Oppivelvollisuudella ymmärretään nykyaikaisissa yhteiskunnissa kaikille kansalaisille asetettua velvollisuutta hankkia itselleen tietty perussivistys.

Sisällysluettelo

Suomen oppivelvollisuuslakiMuokkaa

HistoriaMuokkaa

Suomi otti käyttöön oppivelvollisuuden vuoden 1921 oppivelvollisuuslailla, joka määräsi kaikille pakolliseksi vähintään kuusivuotisen kansakoulun oppimäärän suorittamisen. Käyttöönotto tapahtui verrattain myöhään, sillä oppivelvollisuudesta ei ollut onnistuttu säätämään Venäjän alaisuudessa. Oppivelvollisuutta myös vastustettiin, sillä kansakoulun pelättiin olevan yhteiskunnalle kallis ja kasvattavan huonoja työntekijöitä. Käytännössä oppivelvollisuus toteutui suurimmassa osassa maata jo 1920-luvulla, mutta Tunturi-Lapissa viimeiset syrjäkylät saatiin kouluverkon piiriin vasta 1950-luvulla.

Oppivelvollisuuden suorittaminenMuokkaa

Suomessa oppivelvollisuus alkaa yleensä sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta. Koulun aloittamista voidaan kuitenkin siirtää vuodella myöhemmäksi tai aikaisemmaksi. Yleisimmin oppivelvollisuus suoritetaan peruskoulussa, joka opettaa oppimäärään kuuluvia oppiaineita. Oppivelvollisuus on mahdollista suorittaa myös muulla tavoin kuin peruskoulua käymällä - tällöin oppivelvollisen vanhemmat ovat vastuussa siitä, että oppivelvollinen saa perusopetuksen oppimäärän mukaiset tiedot.[1]

Oppivelvollisuuden loppuminenMuokkaa

Oppivelvollisuus lakkaa oppimäärän tultua suoritetuksi tai kymmenen vuotta oppivelvollisuuden alkamisen jälkeen[2][3], jälkimmäinen tarkoittaa useimmille kesää sinä vuonna, jona oppilas täyttää 17 vuotta.

Koulun päätyttyä oppilas saa päättötodistuksen koululta, muulla tavalla oppivelvollisuutta suorittavan taas tulee osallistua erityiseen tutkintoon saadakseen oppimäärän suoritettua ja suorittamista osoittavan todistuksen. Näitä tutkintoja saa järjestää perusopetusta tarjoava taho. Useimmat kotiopetuksen oppilaat suorittavat tämän tutkinnon kotikunnassaan.

Pidennetty oppivelvollisuusMuokkaa

Tuen tarpeessa olevien lasten oppivelvollisuutta voidaan pidentää. Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvien lasten 11-vuotinen oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana. (PoL 25 §). Päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta on samalla päätös erityisopetukseen ottamisesta.

Koulun keskeyttäminenMuokkaa

Suurin osa oppivelvollisuusikäisistä suorittaa oppivelvollisuutensa 16 ikävuoteen mennessä. Joidenkin osalta tämä viivästyy koulunkäynnin keskeyttämisen vuoksi. Siksi Suomessa on keskusteltu oppivelvollisuusikärajan nostamisesta 18 vuoteen.

Huoltajan vastuuMuokkaa

Oppilaan huoltajan on huolehdittava, että oppilas täyttää oppivelvollisuutensa. Jos huoltaja laiminlyö tämän velvollisuutensa, hänet on tuomittava oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä sakkoon.[4]

KeskusteluaMuokkaa

Oppivelvollisuuden pidentäminenMuokkaa

Kok­ko­lan si­vis­tys­joh­ta­ja Pe­ter John­son ja Harvardin vieraileva kasvatustieteen professori Pa­si Sahl­berg kirjoittivat, että oppivelvollisuuden pidentäminen olisi tehotonta ja turhaa ja olisi hyödyllisempää panostaa lisää varhaiskasvatukseen ja alaluokkiin. Tutkimusten mukaan juuri tämä tehokkaimmin ehkäisisi koulun keskeyttämiseen johtavia ongelmia. Helsingin Sanomat tukee kantaa ja kirjoittaa, että oppivelvollisuuden pidentäminen voisi viedä resursseja ja päinvastoin kasvattaa luokkakokoja sekä kiihdyttää opetuksen eriarvoistumista. Opetuksen ammattilaiset eivät juuri oppivelvollisuuden nostamista kannata. [5][6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Oppivelvollisuuden suorittaminen muulla tavoin, Opetushallitus 12.7.2010
  2. Oppivelvollisuus ja koulupaikka, Opetushallitus 12.7.2010
  3. Perusopetuslaki 21.8.1998/628, Finlex 30.12.2010
  4. Perusopetuslaki 45 § Finlex.
  5. Lisää räätälöintiä pulpettipakon sijaan, pääkirjoitus, Helsingin Sanomat, 21.8.2014.
  6. Oppivelvollisuusiän nostaminen on turhaa, PETER JOHNSON JA PASI SAHLBERG, HS Vieraskynä 20.8.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Opetushallitus
  • Kuikka, Martti T. (toim): Koko kansan koulu − 80 vuotta oppivelvollisuutta. Suomen Kouluhistoriallisen Seuran vuosikirja 39. Helsinki, 2001. ISSN 0780-7694;39.