Avaa päävalikko

Adhaan (arab. أَذَان‎, myös adhan, athan tai azaan, turk. Ezan)[1] on islamin rukouskutsu, jonka mu’aḏḏin lausuu tiettyinä ajankohtina päivän aikana. Sanan juuri on aḏn (أذن), joka tarkoittaa ”sallia” tai uḏun, ”korva”.

Adhaan lausutaan moskeijasta viisi kertaa päivässä, perinteisesti minareetista muslimien viiden pakollisen (fardh) rukouksen (salat) merkiksi. Toinen kutsu on nimeltään iqama, joka kutsuu muslimeja asettumaan riveihin rukouksen alussa. Adhaanin lausuminen ääneen jokaisessa moskeijassa moneen kertaan on antaa kaikille helposti ymmärrettävä tiivistelmä islamilaisesta uskosta. Sen tarkoituksena on välittää jokaiselle muslimille ja ei-muslimille islamin uskomusten sisältö eli sen hengellinen ideologia. Nykyään tätä tarkoitusta varten minareetteihin on asennettu kovaäänisiä.

Adhaanissa mainitaan uskontunnustus (šahada): ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Jumalan lähettiläs”. Uskontunnustusta kutsutaan kalimaksi ja se on ensimmäinen islamin viidestä pilarista (arab. أركان الإسلام‎, arkaan al-islaam tai أركان الدين, ad-diin, ”uskonnon pilarit”).

Rukouskutsun lausuminenMuokkaa

Kun uskova on peseytynyt ja valmis rukoukseen, on hyvä tapa lausua rukouskutsu. Rukoukseen kutsuja seisoo kasvot Mekkaan päin, nostaa molemmat kädet korvilleen ja lausuu ääneen:[2]

Lausumisten määrä Arabia Transliteraatio Käännös
4x ٱللهُ أَكْبَر Allāhu ʾakbar Jumala on suurin
2x أَشْهَدُ أَنْ لَا إِلٰهَ إِلَّا ٱلله ʾašhadu ʾan lā ʾilāha ʾillā Llāh Todistan, että ei ole muuta jumalaa kuin Jumala
2x أَشْهَدُ أَنَّ مُحَمَّدٌ رَسُولُ ٱلله ʾašhadu ʾanna Muḥammadun rasūlu Llāh Todistan, että Muhammad on Jumalan lähettiläs
2x حَيَّ عَلَى ٱلصَّلَاة Ḥayya ʿalā ṣ-ṣalāh Tulkaa rukoukseen (salaat)
2x حَيَّ عَلَى ٱلْفَلَاح Ḥayya ʿalā l-falāḥ Tulkaa menestykseen (falaah)
2x ٱلصَّلَاةُ خَيْرٌ مِن النَّوم Aṣ-ṣalātu ḫayrun min an-nawm Rukous (salaat) on parempi kuin uni
2x ٱللهُ أَكْبَر Allāhu ʾakbar Jumala on suurin
1x لَا إِلٰهَ إِلَّا ٱلله Lā ʾilāha ʾillā Llāh Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala

  • Mālikī-koulukunnan madhhabin seuraajat sanovat ensimmäisen lauseen kaksi kertaa.
  • "Rukous on parempi kuin uni" sanotaan vain fajrin (aamunkoiton rukouksen) yhteydessä.
  • Allah on kontraktio eli lyhennös sanasta al-ʾilāh, jossa al on määräinen artikkeli (vrt. englannin the) ja ʾilāh tarkoittaa jumalaa yleisesti, kuten suomen kielen sana jumala pienellä alkukirjaimella. Allah tarkoittaa täten "sitä yhtä Jumalaa", ja se suomennetaan sanalla Jumala isolla alkukirjaimella. Sanaa käytetään aabrahamilaisten uskontojen Jumalasta.

Rukouskutsun historiaMuokkaa

Ibn Hisham kertoo 800-luvun alussa tehdyssä profeetta Muhammedin elämäkerrassa Sirat rasula Allah muutaman tarinan siitä, miten rukouskutsu keksittiin. Medinassa ihmiset kokoontuivat rukoilemaan itsekseen ilman rukouskutsua, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt ratkaisusta. Hän määräsi sen takia pasuunan kutsumaan heitä rukoukseen juutalaisten tavoin. Muhammed ei kuitenkaan pitänyt tuloksesta. Sitten hän käski käyttää puista läppäintä kristittyjen tapaan. Sellainen veistettiinkin, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt siitäkään. Lopulta muuan muslimi tuli profeetan puheille ja kertoi nähneensä unessa vihräpukuisen miehen, joka sanoi: "Entä jos näytän sinulle paremman tavan?" Parempi tapa oli huutaa rukouskutsu.

Ibn Hisham kertoo toisenkin tarinan. Juuri kun Umar ib al-Khattalib aikoi mennä ostamaan kahta puunkappaletta läppäintä varten, hän kuuli unessa käskyn: "Älkää ottako itsellenne läppäintä, vaan kutsukaa rukoukseen huutamalla." Umar lähti kertomaan tätä Kumalan lähettiläälle, mutta tämä oli saanut ilmestyksen samaan aikaan. Jumalan lähettiläs sanoi Umarille: "Ilmestys ehti juuri ennen sinua". [3]

Kertomus havainnollistaa uskontotieteen tuntemaa ilmiötä, jossa uskonnot eivät pelkästään omaksu toisiltaan asioita, vaan toisinaan pyrkivät vastavaikutuksena luomaan eroja muihin uskontoihin.[4]

Sunnien mukaan islamin profeetta Muhammad ei sanonut adhaania vaan joku hänen seuralaisistaan sanoi sen. ’Umar näki unen, jossa Jumala paljasti rukouskutsun hänelle ja kertoi tästä myöhemmin seuralaisille. Kun Muhammad sai tietää, hän vahvisti asian. Muhammad valitsi vapautetun orjan nimeltä Bilaal ibn Rabah al-Habaši rukouskutsun lausujaksi tämän mahtavan äänen vuoksi. Muhammad suosi rukouskutsua kristittyjen kelloihin ja juutalaisten torviin (šofar) verrattuna.

Perjantairukouksen (salat al-jumu'ah) aikana lausutaan kaksi adhaania: ensimmäinen kutsuu ihmiset moskeijalle ja toinen ennen kuin imaami aloittaa khutban (saarnan). Juuri ennen kuin rukous alkaa, joku rukoilevista lausuu iqaman. Tämän perustana on, että kalifi ’Umar määräsi kaksi adhaania. Kaikki sunnit eivät suosi kahta adhaania varoittamaan ihmisiä rukouksen lähestymisestä, koska nykyään rukousajat tiedetään hyvin.

Du’aa’Muokkaa

Adhaanin aikanaMuokkaa

Kuunnellessaan adhaania muslimin täytyy toistaa samat sanat hiljaa, paitsi silloin, kun mu'aḏḏin sanoo ḥayya ʿalā ṣ-ṣalāh tai ḥayya ʿalā l-falāḥ, he sanovat lā hawla wa lā quwata illā billāh (”ei ole voimaa tai valtaa paitsi Jumalan [voima ja valta]”).

Adhaanin jälkeenMuokkaa

Seuraava du’aa’ (pyyntörukous) on vapaaehtoinen:

Arabia Transliteraatio Käännös
اللهم رب هذه الدعوة التامة والصلاة القائمة Allahumma rabba haadhi ad-da’wati at-tamma was-salaati al-Qaaima Oi Jumala, tämän täydellisen kutsun Omistaja ja tämän suoritettavan rukouksen Omistaja
آت محمداً الوسيلة و الفضيلة Aati Muhammadan al-wasiilata wa al-fadhiila Suo Muhammadille paikka Paratiisissa ja muuta luomakuntaa parempi asema
وابعثه مقاماً محموداً الذي وعدته Waab’athhu maqaamam Mahmuudan alladhii wa aadta Ja korota hänet asemaan, jonka olet luvannut hänelle

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Nathal M. Dessing Rituals of Birth, Circumcision, Marriage, and Death Among Muslims in the Netherlands Peeters Publishers 2001 ISBN 978-9-042-91059-1 page 25
  2. Islam uskomme, s. 66. I.I.F.S.O., 1993.
  3. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 172-173. Basam Books, 1999.
  4. Goldziher, I.: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 339-356). Prometheus Books, 1900/2013.