Wikipedia

Maltan ritarikunta

valtion kaltainen kansainvälisoikeudellinen toimija ilman omaa valtiollista aluetta

Maltan ritarikunta, virallisesti Jerusalemin Pyhän Johanneksen suvereeni sotilaallinen ja hospitaliittaritarikunta, Rodoksen ja Maltan ritarikunnaksi sanottu[2] (ital. Sovrano Militare Ordine Ospedaliero di San Giovanni di Gerusalemme di Rodi e di Malta, lyh. SMOM), on maailmanlaajuisesti toimiva katolilainen maallikkosääntökunta.[3] Vaikka ritarikunnalla ei ole omaa valtiollista aluetta, se on suvereeni, valtion kaltainen kansainvälisen oikeuden toimija, jolla on diplomaattisuhteet yli 100 valtion ja Euroopan unionin kanssa sekä tarkkailijajäsenen asema Yhdistyneissä kansakunnissa.[3] Maltan ritarikunnan hallussa on ekstraterritoriaalialueet Roomassa sekä Maltalla.

Maltan ritarikunta
Sovrano Militare Ordine Ospedaliero di San Giovanni di Gerusalemme di Rodi e di Malta (italiaksi)
Supremus Militaris Ordo Hospitalarius Sancti Ioannis Hierosolymitani Rhodiensis et Melitensis (latinaksi)
Maltan ritarikunnan lippu Maltan ritarikunnan vaakuna
lippu vaakuna

Knight of Malta XXI century.JPG

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Suurmestari interregnum
Varasuurmestari Marco Luzzago
Pääkaupunki Rooma (Palazzo di Malta)
41°54′19″N, 12°28′50″E
Viralliset kielet italia
Valuutta Maltan scudo (tunnukseton)
Aikavyöhyke UTC+1
Itsenäisyys
 – Johanniitat
 – Paavin tunnustus
 – Roomassa
noin 1099

15. helmikuuta 1113
1834[1]
Lyhenne
Motto Tuitio fidei et obsequium pauperum
Kansallislaulu Ave Crux Alba

Maltan ritarikuntaa johtaa vaalilla valittu suurmestari. Ritarikunnan päämaja, jossa myös suurmestari asuu, on sijainnut Roomassa vuodesta 1834 asti.[1][3] Ritarikunnalla on omat autojen rekisterikilvet, postimerkit sekä oma valuutta ja armeija, joka toimii Italian asevoimien alaisuudessa.[2][4] Sääntökunta myös myöntää hallituksensa jäsenille sekä diplomaateilleen ja näiden perheille oman passin.[2] Roomassa sijaitsee ritarikunnan omistuksessa oleva kirkko, palatsi ja huvila.

Maltan ritarikunta katsoo olevansa Jerusalemissa 1000-luvulla perustetun johanniittain ritarikunnan laillinen jatkaja. Järjestö toimi vuosina 1530–1798 Maltan saarelta, mistä nykyisin yleisin käytetty nimi juontuu.[1][3] Nykyaikana järjestö harjoittaa humanitaarista työtä ja on yksi maailman suurimmista hyväntekeväisyysjärjestöistä.[5]

Ritarikunnan latinankielinen motto on Tuitio Fidei et Obsequium Pauperum (suom. uskon puolustamiseksi ja hädänalaisten auttamiseksi).

HistoriaMuokkaa

Jerusalemin johanniittain ritarikuntaMuokkaa

Pääartikkeli: Johanniittain ritarikunta
 
Johanniittojen perustaja, ranskalainen Gerard de Martigues.

Alkuperäisen johanniittain ritarikunnan juuret ovat Pyhällä maalla ristiretkiä edeltäneessä katolilaisessa hyväntekeväisyystoiminnassa. Amalfilaiset kauppiaat saivat 1000-luvulla fatimidien kalifaatilta luvan rakennuttaa Jerusalemiin kirkko, konventti ja hospitaali, joiden toiminnasta sääntökunta myöhemmin kehittyi. Kirkko pyhitettiin Johannes Kastajalle, ja sen tarkoitus oli auttaa kristittyjä pyhiinvaeltajia.[1]

Johanniittain ritarikunta perustettiin noin vuonna 1099. Paavi Paschalis II:n bulla 15. helmikuuta 1113 vahvisti johanniittain sääntökunnan ja asetti sen katolisen kirkon suojelukseen. Tämä antoi ritarikunnalle oikeuden valita itse omat johtajansa ilman kirkollisten tai maallisten viranomaisten puuttumista asiaan. Järjestön ensimmäinen sääntö kirjoitettiin vuosien 1145 ja 1153 välisenä aikana, ja se velvoitti kaikkia ritariveljiä sitoutumaan köyhyyteen, naimattomuuteen, tottelevaisuuteen ja vähäosaisten palvelemiseen.[1]

Ritarit Kyproksella (1291–1310)Muokkaa

Johanniitat toimivat Jerusalemin kuningaskunnassa aina vuoteen 1291 saakka, kunnes kristityt menettivät Pyhältä maalta viimeisen merkittävän linnakkeensa, Akkon. Akkon päädyttyä islaminuskoisten mamelukkien haltuun johanniittain ritarikunta siirsi hallintonsa Kyproksen Limassoliin, jossa ritarikunta oli toiminut jo vuodesta 1210. Alueen levoton ympäristö ja pelko muslimien hyökkäyksestä kuitenkin sai ritarit siirtymään länteen, Ródoksen saarelle.[1]

Ritarit Ródoksella (1310–1522)Muokkaa

Ródokselle johanniitat tulivat vuonna 1307, ja kolme vuotta myöhemmin he siirsivät hallintonsa sinne saatuaan saaren hallinnan itselleen.

Maltan ritarit (1530–1798)Muokkaa

Espanjan ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V lahjoitti ritarikunnan uudeksi keskuspaikaksi Maltan saaret ja Tripolin linnoituksen Manner-Afrikasta, mutta kaukana sijainnut Tripoli menetettiin ottomaaneille jo vuonna 1551.[6] Johanniitat saapuivat Maltan saarelle vuonna 1530.[1][7] Malta sijaitsee Välimeren keskellä strategisesti tärkeällä paikalla, itäisten ja läntisten merialueiden solmukohdassa.[7]

NykyaikanaMuokkaa

Ritarikunnan suurmestari Matthew Festing erotti suurkansleri Albrecht von Boeselagerin 8. joulukuuta 2016. Von Boeselagerin katsotaan myöntyneen humanitaarisen avun nimissä kondomien jakoon Afrikassa AIDS:n vastaisena toimena. Paavi Franciscus määräsi erottamisesta sisäisen tutkinnan.[8] Suurmestari Festings ei suostunut yhteistyöhön paavin selvitysryhmän kanssa, ja tämä johti myöhemmin 24. tammikuuta 2017 paavin pyyntöön Festingsin eroamisesta. Paavi hyväksyi Festingsin eropyynnön 25. tammikuuta ja asetti oman edustajansa ritarikunnan johtoon.[9]

HallintoMuokkaa

 
Palazzo di Malta Roomassa toimii Maltan ritarien hallinnon keskuspaikkana.

Maltan ritarikunnan hallinnosta määrätään järjestön omassa perustuslaissa, ja se noudattaa löyhästi vallan kolmijako-oppia.[10]

Maltan ritarikunnan päämies on eliniäksi valittava suurmestari, joka toimii sekä hallitsijana että sääntökunnan uskonnollisena johtajana.[10] Aikana, jolloin järjestöllä ei ole valittua suurmestaria, tämän tehtäviä toimittaa vuoksi kerrallaan valittava varasuurmestari (ital. Luogotenente di Gran Maestro).[11] Suurmestari käyttää ritarikunnan lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa yhdessä 10-jäseninen hallitusneuvoston (ital. Sovrano Consiglio) kanssa. Hallitusneuvoston kutsuu koolle suurmestari, ja sen tulee kokoontua vähintään kuusi kertaa vuodessa.[12] Hallitusneuvoston jäsenet valitaan tehtäviinsä viiden vuoden toimikaudeksi.[10][12] Neuvoston jäsenten valinnan toimittaa pääkapituli (ital. Capitolo Generale), joka on ritarikunnan jäsenistön oma edustuselin. Perustuslaillisissa asioissa lainsäädäntövalta on yksin pääkapitulilla.[10]

Tuomiovalta järjestön sisällä kuuluu erityisille sääntökuntaoikeuksille (ital. Tribunali dell’Ordine).[10]

Ritarikunnan diplomaattisten toimien tarkoituksena on pääasiassa luoda uusi yhteistyösopimuksia eri valtioiden kanssa terveydenhuollon ja humanitaarisen avustustoiminnan edistämiseksi.[10]

Muut johanniittain ritarikunnatMuokkaa

 
Yhdistyneen kuningaskunnan Yrjö V brittiläisten johanniittojen viitassa. Monarkkina hän oli protestanttisen Johanneksen ritarikunnan suurmestari vuosina 1910–1936.

Napoleonin vallattua Maltan vuonna 1798 vanhat johanniitat joutuivat hajaannukseen. Itsensä lisäksi Maltan ritarikunta tunnustaa neljä muuta, protestanttista johanniittain ritarikunnan seuraajiksi. Nämä ovat saksalainen Brandenburgin ritarikunta (saks. Balley Brandenburg des Ritterlichen Ordens Sankt Johannis vom Spital zu Jerusalem), Brandenburgin ritareista eronnut Alankomaiden johanniittain ritarikunta (holl. Johanniter Orde in Nederland), Ruotsin johanniittain ritarikunta (ruots. Johanniterorden i Sverige) ja brittiläinen Johanneksen ritarikunta (engl. The Most Venerable Order of the Hospital of St. John of Jerusalem).[13]

Ritarikunnan suurmestaritMuokkaa

 
Johanniittojen risti eli maltanristi
 
Maltan ritarikunnan lippu
 
Maltan ritarikunnan pieni vaakuna

Johanniitat/JerusalemMuokkaa

  • Gerard de Martigues (Provence), (1099–1120), sairaalan perustaja
  • Raymond du Puy de Provence (1120–1160), ensimmäinen suurmestari
  • Auger de Balben (1160–1163)
  • Arnaud de Comps (1162–1163)
  • Gilbert d'Aissailly (1163–1170)
  • Gastone de Murols (c. 1170–1172)
  • Gilbert of Syria (1172–1177)
  • Roger de Moulins (1177–1187)
  • Hermangard d'Asp (1187–1190)
  • Garnier de Naplous (1190–1192)
  • Geoffroy de Donjon (1193–1202)
  • Alfonse of Portugal (1203–1206)
  • Geoffrey le Rat (1206–1207)
  • Guerin de Montaigu (1207–1228)
  • Bertrand de Thessy (1228–1231)
  • Guerin de Montaigu (1231–1236)
  • Bertrand de Comps (1236–1240)
  • Pierre de Vielle-Bride (1240–1242)
  • Guillaume de Chateauneuf (1242–1258)
  • Hugues de Revel (1258–1277)
  • Nicolas Lorgne (1277–1284)

Johanniitat/KyprosMuokkaa

  • Jean de Villiers (1284–1294)
  • Odon de Pins (1294–1296)
  • Guillaume de Villaret (1296–1305)

Johanniitat/RodosMuokkaa

  • Foulques de Villaret (1305–1319)
  • Helion de Villeneuve (1319–1346)
  • Dieudonné de Gozon (1346–1353)
  • Pierre de Corneillan (1353–1355)
  • Roger de Pins (1355–1365)
  • Raymond Berenger (1365–1374)
  • Robert de Juliac (1374–1376)
  • Jean Fernandez de Heredia (1376–1396)
  • Riccardo Caracciolo (1383–1395) Kilpaileva suurmestari
  • Philibert de Naillac (1396–1421)
  • Antonio Fluvian de Riviere (1421–1437)
  • Jean de Lastic (1437–1454)
  • Jacques de Milly (1454–1461)
  • Piero Raimondo Zacosta (1461–1467)
  • Giovanni Battista Orsini (1467–1476)
  • Pierre d'Aubusson (1476–1503)
  • Emery d'Amboise (1503–1512)
  • Guy de Blanchefort (1512–1513)
  • Fabrizio del Carretto (1513–1521)
  • Philippe Villiers de L'Isle-Adam (1521–1534)

Johanniitat/Malta, Maltan ritarikunnan perustaminenMuokkaa

  • Piero de Ponte (1534–1535)
  • Didier de Saint-Jaille (1535–1536)
  • Jean de Homedes (1536–1553)
  • Claude de la Sengle (1553–1557)
  • Jean de la Vallette (1557–1568)
  • Pierre de Monte (1568–1572)
  • Jean de la Cassiere (1572–1581)
  • Hugues Loubenx de Verdalle (1581–1595)
  • Martin Garzez (1595–1601)
  • Alof de Wignacourt (1601–1622)
  • Luis Mendez de Vasconcellos (1622–1623)
  • Antoine de Paule (1623–1636)
  • Juan de Lascaris-Castellar (1636–1657)
  • Antoine de Redin (1657–1660)
  • Annet de Clermont-Gessant (1660)
  • Raphael Cotoner (1660–1663)
  • Nicolas Cotoner (1663–1680)
  • Gregorio Carafa (1680–1690)
  • Adrien de Wignacourt (1690–1697)
  • Ramon Perellos y Roccaful (1697–1720)
  • Marc'Antonio Zondadari (1720–1722)
  • Antonio Manoel de Vilhena (1722–1736)
  • Raymond Despuig (1736–1741)
  • Manuel Pinto de Fonseca (1741–1773)
  • Francisco Ximenes de Texada (1773–1775)
  • Emmanuel de Rohan-Polduc (1775–1797)
  • Ferdinand von Hompesch zu Bolheim (1797–1799)
  • Paavali I (1798–1801) de factoselvennä

Keisari Napoleon valtasi Maltan vuonna 1798. Maltan ritarikunta oli Venäjän keisarin suojeluksessa ja siirtyi Pietariin. Britannian valloitettua Maltan 1800 Englannin kuningashuone katsoi olevansa Maltan ritarikunnan yksinoikeutettu jatkaja ja perusti anglikaanisen Johanniittain ritarikunnan 1831. Paavi Pius VII julisti katolisen haaran eli Maltan ritarikunnan yksipuolisesti katoliseksi ritarikunnaksi, mitä protestantit eivät hyväksyneet. Maltan Ritarikunta perustettiin Roomaan vuonna 1834.

  • Count Nicholas Soltykoff (1801–1803) Lieutenant de facto
  • Giovanni Battista Tommasi (1803–1805)
  • Innico Maria Guevara-Suardo (1805–1814) Lieutenant
  • André Di Giovanni (1814–1821) Lieutenant
  • Antoine Busca (1821–1834) Lieutenant
  • Carlo Candida (1834–1845) Lieutenant
  • Philippe di Colloredo-Mels (1845–1864) Lieutenant
  • Alessandro Borgia (1865–1871) Lieutenant
  • Giovanni Battista Ceschi a Santa Croce (1871–1879) Lieutenant
  • Giovanni Battista Ceschi a Santa Croce (1879–1905)
  • Caleazzo von Thun und Hohenstein (1905–1931)
  • Ludovico Chigi Albani della Rovere (1931–1951)
  • Angelo de Mojana di Cologna (1962–1988)
  • Andrew Bertie (1988–2008)
  • Matthew Festing (2008–2017)
  • Giacomo Dalla Torre del Tempio di Sanguinetto (2017–2020)

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ a b c d e f g 1048 to the present day Order of Malta. Viitattu 8.1.2021.
  2. ↑ a b c Rita Strömmer: Maltan ritareilla on 1000 vuoden historia, oma armeija ja maailman harvinaisin passi: köyhäinapua ja kondomikina vanhollisten kanssa MTV uutiset. Viitattu 8.1.2021.
  3. ↑ a b c d Mission Order of Malta. Viitattu 8.1.2021.
  4. ↑ Coins Archive – Orders of St John Order of Malta. Viitattu 8.1.2021.
  5. ↑ BBC.co.uk – The ancient Knights of Malta get blessing from the Pope Viitattu 9.2.2013
  6. ↑ Stephenson, s. 8.
  7. ↑ a b Stephenson, s. 7.
  8. ↑ Marika Kataja-Lian: Kondomiskandaali ravisuttaa Maltan ritarikuntaa – paavi määräsi tutkinnan Yle Uutiset. 22.12.2016. Viitattu 23.12.2016.
  9. ↑ Kondomikiistan viimeisin käänne: Maltan ritareiden suurmestari erosi, paavi otti vallan Yle Uutiset. Viitattu 25.1.2017.
  10. ↑ a b c d e f Order of Malta system of governance Order of Malta. Viitattu 8.1.2021.
  11. ↑ Lieutenant of Grand Master – Order of Malta Order of Malta. Viitattu 8.1.2021.
  12. ↑ a b Sovereign Council Order of Malta. Viitattu 8.1.2021.
  13. ↑ Orders of St John Order of Malta. Viitattu 8.1.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maltan ritarikunta.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maltan_ritarikunta&oldid=20835304”