Wikipedia

Kosovo

osittain tunnustettu valtio Etelä-Euroopassa

Kosovon tasavalta (alb. Republika e Kosovës, serb. Република Косово, Republika Kosovo) eli Kosovo (alb. Kosova, serb. Косово, Kosovo) on osittain tunnustettu valtio Balkanilla Etelä-Euroopassa. Kosovo itsenäistyi Serbiasta 17. helmikuuta 2008 antamalla yksipuolisen julistuksen. Kosovon itsenäisyyden on 22. marraskuuta 2019 mennessä tunnustanut 93 YK:n jäsenvaltiota, sekä Taiwan, Maltan ritarikunta, Cookinsaaret ja Niue.[3] Serbia on kieltäytynyt tunnustamasta julistusta ja pitää aluetta edelleen autonomisena maakuntanaan.

Kosovon tasavalta
Republika e Kosovës (albaniaksi) Република Косово (serbiaksi)
lippu
lippu vaakuna

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Vjosa Osmani
Pääministeri Albin Kurti
Pääkaupunki Pristina
Muita kaupunkeja Prizren, Mitrovica, Ferizaj, Gjakova, Peja
Pinta-ala
– yhteensä 10 887 km²[1] (sijalla –)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2014) 1 859 203[2] (sijalla –)
– väestötiheys 175 as. / km²
– väestönkasvu – (–)
Viralliset kielet albania ja serbia
Valuutta euro (EUR)
BKT (2013)
– yhteensä 14,11 mrd. USD[1]  (sijalla –)
– per asukas 7 600 USD
HDI (–) – (sijalla –)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 12,9 %
– teollisuus 22,6 %
– palvelut 64,5 %
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Serbiasta
17. helmikuuta 2008
(102 YK:n jäsenvaltiota sekä Taiwan, Maltan ritarikunta, Cookinsaaret ja Niue ovat tunnustaneet itsenäisyyden)
Lyhenne KV
– ajoneuvot: RKS
Kansainvälinen
suuntanumero		 +383
Kansallislaulu ”Eurooppa”

Edeltäjä(t) Serbia ja Montenegro, ml. Kosovon maakunta

Kosovon suurin kaupunki on Pristina (lähes 200 000 asukasta) ja toiseksi suurin on Prizren (180 000 asukasta). Kosovon pinta-ala on 10 887 km². Sen väkiluku oli ensimmäisessä väestönlaskennassa 1,73 miljoonaa[4], vaikka aiemmin eri arvioissa väkiluvun oli arvioitu olevan huomattavasti korkeampi. Serbivähemmistö kieltäytyi osallistumasta väestönlaskentaan. Väestötiheys on noin 200 asukasta/km², mikä on eurooppalaisittainkin melko korkea. Kosovon albaaneja asuu runsaasti ulkomailla, asiantuntijoiden mukaan jopa noin 700 000–850 000.

Suurin etninen ryhmä on albaanit, joita Maailmanpankin vuoden 2001 tutkimuksen mukaan on noin 88 prosenttia väestöstä. Suurin vähemmistöryhmä on serbit (7 prosenttia). Pienempi määrä on turkkilaisia, bosniakkeja ja romaneja.[5]

Maantiede

muokkaa
 
Kosovon kartta

Kosovon pinta-ala on 10 887 km²; se rajoittuu luoteessa Montenegroon, pohjoisessa ja idässä Serbiaan, etelässä Pohjois-Makedoniaan ja lounaassa Albaniaan. Suuren osan maasta muodostavat 400–700 metrin korkeudessa olevat laakeat jokilaaksot, jota ympäröivät 2 000–2 500 metriä korkeat vuoret. Korkein huippu on Gjeravica (2 656 metriä).[1]

Kosovossa on jokia, jotka laskevat Adrianmereen, Mustaanmereen ja Egeianmereen. Suurimmat joet ovat maan eteläosassa Drini, luoteisosassa Moravan ja Tonavan sivujoki Lumi i Ibati ja kaakkoisosan Lepencë, joka yhtyy Vardariin ja päätyy sitä kautta Egeanmereen.[6]

Suurimmat kaupungit ovat Pristina, jossa on noin 198 000 asukasta, ja lounaassa sijaitseva Prizren, jossa on noin 178 000 asukasta. Kahdessatoista muussa kaupungissa on yli 50 000 asukasta.[7]

Kosovossa on mantereinen ilmasto. Kesällä ja syksyllä on lämmintä ja kuivaa, talvella melko kylmää ja runsaita lumisateita. Vuoristo ja Välimeri aiheuttavat alueellisia eroja.[1] Pristinassa joulu-, tammi- ja helmikuussa keskimääräinen alin lämpötila on pakkasen puolella, kun taas elokuun keskimääräinen ylin lämpötila on 28,7 astetta.[8]

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Kosovon historia

Muinaishistoria

muokkaa

Albaanien mahdollisina kielellisinä esi-isinä pidetyt illyrialaiset ilmestyivät Länsi-Balkanille noin 1200-luvulla eaa. Albaani on ainoa kieli omassa indoeurooppalaisessa haarassaan, ja se on mahdollisesti illyrialaisten puhumien kielimuotojen viimeinen jäänne, joskaan asiaa ei ole todistettu.[9] Antiikin aikana Kosovo oli osa suurempaa aluetta nimeltään Dardania. Alue soti usein kasvavan Makedonian kanssa, ja sen eteläosa vallattiin Filippos II:n, Aleksanteri Suuren isän, valtakaudella. Alueesta tuli myöhemmin osa Rooman valtakuntaa, kun keisari Augustus valloitti sen vuonna 28 eaa.

Keskiaika

muokkaa

Slaavit saapuivat Balkanille 500–700-luvuilla.[9] Serbia itsenäistyi 1100-luvulla, ja Kosovosta tuli maan poliittinen, taloudellinen, uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus. Tällä aikakaudella sinne rakennettiinkin useita satoja ortodoksisia kirkkoja ja luostareita.

28. kesäkuuta 1389 käytiin Kosovo Poljen taistelu, jossa olivat osapuolina yhdistyneet kristityt joukot, joita komensivat serbit sekä Osmanien valtakunnan joukot. Kristittyjen armeija hävisi. Suuri osa serbien armeijasta romahti, ja seuraavien vuosien aikana Serbia oli heikko osmaneja vastaan. Alueesta tuli 1448 osmanien vasallivaltio, ja se liitettiin Osmanien valtakuntaan 1459 yhdessä muun Serbian kanssa. Osana Osmanien valtakuntaa serbit saivat vähemmän oikeuksia kuin kristittyjen hallitsijoiden aikakaudella, vaikka maaorjuus lopetettiinkin.

Kosovon tultua liitetyksi Osmanien valtakuntaan se oli vielä selvästi serbienemmistöinen, mutta albaanien osuus alkoi kasvaa. Valtaosa Kosovon albaaneista kääntyi islaminuskoon osmanivallan aikana.[10]

1600-luvulta 1800-luvun loppuun

muokkaa
 
 

Kun Osmanien valtakunnan ja Habsburgin hallitsijasuvun välillä oli sota 1683–1699, serbit nousivat kapinaan. Kun habsburgilaiset vetäytyivät takaisin Tonavasta pohjoiseen, suuri määrä serbejä jätti Kosovon ja lähti habsburgilaisten hallitsemille katolisille alueille. Tämän jälkeen Kosovoon muutti 1900-luvun alkuun asti suuri määrä islaminuskoisia albaaneja Pohjois-Albaniasta. Tämä prosessi kesti noin 200 vuotta, ja sinä aikana myös osa serbeistä vaihtoi kieltä ja uskontoa.

1800-luvun serbinationalismi piti Kosovon aluetta "Serbian kehtona". Monet kristittyinä pysyneet serbit tuomitsivat albaanit, koska nämä olivat omaksuneet vihollisen eli Osmanien valtakunnan uskonnon.[10]

1800-luvun toisella puoliskolla tapahtui ensimmäinen albaanien ja serbien välinen konflikti, kun albaanit asettuivat Osmanien valtakunnan puolelle vuosien 1876–1877 sodassa. Serbia soti Venäjän ja Bosnian kapinallisten rinnalla heikentyvää Turkkia vastaan, mikä toi Serbialle suurvaltojen tunnustaman täyden itsenäisyyden ja 1878 rauhansopimuksessa Berliinin kongressissa Serbia sai takaisin alaisuuteensa Pristinan sekä Mitrovican.

1900-luku

muokkaa

Ensimmäisen maailmansodan aikana Bulgaria ja Itävalta-Unkari miehittivät Kosovoa. Vuonna 1918 alue siirtyi Serbialle, josta myöhemmin tuli osa Jugoslavian kuningaskuntaa. Toisessa maailmansodassa osa alueesta yhdistettiin Italian hallitsemaan Albaniaan ja itäisempää osa miehitti Bulgaria.

1960- ja 1970-luvuilla monet serbit muuttivat maakunnasta Serbiaan paremman elintason perässä, koska Kosovosta oli tullut Jugoslavian köyhin osa. Sosialistisen Jugoslavian aikana albaanien tilanne oli hyvä: Tito suosi heitä ja kannusti ihmisiä muuttamaan Albaniasta Kosovoon. Kosovon väestörakenne albanisoitui entisestään. Toisen maailmansodan ja Titon kuoleman välisenä aikana albaanien väkiluku kolminkertaistui Kosovossa Euroopan suurimman syntyvyyden sekä siirtolaisuuden johdosta. Kosovolle myönnettiin autonomisen maakunnan asema vuonna 1974.

1980-luvulla albaaniopiskelijat alkoivat vaatia alueelle itsenäisempää tasavallan asemaa. Marraskuussa 1988 albaanit aloittivat uudet levottomuudet, jotka johtivat alueen autonomian keskeyttämiseen ja sen asettamisen hätätilaan. Tämä johti suureen tyytymättömyyteen albaaniväestön keskuudessa. Albaanien tilanne huononi merkittävästi: he jäivät ilman työtä, koulutusta ja sairaanhoitoa. Ylin valta maakunnassa annettiin serbeille.

Satoja tuhansia albaaneja joutui pakenemaan ulkomaille, muun muassa Suomeen. Syntyi vastarintaliike, johon kuului julistautuminen itsenäiseksi vuonna 1991. Tätä ei kuitenkaan tunnustettu kansainvälisesti. Albaanit tekivät aluksi rauhallista vastarintaa, kunnes vuonna 1996 Kosovon vapautusarmeija (UÇK) aloitti sissisodan, joka laajeni Kosovon sodaksi.

Kosovon sota ja YK:n hallinto

muokkaa
 
Sodan jälkiä Kosovossa vuonna 1999
Katso myös: Kosovon sota

Albanian valtion osittain tukema Kosovon vapautusarmeijan UÇK:n aseellinen kapina oli laajimmillaan vuonna 1998, jolloin se hallitsi jopa puolta silloista maakuntaa. Länsimaat paheksuivat serbien kapinan kukistamisessa käyttämiä sotilaallisia otteita. Erityisesti serbien Račakissa suorittama joukkomurha herätti länsimaat vaatimaan Nato-joukkoja alueelle turvaamaan rauhaa. Tähän Serbia ei suostunut.

Maaliskuussa 1999 Nato alkoi pommittaa Serbiaa. Päätös tehtiin Venäjän vastustuksen vuoksi ilman Yhdistyneiden kansakuntien valtuutusta. Kymmenen viikkoa kestäneen pommituskampanjan johdosta Serbian Slobodan Milošević joutui vetämään armeijan pois Kosovon alueelta. YK:n turvallisuusneuvostossa päätöslauselmalla 1244 päätettiin, että Kosovo kuuluu Serbiaan ja Kosovon tulevaksi asemaksi tulee laaja autonomia. Tästä lähtien Kosovoa hallitsi Yhdistyneet kansakunnat UNMIK-osastonsa kautta.

Rauhanturvaajien saapumisen jälkeen albaanit aloittivat kostotoimet. Pitkälti yli sata kirkkoa ja luostaria tuhottiin, monet vuoden 2004 mellakoiden aikana.[11] 280 000 serbiä jätti Kosovon.[12]

Vuonna 2006 Kosovon albaanien hallinto ja Serbia neuvottelivat YK:n johdolla Kosovon lopullisesta asemasta. Huhtikuussa 2007 YK:n pääneuvottelija Martti Ahtisaari esitteli suunnitelmansa, joka toteutettaisiin kansainvälisessä valvonnassa. Siinä Kosovo olisi saanut valvotun itsenäisyyden ja oikeuden hankkia omat kansalliset symbolit. Kosovon albaanien johtama hallitus suhtautui ehdotukseen myönteisesti, kun taas serbiosapuoli torjui sen.lähde?

Itsenäiseksi julistautuminen

muokkaa
Pääartikkeli: Kosovon itsenäisyysjulistus 2008

Serbia oli valmis antamaan Kosovolle rajoitetun itsehallinnon, mutta Kosovon hallitus hyväksyi vain täyden itsenäisyyden.[13] Neuvottelut asiasta kariutuivat joulukuussa 2007, ja Kosovo julistautui itsenäiseksi 17. helmikuuta 2008. Kaikki paikalla olleet 109 albaaniparlamenttiedustajaa kannattivat itsenäisyyttä. Istunnosta puuttui kymmenen edustajaa mukaan lukien kaikki serbiedustajat. Serbia ilmoitti, ettei koskaan tule hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä. Venäjä pyysi YK:n turvallisuusneuvostoa kokoontumaan asian vuoksi.[14] YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ilmoitti 18. helmikuuta 2008, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 pysyy voimassa ja sitä pyritään toteuttamaan kehittyvien olosuhteiden valossa.[15]

YK:n Kansainvälinen tuomioistuin päätti heinäkuussa 2010, että Kosovon itsenäisyysjulistus ei rikkonut kansainvälisiä lakeja. Tuomioistuin käsitteli asian Serbian aloitteesta. Päätös ei kuitenkaan ole sitova, vaan ainoastaan neuvoa-antava. Serbian presidentin Boris Tadićin mukaan päätös ei muuta Serbian suhtautumista Kosovoon. Sen sijaan Kosovon presidentin Fatmir Sejdiun mielestä se poistaa loputkin epäilyt Kosovon itsenäisyydestä.[16] Sejdiu erosi virastaan syyskuussa 2010, kun perustuslakituomioistuin oli ilmoittanut, että Sejdiu oli rikkonut perustuslakia. Hän oli toiminut presidenttiytensä aikana myös LDK-puolueen johtajana.[17]

Kesästä 2011 Pohjois-Kosovossa oli levotonta, kun paikalliset serbit yrittivät barrikadein estää Kosovon viranomaisia ottamasta haltuunsa raja-asemia, joilla olisi valvottu kulkua rajan yli.[18] Alkuvuodesta 2012 nationalistinen albaanijärjestö Vetëvendosje yritti marssia raja-asemille ja sulkea rajan.[19] 14.–15. helmikuuta 2012 neljässä kunnassa Pohjois-Kosovossa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin, hyväksyvätkö asukkaat Kosovon tasavallan instituutiot. 99,74 % äänestäneistä vastasi ei.[20]

Vuonna 2013 Serbia ja Kosovo allekirjoittivat Brysselissä 19. huhtikuuta Euroopan unionin neuvotteleman sopimuksen, jossa Serbia ja Kosovo normalisoivat suhteensa.[21] Sopimuksessa Kosovo saa oman puhelinnumerojen maatunnuksen sekä yhteistyöt energia-asioissa ja televiestinnässä normalisoituvat.[22]

Syksystä 2014 kosovolaiset voivat matkustaa Serbiaan ilman passia. Yli 60 000 on myös hakenut Serbian passeja, joilla voi matkustaa ilman viisumia Schengen-alueella. Jopa 100 000 on lähtenyt maasta elokuusta helmikuuhun 2015 mennessä.[23] Sisäministerin mukaan maan väkiluku on laskenut neljä prosenttia vuodessa, joissain kaupungeissa jopa seitsemän prosenttia.[24] Samaan aikaan Unkariin, Itävaltaan ja Saksaan on saapunut tuhansia Kosovon albaaneja turvapaikanhakijoina.[25]

Joulukuussa 2022 Kosovon serbien ja albaanien välit kiristyivät uudestaan alkujaan rekisterikilvistä syntyneestä kiistasta. Serbit osoittivat mieltään, oli yhteenottoja serbien ja albaanien välillä. Albaanihallituksen vastatoimet kiristivät tilannetta.[26][27]

Politiikka

muokkaa
 
Kosovon hallituksen päämaja

Kosovo on parlamentaarinen tasavalta, jossa presidentillä ei ole kovin paljon poliittista valtaa. Kosovon parlamentti on yksikamarinen kansalliskokous. Sen 120 paikasta 100 jaetaan suoralla kansanvaalilla, 10 on varattu etnisille serbeille ja 10 muille etnisille vähemmistöille. Kansanedustajat valitaan nelivuotiskaudelle. Parlamentti valitsee presidentin viisivuotiskaudelle ja kaikki ministerit.[1] Hallitusta johtaa pääministeri. Kosovon presidentti oli marraskuusta 2016 Hashim Thaçi.[28] Kosovon pääministeri on ollut helmikuusta 2020 lähtien Albin Kurti.[29] Huhtikuussa 2021 presidentiksi valittiin Vjosa Osmani, joka oli jo toiminut väliaikaisena presidenttinä Thaçin erosta lähtien.[30]

Kansainvälinen asema

muokkaa
 
Kosovon itsenäisyyden tunnustaneet valtiot (vihreällä).

Kosovon kansainvälinen asema on kiistanalainen. Se on julistautunut itsenäiseksi, mutta emämaa Serbia ei ole tunnustanut itsenäisyyttä. Kosovon asema jakaa maailman valtiot kahteen leiriin. Moni maa, mukaan lukien iso osa länsimaista, on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden, kun taas osa maailman valtioista Venäjä etunenässä ja kaikki BRICS-maat ovat todenneet, etteivät tunnusta Kosovoa ennen Serbiaa. Euroopan unionin jäsenmaista Espanja, Slovakia, Romania, Kreikka ja Kypros eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä.lähde?

Osittain tunnustetuista maista ja muista Kosovon ovat tunnustaneet Taiwan (vuodesta 2008), Niue ja Cookinsaaret (molemmat vuodesta 2015).[31][32][33]

Suomi tunnusti Kosovon itsenäisyyden ensimmäisten joukossa 7. maaliskuuta 2008. Serbia protestoi välittömästi kutsumalla Helsingin-suurlähettiläänsä kotiin vielä samana päivänä.[34]

Viimeisimpänä Kosovon itsenäisyyden tunnusti Israel, joka ilmoitti asiasta yllättäen vuonna 2020 pidettyään yllä epävirallisia suhteita 12 vuoden ajan.[35]

Hallinnollinen jako

muokkaa

Kosovo on jaettu hallinnollisesti seitsemään hallintopiiriin, jotka jakaantuvat yhteensä 37 kuntaan.[7]

 
Piirit väreillä, kunnat numeroilla. Eräät pienimmistä kunnista puuttuvat kartalta.
Piirit ja kunnat
nro Nimi serbiaksi väkiluku 2011[7]
(1991)
Gjakovan piiri
3 Gjakova Đakovica 94 158
1 Deçani Dečani 38 984
17 Rahoveci Orahovac 55 053
. Junik - 6 078
Gjilanin piiri
5 Gjilani Gnjilane 90 015
8 Kamenica Kosovska Kamenica 35 600
27 Vitia Vitina 46 959
. Kllokot Klokot 2 551
. Partesh Parteš 1 787
. Ranllug Ranilug 3 785
Mitrovican piiri
14 Mitrovica Kosovska Mitrovica 71 601
11 Albanik
Leposaviq		 Leposavić 16 395
22 Skënderaj
Skederaj		 Srbica 51 317
. Trepca -
28 Vushtrria Vučitrn 69 881
29 Zubin Potoku Zubin Potok 8 479
30 Zveçani Zvečan 10 030
Pejan piiri
18 Peja
Pejë		 Peć 95 723
6 Burimi
Istog		 Istok 39 294
9 Klina Klina 37 585
Pristinan piiri
20 Pristina Priština 198 214
4 Drenasi
Gllogoc		 Glogovac 58 579
10 Fushë Kosova Kosovo Polje 34 718
12 Lipjani Lipljan 57 474
15 Artana
Novobërdë		 Novo Brdo 6 720
16 Kastrioti
Obiliq		 Obilić 21 548
19 Podujeva Podujevo 87 933
Prizrenin piiri
21 Prizreni Prizren 178 112
25 Theranda
Suhareke		 Suva Reka 59 702
13 Malisheva Mališevo 54 664
2 Dragash Dragaš 33 584
. Mamusha
Mamuşa		 Mamuša 5 513
Ferizaj’n piiri
26 Ferizaj Uroševac 108 690
24 Shtime Štimlje 27 288
7 Kaçaniku Kačanik 33 454
23 Shtërpca Štrpce 6 913
. Hani i Elezit Ðeneral Janković 9 389

Talous

muokkaa
 
Työntekijöitä Trepcan kaivoksella

Kosovon rahayksikkö oli aikaisemmin Serbian dinaari, mutta muuttui nopeasti Saksan markaksi ja lopulta euroksi. Serbienemmistöisillä pohjoisalueilla käytetään yhä dinaareja.

Kosovossa on suuria viljelyskelpoisia alueita. Maanviljelyn edellytykset ovat erinomaiset, mutta pääoman puute on johtanut suhteellisen alkukantaiseen viljelyyn, jossa käytetään vähän koneita. Kosovolla on suuria ongelmia järjestäytyneen rikollisuuden kanssa, joka on noussut voimakkaasti 2000-vuosikymmenellä ja jota pidetään yhtenä maailman suurimmista väkilukuun suhteutettuna.lähde?

Kosovossa on paljon luonnonrikkauksia. Trepcan kaivoksilla Kosovska Mitrovicassa sijaitsevat jotkin Euroopan suurimmista lyijy-, sinkki- ja nikkelilöydöksistä. Vesivoimaa on myös saatavilla helposti; tätä on kuitenkin hyödynnetty vain vähän.

Vuonna 2011 arvioitiin, että 13–15 prosenttia tuloista perustuu ulkomailla asuvien kosovolaisten kotiin lähettämiin tuloihin.[36]

Liikenne

muokkaa
 
Pristinan kansainvälinen lentoasema

Kosovossa on kahdeksan lentokenttää, 430 km rautatietä ja 1 706 km päällystettyä maantietä.[1] Kaupunkien ja suurien kylien välillä on toimivat linja-autoyhteydet.[37]

Väestö

muokkaa

Maailmanpankin vuoden 2001 tutkimuksen mukaan:[5]

Vuoden 1981 väestönlaskennan mukaan Kosovon väkiluku oli 1 584 441 henkeä. Albaaneja oli 77,7 %, serbejä 13,2 %, 3,7 % "muslimeja" (mm. bosniakkeja ja goraneja), 2,2 % romaneja, 1,7 % montenegrolaisia, 0,8 % turkkilaisia, 0,6 % kroaatteja, 0,2 % jugoslaaveja ja 0,2 % muita.

Kulttuuri

muokkaa
 
Kosovon kansallismuseo

Kosovosta tuli Serbian kuningaskunnan kulttuurin, uskonnon ja politiikan keskus 1300-luvulla. Tänä aikana serbialaiset kuninkaat rakennuttivat Kosovoon lukuisia ortodoksikirkkoja ja -luostareita kuten Dečanin luostarin.

Kosovon albaanikulttuurissa on keskeistä, että on saatu vaikutteita eri kansoilta historian kuluessa. Osmaniaikakausi on jättänyt jälkensä vanhojen moskeijoiden ja kylpylöiden muodossa, ja jossain on säilynyt vanhoja turkkilaisia perinteitä. Osmanivaikutteet ovat kuitenkin hävinneet tietyssä määrin 1990-luvun aikana, ja ne on korvannut länsimainen elämäntapa. Slaavit ovat tuoneet kulttuuriin lainasanoja ja musiikkia.

Urheilu

muokkaa

Kosovo hyväksyttiin kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi joulukuussa 2014.[38] Kosovolainen judoka Majlinda Kelmendi edusti Lontoon olympialaisissa 2012 Albaniaa.[39] Rion olympialaisissa 2016 hän voitti Kosovon historian ensimmäisen olympiamitalin, ottaen kultaa.[40]

Kosovon jalkapallon pääsarja on Kosovon superliiga. Vuonna 2015 maan jalkapallomaajoukkue hyväksyttiin virallisesti Fifan jäseneksi. Joukkue pelasi vuoden 2018 MM-kisojen karsinnoissa Suomen kanssa samassa lohkossa.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f Kosovo The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Kosovo The World Factbook. CIA. Arkistoitu 8.5.2020. Viitattu 5.2.2015. (englanniksi)
  3. ↑ This is the official note confirming withdrawal of Kosovo recognition by the republic of Nauru, Telegraf.rs (englanniksi)
  4. ↑ Kosovon väkiluku jäi arveltua pienemmäksi Iltalehti 2011
  5. ↑ a b Population Kosovo State of the Environment Report. Kosovon ympäristö- ja aluesuunnitteluministeriö. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Hydrology Independent Commission of Mining and Minerals. Arkistoitu 3.4.2015. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Thomas Brinkhoff: Districts and Municipalities (Census 2011: Statistical Office of Kosovo (web).) Citypopulation. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Pristina Climatological Information WMO (englanniksi)
  9. ↑ a b Steven W. Sowards, Lecture 1: Geography and ethnic geography of the Balkans to 1500, Michigan State University 1996 (englanniksi)
  10. ↑ a b Norbert Rütsche: Kosovo- a historical overview 12.3.2007. Eurotopics. Arkistoitu 13.5.2008. Viitattu 19.2.2008. (englanniksi)
  11. ↑ Independence for Kosovo. Foreign Affairs, November/December 2005. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  12. ↑ Helsingin Sanomat: Kosovon kriisivuodet (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat: Jugoslavia pirstaloitui pikkuvaltioiksi (Arkistoitu – Internet Archive),Serbian parlamentin (Arkistoitu – Internet Archive) mukaan yli 230 000 "serbiä ja ei-albaania" ja Serbian ulkoministerin mukaan 220 000 (Arkistoitu – Internet Archive) Assembly-weu.org (englanniksi)
  13. ↑ Kosovo-neuvottelut päättyivät ilman sopua Yle Uutiset. 28.11.2007 • Päivitetty 31.10.2008 03:26. Yle. Viitattu 26.10.2021.
  14. ↑ Kosovo julistautui itsenäiseksi HS.fi. 17.2.2008 klo 19:59. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.2.2008.
  15. ↑ Secretary-General SG/SM/11428 SC/9255 YK (englanniksi)
  16. ↑ Kosovon itsenäistyminen ei rikkonut kansainvälistä lakia Yle Uutiset. 22.7.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 24.7.2010.
  17. ↑ Kosovon presidentti eroaa oikeuskiistan takia HS.fi. 27.9.2010. Helsinki: Sanoma. Arkistoitu 29.9.2010. Viitattu 27.9.2010.
  18. ↑ Nato ja serbit välikohtauksessa Kosovon rajalla Yle 2011
  19. ↑ Kosovo's Vetevendosje movement works to block border crossings with Serbia SE Times 2012 (englanniksi)
  20. ↑ North Kosovo Serbs defy Belgrade, EU with referendum (englanniksi)
  21. ↑ EU brokers historic Kosovo deal, door opens to Serbia accession. Reuters, 19 April 2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5 November 2013. Arkistoitu 24 syyskuu 2015. (englanniksi)
  22. ↑ Serbia ja Kosovo ottivat askeleen kohti väliensä normalisointia Yle Uutiset Ulkomaat. Yle. Viitattu 19.7.2017.
  23. ↑ Poverty spurs mass migration from Kosovo EurActiv. (englanniksi)
  24. ↑ Otro éxodo kosovar, en tiempo de paz El País. (espanjaksi)
  25. ↑ Austria dice a los kosovares que no pierdan tiempo en pedir asilo El País. (englanniksi)
  26. ↑ Balkan | Serbit tukkivat jo toista päivää teitä Pohjois-Kosovossa, poliiseja kohti ammuttiin Helsingin Sanomat. 11.12.2022. Viitattu 12.12.2022.
  27. ↑ BBC: Serbian presidentti tapasi turvallisuusneuvostoaan Kosovon tilanteen vuoksi Yle Uutiset. 12.12.2022. Viitattu 12.12.2022.
  28. ↑ Kosovo profile BBC News. 16.1.2018. Viitattu 24.3.2020. (englanti)
  29. ↑ New Kosovo PM ready to revoke tariffs for Serbian goods www.euractiv.com. 24.2.2020. Viitattu 25.3.2020. (englanti)
  30. ↑ Kosovon parlamentti valitsi 38-vuotiaan Vjosa Osmanin maan presidentiksi Yle.fi, uutiset. 4.4.2021. Viitattu 5.4.2021.
  31. ↑ 中華民國（台灣）自即日起正式承認科索沃共和國 中華民國外交部. 19.2.2008. Arkistoitu 2015. Viitattu 11.9.2023. (kiina)
  32. ↑ Ceremony celebrates Kosovo ties Cook Islands News. 18.8.2020. Viitattu 11.9.2023. (englanniksi)
  33. ↑ Kosova njihet nga Niue Ministria e Punëve të Jashtme e Republikës së Kosovës. Arkistoitu 2015. (albanais)
  34. ↑ MitäMissä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2009, s. 79. Helsinki: Otava, 2008.
  35. ↑ Ahren, Raphael: How Israel justifies sudden recognition of Kosovo that has riled Serbia Times of Israel. 10.9.2020. Viitattu 11.9.2023. (englanti)
  36. ↑ Background Note (Archived Previous Editions) 2011. US Department of state. Viitattu 15.3.2015. (englanniksi)
  37. ↑ Getting around Lonely Planet (englanniksi)
  38. ↑ Kosovo hyväksyttiin olympiaperheeseen 9.12.2014. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 28.12.2014.
  39. ↑ London 2012: Judo's Majlinda Kelmendi still fighting for recognition The Guardian 29.7.2012 (englanniksi)
  40. ↑ Majlinda Kelmendi win's Kosovos first ever gold medal CNN. Viitattu 21.2.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kosovo&oldid=22709575”