Porvarisvaakuna

porvarissuvun sukuvaakuna

Porvarisvaakuna on aatelittomille tarkoitettu heraldisella selityksellä perusteltu henkilö- tai sukuvaakuna, sukuvaakunat rakentuvat ensisijaisesti kilvestä, henkilövaakunat sekä toisinaan myös sukuvaakunat rakentuvat kilvestä, kypärästä, lakipunoksesta, kypäränpeitteestä, kypäränkoristeesta myös vaakunan tunnuslauseesta ja sotahuudosta. Suomessa porvarisvaakunoihin luetaan yhdistysten, seurojen, säätiöiden vaakunat, sekä presidenttien vaakunakilvet.

Vaakunat voivat olla joko suku- tai henkilövaakunoita jotka voi olla joko aatelisten sukujen tunnuksina toimivia aatelisvaakunoita tai aatelittomien porvarisvaakunoita, Suomessa pidetään yllä vaakunarekisteriä Suomen heraldisen seuran toimesta.

Vaakunan periytyminenMuokkaa

Sukuvaakunat ovat peräisin henkilövaakunoista, jotka ovat periytyneet suvussa. Skotlannissa sukuvaakunat ovat edelleen henkilövaakunoita ja ainoastaan suvun päämies käyttää suvun vaakunaa alkuperäisenä ilman erottelua. Sukuvaakuna periytyy agnaattisesti eli patrilineaarisesti, isältä kaikille lapsille ja näistä lapsista edelleen poikien kaikille lapsille. Niin sanottu Sukuseuravaakuna on eri asia kuin periytyvä sukuvaakuna ja se on rinnastettavissa minkä tahansa muun yhdistyksen tai seuran vaakunaan.

Suku- ja virkavaakunoiden sisältämiä heraldisia kuvia on käytetty aatelisten ja aatelittomien puumerkeissä ja sineteissä, joilla suljettiin kirjekuori vahaa käyttämällä ja painamalla vahan pintaan kohokuvioitu tunnus sinettisormuksella tai vastaavalla sinettileimasimella.

Edelleen monet suvut vaalivat muistona aikansa edistyksellisistä ja tunnustetuista vaikuttajista moderneja vaakunoita.selvennä Jotkin porvarisvaakunat muistuttavat sukunsa aatelisvaakunaa, vaikkakin vaakunan kilpi edustaa kaikkia sen jälkeläisiä.

Porvarisvaakunoiden historiaMuokkaa

 
Ala-Saksin talonpoikaisvaakunoita (alhaalla) sekä (ylhäällä) Franz II. Von Sachsen-Lauenburgin herttua (15471619) aatelisvaakuna pyhän Jacobin kirkossa.

Aatelittomien vaakunoita kutsutaan Saksassa ja Pohjoismaissa yleisesti porvarisvaakunoiksi ja näillä tarkoitetaan sääty-yhteiskunnassa nauttivan varsinaisten porvarien eli kauppiaiden ja käsityöläisten lisäksi myös pappien ja talonpoikien käyttämiä vaakunoita. Porvarisvaakunoita on käytetty keskiajalta asti, eivätkä ne aluksi eronneet mitenkään aatelisvaakunoista. Porvarisvaakunoita on käytetty kaikkein eniten Sveitsissä, Alankomaissa ja Saksassa Itä-Friisinmaalla, jossa niiden lukumäärä on runsaasti ylittänyt aatelisvaakunoiden määrän.lähde? Joissain maissa porvarisvaakunat ovat olleet kiellettyjä.lähde? Porvarisvaakunaan kuuluu niin sanottu pistokypärä ilman kaulakorua tai kruunua. Porvarisvaakunoita rekisteröi Suomessa epävirallisesti Suomen Heraldinen Seura.

Neljännen säädyn heraldiset tunnuksetMuokkaa

Pohjoismaissa talopojat kuuluivat neljänteen säätyyn. Porvarisvaakunat olivat pohjoismaisesten talopoikien keskuudessa Etelä- ja Keski-Euroopan maita vähemmän tunnettuja ja usein vaakunat olivat ulkomailta tuotuja tai perinnöksi saatuja.

Puumerkit ja vaakunat olivat Suomessa yleisesti käytössä papistolla, käsityöläisillä ja talollisella. Näiden käyttämistä puumerkeistä oli tehty oman aikansa vaakunoita, joista moni on myöhemmin kadonnut. Nykyään puumerkkejä löytyy sukututkimusten yhteydessä ja joistakin niistä on johdettu myös moderneja vaakunoita.

Suku, henkilö ja sukuseurojen vaakunat muistuttavat säätyvallan ajasta, jolloin papistolla, porvareilla kuin talonpojillakin oli käytössään vaakunoita, vaakunoihin on kuvattu toisinaan aatelisesta suvusta perheen käyttämää tunnusta perheen alemman säädyn kantajan porvarisvaakunaan tai talollisen käyttämiä omanaikansa puumerkkejä tai riimuja asiakirjojen ja sopimusten vahvistavana merkintänä allekirjoituksena.

 
Puumerkkejä

PuumerkitMuokkaa

Puumerkki oli henkilön yksilöllisellä logolla tai tunnuksella allekirjoitettu asiakirjanvahvistaja, tunnuksenomaisia puumerkkejä käytettiin asiakirjojen lähettäjän tunnistamiseksi vastaanottajalle, valtakirjojen valtuuttamisella oli haltialla (asiakirjankantajalla) oltava kuvaan perustuva, yksilöidysti sinetöidyllä puumerkillä painettu asiakirja, joka vastasi käytössä ollutta suvun tai henkilön käyttämää puumerkkiä.

Yksityissinetit olivat käytössä vain kyläyhteisön johtavalla kerrostumalla.selvennä Näiden käyttämät sinetit olivat vaatimattomampia sinettejä kuin aatelin käyttämät.

Sukuseuran vaakunaMuokkaa

 
Topias Flintan sukuvakuuna. Rekisteri Nro. 1936.

Sukuseuran vaakuna on suvun yhteisöllinen tunnus ja on rekisteröity vaakunarekisteriin yhdistyksen nimellä suunniteltuna vaakunatunnuksena. Vaakunassa kuvataan usein suvun yhteisten sukuhaarojen kautta, henkilön ja tai suvun menneisyyttä. Vaakuna on heraldisesti kerrottu vaakunaselityksellä ja toimii yhdistyksen symbolisena tunnuksena. Vaakuna nimetään vaakunarekisterissä yleensä yhdistyksen omalla nimellä. Tällöin yhdistys omistaa vaakunan käyttöoikeuden. Yleensä yhdistyskokouksissa ja hallituksessa määritellään vaakunan oikeudellista käyttöä suvun jäsenten keskuudessa.

Vaakunat ovat käytössä tunnuksena lukuisilla Suomessa toimivilla sukuseuroilla. Suomessa on rekisteröity yhdistysrekisteriin noin 250 sukuseuraa. Sukuseurojen suunnittelemat vaakunat ovat nähtävillä järjestysnumerolla Suomen Heraldinen seuran rekisteristä.

Sukuseurojen vaakunat eivät heraldisesti eroa suvun tai henkilön vaakunoista. Vaakunat ovat aina yksilöllisiä ja usein historiaan perustuvia. Tällaisen vaakunan suunnittelu ja toteutus on sukuyhdistyksen päätettävissä. Toisinaan vaakunan suunnittelussa käytetään suvun tai yhdistyksen sisällä valittua henkilöä tai ammattiheraldikkoa. Vaakunassa ei ole patrilineaarisuutta sen yhdistyssidonnaisuuden vuoksi, vaan vaakuna edustaa sukua tai sukuun rinnastettavia jäseniä. Yhdistystoiminnan lakattuakin rekisteröity vaakuna jää rekisteriin ja jatkaa suvun tunnuksena.

Yhdistysvaakunat ovat pääsääntöisesti kilven muotoisia. Useat sukuseurat haluavat kuitenkin tehdä heraldisesti suunnitellun vaakunakokonaisuuden lisäämällä kilpeen sellaisen yläpuolisen osan, joka heraldisesti ei ole määritelmän mukainen, mutta tästä huolimatta vaakunat hyväksytään heraldisen lautakunnan mukaisesti rekisteriin.

Suomalaiset yhteisövaakunatMuokkaa

Suomessa yhteisövaakunoihin kuuluvat valtionvaakuna (esimerkiksi Suomen vaakuna), lääninvaakunat, maakuntavaakunat, hiippakuntavaakunat, kunnanvaakunat, kiltavaakunat, aatteellisten yhdistysten, kuten sukuseuran, seurojen ja säätiöiden vaakunat.

Suomen presidenttien virkavaakunatMuokkaa

 
Urho Kekkosen ritarivaakuna

Suomen presidenttien ritarivaakunoita pidetään esillä Ruotsissa Tukholman kuninkaanlinnassa vanhimman ja arvostetuimman ansiomerkkiritarikunnan Serafiiniritarikunnan salissa. Suomen jokaisesta presidentistä on suunniteltu viran myötä ritarikunnan vihkimyksen myötäjäisenä heraldinen ritarivaakuna, jonka kilpi on erotettu vaakunasta omaksi kilveksi ja sijoitettu seinäkoristeiselle panssarikilvelle.

Suomen presidenttien vaakunat Suomen Heraldisen seuran vaakunarekisteristä seuraavasti, Koivisto (No: 1), Ahtisaari (No: 711) Halonen (No: 1111) ja Niinistö (No: 1900).

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa