Vaakuna

kilvelle sijoitettu heraldinen tunnus

Vaakuna on vaakunaselityksen määrittämä, kilvelle sijoitettu heraldinen tunnus.

Satakunnan maakunnan vaakuna, jossa kilpi tunnuksineen sekä herttuakunnan arvokruunu.

Vaakunalajit

muokkaa

Vaakunat voidaan jaotella esimerkiksi seuraavasti:[1]

  • Henkilövaakunat jaetaan aatelisvaakunoihin ja porvarisvaakunoihin.
  • Yhteisövaakunoita ovat muun muassa ammattikuntavaakunat, yhdistysvaakunat ja sukuseuravaakunat.
  • Aluevaakunoita käyttävät esimerkiksi valtiot, läänit, maakunnat ja kunnat.
  • Kirkollisissa vaakunoissa on kilven ulkopuolella kirkkoon liittyviä elementtejä, kuten pyhiinvaeltajan hattu, paimensauva, arkkipiispanristi, piispanhiippa ja ristisauva.

Vaakunan osat

muokkaa

Yksinkertaisimmillaan vaakuna on pelkkä kilpi väreineen ja tunnuksineen. Vaakunan tunnuksia ovat kilven jaot, airutkuviot sekä muut kuviot eli ristit ja yleiskuviot. Kilven päällä voi olla kypärä peitteineen ja koristeineen. Täydellisessä vaakunassa voi kilven ja kypärän lisäksi olla myös arvokruunu, kilvenkannattajat, kilven takana olevaa esineistöä sekä vaakunaviitta tai vaakunateltta. Lisäksi vaakunassa voi olla tunnuslause, sotahuuto ja kunniamerkki.[2] Hallitsijan vaakunassa voi olla kruunausviitta.[3]

Käyttö

muokkaa

Vaakuna on arvokas symboli, mikä kuuluu ottaa huomioon sen sijoituksessa. Vaakuna sijoitetaan arvokkaaseen ja keskeiseen paikkaan, eikä sitä peitetä tai varusteta siihen kuulumattomilla lisäkkeillä. Kun vaakunoita on useita, arvokkain vaakuna sijoitetaan arvokkaammalle paikalle kuin vähemmän arvokkaat vaakunat. Vaakunan muotoilu ja valmistusmateriaali riippuvat vaakunan sijoituspaikasta. Seinään sijoitettu vaakuna voidaan valmistaa esimerkiksi mosaiikista tai graniitista. Vierekkäin sijoitetut vaakunat muotoillaan niin, että oikeanpuolisen vaakunan kuviot käännetään vasemmanpuolista kohti, joitain luonnollisia poikkeuksia, kuten tähtikuvioita ja kirjaimia, lukuun ottamatta. Kirkossa olevat vaakunat käännetään alttaria kohti, ja teatterissa näyttämöä kohti. Auton kyljessä ja muissa liikkuvissa kohteissa vaakuna käännetään menosuuntaa kohti. Lipussa vaakuna käännetään tankoon päin.[4]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Eriksson, Olof: Heraldiikka ja symbolit, s. 46–50. Suomen Heraldinen Seura, 1982.
  • Kara, Kimmo (toim.): Heraldiikan opas. Suomen Heraldinen Seura, 1998. ISBN 951-98088-0-9

Viitteet

muokkaa
  1. Kara 1998, s. 58–61.
  2. Kara 1998, s. 6, 8.
  3. Kara 1998, s. 46.
  4. Eriksson 1982, s. 44–45.

Aiheesta muualla

muokkaa