Koulutus

yksilön tietojen, taitojen ja tietojenkäsittelyn kehittämistä opetusinstituutiossa

Koulutus viittaa siihen kasvatuksen alueeseen, joka on organisoitua ja institutionalisoitua. Koulutus tähtää tietojen opettamiseen, taitojen harjaannuttamiseen sekä kognitiivisten kykyjen kehittämiseen.[1] Koulutusta järjestävää instituutiota nimitetään kouluksi.

Luennot ovat osa yliopistokoulutusta.
Jan Steen (1672)

Koulutuksen määrä on viimeisen sadan vuoden kuluessa kasvanut merkittävästi. Jonkinlainen koulutus on nykyisin pakollinen kaikille ihmisille useimmissa maissa oppivelvollisuuden yleistyttyä nopeasti 1900-luvun aikana. Väestönkasvun ja koulutuksen määrän maailmanlaajuisen kasvun seurauksena Unesco arvioi, että seuraavan 30 vuoden koulutuksen useampi ihminen saa muodollisen koulutuksen kuin ihmiskunnan koko aiemman historian aikana.[2]

Koulutuksen järjestäminen

muokkaa

Koulutus jaetaan tavallisesti esiasteen, perusasteen, toisen asteen sekä korkea-asteen eli kolmannen asteen koulutukseen. Useimmissa valtioissa peruskoulutus on nykyään ilmaista ja pakollista. Toiseen asteeseen luetaan kuuluvaksi lukio sekä ammatillinen opetus ja korkea-asteeseen yliopisto sekä ammattikorkeakoulu. Koulutuksen painopiste peruskoulussa ja lukiossa on yleissivistykseen pyrkivä, kun taas ammattioppilaitoksissa sekä korkea-asteella koulutus on enemmän ala- ja ammattikohtaista.

Suomalainen koulutusjärjestelmä

muokkaa
Pääartikkeli: Koulutus Suomessa

Suomalainen koulutusjärjestelmä jakaantuu seuraavanlaisesti:

Koulutusjärjestelmä muistuttaa useimpien muiden Euroopan unionin maiden koulutusjärjestelmiä.

Koulutuksen kehittäminen

muokkaa

EU on tukenut työllisyyden parantamiseen tähtääviä koulutus- ja alukehitysprojekteja Euroopan sosiaalirahaston kautta.

Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö kehittää koulutusta ja siihen liittyvää lainsäädäntöä, joka ohjaa koulutuksen muotoa ja kehittämistä.

Koulutus ja hyvinvointi

muokkaa

Kansainvälisesti WTO:n neuvotteluissa koulutuksesta on pyritty tekemään kansainvälisen palvelukaupan osa ja vientituote, jolloin siihen panostetuista investoinneista voitaisiin odottaa entistä enemmän tuottoa. Samalla tavoitteena on nostaa kehittyvien maiden sivistyksen ja talouksien kasvua, koska tutkimuksin on osoitettu, että koulutuksen puute sekä miehillä että naisilla on usein epäsuorasti syynä erilaisiin ongelmiin, kuten AIDSin leviämiseen, korruptioon, rikollisuuteen, syrjintään ja yhteiskunnalliseen epävakauteen.

Koulutus aluepolitiikkana

muokkaa

Toisinaan koulutuksen ja erilaisen alueellisen kehittämisen tai tukemisen raja on kuitenkin hyvin häilyvä. Myös valtiollisesti tai kunnallisesti budjetoitaessa koulutuksen voi joskus tulkita olevan osittain alueellista tai yksittäistä kehittämisrahaa tai subventiota, alueellisten opiskelupaikkojen ollessa merkittävä asia alueen elinvoimaisuuden kannalta.

Saavutettavuus

muokkaa

Koulutuksen maksuttomuus

muokkaa

Useissa maissa perusasteen koulutus on maksutonta, mutta ammattiin valmistava koulutus kuten yliopistotutkinto on esimerkiksi monissa englanninkielisissä maissa maksullinen.

Pohjoismaissa, joissa yhteiskunta noudattaa tasa-arvoista palveluiden saavutettavuuden periaatetta, universalismia, myös yliopisto- ja ammattikoulutus on maksutonta. Tämä mahdollistaa koulutukseen osallistumisen yksilön tai hänen perheensä tulotasosta riippumatta, ja parantaa näin sosiaalista liikkuvuutta.

Suomalaisessa koulujärjestelmässä koulutus on itsessään maksutonta, mutta opiskelija joutuu kustantamaan osan opetusmateriaaleista kuten esimerkiksi lukiossa oppikirjat ja yliopistoissa läsnäoloilmoittautumisen yhteydessä maksettavat lukukausi- ja terveydenhuoltomaksut.

Koulutuksen periytyminen

muokkaa

Suomessa korkeakoulutettujen vanhempien lapset päätyvät korkeakoulutukseen kahdeksan kertaa todennäköisemmin kuin kouluttamattomasta perheestä tulevat. Helsingissä korkeakoulutettujen lapsista 90 % suoritti keskiasteen, lähes aina lukion, kun taas pelkästään perusasteen koulutuksen suorittaneiden vanhempien lapsista runsas puolet.[3]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Rauste-von Wright, Maijaliisa : von Wright, Johan : Soini, Tiina: Oppiminen ja koulutus. 9. uud. p.. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-25677-3.

Viitteet

muokkaa
  1. Hirsjärvi, Sirkka: Kasvatustieteen käsitteistö, s. 95. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06754-0.
  2. Robinson, K.: Schools Kill Creativity. TED-luennot, 2006, Monterrey, Kalifornia, USA.
  3. Kotoa koululainen ponnistaa (Arkistoitu – Internet Archive), Yliopisto-lehti 1/2009

Aiheesta muualla

muokkaa