Minareetti

Assuanissa Egyptissä sijaitseva moskeija, jossa on minareetteja.

Minareetti (arab. منارة 'manarah,' "majakka") on arkkitehtuuriltaan omaleimainen torni islamilaisissa moskeijoissa.[1] Minareetit ovat yleensä korkeita, sirorakenteisia torneja, joissa on sipulinmuotoinen kruunu tai nuppi. Minareetti vastaa kristillisten kirkkojen kirkontornia ja palvelee samoja tarkoituksia. Muuta ympäristöä korkeampi torni helpottaa äänimerkin kuulumista laajalle alueelle. Korkea torni hallitsee tilaa ja julistaa uskonnon läsnäoloa.[2]

Aiemmin rukoukseen kutsuja eli muezzin kiipesi minareettiin ja lauloi rukouskutsun (adhaan) ikkunasta tai parvelta, mutta nykyisin käytetään äänentoistojärjestelmiä.[3]

Historiaa ja nykypäivääMuokkaa

Minareetin nimen johtaminen majakasta (al-manarah) osoittaa, että minareetin esikuvana ei ollut kirkontorni vaan majakka.[4]

Ensimmäiset minareetit rakennettiin vasta 800-luvulla abbasidien hallintokaudella, eivätkä ne olleet kovin tavallisia ennen 1000-lukua. Sitä ennen rukouskutsu huudettiin temppelin katolta tai ovensuusta.[5] Kun abbasidit alkoivat 800-luvulla rakentaa minareetteja, Egyptiä hallinneet šiialaiset fatimidit eivät seuranneet uutta tapaa. Minareetti oli pitkään sunnalaisiin abbasideihin liitetty ilmiö. Ensimmäinen minareetti läntisessä islamissa rakennettiin kuitenkin Tunisian Kairouaniin jo vuonna 836.[6] Sen nelikulmainen malli omaksuttiin roomalaisesta Salaktanin majakasta. Minareetin huipulta saattoi majakan tavoin loistaa myös valo. Yöllä se saatiin aikaan tulen avulla ja päivällä lasitettujen tiilien avulla, jotka heijastivan auringonvaloa. Valo symboloi paitsi abbasidien myös islamin valtaa ja viittaa Koraanin jakeeseen: "Jumala on taivaan ja maan valo" (24:35).[4]

Minareetin puuttuminen sai moskeijan näyttämään šiialaiselta, minkä takia myös Andalusian muslimit alkoivat 900-luvulla rakentaa niitä. Espanjassa ne olivat muodoltaan nelinurkkaisia.[6] Tunnetuin niistä on Córdoban moskeijassa. Wahhabiitit eivät myöskään aluksi hyväksyneet minareetteja ja kielsivät ne, mutta nykyisin ne ovat yleisiä myös Saudi-Arabiassa.[7][8][9]

Useimmissa moskeijoissa on yksi, kaksi tai neljä minareettia. Istanbulin Sinisessä moskeijassa niitä on jopa kuusi.[10] Medinan Profeetan moskeijassa ja Mekan Masjid al-Haramissa minareetteja on vielä enemmän.

 
"Suuri minareetti" Buharassa

Buharan Kalänin moskeijassa on noin 100 metriä korkea Suuri minareetti, jota kutsutaan joskus myös Kuoleman Minareetiksi: sitä käytettiin emiirikunnan aikana teloituspaikkana eli vakaviin rikoksiin syyllistyneet, kuten homoseksuaalit,[11] heitettiin alas minareetin huipulta. Minareetti toimi myös majakkana karavaaneille ja tähystystornina vihollisten varalta. Neuvostovallan vuosina se, kuten koko moskeijakin, oli museoituna. [12]

Maailman korkein minareetti on 210 metriä korkea torni kuningas Hassan II:n moskeijassa Casablancassa, Marokossa. Sen huipulla on vihreä valonsäde, joka osoittaa Mekkaan päin.[13][14]

Sveitsissä kiellettiin minareettien rakentaminen kansanäänestyksessä vuonna 2009.[15]

Minareettien historian perusteos on J.M. Bloomin Minaret, jonka toinen painos ilmestyi vuonna 2013.[16]

LähteetMuokkaa

  1. Palva, Heikki & Perho, Irmeli (toim.): ”Taiteet ja arkkitehtuuri. Palva, Heikki”, Teoksessa: Islamilainen kulttuuri, s. 425. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 978-951-1-30568-2.
  2. Weisbin, Kendra: Introduction to mosque architecture Khan Academy. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  3. Kjeilen, Tore: Minaret LookLex. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  4. a b Duggan, T.M.P.: Review of, J. M. Bloom, The Minaret, Edinburgh Studies in Islamic Art, Edinburgh, 2013. Mediterranean Journal of Humanities, 3 (2), s. 357–365, 2013. Artikkelin verkkoversio.
  5. Duggan, T.M.P.: Review of J.M.Bloom, The Minaret, Edinburgh Studies in İslamic Art. Mediterranean Journal of Humanities, 2013, 3. vsk, nro 2, s. 357–365. doi:10.13114. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  6. a b Bloom, Jonathan: Mosque Towers and Church Towers in Early Medieval Spain. Artistic Exchange: Akten des XXVIII. Internationalen Kongresses für Kunstgeschichte Berlin, 15.-20.7.1992, nro 1, s. 361–371. Künstlerischer Austausch. (englanniksi)
  7. Peterson, Scott: Wahhabi roots in Saudi desert The Christian Science Monitor. 11.8.1999. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  8. Wahhabi Islam Back to the basics CBC News Online. 8.6.2006. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  9. Knowles, Elizabeth: Wahhabi Encyclopedia.com. 16.4.2020. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  10. Blue Mosque, Istanbul Sacred Destinations. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  11. Aḥmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller : the classic manual of Islamic sacred law ʻUmdat al-salik (käännös: Nuh Ha Mim Keller), s. 665. Beltsville, MD, U.S.A.: Amana Publications, 1994, reprint 2017. ISBN 0915957728. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
  12. Walter Kaefer: Kalyan Minaret (Minara-yi-Kalyan) Uzbekistan Tourism Information. Viitattu 18.5.2020.
  13. Cohen, Roger: Casablanca Journal; World's Tallest Minaret, but Short on Popularity The New York Times. 5.10.1993. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  14. Casablanca Tourism: Sights and Attractions Morocco Holidays Guide. Arkistoitu 24.12.2012. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  15. Sveitsi kieltää minareettien rakentamisen Yle Uutiset. 29.11.2009. Viitattu 1.12.2009.
  16. J.M. Bloom: Minaret amazon.co.uk. 2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Richard J. H. Gottheil: The Origin and History of the Minaret. Journal of the American Oriental Society, 1910, 30. vsk, nro 2, s. 132–154. American Oriental Society. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)