Suosituimmuusehto (engl. provision for most-favoured-nation status, MFN) on ulkomaankaupassa kahden tai useamman maan kesken solmittu sopimus. Jos yksi sopijoista myöntää jonkin kauppaedun (esimerkiksi tullien alennuksen) jollekin kolmannelle maalle, sen on annettava sama etu myös sopimuksen osapuolille.[1]

Suomen oli 1950-luvun loppupuolella neuvoteltava vapaakaupasta Länsi-Euroopan maiden kanssa, jotta Ruotsi ei saisi kaupalleen etua siitä, että sen vientituotteissa olisi vähemmän tulleja ja maksuja kuin Suomella. Pääministeri V. J. Sukselainen ilmoitti syksyllä 1959 Suomen halusta liittyä syntymässä olevan kauppaliitto EFTAn jäseneksi. Toisaalta Suomi oli solminut Neuvostoliiton kanssa suosituimmuussopimuksen. Kun EFTAn kanssa päästiin sopimukseen (niin sanottu FINEFTA vuonna 1961), sai myös Neuvostoliitto Suomen-kaupalleen samanlaiset vapaakauppaedut.

LähteetMuokkaa

  1. Lehtonen, Reino & Sipilä, Leea-Mari: Taloussanasto, s. 227. Taloustieto Oy, 1989. ISBN 951-628-168-0.