Transoxiana

historiallinen alue Keski-Aasiassa

Transoxiana tai Transoxania (Transoksiana, Transoksania) on muinainen nimi Keski-Aasian sille osalle, jossa nykyään sijaitsee Uzbekistan, Tadžikistan, eteläinen Kirgisia ja lounainen Kazakstan. Maantieteellisesti se on suppeimmassa mielessä jokien Amudarja ja Syrdarja välinen alue, mistä roomalaiset käyttivät nimeä, joka tarkoittaa maata "Oxus-virran (eli Amudarjan) toisella puolella".[1] Persian suuntaan Transoxianan lähin naapuri on Khorasanin maakunta. Idän silkkitie kulki molempien alueiden halki. Laajassa mielessä sanalla voitiin tarkoittaa kaikkea maata Kiinaan asti, eli koko Keski-Aasiaa.

Transoxiana 700-luvulla

Maantieteellisesti Transoxiana on ollut aroa ja puoliaavikkoa. Alueen vanhoja elinkeinoja ovat olleet lampaiden ja hevosten kasvatus. Kaupunkeja oli keitailla ja Silkkitien varressa. Väestö jakautui heimoihin ja klaaneihin ja kaupankäynti paimentolaisten ja kaupunkilaisten välillä oli tiivistä. Paimentolaiset hyökkäsivät usein kaupunkeihin ja perustivat paimentolaisvaltioita. Toisinaan nomadit liittoutuivat ja alistivat Lähi-idän tai Kiinan maanviljelyyn perustuvia valtioita. Tällaiset valloitukset toistuivat tuhansia vuosia 1700-luvulle asti. Tällöin Keski-Aasia jaettiin Venäjän ja Kiinan imperiumien kesken.[2]

Historiaa muokkaa

Ennen arabivalloitusta alue oli turkkilaisten nomadien ja kiinalaisten kiistakapula. Siellä oli useita kaupunkivaltioita, suurimpina Buhara ja Samarkand. Arabihyökkäykset alueelle alkoivat 600-luvulla, mutta se valloitettiin vasta 700-luvun alussa. Abbasidien noustessa valtaan vuonna 750 alkoi alueen kulttuurinen yhdentyminen kalifaattiin ja sen uskontoon. Hashim ibn Hakim kapinoi sieltä käsin vuosina 777–779 abbasideja vastaan.[3]

Samanidit muokkaa

Sassanidien ajoista lähtien alueen hallitseva suku olivat samanidit. Kalifi al-Mamunin (813–833) aikana he irrottivat Transoxianan Bagdadin hallinnasta, vaikka muodollisesti jatkoivat kalifien kuvernööreinä.[4] Samanidit (n. 819–1005) ottivat pääkaupungikseen Buharan. Samanidien aikana islam levisi turkkilaisten paimentolaisten keskuuteen. 1000-luvun alussa turkkilaiset heimot kukistivat samanidit, mutta omaksuivat samalla näiden hallintomallit.[3]

Transoxiana oli islamilaisen maailman tärkeitä keskuksia keskiajalla. Sen suurimpia kaupunkeja olivat Buhara ja Samarkand. Persian kieli nousi kirjakieleksi ja alue nautti sekä talouden että kulttuurin kukoistuksesta. Sieltä olivat kotoisin monet henkilöt, jotka vaikuttivat islaminuskon kehitykseen 800-luvulla, kuten Muhammed ibn Ismail al-Bukhari (810–870) ja Abu Isa Muhammad at-Tirmidhi (824–892). Sieltä oli kotoisin myös islamilaisen maailman suurimpiin tiedemiehiin kuulunut Avicenna (9801037).[1]

Myöhemmät vaiheet muokkaa

1000-luvun alussa turkkilaiset heimot kukistivat samanidit, mutta omaksuivat samalla näiden hallintomallit. 1200-luvulla mongolit valtasivat Transoxianan. 1400-luvulla se oli Timur-Lenkin (1366–1405) imperiumin keskus pääkaupunkinaan Samarkand. Venäläiset valloittivat alueen vuonna 1865.[3]

1900-luvun lopulla alueen valtiot itsenäistyivät. Niihin kuuluvat Uzbekistan, sekä osia Turkmenistanista, Tadžikistanista ja Kazakstanista.[1]

Lähteet muokkaa

  • Biran, Michael: Transoxiana. Teoksessa; Gerhard Böwering (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 560–561. Princeton University Press, 213.
  • Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. Edition. Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-0-521-73297-0.

Viitteet muokkaa

  1. a b c Transoxania Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.1.2021.
  2. Lapidus 2022, s. 418–419
  3. a b c Biran, 2013
  4. Lapidus 2022, s. 80