Abbasidikalifaatti

kolmas Islamilaiskalifaatti 750–1517

Abbasidikalifaatti (arab. ٱلْخِلافَةُ ٱلْعَبَّاسِيَّة‎, al-Khilāfatu al-ʿAbbāsiyyah) syntyi vuoden 750 sisällissodan seurauksena, kun Persian Khorasanista ja Mervistä tullut abbasideiksi itseään kutsunut arabiklaani kukisti umaijadit, joiden valtakunnan (650–750) keskus oli sijainnut Syyrian Damaskoksessa. Vasta abbasidien valtakunnassa alettiin puhua ja kirjoittaa islamista, jonka perustajan, profeetta Muhammedin, kerrottiin eläneen kaksi sataa vuotta aikaisemmin ja olleen abbasidien esi-isä.

Abbasidien Kalifaatti
750–1258
1261–1517 (Egyptissä)
Abbassid banner.svg
lippu

Abbasidikalifaatti suurimmillaan (n.850)
Abbasidikalifaatti suurimmillaan (n.850)

kalifi kts. kalifien luettelo
Pääkaupunki Anbar[1],
kufa (750–762),
Bagdad (762–796, 809–836, 892–1258),
Raqqa (796–809),
Samarra (836–892),
Kairo (1261–1517)
Uskonnot Sunnalaisuus
Kielet arabia
Edeltäjä(t) Muhammed,Oikeaanjohdetut kalifit,Umaijadien kalifaatti
Seuraaja(t) Fatimidit, Saffaridit, Aghlabidit, Mongolivaltakunta, Osmanien valtakunta

Abbasidien vallan kultakausi kesti 930-luvulle,[2] mutta senkin jälkeen abbasidikalifit nauttivat arvostusta, vaikka ajoittain nukkehallitsijoiksi alennettuina, koska islaminuskon mukaan he olivat Muhammedin perustaman islamilaisen yhteisön eli umman oikeutettuja johtajia ja perillisiä. Niinpä kun mongolit vuonna 1258 tekivät valtakunnasta viimein lopun, abbasidikalifit nostettiin symbolisiksi hallitisjoiksi mamelukkien valtakunnassa Egyptissä.

Abbasidikalifaatin hallinto keskitettiin aluksi Kufaan, mutta vuonna 762 kalifi Al-Mansur perusti Bagdadin kaupungin lähelle muinaisen Sasanian pääkaupunkia Ktesifonia. Abbasidien ajanjaksoa leimasi riippuvuus Persian byrokraattien (erityisesti Barmakid-suvun) hallitsemista alueista sekä arabimaiden ulkopuolisten muslimien lisääntyvä määrä ummassa (islamin uskovien yhteisö). Hallitseva eliitti omaksui laajasti persialaiset tavat ja he alkoivatkin tukemaan taiteilijoita ja oppineita.[3] Bagdadista tuli tieteen, kulttuurin, filosofian ja keksintöjen keskus. Nykyään tätä aikaa kutsutaan islamin kulta-ajaksi.

HistoriaMuokkaa

Abbasidien vallankumousMuokkaa

Pääartikkeli: Abbasidien vallankumous
 
Abu al-Abbas al-Saffah julistetaan ensimmäiseksi abbasidikalifiksi. Myyttinen kuva 1300-luvun alun kirjasta.
 
Abbasidikalifaatti vuosina 891-892. Valtakunta oli hajonnut alueisiin, jotka vain muodollisesti tunnustivat Bagdadin kalifin arvovallan (vaaleanvihreät alueet). Kalifin hallussa olivat enää tummanvihreät alueet.

Id al-Fitrin päivänä 15. kesäkuuta 747 Abu Muslim tukijoineen heiluttivat mustia lippuja alkaneen vallankumouksen merkiksi. Hän otti koko Khorasanin pian valtaansa, karkotti sen umaijadikuvernöörin Nasr ibn Sayyarin ja lähetti armeijan länteen. Kufa joutui Hashimiyya-liikkeelle vuonna 749 ja samalla piiritettiin Wasit, viimeinen Umaijadien tukikohta. Abu al-Abbas al-Saffah tunnustettiin uudeksi kalifiksi Kufan moskeijassa samana vuonna. Samaan aikaan Merwan II keräsi armeijan ja marssi kohti Irakia. Joukot kohtasivat Zab-joen varrella 25. tammikuuta 750 ja taistelu päättyi Abu al-Abbasin voittoon. Huhtikuussa Damaskos antautui Abbasideille, ja viimeinen naula arkkuun oli, kun abbasidi-agentit murhasivat Merwan II:n Egyptissä elokuussa.

Voittajat häpäisivät Syyriassa olleet Umaijadien haudat, joista säästettiin vain Omar II:n hauta. Suurin osa suvun jäsenistä jäljitettiin ja tapettiin kuten Merwanin. Abbasidit käyttivät tähän tylyä juonta: He julistivat armahduksen lopuille umaijadeille, joista 80 kerääntyi ottamaan armahduksen vastaan, mutta heidät murhattiinkin. Yksi Hishamin pojanpojista, Abd ar-Rahman I, selviytyi takaa-ajoista ja murhajuonista. Hän perusti Al-Andalusin kuningaskunnan Iberiaan ja julisti perheensä uudeksi Umaijjadien kalifaatiksi.

Charles W. Previté-Orton esittää, että syy Umaijjadien kalifaatin heikkenemiseen oli islamin nopea leviäminen. Umaijadien valtakaudella joukkokäännytykset toivat persialaisia, berbereitä, kopteja ja aramealaisia islamiin. Nämä "mawalit" olivat usein koulutetumpia ja sivistyneempiä kuin arabiherransa. Uudet käännytetyt saattoivat muuttaa poliittista maisemaa muslimien tasavertaisuuden nimissä. Previté-Ortonin mukaan osuutensa valtakunnan sisäiseen rappeutumiseen oli myös Syyrian ja Irakin välisellä vihanpidolla.


Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Iraq, Land of Two Rivers. Gavin Young. Sivu 83
  2. Hugh Kennedy: When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest dynasty, s. ix. Da Capo Press, 2004.
  3. S. E. Finer: The History of Government from the Earliest Times: Volume II: The Intermediate Ages, s. 720. OUP Oxford, 1999. ISBN 9780198207900. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)