Lesotho

valtio eteläisessä Afrikassa

Lesothon kuningaskunta eli Lesotho on vuoristoinen sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa. Maa on kokonaan Etelä-Afrikan ympäröimä enklaavi. Suurin osa kuningaskunnan yli kahdesta miljoonasta asukkaasta on sothoja. Lesothosta kaakkoon ovat Lohikäärmevuoret. Lesotho on hyvin suurelta osin sidoksissa Etelä-Afrikkaan. Lähes puolet aikuisista lesotholaismiehistä on töissä Etelä-Afrikassa valkoisten farmeilla, ja valtion talous perustuu enimmäkseen rahoihin, jotka he lähettävät perheilleen.[5]

Lesothon kuningaskunta
Mmuso wa Lesotho
Lesothon lippu Lesothon vaakuna

Lesothon sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Lesothon sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto parlamentaarinen perustuslaillinen monarkia
Kuningas
Pääministeri
Letsie III
Moeketsi Majoro
Pääkaupunki Maseru
Pinta-ala
– yhteensä 30 355 km² [1] (sijalla 137)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2015) 2 135 000 [2] (sijalla 143)
– väestötiheys 70,6 as. / km²
– väestönkasvu 0,116 (2010)
Viralliset kielet sesotho, englanti
Valuutta Lesothon loti [3] (LSL)
BKT (2009)
– yhteensä 3,155 mrd. USD  (sijalla 173)
– per asukas 1 600 USD
HDI (2019) 0,527 [4] (sijalla 165)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 7,1 % [1]
– teollisuus 34,7 % [1]
– palvelut 58,1 % [1]
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Isosta-Britanniasta

4. lokakuuta 1966
Lyhenne LS
– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: ?
Kansainvälinen
suuntanumero
+266
Tunnuslause Khotso, Pula, Nala (rauha, sade, vauraus)
Kansallislaulu ”Lesotho Fatse La Bontat’a Rona”
Edeltäjä(t) Basutomaan epävirallinen lippu Basutomaa
(1884–1966)

Historia muokkaa

 
Lesothon kartta

Varhaiset vaiheet muokkaa

Lesotho oli 1500-luvulle sanien (bushmannien) asuttamaa aluetta. Nykyinen suurin väestöryhmä, sothot, tuli alueelle osana bantuekspansiota.[6][7]

Lesothon kuningaskunta syntyi zulu-kuningas Shaka Zulun valloitusten aiheuttaman mfecaneliikkeen seurauksena. Shakan aikalainen Moshoeshoe perusti eteläiselle Highveldille voimakkaan sothokuningaskunnan 1820- ja 1830-luvuilla. Hän linnoitti vahvasti Thaba Bosiun ylängön ja käyttäen tätä tukikohtanaan rakensi suuren kuningaskunnan. Moshoeshoen kuningaskunta veti puoleensa ympäröivien aluiden nälänhädän ja sotien vaivaamia ihmisiä, jotka integroituivat yhteiskuntaan ja joiden tämän jälkeen katsottiin olevan sothoja. Moshoeshoe vahvisti valtakuntaansa myös sotilaallisesti hankkien aseita ja hevosia Kapmaasta. Moshoeshoe säilytti diplomatian keinoin ystävälliset välit naapurikuningaskuntiin ja ajoittain maksoi Shakalle suojelurahaa välttääkseen sotaa. 1830-luvun puoleen väliin mennessä valtion väkiluku oli kasvanut 30 000 ihmiseen ja se oli eteläisen Highveldtin suurin kuningaskunta.[8]

Brittien protektoraatti ja yksipuoluevalta muokkaa

1800-luvun puolivälissä Moshoeshoe menetti toistuvissa sodissa suuren osan kuningaskuntansa alueesta buureille. Hän pyysi kuningatar Viktorialta, että hänen maansa saisi ”levätä hänen majesteettinsa mahtavan lipun laskosten suojissa.”[5] Viktoria suostui tähän, ja Lesothosta tehtiin Britannian protektoraatti vuonna 1868.[9] Moshoeshoen kuoltua vuonna 1870 maa liitettiin Kapmaahan. Vuonna 1880 puhkesi sota, jonka päätteeksi maa alistettiin suoraan brittien siirtomaaksi. Vuonna 1910 heimopäälliköt perustivat kansallisen neuvoston, joka sai valtaa paikallishallinnon asioissa. Vuonna 1952 perustettiin radikaali Basutomaan Kongressipuolue (BCP), jota johti Ntsu Mokhehle. Se ajoi täydellistä itsenäisyyttä ja vastusti rotusortoa. Puolueella oli yhteyksiä Etelä-Afrikan ANC:hen. Vuonna 1958 perustettiin maltillisempi Basutomaan kansallinen puolue (BNP), jota johti Leabua Jonathan.[7]

Radikaali BCP voitti vuoden 1960 vaalit ja aloitti heti itsenäisyysneuvottelut Britannian kanssa. Maan itsenäistyessä 4. lokakuuta 1966 sitä tuli perustuslaillinen monarkia. Kuninkaaksi kruunattiin Moshoeshoen pojanpojanpoika Moshoeshoe II. Pääministeriksi nousi BCP:n aiemmasta vaalivoitosta huolimatta maltillisen BNP:n johtaja Leabua Jonathan.[9][7]

Ensimmäisissä itsenäisyyden jälkeisissä vaaleissa vuonna 1970 BNP:n kilpailija (BCP) näytti nousevan valtaan, mutta BNP:n hallitus mitätöi vaalitulokset ja julisti poikkeustilan. BCP:n johtoa vangittiin, ja kuningas lähti tilapäisesti maanpakoon. Vuosina 1970–1986 maassa oli käytännössä BNP:n yksipuoluevalta.[10] Leabua Jonathan muutti kurssia, tarjosi suojapaikan eteläafrikkalaisille ANC:n sisseille ja lähestyi Kuubaa. Etelä-Afrikka asetti maan saartoon.[7]

Vallankaappauksia ja kapinoita muokkaa

Tammikuussa 1986 sotilaskaappaus lopetti Leabua Jonathanin valtakauden siirtäen valtaa kuninkaalle ja Justin Lekhanyan sotilashallinnolle. Lekhanya poisti kuninkaan valtaoikeudet vuonna 1990, Moshoeshoe II lähti maanpakoon ja hänen pojastaan tuli kuningas Letsie III, jolla oli vain seremoniallisia tehtäviä. Lekhanya joutui seuraavana vuonna uuden sotilaskapinan syrjäyttämäksi. Sitä johtanut kenraalimajuri Elias Ramaema kutsui vanhan kuninkaan kotiin ja lupasi järjestää demokraattiset vaalit.[10]

Vuoden 1993 parlamenttivaaleissa BCP sai ylivoimaisen voiton saaden kaikki parlamentin 65 paikkaa ja Ntsu Mokhehle nousi pääministeriksi. Vuonna 1995 Letsie III luovutti vallan isälleen, mutta tämä kuoli onnettomuudessa vuonna 1996 ja poika nousi jälleen valtaistuimelle.[7]

BCP hajosi kahteen osaan, ja sen enemmistön perustama uusi puolue Lesothon Demokratian Kongressi (LCD) voitti vuoden 1998 vaalit, mutta tulosta väitettiin epärehelliseksi. Opposition väkivaltaiset mielenosoitukset ja sotilaskapina elo–syyskuussa 1998 johtivat siihen, että hallitus kutsui SADC:n joukkoja tuekseen.[7]

Paluu normaalitilaan muokkaa

Sittemmin maan tilanne rauhoittui ja LCD uudisti vaalivoittonsa toukokuussa 2002. Vaalilakia oli uusittu, joten pienetkin puolueet saivat äänensä kuuluviin parlamentissa. Kansainväliset tarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä, mutta oppositio ei.[11]

Vuosina 2004 ja 2007 maahan julistettiin hätätila pitkään jatkuneen kuivuuden aiheuttaneen ruokapulan vuoksi.[11]

Vuonna 2006 LCD:stä irtaantui merkittävä joukko kansanedustajia ja ministereitä, jotka perustivat oman puolueensa. Parlamentti hajotettiin, mutta LCD voitti ennenaikaiset vaalit. Kolmea poliitikkoa vastaan tehtiin attentaatteja. Huhtikuussa 2009 pääministeri selvisi murhayrityksestä.[11]

Thomas Thabane nousi pääministeriksi vuoden 2012 vaalien jälkeen. Elokuussa 2014 hän pakeni Etelä-Afrikkaan syyttäen asevoimia kaappausyrityksestä. Ennenaikaisten vaalien jälkeen muodostettiin koalitiohallitus, jota johtaa pääministeri Pakalitha Mosisili.[11]

Politiikka muokkaa

Lesotho on perustuslaillinen monarkia, jossa muodollisena valtionpäämiehenä on kuningas, mutta poliittinen valta keskittyy pääministerille.

Kuningas nimittää pääministerin valtioneuvoston suosituksesta, ja tämän on nautittava parlamentin luottamusta. Pääministeri suosittelee, ketkä kansanedustajat kannattaisi nimittää ministereiksi, ja kuningas noudattaa hänen neuvoaan. Parlamenttiin valitaan 80 jäsentä vaalipiireistä ja 40 jäsentä puolueiden voimasuhteissa. Senaattiin kuuluu 22 päällikköä ja 11 jäsentä, jotka kuningas nimittää valtioneuvoston suosituksen mukaan.[12]

Vuoden 2015 vaalien jälkeen koalitiohallituksen pääministeriksi nousi Pakalitha Mosisili.[13] Parlamentin muodostavat Democratic Congress DC (48 paikkaa), All Basotho Convention ABC (30 paikkaa), Lesotho Congress for Democracy LCD (26 paikkaa), Basotho National Party BNP (5 paikkaa), Popular Front for Democracy PFD (3 paikkaa), National Independent Party NIP (2 paikkaa) ja muut (6 paikkaa).[1]

Vapauksien kehitys muokkaa

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Lesotho on perustuslaillinen monarkia. Viime vuosina armeijan osallistuminen maan jo ennestään hauraaseen politiikkaan on johtanut poliittiseen epävakauteen ja turvallisuuskriisiin. Korruptio on edelleen haaste. Tavanomaiset käytännöt ja lait rajoittavat naisten oikeuksia sellaisilla aloilla kuin omaisuus, perintö sekä avioliitto ja avioero.[14]

Hallinnollinen jako muokkaa

Lesotho on jaettu kymmeneen alueeseen (district):

 
Kartta Lesothon aluejaosta.
Lesothon hallintoalueet [15]
Alue Numero kartassa Pääkaupunki Pinta-ala (km²) Väkiluku (9.4.2006)
Berea 1 Teyateyaneng 2222 250 006
Butha-Buthe 2 Butha-Buthe 1 767 110 000
Leribe 3 Hlotse 2 828 293 000
Mafeteng 4 Mafeteng 2 119 192 000
Maseru 5 Maseru 4 279 431 000
Mohale’s Hoek 6 Mohale’s Hoek 3 530 177 000
Mokhotlong 7 Mokhotlong 4 075 97 000
Qacha’s Nek 8 Qacha’s Nek 2 349 69 000
Quthing 9 Moyeni 2 916 124 000
Thaba-Tseka 10 Thaba-Tseka 4 270 130 000

Maantiede muokkaa

 
Makhaleng Gorges -joki Lesothossa.
 
Kartta Lesothon korkeussuhteista.

Lesotho sijaitsee kokonaan varsin korkealla ylänköalueella, yli kilometrin korkeudessa. Korkein kohta on Thabana Ntlenyana 3 482 metriä merenpinnan yläpuolella, matalin Oranje- ja Makhaleng-jokien yhtymäkohta 1 400 metrissä.[1]

 
Lunta Lesothossa.

Lesothon ilmasto muistuttaa Etelä-Afrikan highveltiä, mutta lämpötilat ovat selvästi alempia, siellä on säännöllisesti pakkasta ja luntakin. Kesät ovat lämpimiä, mutta harvoin tukalan kuumia ja sadetta esiintyy useammin kuin talvella.[16]

Lesothossa on vain yksi kansallispuisto, Sehlabatheben kansallispuisto. Se sijaitsee maan kaakkoiskulmassa.[17]

Talous muokkaa

Lesotho on taloudeltaan riippuvainen Etelä-Afrikasta. Lesothossa on vain vähän luonnonvaroja ja se on riippuvainen ulkomailta tuoduista elintarvikkeista. Lähes kaikki perheet kasvattavat kotitarpeiksi maissia, vehnää, herneitä ja papuja, mutta sato ei riitä omavaraisuuteen. Karjankasvatus on tärkeä elinkeino, ja lampaiden ja vuohien villa ja mohair antavat raaka-ainetta pienimuotoiselle tekstiiliteollisuudelle.[9]

Lesothon talouden pohjana on veden ja sähkön vienti Etelä-Afrikkaan, teollisuus, maatalous (etenkin karjanhoito) ja jossain määrin Etelä-Afrikassa työskentelevien siirtotyöläisten kotiin lähettämät palkat. Vientituotteita ovat myös timantit, villa ja mohair.[1]

YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskemalla inhimillisen kehityksen indeksiksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Lesotho oli vuonna 2007 sijalla 156 yhteensä 185 arvioidusta maasta.[18]

Väestö muokkaa

Yli 99 prosenttia Lesothon väestöstä on etnisesti basothoja. 80 prosenttia on uskonnoltaan kristittyjä. Viralliset kielet ovat sesotho ja englanti, vähemmistökielinä ovat phuthi, zulu ja xhosa.[19]

Vuonna 2015 Lesothon väestöstä 23 prosenttia oli HIV:n tai AIDSin kantajia. Luku on maailman suurimpia.[1]

Alle viisivuotiaista lapsista 13,5 prosenttia on alipainoisia. Yleisimpien rokotusten kattavuus on 2010-luvulla ollut hyvä: 92–96 prosenttia lapsista saa polio-, tuhkarokko- ja DTP-rokotteet.[2]

Koulutus muokkaa

 
Alakoululaisia Lesothossa.

Lesothon yliopisto toimii Roman pikkukaupungissa noin 30 kilometriä maan pääkaupungista Maserusta. Se on alkujaan Etelä-Afrikan katolisen kirkon perustama oppilaitos vuodelta 1945. Vuonna 2000 siellä oli yli 2 800 opiskelijaa.[20]

Edes peruskoulun käyminen ei ole ollut Lesothossa pakollista eikä ilmaista. Nykyisin oppivelvollisuus koskee 6–13-vuotiaita, ja koulumaksuja poistetaan asteittain.[21] Vuonna 2003 arvioitiin, että yli 15-vuotiaista miehistä 74,5 prosenttia ja naisista 94,5 prosenttia osasi lukea.[1] Vuonna 2004 ala-astetta kävi kouluikäisistä pojista 82 prosenttia, tytöistä 88 prosenttia. Yläastetta kävi vain 16 prosenttia ikäluokan pojista ja 27 prosenttia tytöistä.[22] Miesten vähäisempi koulunkäynti on epätavallista Afrikassa, ja sen selityksenä on poikien käyttö paimenina.[23][24]

Kulttuuri muokkaa

 
Basotho-hattu

Lesotholaisten kulttuuri on homogeenisempaa kuin monessa Afrikan maassa, sillä maa on kansallisesti melko yhtenäinen. Elämä vuoristossa erottaa sen monista Afrikan lämpimämpien osien kulttuureista. Esimerkki tästä on lesotholaiset huovat: itäafrikkalaisten kangojen sijasta lesotholaiset kääriytyvät lämpimämpiin peitteisiin.[25] Perinteinen lesotholainen ruohosta kudottu hattu muistuttaa muodoltaan Mokorotlo-vuorta.[26]

Perinteisesti lesotholaiset miehet vastaavat karjasta ja naiset hoitavat kodin ja viljelykset, kantavat veden kylän kaivolta ja polttopuut pitkänkin matkan päästä. Pojat aloittavat paimentamisen usein viisi–kuusivuotiaina ja viettävät kuukausiakin lauman mukana poissa kotoa.[9]

Kansankulttuurissa tanssi, laulu ja kansantarut kietoutuvat yhteisesitykseksi, jossa yleisö elää mukana ja osallistuu lauluin ja taputuksin vanhojen kansantarinoiden kertaamiseen.[9]

Tunnetuin lesotholainen kirjailija on Thomas Mofolo, joka kirjoitti sothon kielellä.[27]

Urheilu muokkaa

Lesothon suosituin urheilulaji on jalkapallo,[28] jota harrastaa 110 000 maan asukasta[29]. Maan miesten edustusjoukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan sijalla 120,[30] eikä se ole selvinnyt koskaan arvokisoihin.

Lesotho on osallistunut olympialaisiin yhteensä yhdeksän kertaa vuoden 1972 kisoista lähtien, mutta yksikään maan edustaja ei ole voittanut olympiamitalia[31].

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i Lesotho The World Factbook. CIA. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)
  2. a b African Statistical Yearbook – Annuaire statistique pour l’Afrique 2016 (PDF) (s. 209–213) Afrikan kehityspankki. Viitattu 18.12.2016. (englanniksi, ranskaksi)
  3. Valtioiden, alueiden ja rahayksiköiden luettelo 30.6.2011. Euroopan unionin julkaisutoimisto. Viitattu 8.8.2011.
  4. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. a b Kiljunen, Kimmo: ”Lesotho”, Maailman maat – liput ja historia. Into Kustannus, 2013. ISBN 9789522641571.
  6. Brief history of the Bantu migration into South Africa South Africa Tours and Travel. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  7. a b c d e f Lesotho Lonely Planet. Arkistoitu 1.4.2010. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  8. Byrnes, Rita M. (toim.): South Africa – a country study:Shaka and the Rise of the Zulu State. Federal Research Division, Library of Congress, 1996.
  9. a b c d e Stoddard, Patricia Osborn: Lesotho Countries and their Cultures. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  10. a b Political History milestones (Arkistoitu – Internet Archive) Lesotho Embassy Rome. Arkistoitu (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
  11. a b c d Lesotho profile – Timeline BBC News. BBC. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)
  12. Lesotho Constitution EISA. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  13. Lesotho profile – Leaders BBC News. BBC. Viitattu 31.10.2013. (englanniksi)
  14. Lesotho: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  15. Brinkhoff, Thomas: Lesotho Regions Lesotho Citypopulation.de. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
  16. Country Guide – Lesotho BBC Weather. BBC. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)
  17. National Parks of Lesotho (Arkistoitu – Internet Archive) Travel Africa. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  18. Human Development Report 2009 UNDP. Viitattu 3.1.2010. (englanniksi)
  19. Kingdom of Lesotho Ethnologue. Viitattu 6.6.2018. (englanniksi)
  20. Lesotho INHEA. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
  21. Universal Primary Education Lesothon hallitus. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
  22. Administrative data UNESCO Institute for Statistics. 2007. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  23. Lesotho highlife[vanhentunut linkki] TimesLIVE. 2005. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  24. The development and state of the art of adult learning and education (ale) UNESCO. Huhtikuu 2008. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
  25. Culture See Lesotho. (englanniksi)
  26. Basotho Hat – Mokorotlo Destination Lesotho. (englanniksi)
  27. Thomas Mokopu Mofolo Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
  28. Lesotho – Sports and Recreation Encyclopædia Britannica. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  29. Lesotho: country information FIFA. Arkistoitu 5.4.2010. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  30. Lesotho: FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA. Arkistoitu 15.12.2012. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  31. Lesotho – Olympics at Sports-Reference.com Sports-Reference.com. Arkistoitu 5.8.2016. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

  •   Matkaopas aiheesta Lesotho Wikivoyagessa (englanniksi)