Avaa päävalikko
Islamilainen maailma, tummanvihreällä merkityissä maissa islam on valtauskontona, vaaleammissa vähemmistöuskona.

Islamilainen maailma tarkoittaa aluetta, joka ulottuu nykyään Pohjois-Afrikasta Kaakkois-Aasiaan sekä kulttuurisena että geopoliittisena kokonaisuutena.

Kulttuurisessa mielessä käsite tarkoittaa islamilaista sivilisaatiota, jonka perusta on uskonnossa. Islaminuskoisia on noin 1,4–1,6 miljardia eli noin 20–23 % vuoden 2011 arvion mukaisesta maailman asukasluvusta (6,9 miljardia)[1]. Muslimeista noin 62 % on Aasian ja Tyynenmeren alueelta, 20 % Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta, 15 % Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja noin 2 % Euroopasta ja Amerikoista.[2]

Maantieteellisessä ja poliittisessa mielessä islamilainen maailma viittaa muslimienemmistöisiin maihin. Tässä merkityksessä termi vastaa islamilaista käsitettä Dar al-Salam eli Rauhan talo.

Islamissa yhdistyivät juutalaisuuden ja kristinuskon eräät vahvuudet. Niitä olivat molempien luja sitoutuminen omaan sisäryhmään, juutalaisuudelle ominaiset yhteiset käyttäytymissäännöt ja kristityille tyypillinen ulospäin suuntautuva lähetystehtävä.[3] Islamissa lähetystehtävä muuttui Pyhäksi sodaksi, missä pyrittiin muiden alueiden ulkoiseen alistamiseen Jumalan lain alaisuuteen.

Islamilainen maailma muodostaa kaikkia muslimeita yhdistävän umman. Se ei kuitenkaan koskaan ole ollut yhtenäinen, vaan jakautuu monenlaisiin suuntauksiin ja koulukuntiin, joiden välit ajoittain kärjistyvät väkivaltaisuuksiin asti. Mikään islamilainen maa ei nykyisin ole kyennyt asettumaan islamilaisen maailman johtoon ja palauttamaan ideaa kaikkia muslimeita yhdistävästä kalifaatista. Sekä panislamilaisuus että nationalismi ovat pikemminkin jakaneet kuin yhdistäneet sitä.

HistoriaMuokkaa

Pääartikkeli: Islamin historia

Islamin historia alkoi sen oman historiankirjoituksen mukaan Arabian niemimaalla profeetta Muhammedin toiminnan kautta vuosien 610-632 välillä.[4] Lähi-itään syntyi muutamassa vuosikymmenessä jättimäinen islamia tunnustava arabivaltio, joka ulottui Luoteis-Intiasta Keski-Aasiaan, Lähi-itään, Pohjois-Afrikkaan, Italian eteläosiin, Pyreneiden niemimaalle ja Pyreneille. Viime vuosikymmeninä niin sanottu revisionistinen islamintutkimus on kyseenalaistanut valtavirtaa edustavan käsityksen siitä, että jätttivaltion ytimenä olisi ollut Medinasta lähtenyt valloitus . Se katsoo, että islam syntyi vasta 200 vuotta myöhemmin eli 800-luvulla, jolloin myös ensimmäiset kirjalliset dokumentit islamista ilmestyvät historiallisiin lähteisiin.[5]

Muslimi-identiteetti on vankistunut ja muslimien vaikutusvalta politiikassa on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Öljyn kansainvälinen merkitys, kasvava länsimainen kiinnostus muslimien alueisiin, kansainväliset konfliktit ja globalisaatio ovat muuttaneet islamin vaikutusta nykyajan historiaan.[6]

KulttuuriMuokkaa

Islamilaisen kulttuurin kulta-aika, johon viitataan myös islamilaisena renessanssina,[7] ajoitetaan usein abbasidien valtakauteen 750-1200-luvuille jKr[8], mutta jotkut ovat ulottaneet ajanjakson 1400- ja 1500-luvuille saakka.[9] Islamilaisen sivilisaation ehkä merkittävin saavutus oli antiikin kirjallisuuden kääntäminen arabiaksi 800-luvulta alkaen ja siihen liittynyt tieteellinen luonnontieteellinen tutkimus, joka vei islamilaisen kulttuurin satojen vuosien ajaksi tieteellisen kehityksen kärkeen. Tuloksena ei kuitenkaan ollut sellaista tieteellis-teknistä läpimurtoa, joka Euroopassa koettiin 1600-luvulta alkaen. Etulyöntiasemasta huolimatta islamilainen maailma ajautui sekä kulttuuriseen että taloudelliseen taantumaan.

TaiteetMuokkaa

Islamilainen taide muodostuu tavallisimmin toistuvista geometrisista kukka- tai kasvisommitteluista, jotka tunnetaan termillä arabeski. Nämä eivät kuvaa mitään, sillä islam kieltää eläviä olentoja esittävät kuvat. [10] Varsinkaan Jumalasta tai Muhammedista ei saa esittää kuvaa, koska se saattaisi johtaa kuvainpalvontaan. Kiellosta huolimatta joissakin muslimiyhteiskunnissa, etenkin Persiassa ja Osmanien valtakunnassa, maalattiin ihmisiä ja eläimiä sekä kuvitettiin Koraanin tarinoita ja islamilaista perimätietoa. Muhammediakin kuvatiin, mutta siten, että hänen kasvonsa peitettiin hunnulla. Sen sijaan Jumalan ylimaailmallista, jakamatonta ja ääretöntä luonnetta kuvataan koristekuvioiden avulla.[11]

Islamilainen kalligrafia on läsnä kaikkialla islamilaisessa taiteessa. Koraanin jakeita kirjoitetaan koristellusti yleensä kufi- tai naskh-kirjoituksella.[11]

800- ja 1700-lukujen välillä islamilaisessa taiteessa käytettiin paljon lasitettua keramiikkaa.[12]

ArkkitehtuuriMuokkaa

Eräs tärkeimmistä islamilaisen taiteen ilmentymistä on moskeijoiden arkkitehtuuri, vaikka se onkin aina saanut perusvaikutteensa ympäröivästä maailmasta.[13] Islamilaisen arkkitehtuurin erottava teema on säännöllinen, järjestelmällinen toisto, säteilevät rakennelmat ja rytmiset, metriset kuviot. Fraktaalinen geometria on ollut avainasemassa etenkin moskeijoiden ja palatsien suunnittelussa. Muita merkittäviä teemoja ovat pylväät, pilarit ja kaaret, jotka on järjestetty ja kiedottu toisiinsa vaihtelevin syvennyksin.[14] Kupolien merkitys on ollut merkittävä ja niitä on käytetty vuosisatojen ajan; ensimmäisen kerran vuonna 691 (Kalliomoskeija) ja aina 1600-luvulle asti (Taj Mahal). Nämä arkkitehtuurin piirteet ovat lainaa roomalaisilta. 1800-luvulla kupoleita yhdistettiin myös muuhun länsimaiseen arkkitehtuuriin.[15] Kapenevat tiilipilarit, suuret arkadit ja useiden pilarien kannattelemat kaaret ovat tyypillisiä persialaistyylisille moskeijoille. Etelä-Aasiassa persialainen tyyli syrjäytti käytössä olleet hinduarkkitehtuurin elementit. Turkissa on isoja moskeijoita, jotka ovat saaneet vaikutteita bysanttilaisesta, persialaisesta ja syyrialaisesta tyylistä. Turkkilaiset arkkitehdit kehittivät oman kupolityylinsä.[13]

 
Uqban moskeija Tunisiassa.

Esimerkkejä moskeijoista

KirjallisuusMuokkaa

Islamilainen kulttuuri ei nykyään ole tuottanut juurikaan kirjailijoita, jotka olisivat herättäneet kansainvälistä huomiota. Kirjallisuudessa Nobelin on saanut vain kaksi muslimia. Toinen palkituista, turkkilainen Orhan Pamuk, ei kuitenkaan pitänyt itseään uskovaisena, ja toinen, egyptiläinen Naguib Mahfouz, yritettiin murhata profeetan pilkkaamisesta.

Keskiajan islamilainen kirjallisuusMuokkaa

Tuhat ja yksi yötä on tunnettu fiktiivinen teos, joka on kokoelma kansanperinteitä. Alkuperäinen konsepti on peräisin islamia edeltäneestä persialaisesta prototyypistä, joka oli luultavasti saanut vaikutteita intialaisista elementeistä. Tekstejä ovat täydentäneet arabialaiset ja egyptiläiset vaikutteet suunnilleen 1300-luvulle saakka. Tunnettuja henkilöhahmoja ovat Aladdin, Sindbad ja Ali Baba.

Ibn Tufail (k. 1185) kirjoitti ensimmäisen arabiankielisen romaanin Hayy ibn Yaqdhan (Philosophus Autodictatus) vastauksena Ghazalin teokselle Tahāfut al-Falāsifaʰ. Ibn Tufailin teoksen latinankielinen käännös ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1671. Myöhemmin teos käännettiin myös englanniksi, saksaksi ja hollanniksi. Käännökset inspiroivat Daniel Defoeta, jonka teosta Robinson Crusoe pidetään ensimmäisenä englanninkielisenä romaanina.[16][17][18][19] Ibn Tufailin teoksella oli vaikutus myös Jean-Jacques Rousseau'n teokseen Émile eli kasvatuksesta sekä Mowglin ja Tarzanin tarinaan Rudyard Kiplingin teoksessa Viidakkokirjat.[20]

Ibn al-Nafis (k. 1288) kirjoitti romaanin Theologus Autodictatus vastauksena Ibn Tufailin romaanille. Molemmissa teoksissa päähenkilöt olivat itseoppineita villilapsia, jotka elivät eristyksissä autiolla saarella. Theologus Autodictatus on ensimmäinen esimerkki tieteisfiktioromaanista.[21][22] Se käsittelee erilaisia tieteisfiktion elementtejä, kuten elämän alkuperää, tulevaisuudentutkimista, maailmanloppua ja tuomiopäivää, ylösnousemusta ja tuonpuoleista. Yliluonnollisten tai mytologisten selitysten sijaan Ibn al-Nafis yritti selittää nämä juonen elementit senaikaisella tieteellisellä tiedolla biologiasta, astronomiasta, kosmologiasta ja geologiasta. Hän tarkoituksenaan oli selittää islamin uskonnolliset opetukset tieteen ja filosofian avulla.[23]

On väitetty, että Dante Alighierin Jumalainen näytelmä sisältää ideoita, jotka on saatu islamilaisen eskatologian arabiankielisistä teoksista, kuten 900-luvulla kirjoitetusta teoksesta Kitaab al-Miraaj (käännetty latinaksi vuoden 1264 tienoilla nimellä Liber Scale Machometi ("Muhammadin tikkaiden kirja"), joka kertoo Muhammadin noususta taivaaseen.[24]

FilosofiaMuokkaa

Islamilainen filosofia on islamilaisen sivilisaation piirissä tuotettua filosofista ajattelua.[25] Merkittävien filosofien osalta on palattava keskiajalle. Kaksi tunnetuinta islamilaista filosofia ovat Còrdobassa vaikuttanut arabifilosofi ja Aristoteleen tuntija Averroës (1126-1198) sekä persialainen oppinut Ibn Sina (Avicenna) (980-1037). Avicenna kirjoitti useista aiheista, mutta etenkin filosofiasta ja lääketieteestä. Hänen teostaan Al-qanuun fi al-tibb (Lääketieteen lait) käytettiin eurooppalaisissa yliopistoissa vuosisatojen ajan. Averroësin teokset Aristoteleesta auttoivat muslimimaailmaa ja länttä oppimaan antiikin Kreikasta.

TieteetMuokkaa

Islamilaisessa maailmassa tiedettä ei juuri tehdä. Viisi miljoonaa suomalaista tuottaa nykyisin tieteellisiä julkaisuja yli puolet siitä määrästä, minkä 1500 miljoonaa muslimia yhteensä.[26] Sama epäsuhta näkyy Nobel-palkinnoissa. Vuoteen 2017 mennessä Suomi oli saanut yhtä paljon tieteen Nobeleita (3) kuin islamilainen maailma (3). Vain Nobelin rauhanpalkinnoissa muslimit voittavat Suomen selkeästi seitsemän vastaan yksi.

Islamilainen tiede keskiajallaMuokkaa

Historioitsija Toby E. Huff arvioi, että arabialainen luonnontieteen harjoitus oli edellä sekä Euroopassa että Kiinassa harjoitettua luonnontiedettä satojen vuosien pituisen ajanjakson 700-luvulta 1300-luvun loppuun asti.[27] Arabiankielisen tieteen etevämmyys näkyi monilla aloilla, kuten astronomiassa, alkemiassa, matematiikassa, lääketieteessä sekä eräillä luonnontieteiden erityisaloilla, kuten optiikassa. Ibn al-Haithamin optiikkakokeet noin vuonna 1000 olivat lajinsa ensimmäisiä. Suurin ero syntyikin juuri luonnontieteissä, joita Euroopassa ei harrastettu lainkaan ennen 1100- lukua. Matematiikan tutkimusta ei liioin harjoitettu, vaikka kvadriviumin opetussuunnitelmaan kuuluikin 500-luvulta alkaen sekä aritmetiikka että geometria. Muslimit eivät silti päässeet sellaiseen tieteellis-tekniseen läpimurtoon, joka Euroopassa alkoi 1600-luvulla.

Muslimilääkärit kehittivät lääketiedettä, mukaan lukien anatomian ja fysiologian. Mansur ibn Muhammad ibn al-Faqih Ilysasin teos Tasrih al-badan (Kehon anatomia) 1400-luvulla sisälsi kattavat diagrammit kehon rakenteellisista, hermo- ja verenkiertojärjestelmistä. Egyptiläinen lääkäri Ibn al-Nafis ehdotti teoriaa keuhkoverenkierrosta. Abu al-Qasim al-Zahrawin teosta Kitab al-tasrif, lääketieteen sanakirjaa, käytettiin eurooppalaisissa lääketieteellisissä kouluissa vuosisatojen ajan.

Astronomiassa Muhammad ibn Jābir al-Harrānī al-Battānī paransi maapallon pyörimisakselin kiertymisen mittauksen tarkkuutta. Al-Battani korjasi geosentristä maailmankuvaa, Averroes, Nasir al-Diin al-Tusi, Mu'ayyeduddin Urdi ja Ibn al-Shatir olivat mukana Kopernikuksen heliosentrinen maailmankuvassa. Monet muut muslimiastronomit, kuten Abu Rayhan Biruni, Sijzi, Qotb al-Diin Shirazi ja Najm al-Dīn al-Qazwīnī al-Kātibī, keskustelivat heliosentrisistä teorioista. Astrolabi oli alun perin kreikkalaisten kehittämä, mutta muslimiastronomit ja -insinöörit kehittivät sitä ja välittivät sen tuloa Eurooppaan.

Muslimikemisteillä ja -alkemisteillä oli tärkeä rooli nykyajan kemian kannalta. Oppineet kuten Will Durant ja Alexander von Humboldt pitävät muslimikemistejä kemian perustajina. Etenkin Jābir ibn Hayyānia pidetään "kemian isänä". Arabikemistien teokset antoivat vaikutteita Roger Baconille ja Isaac Newtonille. Muslimit kehittivät lukemattomia kemiallisten prosessien (etenkin alkemiassa) ja tislauksen tekniikkoja (kuten alkoholin tuottaminen).

TeknologiaMuokkaa

Islamilainen maailma ei ole keskiajan jälkeen tuottanut merkittäviä teknologisia innovaatioita. Keskiajalla tilanne oli toinen. Muslimimaailma oppi paperinteon ja tiedon ruudista Kiinasta ja välitti nämä innovaatiot Eurooppaan.[28] Muslimit kehittivät kastelujärjestelmää ja maanviljelyä käyttämällä uusia tekniikoita, kuten tuulimyllyjä. Manteleita ja sitrushedelmiä tuotiin Eurooppaan Al-Andalusin kautta ja eurooppalaiset oppivat sokeriviljelyn hiljalleen. Muslimi-insinöörit keksivät uusia käyttötarkoituksia vesi-, vuorovesi-, tuuli- ja höyryvoimalle[29] sekä fossiilisille polttoaineille kuten maaöljylle.

YhteiskuntaMuokkaa

Laki ja etiikkaMuokkaa

Pääartikkeli: Šaria
 
Islamilaisen lain koulukunnat

Islamissa moraali tiivistyy velvollisuuteen noudattaa Jumalan lakia eli šariaa. Eettisen pohdinnan tilalle tulee siten juridinen pohdinta lain sisällöstä. Islamilaisen lain eli šarian tulkintaa kutsutaan nimellä fiqh. Laki vaihtelee hieman madhhabin eli koulukunnan mukaan. Sunnilaisia pääkoulukuntia on neljä.

Uskonto ja valtioMuokkaa

Islamiin kuuluu ajatus, että koko yhteiskuntaa on ohjattava ainoastaan Jumalan ikuisen lain, šarian, mukaisesti. Jumalan lakia tulkitsevat uskonnolliset tuomarit qadit. Heidän antamansa tuomion voi panna täytäntöön kuka tahansa. Todellisuudessa myös islamilaisissa maissa on käytössä myös maallinen lainsäädäntö, ja šariaa sovelletaan valikoivasti.


 
Muslimienemmistöiset maat


 
Muslimienemmistöiset maat joissa uskonto määritellään valtion asemaan perustuslain mukaan
  Islamilainen valtio
  Valtionuskontona
  Sekulaarinen
  Ei-määritelty

Islamilaiset valtiotMuokkaa

ValtionuskontoMuokkaa

Ei määriteltyMuokkaa

SekulaarivaltiotMuokkaa

Suurimmat muslimiväestöt maailmassaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. CIA World Fact Book World
  2. CIA World Fact Book Religioun by Country
  3. Hans Jansen: Mohammed. Eine Biographie, s. 15. Verlag C.H.Beck, 2008.
  4. Jansen, 2008
  5. Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam. (englanniksi). Prometheus Books, 2010.
  6. http://www.islamonline.net/servlet/Satellite?c=Article_C&cid=1212925100226&pagename=Zone-English-ArtCulture%2FACELayout
  7. Kraemer (1992), s. 1 & 148
  8. Matthew E. Falagas, Effie A. Zarkadoulia, George Samonis (2006). "Arab science in the golden age (750–1258 C.E.) and today", The FASEB Journal 20, s. 1581-1586.
  9. Ahmad Y. al-Hassan, Factors Behind the Decline of Islamic Science After the Sixteenth Century
  10. Muslim Iconoclasm Encyclopedia of the Orient. Viitattu 23.2.2007.
  11. a b Madden (1975), s. 423-430
  12. Mason, Robert (1995)."New Looks at Old Pots: Results of Recent Multidisciplinary Studies of Glazed Ceramics from the Islamic World". Muqarnas V 12 p.1
  13. a b "Islam", The New Encyclopedia Britannica (2005)
  14. Tonna, Jo (1990). "The Poetics of Arab-Islamic Architecture", Muqarnas BRILL, 7, pp.182-197
  15. Grabar, Oleg (2006), "Islamic art and beyond". Ashgate. Vol 2, p.87
  16. Nawal Muhammad Hassan (1980), Hayy bin Yaqzan and Robinson Crusoe: A study of an early Arabic impact on English literature, Al-Rashid House for Publication.
  17. Cyril Glasse (2001), New Encyclopaedia of Islam, p. 202, Rowman Altamira, ISBN 0-7591-0190-6.
  18. Amber Haque (2004), "Psychology from Islamic Perspective: Contributions of Early Muslim Scholars and Challenges to Contemporary Muslim Psychologists", Journal of Religion and Health 43 (4): 357-377 [369].
  19. Martin Wainwright, Desert island scripts, The Guardian, 22 March 2003.
  20. Latinized Names of Muslim Scholars, FSTC.
  21. Dr. Abu Shadi Al-Roubi (1982), "Ibn Al-Nafis as a philosopher", Symposium on Ibn al-Nafis, Second International Conference on Islamic Medicine: Islamic Medical Organization, Kuwait (cf. Ibn al-Nafis As a Philosopher, Encyclopedia of Islamic World).
  22. Nahyan A. G. Fancy (2006), "Pulmonary Transit and Bodily Resurrection: The Interaction of Medicine, Philosophy and Religion in the Works of Ibn al-Nafīs (d. 1288)", p. 95-101, Electronic Theses and Dissertations, University of Notre Dame.
  23. Dr. Abu Shadi Al-Roubi (1982), "Ibn Al-Nafis as a philosopher", Symposium on Ibn al Nafis, Second International Conference on Islamic Medicine: Islamic Medical Organization, Kuwait (cf. Ibnul-Nafees As a Philosopher, Encyclopedia of Islamic World).
  24. I. Heullant-Donat and M.-A. Polo de Beaulieu, "Histoire d'une traduction," in Le Livre de l'échelle de Mahomet, Latin edition and French translation by Gisèle Besson and Michèle Brossard-Dandré, Collection Lettres Gothiques, Le Livre de Poche, 1991, p. 22 with note 37.
  25. "Islamic Philosophy", Routledge Encyclopedia of Philosophy (1998)
  26. Enqvist, K.: Uskomaton matka uskovien maailmaan, s. 158. WSOY, 2012.
  27. Huff, T.E.: Early modern science. Islam, China, and the West. 3rd ed., s. 54. Cambridge University Press, 2017.
  28. Adam Robert Lucas (2005), "Industrial Milling in the Ancient and Medieval Worlds: A Survey of the Evidence for an Industrial Revolution in Medieval Europe", Technology and Culture 46 (1), s. 1-30 [10].
  29. Ahmad Y. al-Hassan (1976). Taqi al-Din and Arabic Mechanical Engineering, p. 34-35. Institute for the History of Arabic Science, University of Aleppo.
  30. Constitution of Afghanistan 2004 constituteproject.org.
  31. Islamic Republic of Iran Constitution iranonline.com.
  32. Mauritania's Constitution of 1991 with Amendments through 2012 constituteproject.org.
  33. Oman's Constitution of 1996 with Amendments through 2011 constituteproject.org.
  34. Basic Law of Saudi Arabia servat.unibe.ch.
  35. Yemen's Constitution of 1991 with Amendments through 2001 constituteproject.org.
  36. Of the People’s Democratic Republic of Algeria confinder.richmond.edu.
  37. Constitution of the Kingdom of Bahrain (2002) en.wikisource.org.
  38. The World Factbook Cia.gov. Viitattu 30. joulukuuta 2013.
  39. Comoros's Constitution of 2001 with Amendments through 2009 constituteproject.org.
  40. Djibouti's Constitution of 1992 with Amendments through 2010 constituteproject.org.
  41. Egypt's Constitution of 2014 constituteproject.org.
  42. Constitution of Iraq iraqinationality.gov.iq. Arkistoitu 28. marraskuuta 2016.
  43. "Jordan country report", The World Factbook, U.S. Central Intelligence Agency, 24 August 2012
  44. International Religious Freedom Report US State Department.
  45. Libya's Constitution of 2011 with Amendments through 2012 constituteproject.org.
  46. Constitution of the Republic of Maldives 2008
  47. Constitution of Malaysia confinder.richmond.edu.
  48. Morocco's Constitution of 2011 constituteproject.org.
  49. The Constitution of the Islamic Republic of Pakistan pakistani.org.
  50. Qatar's Constitution of 2003 constituteproject.org.
  51. Janos, Besenyo (2009). Western Sahara. Pécs: Publikon Publishers. ISBN 978-963-88332-0-4. 
  52. Provisional Constitution of the Federal Republic of Somalia constituteproject.org.
  53. Tunisia's Constitution of 2014 constituteproject.org.
  54. United Arab Emirates's Constitution of 1971 with Amendments through 2009 constituteproject.org.
  55. Bangladesh's Constitution of 1972, Reinstated in 1986, with Amendments through 2014 constituteproject.org.
  56. Indonesia's Constitution of 1945, Reinstated in 1959, with Amendments through 2002 constituteproject.org.
  57. Indonesia's Constitution of 1945, Reinstated in 1959, with Amendments through 2002 constituteproject.org.
  58. Syrian Arab Republic's Constitution of 2012 constituteproject.org.
  59. Albania – Constitution ICL. Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  60. Article 7.1 of Constitution
  61. Bosnia and Herzegovina – Constitution ICL. Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  62. Article 31 of Constitution
  63. Article 1 of Constitution
  64. https://www.state.gov/documents/organization/238430.pdf
  65. Article 1 of Constitution
  66. Article 1 of Constitution cicr.org.
  67. Archived copy akorda.kz. Arkistoitu 24. syyskuuta 2014. Viitattu 24. marraskuuta 2014.
  68. Republic of Kosovo constitution Republic of Kosovo constitution,
  69. Article 1 of Constitution
  70. Preamble of Constitution
  71. John L. Esposito. The Oxford Dictionary of Islam. Oxford University Press US, (2004) ISBN 0-19-512559-2 pp. 233–34
  72. Nigerian Constitution Nigeria Law. Viitattu 17. heinäkuuta 2015.
  73. Senegal U.S. Department of State. Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  74. Sierra Leone's Constitution of 1991, Reinstated in 1996, with Amendments through 2008 constituteproject.org.
  75. Tajikistan's Constitution of 1994 with Amendments through 2003 constituteproject.org.
  76. Article 2 of Constitution tbmm.gov.tr. Viitattu 18. maaliskuuta2015.
  77. Constitution of Turkmenistan uta.edu. Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  78. Uzbekistan's Constitution of 1992 with Amendments through 2011 constituteproject.org.
  79. The World Factbook CIA.
  80. Penduduk Menurut Wilayah dan Agama yang Dianut Sensus Penduduk 2010. 15 toukokuuta 2010. Badan Pusat Statistik. ”Religion is belief in Almighty God that must be possessed by every human being. Religion can be divided into Muslim, Christian, Catholic, Hindu, Buddhist, Hu Khong Chu, and Other Religion.” Viitattu 20 marraskuuta 2011. Muslim 207176162 (87.18%), Christian 16528513 (6.96), Catholic 6907873 (2.91), Hindu 4012116 (1.69), Buddhist 1703254 (0.72), Confucianism 117091 (0.05), Other 299617 (0.13), Not Stated 139582 (0.06), Not Asked 757118 (0.32), Total 237641326
  81. www.amar.org.ir
  82. The World Factbook - CIA
  83. Sudan Overview sd.undp.org. Arkistoitu 5 kesäkuuta 2012. Viitattu 3 huhtikuuta 2013.
  84. Official annual projection cdsi.gov.sa. Arkistoitu 9 toukokuuta 2016.
  85. A View of the Philippines Republic of the Philippines: Philippine Statistics Authority. ”Islam – 4.6% ... Note: Data are as of 13 January 2011” Viitattu 22 helmikuuta 2016.
  86. International Religious Freedom Report for 2014 United States Department of State, Bureau of Democracy, Human Rights and Labor. Viitattu 22 helmikuuta 2016.

LähteetMuokkaa

  • Kraemer, Joel L. (1992). Humanism in the Renaissance of Islam. Brill Publishers. ISBN 90-04-07259-4.