Lukukausimaksu tarkoittaa oppilaitoksessa lukukauden mittaisesta koulutusjaksosta perittyä maksua.

Suomessa peritään lukukausimaksuja EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta korkeakouluopiskelijoilta.[1] Niiden ulottamisesta muihinkin opiskelijoihin keskustellaan.[2] Niiden on väitetty vähentävän ja lisäävän tasa-arvoa.[3][4][5]

Maailmalla muokkaa

Ruotsissa peritään lukukausimaksuja EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta korkeakouluopiskelijoilta. Tämä sallittiin vuonna 2011.[6]

Yhdysvalloissa maksut voivat olla huomattavan korkeita. Ranskassa lukukausimaksut ovat kandidaattivaiheessa alimmillaan 183 euroa vuodessa. Autonomisissa julkisissa yliopistoissa ja yksityisissä yliopistoissa ne voivat olla korkeampia.

Englanti muokkaa

Englannissa korkein ja tavallisin sallittu maksu on briteille ja EU:n kansalaisille 9 250 puntaa vuodessa.[7] Työväenpuolue otti lukukausimaksut käyttöön vuonna 1998.

Professori Danny Dorling toteaa Guardianin julkaisemassa kirjoituksessaan useimpien uusien yliopistopaikkojen päätyneen köyhempien alueiden lapsille. Tämä on hänen mukaansa työväenpuolueen suurin sosiaalinen saavutus.[8] Maksut ovat toisaalta merkittävästi vähentäneet aikuisopiskelijoiden ja osa-aikaisten opiskelijoiden määrää, millä on osaltaan sosiaalista liikkuvuutta heikentävä vaikutus.[9]

Australia muokkaa

Australiassa on peritty korkeakouluopiskelijoilta lukukausimaksuja 1980-luvun lopun uudistuksista lähtien.[10] Australia on viime vuosina samaan aikaan vähentänyt korkeakoulujen julkista rahoitusta ja korottanut lukukausimaksujen suuruutta.[11]

Suomi muokkaa

Suomessa peritään lukukausimaksuja EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta korkeakouluopiskelijoilta. Vuonna 2016 Suomessa voimaan tullut laki määrää vähintään 1 500 euron maksun EU:n ja ETA-alueen ulkopuolisille 1. elokuuta 2017 jälkeen aloittaneille opiskelijoille vieraskielisistä tutkinnoista. Maisterintutkinto maksaa useimmissa ohjelmissa 12 000 euroa vuodessa. Tuloilla on tarkoitus edistää korkeakoulujen rahoitusta ja koulutusvientiä. Veroeduilla on tarkoitus kannustaa ulkomaisten opiskelijoiden jäämistä Suomeen töihin.[1] Maksujen käyttöönotto on vähentänyt kansainvälisten hakijoiden ja kansainvälisten opiskelijoiden oleskelulupahakemuksien määrää neljänneksellä.[12][13]

Keskustelua muokkaa

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen esitys muokkaa

Etlan tutkijat ehdottivat keväällä 2017 lukukausimaksua myös suomalaisille ja ETA-alueen opiskelijoille, esimerkiksi 2 000 euroa. Tämä auttaisi rahoittamaan parempaa varhaiskasvatusta ja peruskoulutusta. Takaisinmaksu voitaisiin sitoa tuloihin niin, että vähätuloiset eivät joutuisi maksamaan. Samansuuntainen malli on käytössä esimerkiksi Englannissa. Ilmainen koulutus ja antelias opintotukijärjestelmä ovat tutkijoiden mukaan syynä myös Suomen pitkiin opiskeluaikoihin.[2][14] Etlan esitys ei ole saanut poliittista kannatusta, eikä Sipilän hallitus aio edistää asiaa hallituskauden aikana.[15]

Oikeustieteilijä Jukka Kekkonen sanoo, että tutkimustieto lukukausimaksuista viittaa niiden lisäävän eriarvoisuutta.[4] Kansantaloustieteen tohtori Vesa Vihriälän mukaan tutkimus nimenomaan ei osoita lukukausimaksujen vaikuttavan korkeakouluopiskelijoiden valikoitumiseen, joka käytännössä tapahtuu jo aiemmissa vaiheissa, eikä mahdollisuuksien tasa-arvoon.[5] Taloustieteen professori Markus Jäntti ei pidä Vihriälän käyttämää mahdollisuuksien tasa-arvon käsitettä tieteellisesti perusteltuna. Jäntti on myös kyseenalaistanut Etlan lähtökohdat vedoten niiden taustalla olevan tutkimustiedon vähäisyyteen.[16]

Yliopistoyhteisön näkemyksiä lukukausimaksuihin muokkaa

Suomen ylioppilaskuntien liitto on vastustanut EU- ja ETA-alueen lukukausimaksuja, koska ne haittaavat korkeakoulutettujen osaajien houkuttelemisessa Suomeen.[17] SYL vastustaa myös kotimaisilta opiskelijoilta kerättäviä maksuja. SYL näkee maksujen heikentävän sosiaalista liikkuvuutta, koska alemman sosioekonomisen taustan nuoret välttävät opintolainan ottamista. SYL epäilee maksujen myös pidentävän opintoaikoja, koska yhä useampi opiskelija kävisi töissä jo opintoaikanaan.[18] Euroopan komission kyselytutkimuksen mukaan suomalaisista korkeakouluopiskelijoista 86 % kannattaa maksutonta koulutusta.[19]

Professori Matti Virénin mukaan maksuton koulutus lisää tuloeroja, koska siinä annetaan ensin keskimäärin 60 000 euron edestä opetusta, opintotukea ja muita tukia, minkä jälkeen koulutetut saavat huomattavasti korkeammat ansiot, osittain tutkinnon monopolivoiman vuoksi. Huonompiosaiset joutuvat kustantamaan tätä koulutusta, josta he eivät itse pääse osaksi. Yliopistokoulutettu tienaa keskimäärin puoli miljoonaa enemmän kuin muut.[20]

Sosiologian professori Jani Erolan mukaan lukukausimaksu-, stipendi- ja lainayhdistelmien toimivuudesta on vaihtelevaa näyttöä eri yhteiskunnissa. Erolan mukaan lukukausimaksut pienentäisivät korkeakoulutuksen houkuttavuutta ja vähentäisivät koko yhteiskunnan inhimillistä pääomaa.[21]

Professori Roope Uusitalon mielestä Kalevi Sorsa -säätiön raportin sekä professoreiden Vesa Kanniainen ja Kari Raivio esittämä maisterivero on toiseksi paras tapa rahoittaa koulutuksen "omavastuuosuus". Britannian tulosidonnainen takaisinmaksuvelvollisuus olisi paras, koska se kohdistuu myös ulkomaille muuttaviin. Uusitalo kirjoittaa, että estimaattienselvennä mukaan maksu ei paljonkaan muuttaisi opiskeluhaluja, koulutuksen hyöty kuitenkin kohdistuu suurelta osin opiskelijaan itseensä. Kun opiskelijoista tulisi maksavia asiakkaita, yliopistojen tarve kuunnella heitä kasvaisi, mutta tärkein argumentti maksun puolesta on Uusitalon mukaan oikeudenmukaisuus. Läsnäolovuotta kohden yliopistokoulutuksen kustannus on 12 800 euroa.[3] Britanniassa lukukausimaksujen korotukset yhdistettynä rakenneuudistukseen lisäsivät tutkimuksen mukaan tasa-arvoa, Uusitalo referoi.[3]

Professori Kyösti Pulliainen on ehdottanut valtion palveluseteliä, jolla opiskelija voisi Suomessa maksaa lukukausimaksunsa. Nopeasti valmistuva saisi itselleen kannustukseksi esimerkiksi puolet käyttämättömistä seteleistä.[22]

Lähteet muokkaa

  1. a b Yliopistot eivät tyytyneet minimiin kansainvälisten opiskelijoiden lukukausimaksuissa Verkkouutiset. 20.1.2017.
  2. a b Etla ehdottaa lukukausimaksuja korkeakouluihin Yle Uutiset. 31.3.2017.
  3. a b c Lukukausimaksut korkeakouluihin?, professori Roope Uusitalo, 23.8.2012.
  4. a b Mahdollisuuksien tasa-arvosta on syytä pitää kiinni Helsingin Sanomat. 29.5.2017.
  5. a b Tutkimus ei osoita lukukausimaksujen haitallisuutta Helsingin Sanomat. 30.5.2017.
  6. Ulkomaalaisille opiskelijoille lukukausimaksut Ruotsissa Yle Uutiset. 29.6.2010.
  7. Undergraduate tuition fees and student loans ucas.com.
  8. One of Labour's great successes, professor Danny Dorling, The Guardian, 28.1.2010
  9. Independent Commission on Fees 2015 Final Report
  10. "Higher Education Funding Act 1988" Viitattu 27.7.2017.
  11. Australia: funding cut, fees hiked, but ‘could have been worse’ Times Higher Education 3.5.2017
  12. Näin yliopistot arvioivat lukuvuosimaksujen vaikutuksia Savon Sanomat. 31.7.2017. Viitattu 31.10.2017.
  13. Maahanmuuttovirasto: Lukukausimaksut vähentäneet ulkomaisten opiskelijoiden oleskelulupahakemuksia selvästi migri.fi. 6.10.2017. Arkistoitu 11.10.2017. Viitattu 31.10.2017.
  14. ”Lukukausimaksu korkeakouluihin – valtion omaisuutta myytävä yliopistojen pääomittamiseksi” Uusisuomi.fi. 31.3.2017.
  15. Korkeakoulujen lukukausimaksuille täystyrmäys[vanhentunut linkki]. Keskipohjanmaa 1.4.2017.
  16. Keskustelutilaisuus päättyi riitaan: Taloustieteen huippuprofessori kyllästyi Suomeen, irtisanoutui ja palaa takaisin Ruotsiin. Helsingin Sanomat 18.5.2017.
  17. SYL pettynyt hallitus­neuvotteluihin: "Lukukausimaksut epäonnistuivat niin Ruotsissa kuin Tanskassa". Helsingin Sanomat 13.5.2014
  18. Etlan esittämät lukukausimaksut eivät pelastaisi suomalaista koulutusta. SYL:n kannanotto huhtikuu 2017.
  19. Eurobarometer 260: Students and Higher Education Reform. Euroopan komissio 2009.
  20. Yliopistokoulutettu tienaa puoli miljoonaa enemmän, Taloussanomat, 28.3.2011
  21. Miksi en kannata lukukausimaksuja yliopistoihin Professoriliiton blogi 5.6.2017.
  22. Koulutusseteleiden käyttöä korkeakouluissa selvitetään Helsingin Sanomat. 14.1.1994.