Avaa päävalikko

Maailman kauppajärjestö

(Ohjattu sivulta WTO)

Maailman kauppajärjestö (engl. World Trade Organization, WTO; ransk. Organisation mondiale du commerce, OMC; esp. Organización Mundial de Comercio, OMC) on kauppapoliittista yhteistyötä koskeva hallitusten välinen kansainvälinen järjestö, jonka päämaja sijaitsee Sveitsin Genevessä.[2] WTO:n tärkein tavoite on kaupan vapauttaminen. Järjestössä laaditaan tavara- ja palvelukauppaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia perussääntöjä, jotka sitovat kaikkia osanottajavaltioita.

Maailman kauppajärjestö
  • World Trade Organization (engl.)
  • Organisation mondiale du commerce (ransk.)
  • Organización Mundial del Comercio (esp.)
World Trade Organization (logo and wordmark).svg
Perustettu 1995
Päämaja Geneve, Sveitsi
Jäsenet 164 jäsenvaltiota[1]
Viralliset kielet englanti, ranska, espanja
Puheenjohtaja Roberto Azevedo (Brasilia)
Aiheesta muualla
www.wto.org

Maailman kauppajärjestöön kuuluu nykyisin 164 jäsenvaltioita,[3] jotka yhdessä muodostavat yli 95 % koko maailman kaupasta.[4]

HistoriaMuokkaa

Maailman kauppajärjestö aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1995.[2] Se korvasi vuodesta 1947 asti toimineen GATTin (General Agreement on Tariffs and Trade) ja on kaupankäynnin osalta tärkein kansainvälinen elin. GATT oli perustettu toisen maailmansodan jälkimainingeissa väliaikaiseksi 23 maan järjestelyksi, jossa oli mukana Yhdysvallat ja Länsi-Euroopan maita. Vuosina 1947–1994 järjestettiin yhteensä kahdeksan GATT-neuvottelukierrosta, joiden myötä järjestöön liittyi lisää valtioita. Suomi liittyi GATT:iin vuonna 1950.[5]

Uruguayn kierrosMuokkaa

WTO:n viimeinen neuvottelukierros alkoi Uruguayn Punta del Estessa vuonna 1986, ja sitä kutsutaan Uruguayn kierrokseksi. Uruguayn kierrokseen osallistui yhteensä 123 maata.[6] Neuvottelut päättyivät vuoden 1994 huhtikuussa, kun ministerit useimmista GATTiin osallistuvista 125 maasta allekirjoittivat Marokon Marrakeshissa sopimuksen, jossa sovittiin myös WTO:n perustamisesta.

Uruguyan kierros kesti siis seitsemän ja puoli vuotta, mikä oli yli puolet suunniteltua kauemmin. Neuvotteluissa sovittiin lähes kaikesta mahdollisesta kaupankäynnistä hammasharjoista huviveneisiin. Siitä tuli suurin koskaan järjestetty neuvottelukierros.[6]

Balin minisopimus 2013Muokkaa

Joulukuun 2013 kokouksessaan Balin saarella Indonesiassa WTO:n 159 jäsenmaata solmivat ensimmäisen kauppasopimuksen vuoden 1995 ja WTO:n perustamisen jälkeen. Teollisuusmaiden järjestön OECD:n laskelmien mukaan kaupankäynnin kustannukset laskevat sen jäsenmaissa sopimuksen ansiosta 10 % ja muissa maissa 13–16 %. Sopimus näytti viime metreillä kaatuvan Kuuban vastustukseen. Se halusi sopimustekstin avulla puuttua vuosikymmeniä kestäneeseen Yhdysvaltain Kuuban kauppasaartoon.[7]

Tämä kaupan helpottamista koskeva sopimus tuottaa arviolta 700 miljardia euroa ja 21 miljoonaa uutta työpaikkaa. Kansainvälisen kaupan professori Pertti Haaparanta ei esittänyt lukuja mutta arvioi, että vaikutus voi olla hyvin suuri, koska "kaupan esteet ovat paljon suurempia kuin tullit." Hänen mukaansa sopimus on merkittävä ja eri toimialat ja kehitysmaiden vientihyödykkeet hyötyvät siitä yhtä lailla. Se auttaa kehitysmaita pääsemään rikkaiden maiden markkinoille. Haaparanta toivoo, että sopimus poistaa EU:n turhat kansalliset ja hallinnolliset säännöt. Sopimus oli WTO:n ensimmäinen lähes 20 vuoteen. Haaparannan mukaan valtiot suostuivat sopimukseen parantaakseen talouskasvua. [8]

TavoitteetMuokkaa

Järjestöllä on kolme päätavoitetta. Ensimmäinen ja tärkein tavoite on maailmankaupan vapauttaminen.[9] Sen perusperiaate on, että jos maa myöntää jollekin toiselle maalle tullietuuksia, sen on myönnettävä samat etuudet kaikille allekirjoittajamaille. Tätä kutsutaan suosituimmuuskohteluksi.

Toinen tavoite on WTO:n toimiminen kauppaneuvottelujen foorumina.[9] Neuvottelujen perinteinen aihe on se, missä määrin osanottajamaiden olisi annettava kantaa tuontitulleja. GATTin aikana neuvottelut laajennettiin koskemaan tariffien lisäksi muitakin kauppaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuontirajoituksia, vientitukia, syrjiviä käytäntöjä ja polkumyyntiä. Polkumyynnillä tarkoitetaan sitä, että joku yrittää myydä tavaroita tuotantokustannuksia alhaisemmilla hinnoilla saadakseen kilpailuetua. Tämä on WTO:n säännöissä yleensä kielletty. WTO käsittelee myös palveluja sekä teollis- ja tekijänoikeuksia (GATS- ja TRIPS-sopimukset).

Kolmantena tavoitteena ja tehtävänä voidaan pitää riitojenratkaisua. WTO pyrkii ratkaisemaan kauppasuhteissa syntyneitä eturistiriitoja. Lisäksi WTO:n sopimukset ovat usein tulkinnanvaraisia, joten järjestö pyrkii ratkaisemaan syntyneet riidat sovinnollisesti yhteisesti sovitun oikeudellisen pohjan avulla.[9]

WTO:n sopimukseen sisältyy 29 periaatetta, joihin allekirjoittajamaat ovat sitoutuneet.

PäätöksentekoMuokkaa

 
WTO:n pääjohtajana on toiminut vuodesta 2013 brasilialainen Roberto Azevêdo.

WTO:n päätöksenteko on pääasiassa konsensukseen perustuvaa,[10] eli uudet sopimukset edellyttävät jäsenmaiden yksimielisyyttä. Tärkeimmistä asioista päättävät jäsenmaat yhdessä. Itse päätöksenteossa ovat mukana joko ministerit tai heidän lähettiläänsä tai delegaationsa.[10]

Yksimielisyyteen perustuva päätöksenteko periytyy GATTin ajoilta, mutta WTO-sopimus antaa mahdollisuuden myös äänestämiseen, mikäli konsensus ei ole mahdollinen. Äänestyksessä jokaisella jäsenmaalla on yksi ääni.[10]

PääsihteeritMuokkaa

Pääsihteeri Virkakausi Maa
Peter Sutherland 1. heinäkuuta 1993 – 1. toukokuuta 1995   Irlanti
Renato Ruggiero 1. toukokuuta 1995 – 1. syyskuuta 1999   Italia
Mike Moore 1. syyskuuta 1999 – 1 syyskuuta 2002   Uusi-Seelanti
Supachai Panitchpakdi 1. syyskuuta 2002 – 1. syyskuuta 2005   Thaimaa
Pascal Lamy 1. syyskuuta 2005 – 1. syyskuuta 2013   Ranska
Roberto Azevêdo 1. syyskuuta 2013 –   Brasilia

WTO ja Euroopan unioniMuokkaa

Euroopan unionin jäsenvaltiot harjoittavat yhteistä ulkomaan kauppapolitiikkaa. Sen vuoksi ne esiintyvät yhtenä ryhmänä WTO:ssa. Euroopan komissio edustaa Euroopan kauppaetuja WTO:n kokouksissa. Euroopan unioni on WTO:n itsenäinen jäsen, kuten sen 28 jäsenvaltiotakin.

JäsenvaltiotMuokkaa

Jäsenvaltio Liittymispäivämäärä
  Alankomaat 1. tammikuuta 1995
  Albania 8. syyskuuta 2000
  Angola 23. marraskuuta 1996
  Antigua ja Barbuda 1. tammikuuta 1995
  Argentiina 1. tammikuuta 1995
  Armenia 5. helmikuuta 2003
  Australia 1. tammikuuta 1995
  Bahrain 1. tammikuuta 1995
  Bangladesh 1. tammikuuta 1995
  Barbados 1. tammikuuta 1995
  Belgia 1. tammikuuta 1995
  Belize 1. tammikuuta 1995
  Benin 22. helmikuuta 1996
  Bolivia 12. syyskuuta 1995
  Botswana 31. toukokuuta 1995
  Brasilia 1. tammikuuta 1995
  Brunei 1. tammikuuta 1995
  Bulgaria 1. joulukuuta 1996
  Burkina Faso 3. kesäkuuta 1995
  Burundi 23. heinäkuuta 1995
  Chile 1. tammikuuta 1995
  Costa Rica 1. tammikuuta 1995
  Djibouti 31. toukokuuta 1995
  Dominica 1. tammikuuta 1995
  Dominikaaninen tasavalta 9. maaliskuuta 1995
  Ecuador 21. tammikuuta 1996
  Egypti 30. kesäkuuta 1995
  El Salvador 7. toukokuuta 1995
  Espanja 1. tammikuuta 1995
  Etelä-Afrikka 1. tammikuuta 1995
  Etelä-Korea 1. tammikuuta 1995
  Euroopan unioni 1. tammikuuta 1995
  Fidži 14. tammikuuta 1996
  Filippiinit 1. tammikuuta 1995
  Gabon 1. tammikuuta 1995
  Gambia 23. lokakuuta 1996
  Georgia 14. kesäkuuta 2000
  Ghana 1. tammikuuta 1995
  Grenada 22. helmikuuta 1996
  Guatemala 21. heinäkuuta 1995
  Guinea 25. lokakuuta 1995
  Guinea-Bissau 31. toukokuuta 1995
  Guyana 1. tammikuuta 1995
  Haiti 30. tammikuuta 1996
  Honduras 1. tammikuuta 1995
  Hongkong 1. tammikuuta 1995
  Indonesia 1. tammikuuta 1995
  Intia 1. tammikuuta 1995
  Irlanti 1. tammikuuta 1995
  Islanti 1. tammikuuta 1995
  Israel 21. toukokuuta 1995
  Italia 1. tammikuuta 1995
  Itävalta 1. tammikuuta 1995
  Jamaika 9. maaliskuuta 1995
  Japani 1. tammikuuta 1995
  Jordania 11. huhtikuuta 2000
  Kambodža 13. lokakuuta 2004
  Kamerun 13. joulukuuta 1995
  Kanada 1. tammikuuta 1995
  Kap Verde 23. heinäkuuta 2008
  Kenia 1. tammikuuta 1995
  Keski-Afrikan tasavalta 31. toukokuuta 1995
  Kiina 11. joulukuuta 2001
  Kiinan tasavalta 1. tammikuuta 2002
  Kirgisia 20. joulukuuta 1998
  Kolumbia 30. huhtikuuta 1995
  Kongon demokraattinen tasavalta 1. tammikuuta 1997
  Kongon tasavalta 27. maaliskuuta 1997
  Kreikka 1. tammikuuta 1995
  Kroatia 30. marraskuuta 2000
  Kuuba 20. huhtikuuta 1995
  Kuwait 1. tammikuuta 1995
  Kypros 30. heinäkuuta 1995
  Latvia 10. helmikuuta 1999
  Lesotho 31. toukokuuta 1995
  Liechtenstein 1. syyskuuta 1995
  Liettua 31. toukokuuta 2001
  Luxemburg 1. tammikuuta 1995
  Macau 1. tammikuuta 1995
  Madagaskar 17. marraskuuta 1995
  Pohjois-Makedonia 4. huhtikuuta 2003
  Malawi 31. toukokuuta 1995
  Malediivit 31. toukokuuta 1995
  Malesia 1. tammikuuta 1995
  Mali 31. toukokuuta 1995
  Malta 1. tammikuuta 1995
  Marokko 1. tammikuuta 1995
  Mauritania 31. toukokuuta 1995
  Mauritius 1. tammikuuta 1995
  Meksiko 1. tammikuuta 1995
  Moldova 26. heinäkuuta 2001
  Mongolia 29. tammikuuta 1997
  Montenegro 17. joulukuuta 2001
  Mosambik 26. elokuuta 1995
  Myanmar 1. tammikuuta 1995
  Namibia 1. tammikuuta 1995
    Nepal 23. huhtikuuta 2004
  Nicaragua 3. syyskuuta 1995
  Niger 13. joulukuuta 1996
  Nigeria 1. tammikuuta 1995
  Norja 1. tammikuuta 1995
  Norsunluurannikko 1. tammikuuta 1995
  Oman 9. marraskuuta 2000
  Pakistan 1. tammikuuta 1995
  Panama 6. syyskuuta 1997
  Paraguay 1. tammikuuta 1995
  Papua-Uusi-Guinea 9. kesäkuuta 1996
  Peru 1. tammikuuta 1995
  Portugali 1. tammikuuta 1995
  Puola 1. heinäkuuta 1995
  Qatar 13. tammikuuta 1996
  Ranska 1. tammikuuta 1995
  Romania 1. tammikuuta 1995
  Ruanda 22. toukokuuta 1996
  Ruotsi 1. tammikuuta 1995
  Saint Kitts ja Nevis 21. helmikuuta 1996
  Saint Lucia 1. tammikuuta 1995
  Saint Vincent ja Grenadiinit 1. tammikuuta 1995
  Saksa 1. tammikuuta 1995
  Salomonsaaret 26. heinäkuuta 1996
  Sambia 1. tammikuuta 1995
  Samoa 17. joulukuuta 2011
  Saudi-Arabia 11. joulukuuta 2005
  Senegal 1. tammikuuta 1995
  Sierra Leone 23. heinäkuuta 1995
  Singapore 1. tammikuuta 1995
  Slovakia 1. tammikuuta 1995
  Slovenia 30. heinäkuuta 1995
  Sri Lanka 1. tammikuuta 1995
  Suomi 1. tammikuuta 1995
  Suriname 1. tammikuuta 1995
  Sveitsi 1. heinäkuuta 1995
  Swazimaa 1. tammikuuta 1995
  Tansania 1. tammikuuta 1995
  Tanska 1. tammikuuta 1995
  Thaimaa 1. tammikuuta 1995
  Togo 31. toukokuuta 1995
  Tonga 27. heinäkuuta 2007
  Trinidad ja Tobago 1. maaliskuuta 1995
  Tšad 19. lokakuuta 1996
  Tšekki 1. tammikuuta 1995
  Tunisia 29. maaliskuuta 1995
  Turkki 26. maaliskuuta 1995
  Uganda 1. tammikuuta 1995
  Ukraina 16. toukokuuta 2008
  Unkari 1. tammikuuta 1995
  Uruguay 1. tammikuuta 1995
  Uusi-Seelanti 1. tammikuuta 1995
  Vanuatu 26. lokakuuta 2011
  Venezuela 1. tammikuuta 1995
  Venäjä 22. elokuuta 2012
  Vietnam 11. tammikuuta 2007
  Viro 13. marraskuuta 1999
  Yhdistyneet arabiemiirikunnat 10. huhtikuuta 1996
  Yhdistynyt kuningaskunta 1. tammikuuta 1995
  Yhdysvallat 1. tammikuuta 1995
  Zimbabwe 5. maaliskuuta 1995

ArvosteluMuokkaa

WTO:n toimintaa kaupan vapauttamisessa on arvosteltu, koska sen on katsottu hyödyttävän ennen kaikkea kansainvälisiä suuryhtiöitä ja rikkaita kansantalouksia. Periaatteessa jokainen maa tietysti toimii vapaaehtoisesti WTO:ssa, mutta WTO-kriitikot usein väittävät, että poisjääminen aiheuttaisi vain ”kauppasaarron” muiden maiden taholta. WTO:n päätöksenteossa on myös katsottu suurten ja rikkaiden talouksien (ennen kaikkea Yhdysvallat, Euroopan unioni, Japani) olevan käytännössä hallitsevia ja pystyvän sanelemaan säännöksiä ihmiskunnan enemmistöä edustaville köyhille maille.

WTO-sopimuksia on myös arvosteltu siitä, että huolimatta sopimusten laajoista vaikutuksista, niistä on käyty vain vähän demokraattista keskustelua jäsenmaissa ja tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat olleet olemattomat.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Members and Observers WTO. Viitattu 18.12.2011. [vanhentunut linkki]
  2. a b What is the WTO? WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  3. Members and Observers 23.7.2008. WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  4. Fergusson, Ian F.: The World Trade Organization: Background and Issues (PDF) nationalaglawcenter.org. 9.5.2007. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  5. Naiset ja talouden globalisaatio Suomen UNIFEM. Viitattu 13.10.2009. (suomeksi)
  6. a b Maailman kauppajärjestön historia Havannasta Marrakeshiin 2006. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.9.2009.
  7. WTO sai aikaan sovun - ensimmäistä kertaa sitten järjestön perustamisen 7.12.2013. Yle.fi. Viitattu 8.12.2013.
  8. "Kauppaa vapaaksi", Suomen Kuvalehti 50/2013, 13.12.2013, sivu 9.
  9. a b c Kolme päätavoitetta 2006. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.9.2009.
  10. a b c Whose WTO is it anyway? WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)

KirjallisuuttaMuokkaa

  • George, Susan: Maailman kauppajärjestö kuriin. (Remettre l’OMC à sa place, 2001.) Suomentanut Jorma Penttinen. Julkaistu yhdessä Suomen Attacin kanssa. Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-121-6.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maailman kauppajärjestö.