Andižanin alue
Andižanin alue (uzb. Andijon viloyati) on hallintoalue Uzbekistanin itäosassa. Sen keskus on Andižanin kaupunki.[1] Alueen pinta-ala on 4 300 neliökilometriä[2]. Asukasmäärä oli 3 394 400 vuonna 2024[3].
| Andižanin alue | |
|---|---|
 Andižaninin suurmoskeija. |
|
 Alueen sijainti Uzbekistanin kartalla. |
|
| Valtio | Uzbekistan |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Andižan |
| Pinta-ala | 4 300 km² |
| Väkiluku (2024) | 3 394 400 |
Maantiede, ilmasto ja luonto
muokkaaAndižanin alue sijaitsee Ferganan laakson itäosassa. Se rajoittuu koillisessa ja kaakossa Kirgisiaan, lounaassa Ferganan alueeseen ja luoteessa Namanganin alueeseen. Länsiosa on tasankoa ja itäosa Fergana- ja Alaivuorten reuna-aluetta. Alue on altis maanjäristyksille.[1][4]
Seudulla vallitsee kuiva mannerilmasto. Talvet ovat leutoja ja kesät kuumia. Keskilämpötila on tammikuussa –3 ja heinäkuussa 27,3 astetta. Vuotuinen sademäärä on 200–250 millimetriä. Qoradaryon ja sen sivujokien vettä käytetään kanavien ja Andižanin tekojärven avulla maatalouden keinokasteluun.[1][4]
Suurin osa pinta-alasta on maatalouskäytössä. Luonnonvarainen kasvillisuus koostuu lähinnä ruoho- ja heinäkasveista. Vuorten rinteillä kasvaa pistaasi- ja mantelipuita. Eläinkuntaan kuuluvat matelijat, jyrsijät, linnut ja lampien kalalajit. Suden, ketun ja villisian kaltaiset villieläimet ovat harvinaisia.[1][4]
Hallinnollinen jako ja asutus
muokkaaVuonna 1941 perustettuun[1] alueeseen kuuluvat Andižanin ja Xonobodin aluetasoiset kaupungit sekä 14 piirikuntaa: Andižan, Asaka, Baliqchi, Bo‘ston, Buloqboshi, Izboskan, Jalаquduq, Marhamat, Oltinko‘l, Paxtaobod, Qo‘rg‘ontepa, Shahrixon, Ulug‘nor ja Xo‘jaobod[5]. Muut kaupungit ovat suuruusjärjestyksessä Shahrixon, Asaka, Paxtaobod, Qorasuv, Qo‘rg‘ontepa, Poytug‘, Oxunboboev, Xo‘jaobod ja Marhamat[6]. Taajamia on 79 ja maaseutuasutuksia 455[5].
Asukkaat ovat etupäässä uzbekkeja (93 %). Lisäksi on muun muassa kirgiisejä (3 %), tadžikkeja (1 %) ja venäläisiä (1 %).[7] Kaupunkiväestön osuus oli 52 prosenttia vuonna 2024[8].
Historia
muokkaaAlue kuului 1700- ja 1800-luvuilla Kokandin kaanikuntaan. Venäjän joukot valloittivat sen vuonna 1876. Vuodesta 1920 lähtien alue kuului Turkestanin autonomiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan ja vuodesta 1924 Uzbekistanin sosialistiseen neuvostotasavaltaan.
Talous ja liikenne
muokkaaAndižanin alueen pääelinkeinot ovat teollisuus ja maatalous. Alueella on liikenneväline-, tekstiili-, elintarvike- ja kemian teollisuutta.[2] Lisäksi tuotetaan öljyä ja maakaasua[1].
Viljelysmaata on 217 300 hehtaaria, josta noin 40 prosenttia tuottaa viljaa ja runsas kolmannes puuvillaa[2]. Lisäksi viljellään perunaa, vihanneksia, hedelmiä ja rehua. Laidunmaata on vähän, ja karjatalous on erikoistunut etupäässä maidon tuotantoon. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet ja siipikarja.[1]
Alueelta on maantie- ja rautatieyhteydet Ferganaan, Namanganiin, Kokandiin ja Kirgisiaan[9]. Andižanissa on kansainvälinen lentoasema.[1]
Kulttuuri
muokkaaAndižanissa on yliopisto ja neljä korkeakoulua. Kuyganyorin taajamassa toimii viljan ja palkokasvien viljelyn tutkimuslaitos. Kulttuurilaitoksia ovat kotiseutu- sekä kirjallisuus- ja taidemuseo, Andižanin musiikkinäytelmä- ja komediateatteri, nuorisoteatteri ja nukketeatteri. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1800-luvun lopulla rakennettu Andižanin suurmoskeija minareetteineen ja madrasoineen, Otaqo‘zin madrasa Paxtaobodissa sekä Shahrixonin naapurustomoskeijat ja -madrasat. 1900-luvun alussa pystytetty Ahmadbekhojan talo Andižanissa on yksi ensimmäisistä modernin kansallisen tyylin edustajista.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 1-zhild, s. 326–333. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2000. ISBN 5-89890-160-4
- ↑ a b c Oʻzbekiston hududlarining yillik statistik toʻplami, s. 201, 205–206. Toshkent: Oʻzbekiston Respublikasi Davlat statistika qoʻmitasi, 2020.
- ↑ Doimiy aholi soni (jami) O’zbekiston Respublikasi Prezidenti huzuridagi Statistika agentligi. Viitattu 15.6.2024.
- ↑ a b c Uzbekskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, s. 466–467. Taškent: Glavnaja redaktsija Uzbekskoi sovetskoi entsiklopedii, 1981.
- ↑ a b Andijon viloyatining ma‘muriy-hududiy bo‘linishi Andijon viloyati statistika boshqarmasi. Viitattu 15.6.2024.
- ↑ Shaharlar geografiyasi, s. 143. Toshkent: Barkamol fayz media, 2018. ISBN 978-9943-5519-4-7 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Doimiy aholi sonining milliy tarkibi (shahar / qishloq) O'zbekiston Respublikasi ochiq ma'lumotlar portali. Viitattu 15.6.2024.
- ↑ Hududlar bo‘yicha shahar va qishloq aholisi soni Andijon viloyati statistika boshqarmasi. Viitattu 15.6.2024.
- ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 2, s. 14. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1970.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Andijon
- Buxoro
- Fargʻona
- Jizzax
- Karakalpakia (tasavalta)
- Namangan
- Navoiy
- Qashqadaryo
- Samarkand
- Sirdaryo
- Surxondaryo
- Taškent (pääkaupunki)
- Taškent (alue)
- Xorazm