Imaami

Imaami (arab imām 'johtaja, esikuva') on islamilainen uskonoppinut ja hengellinen johtaja.[1][2] Termiä käytetään Koraanissa useasti, kun viitataan johtajiin tai Abrahamiin.[3]

Sunnalaisuudessa imaami on paikallisyhteisön hengellinen johtaja, joka on vastuussa uskonnollisista toimituksista.[1] Imaami johtaa esimerkiksi perjantairukousta sekä tulkitsee ja opettaa Koraania.[1] Islamilaisissa valtioissa imaamit ovat johtoasemissa myös poliittisesti, koska he pystyvät tulkitsemaan ja säätämään lakeja.[1] Sen sijaan useimpien šiialaisten käsityksen mukaan imaamin arvonimi kuuluu vain kahdelletoista islamin varhaiskauden henkilölle, joita pidetään armoitettuina ja joiden uskotaan voineen antaa uutta jumalallista ilmoitusta.[3]

Imaamit šiialaisuudessaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Twelve Imams

Šiialaisuudessa imaamin arvo kuuluu ainoastaan kahdelletoista profeetta Muhammadin sukuun kuuluneelle henkilölle, joiden uskotaan antaneen jumalallista ilmoitusta. Nämä kaksitoista imaamia ovat:

  1. Ali ibn Abi Talib (600–661)
  2. Hasan ibn Ali (625–670)
  3. Husayn ibn Ali (626–680)
  4. Ali ibn Husayn (658–712)
  5. Muhammad ibn Ali (677–732
  6. Ja’far al-Sadiq (Ja’far ibn Muhammad) (702–765)
  7. Musa ibn Ja’far (744–799)
  8. Ali ibn Musa (765–817)
  9. Muhammad ibn Ali (810–835)
  10. Ali al-Hadi (Ali ibn Muhammad) (827–868)
  11. Hasan al-Askari (Hasan ibn Ali) (846–874)
  12. Hujjat Allah ibn al-Hasan (s. 868).

Erään šiialaisuuden haaran, kaksitoistašiialaisuuden, mukaan kahdestoista imaami Hujjat Allah ibn al-Hasan, Muhammadin jälkeläinen Alin ja Fatiman kautta, meni henkimuodossa kätköön ja palaa ajan lopussa mahdina palauttamaan oikeudenmukaisuuden maan päälle.[4] Ajatollah Ruhollah Khomeinin tulkinnan mukaan tällä välin johtajina pitäisi toimia oppineiden faqihien imaamin edustajana. Khomeini toimi tässä asemassa kuolemaansa saakka.

Imaamin asuMuokkaa

 
Lahden moskeijan imaamin virkapuku (cübbe) sekä päähine (sarik).

Imaamin virka-asu koostuu koko vartalon mittaisesta kaavusta, jota nimetään cübbeksi, sekä päähineestä mikä on nimeltään sarik. Useimmissa maissa imaamin päähineeseen kiedotaan 2, 3, 6 tai jopa 12 metriä pitkä kangas, joka ilmentää imaamin arvo-asemaa muslimiyhteisössä. Mitä suurempi sarik on, sitä korkea-arvoisemmasta imaamista on kyse. Tämä hierarkinen käytäntö oli varsin yleinen etenkin Osmanien valtakunnan aikana ja se onkin säilynyt osittain jopa tähän päivään saakka.[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d EVANKELIS-LUTERILAISEN USKONNON KOE 25.9.2015 | HYVÄN VASTAUKSEN PIIRTEITÄ (PDF) yle.fi. Yleisradio Oy & Ylioppilastutkintolautakunta (YTL). ”Imaami on muslimiyhdyskunnan hengellinen johtaja. Hän on uskonoppinut, ja hänen tehtäviinsä kuuluvat mm. perjantairukouksen johtaminen, Koraanin tulkinta ja opetus. Sunnalaisuudessa imaami vastaa paikallisyhteisöjen uskonnollisista toimituksista. Šiialaisuudessa imaami on armoitettu, joka voi antaa jumalallista ilmoitusta. Islamilaisissa valtioissa imaamilla on myös poliittinen johtoasema esim. lain tulkitsijana ja säätäjänä.” Viitattu 7.8.2017.
  2. Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 150. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
  3. a b Imam. Islam Encyclopædia Britannica, britannica.com. Viitattu 15.02.2020. (englanniksi)
  4. Imams in Twelver Shiʿa Islam 2015. Encyclopædia Iranica, iranicaonline.org. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  5. ekrem ekinci: İMAMIN CÜBBESİ SİYAH... - ekrembugraekinci.com www.ekrembugraekinci.com. Viitattu 30.9.2017.
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.