien aikana pitkälti irrallaan muusta kalifaatista[4], ja sen takana al-Andalus oli kiinnittynyt enemmänkin Ifriqyaan kuin Bagdadin kalifeihin.[5] Vuonna 800 abbasidikalifi Harun al-Rashid (786–809) nimitti Ibrahim ibn al-Aghlabin koko Ifriqiyan perinnölliseksi emiiriksi. Ibrahim seuraajineen onnistui kukistamaan kapinoivat muslimijoukot ja kapinalliset berberiheimot ja perusti abbasidikalifaatin ensimmäisen autonomisen emiirikunnan, mutta ei kyennyt etenemään Marokkoon asti. Aghlabidit tunnustivat muodollisesti Bagdadin abbasidikalifien vallan, mutta olivat todellisuudessa itsenäisiä. [6]

Pohjois-Afrikan täydellistä irtautumista seurasi puoli-itsenäisten vasallidynastioiden syntyminen ensin Persiaan. Tällaisia olivat tahiridit Khorasanissa (820), Ahmad ibn Adadin valtakunta Tabaristanissa (820), saffaridit Sijistanissa (867), tulunidit Egyptissä (868) ja samanidit Transoxianassa (874).[7]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Anderson, Glaire D.; Fenwick, Corisande; Rosser-Owen, Mariam: The Aghlabids and Their Neighbors: An Introduction. The Aghlabids and Their Neighbors – Art and Material Culture in Ninth-Century North Africa, 2018, s. 1-32. Brill. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Bennison, Amira K.: The Great Caliphs. The Golden Age of the Abbasid Empire. I.B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-976-0. (englanniksi)
  • Collins, Roger: The Arab Conquest of Spain 710–797. Blackwell, 1989. ISBN 0-631-19405-3.
  • Finer, S. E.: The History of Government from the Earliest Times: Volume II: The Intermediate Ages. OUP Oxford, 1999. ISBN 9780198207900. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Iraq, Land of Two Rivers. Gavin Young. s. 83
  2. Hugh Kennedy: When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest dynasty, s. xix. Da Capo Press, 2004.
  3. Finer 1999, s. 720
  4. Anderson, Fenwick & Rosser-Owen 2018
  5. Collins, 1989, s. 125
  6. Anderson, Fenwick & Rosser-Owen 2018, s. 2
  7. Anderson, Fenwick & Rosser-Owen 2018, s. 9

Aiheesta muuallaMuokkaa