Uzbekistan

valtio Keski-Aasiassa

Uzbekistan (uzb. Oʻzbekiston, kyrillinen Ўзбекистон), virallisesti Uzbekistanin tasavalta (uzb. O‘zbekiston Respublikasi, kyrillinen Ўзбекистон Республикаси) on Itsenäisten valtioiden yhteisöön kuuluva sisämaavaltio ja entinen neuvostotasavalta Keski-Aasiassa.

Uzbekistanin tasavalta
O‘zbekiston Respublikasi
Uzbekistanin lippu Uzbekistanin vaakuna

Uzbekistanin sijainti
Uzbekistanin sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri
Shavkat Mirziyoyev
Abdulla Aripov
Pääkaupunki Taškent (2 207 850 as.)
41°16′N, 69°13′E
Muita kaupunkeja Namangan (423 161 as.),
Samarkand (366 015 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 447 400 km²[1] (sijalla 56)
– josta sisävesiä 4,9 %
Väkiluku (2022) 31 104 937[2] (sijalla 44)
– väestötiheys 57 as. / km²
– väestönkasvu 0,83 % [2] (2022)
Viralliset kielet uzbekki
Valuutta som[3] (UZS)
BKT (2020)
– yhteensä 239,42 mrd. USD (PPP) [2]  (sijalla 78)
– per asukas 7 000 USD
HDI (2019) 0,720 [4] (sijalla 106)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 17,9 % [2]
– teollisuus 33,7 % [2]
– palvelut 48,5 % [2]
Aikavyöhyke UTC+5
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Neuvostoliitosta

1. syyskuuta 1991
Lyhenne UZ
Kansainvälinen
suuntanumero
+998
Tunnuslause ei ole
Kansallislaulu Uzbekistanin kansallislaulu

Edeltäjä(t) Uzbekistanin SNT Uzbekistanin sosialistinen neuvostotasavalta

Uzbekistan on enimmäkseen aavikkoa, itäosassa on yli neljä kilometriä korkeita vuoria. Maa sijaitsee silkkitien varrella, ja sitä ovat hallinneet mongolit, persialaiset ja venäläiset, Aleksanteri Suuri ja Timur Lenk. Suurin osa väestöstä on keskittynyt maan etelä- ja itäosiin. Runsaasta 30 miljoonasta asukkaasta 90 prosenttia on muslimeja ja 80 prosenttia kuuluu uzbekkien etniseen ryhmään.

Maantiede muokkaa

 
Uzbekistanin kartta
 
Uzbekistan varjostetussa satelliittikuvassa
Pääartikkeli: Uzbekistanin maantiede

Uzbekistanin rajanaapurit ovat Afganistan, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan ja Turkmenistan.

Uzbekistan on enimmäkseen aavikkoa, joka kattaa 80 prosenttia sen pinta-alasta. Itäosassa on vuoria, joiden korkeimmat huiput kohoavat 4 500 metriin. Kyzylkumin autiomaa kattaa pääosan maan pohjoisosasta. Sen itäpuolella on Ferganan laakso, joka on Uzbekistanin hedelmällisin osa. Sen alueella sataa vain 100–300 mm vuodessa. Maahan virtaa kaksi suurta jokea Amudarja Tadžikistanista ja Syrdarja Kazakstanista. Niiden vettä käytetään kasteluun.[5]

Araljärven eteläosat ovat Uzbekistanin puolella. Järvi on kutistunut 1960-luvulta asti jokien vesien mennessä peltojen kasteluun. Järven pinta-ala on kutistunut 60 prosenttia ja vesimäärä 80 prosenttia. Veden suolaisuus on samalla lisääntynyt 45 grammaan litrassa entisestä 10 grammasta litrassa. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman.[6] Järvi on katkennut kahtia, ja Kazakstanin puolella Pohjois-Aral on pelastettu padon avulla. Uzbekistanin puoli eli Etelä-Aral jatkaa kutistumistaan.[7]

Maassa esiintyy maanjäristyksiä, joista vakavin tuhosi Taškentia vuonna 1966.[5]

Arojen kasvillisuus on lähinnä ruohoa, purojen varsilla kasvaa myös pensaita. Vuoristossa tavataan myös harvinaisia kasvilajeja. Katajalaji Zarafshani archa kasvaa vuorten alarinteillä, samoin monet lehtipuut. Yläosissa kasvaa enimmäkseen vain heinää jos sitäkään. Uzbekistanin monipuoliseen eläimistöön kuuluvat sudet, karhut ja lumileopardit.[8]

Uzbekistan on toinen niistä maailman sisämaavaltioista, joiden kaikki rajanaapurit ovat myös sisämaavaltioita. Toinen on Liechtenstein.[9]

Historia muokkaa

Noin 2000 eaa. alkaen Anaun kulttuuriin kuuluva keidasviljelykulttuuri levisi Uzbekistaniin.[10]

Uzbekistan sijaitsee silkkitien varrella. Valloittajat ovat kulkeneet lukuisia kertoja maan halki. Aleksanteri Suuri pysähtyi Samarkandissa 327 eaa. ja otti vaimon paikallisesta heimosta.[11] Samanidien dynastia hallitsi aluetta, kunnes arabimuslimit valloittivat sen 800-luvulla. Mongolien Tšingis-kaani valloitti alueen 1220.[12]

1300-luvulla Timur Lenk voitti mongolit ja perusti oman valtakuntansa. Hänen valloitusretkensä ulottuivat Lähi-itään saakka. Hän voitti osmanien keisari Bayezidin 1402 ja otti tämän vangiksi. Myöhemmin muodostui kaupunkivaltioita, joilla on läheiset suhteet Persiaan.[13]

Venäjän keisarikunta valloitti Taškentin vuonna 1865 ja löi Kokandin kaanikunnan 1876. Venäjän sisällissodan jälkeen hajanainen separatistien vastarinta bolševikkeja vastaan jatkui vuoristoissa vielä 1930-luvulle. Venäjän vasallivaltioiden Buharan ja Hivan kaanikuntien emiirit syöstiin vallasta 1919 ja seuraavana vuonna niistä muodostettiin nimellisesti itsenäiset Buharan kansantasavalta ja Horezmin kansantasavalta. 1924 muodostettiin Uzbekistanin sosialistinen neuvostotasavalta osista Buharan ja Horezmin kansantasavaltoja sekä osasta entistä Kokandia. Neuvostoliitto teki Uzbekistanista puuvillanviljelyaluetta, ja tämän maatalouden rakennemuutoksen vaikutukset näkyvät maassa edelleen.[14]

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen entinen Uzbekistanin kommunistisen puolueen pääsihteeri Islom Karimov valittiin joulukuussa 1991 presidentiksi 88 prosentin äänisaalilla. Vaaleja ei hyväksytty yleisesti ja islamilaisia vastarintaryhmiä alkoi syntyä.[15]

Vuonna 1993 huoli kasvavasta islamilaisesta fundamentalismista sai Uzbekistanin osallistumaan IVYn rauhanturvaamistehtävään Tadžikistanissa. Samaan aikaan hallitus sai moitteita ihmisoikeusjärjestöiltä. Maaliskuussa 1995 Karimov sai 99 prosentin kannatuksen kansanäänestyksessä, joka jatkoi hänen hallintokauttaan vuodesta 1997 vuoteen 2000.[16] Oppositiopuolueet sallittiin jälleen 1995.[17]

Helmikuussa 1999 presidentti Karimov selviytyi autopommista, josta syytettiin Uzbekistanin islamilaista liikettä. Elokuussa 2000 aseistetut ryhmät pyrkivät maahan Kirgisiasta ja maan eteläosissa käytiin taisteluja. Maaliskuussa 2004 koettiin uusi terrorismin aalto ja pommi-iskut Buharassa ja Taškentissa, mukaan lukien maan ensimmäiset itsemurhapommi-iskut.[15] Karimov syytti teoista kiellettyä Hizb ut-Tahrir -ryhmää (vapautuspuolue), joka ei ole myöntänyt syyllisyyttä.[16]

Taškentissa räjäytettiin 30. heinäkuuta 2004 Israelin ja Yhdysvaltain lähetystöt kahdeksan henkeä vaatineessa iskussa. Islamilaisen liikkeen johtajat Tohir Juldashev ja Juma Khodjiev on tuomittu kuolemaan poissa olleina ja heitä kuulematta.[18]

Toukokuussa 2005 maassa puhkesi levottomuuksia Andijonin kaupungissa. 12. toukokuuta 2005 alkaneissa mellakoissa opposition edustajat valtasivat hallintorakennuksen Andijonissa. Taškentin kansainvälisen radion mukaan opposition edustajat tunkeutuivat sotilasalueelle hankkien kymmenittäin käsiaseita ja hyökkäsivät työleirille ja vapauttivat vankeja, mukaan lukien islamistisen Akromiya-liikkeen jäseniä ja yrittivät ottaa haltuunsa kansallisen turvallisuuspalvelun rakennuksen sekä alueneuvoston, hakimiyatin, rakennuksen. Lainvalvontaelimien vastaiskussa aiheutuneessa ammuskelussa kuoli hallituksen lähteiden mukaan 187, useimmat sotilaita. Opposition mukaan kuolleita oli ainakin 700 sotilaiden tulitettua väkijoukkoon. Uzbekistanin hallituksen mukaan kyseessä oli ulkomaalaisten tukema islamistien vallankaappausyritys.[19][20]

Tapahtuneen jälkeen Uzbekistanin suhteet länteen heikkenivät, ja maa määräsi alueellaan olleet Afganistanin operaatioon ja rauhanturvaajien huoltoon osallistuneet Naton joukot lähtemään maasta vuoden 2005 loppuun mennessä.[15] Euroopan unioni vastasi asevientikiellolla ja asetti 12 maan hallituksen jäsentä viisumikieltoon. EU lievitti rajoituksia vuonna 2007 mutta ilmaisi huolensa maan ihmisoikeustilanteesta. Asevientikielto purettiin kokonaan vuonna 2009.[15]

Vuonna 2012 Uzbekistan salli Naton viedä kalustoaan sen alueiden poikki tämän vetäytyessä Afganistanista.[15]

Vuosina 2013–2014 presidentin tytärtä Gulnara Karimovaa syytettiin rahanpesusta.[15] Syytteessä oli kyse myös valtataistelusta, sillä korruptiosyytösten aikana tytär katosi julkisuudesta. Presidentinvaalien 2016 aikana hänen arveltiin olevan kotiarestissa Taškentissa. Tyttären Lontoossa asuva poika on vaatinut Uzbekistanin viranomaisilta tietoja äitinsä voinnista ja olinpaikasta.[21]

Karimov kuoli aivoverenvuotoon elo-syyskuun vaihteessa 2016.[22] Uusiin vaaleihin asti presidentin tehtäviä hoiti senaatin puhemies, oikeusministeri Nigmatilla Yuldashev.[23] Presidentinvaalit 4. joulukuuta 2016 voitti Shavkat Mirziyoyev.[24] Presidentti Islam Karimovin autoritaarinen hallinto oli kestänyt vuodesta 1989 vuoteen 2016. Karimov oli ensin vuosina 1989–1991 Neuvosto-Uzbekistanin puoluejohtaja ja vuosina 1991–2016 itsenäisen Uzbekistaninin ensimmäinen presidentti. Karimovin seuraaja Shavkat Mirziyoyev oli vuosina 2003–2016 Karimovin lojaali pääministeri, mutta noustuaan presidentiksi hän onnistui siirtämään syrjään Karimovin ajan poliittisia vaikuttajia, joista merkittävin oli vaikutusvaltainen turvallisuuspäällikkö Rustam Inoyatov.[25]

Maaliskuussa 2019 entisen hallitsijan tytär Gulnara Karimova vangittiin, koska hän ei ollut noudattanut määräyksiä kotiarestista. Karimova oli tuomittu vankeuteen rahanpesusta vuonna 2017, mutta hän pääsi tuolloin kotiarestiin. Karimova oli aiemmin diplomaatti ja pop-laulaja, josta oli kaavailtu jopa isänsä seuraajaa.[26]Maaliskuussa 2020 aiemmin Uzbekistanin vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi kutsuttu Karimova tuomittiin 13 vuodeksi vankeuteen.[27]

Politiikka muokkaa

Uzbekistan on presidentiaalinen tasavalta, jossa on myös pääministerin virka. Maassa on useita puolueita, mutta ne tukevat kaikki istuvaa presidenttiä. Presidentti valitaan suoralla, tarvittaessa kaksivaiheisella vaalilla. Presidentti nimittää hallituksen, senaatti vahvistaa useimpien ministerien nimitykset.[2]

Uzbekistanissa on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneen 100 paikasta aluehallinnot valitsevat 84 ja presidentti nimittää 16. Alahuoneen edustajat valitaan yhden edustajan vaalipiireistä enemmistövaalilla.[2] Kriitikot pitävät parlamenttia presidentin kumileimasimena, se kokoontuu muutamia kertoja vuodessa hyväksymään hallituksen esittämät lait. Maassa ei toimi laillista oppositiota.[28]

Vuonna 2020 järjestetyissä alahuoneen vaaleissa liberaalidemokraattinen puolue sai 53 paikkaa, kansandemokraattinen puolue eli entinen kommunistipuolue 22, kansallinen uudistuspuolue Milly Tiklanish 36 ja sosiaalidemokraattinen puolue Adolat 24 paikkaa. Lisäksi ekologisella liikkeellä on 15 paikan kiintiö.[2][29] Vaaleja valvonut ETYJ moitti niitä todellisen vaihtoehdon puutteesta: kaikki puolueet tukevat istuvaa hallitusta ja presidenttiä.[30]

Uzbekistan on Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, Itsenäisten valtioiden yhteisön, Shanghain yhteistyöjärjestön, Islamilaisen yhteistyöjärjestön ja Turkkilaisten maiden neuvoston jäsen.[31][32][33][34][35][36]

Osat muokkaa

 
float

Uzbekistanissa on kaksitoista aluetta (viloyat, viloyatlar), yksi autonominen tasavalta* ja yksi kaupunkialue**. Suluissa niiden pääkaupunki.[37] Uzbekistanin osat jakautuvat edelleen piireihin ja kaupunkeihin.[38]

  1. Taškent**, Toshkent Shahar
  2. Andijonin alue, Andijon Viloyati (Andijon)
  3. Buxoron alue, Buxoro Viloyati (Buxoro)
  4. Fargʻonan alue, Farg‘ona Viloyati (Fargʻona)
  5. Jizzaxin alue, Jizzax Viloyati (Jizzax)
  6. Namanganin alue, Namangan Viloyati (Namangan)
  7. Navoiyn alue, Navoiy Viloyati (Navoiy)
  8. Qashqadaryon alue, Qashqadaryo Viloyati (Qarshi)
  9. Samarqandin alue, Samarqand Viloyati (Samarkand)
  10. Sirdaryon alue, Sirdaryo Viloyati (Guliston)
  11. Surxondaryon alue, Surxondaryo Viloyati (Termez)
  12. Taškentin alue, Toshkent Viloyati (Taškent)
  13. Xorazmin alue, Xorazm Viloyati (Urganch)
  14. Karakalpakia*, uzbekiksi Qoraqalpog‘iston, karakalpakiksi Qaraqalpaqstan (Nukus/Nökös)

Talous muokkaa

Uzbekistan oli yksi Neuvostoliiton köyhimmistä alueista, ja neuvostovallan päättyessä se kuului vähiten teollistuneisiin neuvostovaltioihin.[39] Nyttemmin maasta on tullut maailman toiseksi suurin puuvillan viejä, merkittävä kullan ja maakaasun tuottaja ja paikallisesti merkittävä koneiden ja kemikaalien tuottaja. Uzbekistanissa on myös merkittävää uraanikaivostoimintaa.[40]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat maakaasu (tuotanto vuonna 2009 oli 61,5 miljardia kuutiometriä), öljy, kivihiili, kulta, uraani, hopea ja kupari.[40]

Itsenäistymisestä alkaen maa on siirtynyt hitaasti kohti vapaata markkinataloutta, mutta suuret yritykset ovat edelleen valtion omistuksessa. Valtio kontrolloi tiukasti ulkomaankauppaa vaatien vastaostoja, jotta pääomat eivät virtaisi ulkomaille.[40]

Väestö muokkaa

 

Suurin osa väestöstä on keskittynyt maan etelä- ja itäosiin. Noin 50 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa.[2]

Merkittävimmät etniset ryhmät ovat uzbekit 83,8 prosenttia, venäläiset 2,3 prosenttia, tadžikit 4,8 prosenttia, kazakit 2,5 prosenttia, karakalpakit 2,2 prosenttia, tataarit 1,5 prosenttia ja muut 2,9 prosenttia (2017 arvio).[2] Karakalpakeilla on omalla alueellaan erioikeuksia, ja yritys niiden poistamiseksi laukaisi väkivaltaisia protesteja kesällä 2022.[41]

Yleisimmät kielet ovat uzbekki 74,3 prosenttia, venäjä 14,2 prosenttia ja tadžikki 4,4 prosenttia, muiden kielten puhujia on 7,1 prosenttia.[2]

Vuonna 2022 HIV:n kantajia oli 0,2 prosenttia väestöstä.[2] Vuonna 2007 arvioitiin, että HIV:n kantajia oli noin 16 000 henkeä, kun kuusi vuotta aiemmin heitä oli alle viidesosa siitä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 1 400 henkeä, mutta sitä sai vain kolmannes heistä, alle 500 henkeä.[42]

Uskonto muokkaa

Uskonnoista suurimmat ovat islam 90 prosenttia (enimmäkseen sunneja) ja ortodokseja 5 prosenttia, muita uskontoja harjoittaa 5 prosenttia. Ajatuksen-, omantunnon ja uskonnonvapautta seuraavien raporttien mukaan Uzbekistanissa rajoitetaan merkittävästi monien uskonnon harjoittajien ihmisoikeuksia, kuten sanan- ja kokoontumisenvapautta.[43] Toistuvasti esiin nousevat syytöksen viranomaisten käyttämästä kidutuksesta[44] ja pidätettyihin kohdistetusta ahdisteluista eivät ole johtaneet syytetoimiin[45], vaikka Uzbekistan on sitoutunut Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen.

Open Doors -järjestön World Watch -listauksen mukaan kristityt kokevat Uzbekistanissa hyvin korkeaa vainoa. Järjestön mukaan entisen neuvostotasavallan hallitus näkee rekisteröimättömien kirkkojen kristityt uhkana vallalleen. Uzbekistanin hallitus sallii ainoastaan valtion ylläpitämien ja valvomien instituutioiden harjoittaman uskonnollisen toiminnan. Toimintaan osallistuneita saatetaan pidättää tai antaa sakkoja laittomaan uskonnolliseen toimintaan osallistumisesta. Erityisesti kirkkojen johtajat ovat tarkastusten kohteena.[46][47]

Kulttuuri muokkaa

Neuvostoliiton aikana valtio pyrki muokkaamaan uzbekkien kulttuuria valtion ideologian mukaiseksi. Islamin merkitystä pienennettiin, naisilta kiellettiin hunnun käyttö, pukuja, kansantaidetta ja perinneruokia mukautettiin palvelemaan kommunismia. Samalla alueellisia eroja tasoitettiin ja pienempiä kulttuureja pyrittiin sulauttamaan uzbekkikulttuuriin.[48]

Uzbekistanilaisena kansallisruokana pidetään plovia (ploff, pilahvi), joka on lampaanrasvassa paistettu riisiä, sipulia, porkkanaa ja lampaanlihaa sisältävä karkeaa risottoa muistuttava ruoka.[49]

Perinteiseen uzbekistanilaiseen kansallispukuun kuuluu nelikulmainen, pehmustettu päähine tubeteika. Sen koristeleminen kirjailuilla on kehittynyt kansantaiteeksi.[50]

Urheilu muokkaa

Uzbekistan on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1994. Se on saanut yhteensä 22 mitalia nyrkkeilystä, painista, judosta, voimistelusta, freestyle-hiihdosta ja taekwondosta.[51]

Uzbekistanin jalkapallomaajoukkue on osallistunut itsenäistymisensä jälkeen viidesti Aasian mestaruuskilpailuihin. Paras sijoitus on vuodelta 2011, kun joukkue sijoittui neljänneksi. FIFAn rankingissa helmikuussa 2011 se oli sijalla 77.[52][53]

Kansallisurheilulaji on nimeltään kupkari. Siinä hevosilla ratsastavat joukkueet koettavat saada vuohen ruhon vastustajan maalilinjan yli. Toinen perinnelaji on kurash, eräänlainen pystypaini. Jalkapallo on maan suosituin urheilulaji. Myös kamppailulajeilla on paljon harrastajia.[54]

Lähteet muokkaa

  • Glenn E. Curtis (toim.): Uzbekistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.

Viitteet muokkaa

  1. Uzbekistan The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m Uzbekistan World Factbook. CIA. Viitattu 16.12.2022.
  3. Valtioiden, alueiden ja rahayksiköiden luettelo Toimielinten yhteiset tekstinlaadinnan ohjeet. 30.6.2011. Euroopan unionin julkaisutoimisto. Viitattu 8.8.2011. (suomeksi)
  4. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. a b Geography Uzbekistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  6. Aral Sea Global Greenhouse Warming. (englanniksi)
  7. Dam project aims to save Aral Sea BBC News, Aral Sea, Kazakhstan 2007
  8. Flora and Fauna (Arkistoitu – Internet Archive) Uzbek Tourism
  9. Country Profiles: Uzbekistan UCLA
  10. Central Asia - Landmarks of History (Arkistoitu – Internet Archive) Sairam Tourism
  11. Roxana of Amu Darya – the Beloved Wife of Alexander (Arkistoitu – Internet Archive) Sairam Tourism
  12. The Mongol Period Uzbekistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996
  13. Timur Uzbekistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996
  14. The Russian Conquest Uzbekistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996
  15. a b c d e f Timeline: Uzbekistan BBC News
  16. a b Profile: Islam Karimov BBC News
  17. Government Uzbekistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  18. Uzbekistan Country Reports on Human Rights Practices. 2001. Viitattu 12.2.2011. (englanniksi)
  19. Uzbekistan: West Accused Of Memory Failure Over Andijon Bloodshed 2008. Radio Free Europe / Radio Liberty. Viitattu 11.2.2011. (englanniksi)
  20. How the Andijan killings unfolded 2005. BBC News. Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  21. Uzbekistan valitsee seuraajan Karimoville – mitä tapahtui diktaattorin seuraajaksi ennustetulle tyttärelle (Arkistoitu – Internet Archive)? Ilta-Sanomat 4.12.2016.
  22. Uzbekistanin kovaotteinen presidentti Islam Karimov on kuollut Yle. 2.9.2016. Viitattu 2.9.2016.
  23. Uzbekistan President Islam Karimov dead at 78 BNO News. Arkistoitu 3.9.2016. Viitattu 3.9.2016.
  24. Uzbekistanin vaalitulos on selvillä ennen vaaleja – Mirziyoyevista presidentti (Käyttäjätunnuksella) Helsingin Sanomat. 4.12.2016. Viitattu 4.12.2016.
  25. Uzbekistan country profile BBC News. 8.5.2018. Viitattu 3.4.2020. (englanniksi)
  26. Gulnara Karimova sent to prison BBC News. 6.3.2019. Viitattu 3.4.2020. (englanniksi)
  27. Nataliya Vasilyeva: Daughter of Uzbekistan's late dictator jailed for 13 years The Telegraph. 18.3.2020. Viitattu 3.4.2020. (englanniksi)
  28. Uzbekistan country profile BBC News
  29. Liberal democrats get majority of seats in Uzbek parliament 5.1.2015. Trend. Viitattu 11.1.2015.
  30. Republic of Uzbekistan – Parliamentary Elections, 21 December 2014 OSCE. Viitattu 11.1.2015.
  31. Member States Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  32. Participating States Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  33. Государства – участники СНГ Itsenäisten valtioiden yhteisö. Viitattu 11.2.2020. (venäjäksi)
  34. Member states of the Shanghai Cooperation Organisation 6.6.2018. Shanghain yhteistyöjärjestö. Arkistoitu 9.2.2020. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  35. Member States Islamilainen yhteistyöjärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  36. Türk Keneşi Turkkilaisten maiden neuvosto. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  37. Uzbekistan Citypopulation
  38. Districts of Uzbekistan Statoids
  39. The Economy Uzbekistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  40. a b c Background Note: Uzbekistan (Previous editions) 3.6.2011. U.S. Department of State. Viitattu 11.1.2015. (englanniksi)
  41. Uzbekistan julisti hätätilan protestien vuoksi Ilta-Sanomat. 3.7.2022. Viitattu 17.12.2022.
  42. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Uzbekistan 2008 WHO. Arkistoitu 26.2.2011. Viitattu 12.2.2011. (englanniksi)
  43. UZBEKISTAN: Religious freedom survey Forum 18. Forum 18 News Service. Viitattu 30.5.2016.
  44. Forum 18: UZBEKISTAN: Torture, no pardon, for prisoner of conscience forum18.org.
  45. Forum 18: UZBEKISTAN: Raids, large fines, torturers and thieves unpunished forum18.org.
  46. World Watch List 2021 Open Doors. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  47. Where in the world is the worst place to be a Christian? The Guardian. 27.7.2015. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  48. Uzbekistan Countries and Their Cultures
  49. Reaö Uzbek Plov Fix Cuisine
  50. Tubetelka (Arkistoitu – Internet Archive) Orexa
  51. Uzbekistan in Olympics (Arkistoitu – Internet Archive) Sport Reference
  52. FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA. Arkistoitu 24.12.2018. Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  53. Associations (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA
  54. Sports in Uzbekistan (Arkistoitu – Internet Archive) Tourism.uz

Aiheesta muualla muokkaa