Koraanikoulu

Koraanikoulu eli kuttab (arab. كُتَّاب‎ kuttāb) tai maktab (darin kielessä) on islamilainen alkeiskoulu, jossa pääasiallinen ja yleensä ainoa oppiaine on Koraanin opettelu ulkoa. Kyse oli kasvatuksesta islamin harjoittamiseen, sillä Koraanin lausumista ääneen alkukielellä arvostetaan uskonnollisena rituaalina. Koraanikoulujen opetussuunnitelmat ovat vaihdelleet alueittain, ja eräin paikoin, kuten keskiajan Espanjassa, voitiin opettaa myös alkeellista kirjoittamista ja muita aiheita.[3]

Koraanikoulu Somaliassa. Koraanin katkelmia on kirjoitettu laudanpaloille eli "läksytauluille".
Koraanikoulu vuonna 2007 intialaisessa perjantaimoskeijassa Srirangapatnassa.
Koraanikoulu tytöille Indonesiassa 2013. Tyttöjen koulunkäynti alkoi muslimimaissa 1900-luvulla, mutta on harvinaisempaa kuin poikien.[1][2]

Koraanikoulut olivat pitkään islamilaisten maiden ainoa alkeisopetuksen muoto ja useimmille lapsille ainoa kokemus koulunkäynnistä. Ne olivat syypäitä laajaan luku- ja kirjoitustaidottomuuteen, sillä Koraanin muinaisarabia ei ollut kenenkään äidinkieli. Vasta 1900-luvulla koraanikoulujen rinnalle alkoi syntyä länsimaisen mallin mukaista alkeisopetusta.[4]

Koraanikoulujen historiaMuokkaa

Antiikin kreikkalaisessa ja helleenisessä perinteessä koulut tähtäsivät lukutaitoon ja tekstin ymmärtämiseen. Tämä Itä-roomalainen sivilisaatio sai 600-luvulla väistyä Lähi-idästä, kun uusiksi hallitsijoiksi nousivat alueen paimentolaisheimot. Kun koulunkäynti uudelleen elpyi islamilaisessa kalifaatissa, alkeisopetus oli rajoittunut Koraanin ulkoa opetteluun. Koraanin resitointi eli ääneen lausuminen on islamissa uskonnollinen rituaali ja tarkoitus itsessään.[5] Tekstin ymmärtäminen ei tässä ole olennaista, ja Koraanin muinaisarabiaa ymmärtääkin vain harva muslimi.[6] Ignaz Goldziherin mukaan rituaali sai esikuvansa zarathustralaisuudesta, missä pyhiä tekstejä luettiin samalla tavoin ääneen.[7][8]

Koraanikoulussa lukemisen opettelu rajoittui yleensä Koraanin muinaisarabiaan, joka ei ollut kenenkään äidinkieli. Alkeisopetuksen tavoitteiden kapeutuminen uskonnollisten rituaalien suorittamiseen olikin perussyynä muslimimaiden laajaan luku- ja kirjoitustaidottomuuteen. Suurelle osalle lapsia koraanikoulu jäi ainoaksi kouluksi.[5]

Islamilainen koulujärjestelmäMuokkaa

Koraanikoulu on alkeisopetusta, johon oppilaat voivat tulla jo alle kouluikäisinä. Ne eivät kuitenkaan valmistaneet ylempään koulutukseen. Seuraava koulutustaso eli madrasat ilmestyivät islamilaiseen maailmaan koraanikouluja myöhemmin 1000-luvulla. Niiden tarkoituksena oli kouluttaa virkamiehiä opettamalla islamilaista lakia ja sen aputieteitä. Madrasoissa vaadittiin luku- ja kirjoitustaitoa, joka oli sen takia opittava erikseen.[5]

Koraanikoulu ja ylemmän asteen opetusta antava madrasa sekoittuvat usein, koska joissakin kielissä koraanikoulusta käytetään nimitystä "madrasa". Myös koraanikoulu, madrasa ja yliopisto sekoitetaan esimerkiksi niin, että koraanikouluista tai madrasoista puhutaan yliopistona (esim. "Timbuktun yliopisto").[9][10]

Ibn Khaldun koraanikouluistaMuokkaa

Islamilainen uskonoppinut ja varhainen sosiologian edeltäjä Ibn Khaldun (1332–1406) kuvasi kirjassaan Muqaddimah keskiajan koraanikouluja. Hän totesi, että Koraanin opettamisesta lapsille oli tullut islamin symboli, ja sitä harjoitettiin jokaisessa kaupungissa. Opetuksen tarkempi luonne vaihteli maantieteellisesti.[3]

Ibn Khaldun kertoo, että maghrebilainen tapa oli keskittyä pelkästään ulkolukuun ja sen vaatimaan ortografiseen tietoon eli arabialaisten glyfien hallintaan. Vasta aikuisille opetettiin muutakin, kuten islamilaista lakia, runoutta tai kielitiedettä. Lopputulos oli Ibn Khaldunin mielestä se, että lapset eivät koraanikoulussa oppineet mitään. Samaa metodia käytettiin niiden aikuisten kohdalla, jotka kävivät koraanikoulua. Maghrebilaiset olivat Ibn Khaldunin mukaan tämän johdosta kaikkia muita taitavampia Koraanin merkkien ääneen lukemisessa.[3]

Al-Andalusissa metodina oli opettaa paitsi Koraanin, myös muiden tekstien avulla sekä lukemista että kirjoittamista aikuisikään asti. Lapset oppivat näin sekä arabian kieltä että runoutta. Ibn Khaldun kirjoittaa, että jos sama oppineisuuden ihanne vielä esiintyisi Espanjassa, lapset oppisivat koraanikoulussa muutakin. Saatu oppi oli kuitenkin riittävä niille, joita Jumala ohjaa. Lisäopetuksen saaminen vaati yksityisopettajan hankkimista.[3]

Ifriqiyan asukkaat yhdistivät Koraanin ulkoa opettelun islamin opetukseen ja muuhunkin tietämykseen. Koraanin jälkeen tärkeintä oli kirjoituksen opettelu. Tapa oli peräisin espanjalaisilta sheikeiltä, jotka olivat paenneet Tunisiaan Andalusian muslimialueiden supistumisen myötä.[3]

Ibn Khaldun kertoo, että hän ei itse tuntenut itäisempien koraanikoulujen tapoja. Hänelle on kuitenkin kerrottu, että ulkoa opettelu jatkui aikuisuuteen, ja siihen yhdistyi islamin perussääntöjen opetus. Kirjoittamista voitiin opettaa ylimääräisenä aineena, jolloin se on yksinkertaisten merkkien harjoittelua kivitauluille. Taidon hyvää oppimista varten tarvittiin kuitenkin yksityisopettajaa.[3]

Ibn Khaldun totesi, että koraanikouluissa ei opittu nykyarabiaa. Hän oli tyytymätön opetussuunnitelmaan, mutta totesi, että vakiintuneita tapoja oli vaikea muuttaa.[3]

Lukutaito islamilaisissa maissaMuokkaa

 
Koraanikoulu Jaavalla. Kuria pitää ohuen kepin avulla muita hieman vanhempi lapsi.

Maailmanpankin raportin mukaan joissakin sen tutkimissa islamilaisissa maissa (Nigeria, Bangladesh, Pakistan) yli puolet perusopetusvaiheen päättäneistä oli lukutaidottomia. [11] Vuonna 2002 arabimaiden lukutaidottomuus oli suurempaa kuin monissa köyhemmissä maissa. Tyttöjen vähäisempää koulunkäyntiä osoitti se, että kaksi kolmasosaa lukutaidottomista oli naisia.[11]

Syynä heikkoon lukutaitoon olivat koraanikoulut, jossa äidinkielen sijaan rajoituttiin klassiseen arabiaan. Muita syitä olivat suuret luokkakoot, heikot oppimateriaalit ja epäpätevät opettajat.[12]

Koraanikoulu eri maissaMuokkaa

EgyptiMuokkaa

Egyptissä, kuten muissakin islamilaisissa maissa koraanikoulujen rinnalle on kehittynyt länsimainen alkeisopetuksen järjestelmä, mutta kehitys on ollut hidasta. 1700-luvulla Osmanien valtakuntaan kuuluvassa Egyptissä koraanikoulut olivat ainoa alkeisopetuksen muoto. Kaksi tai kolme vuotta kestänyt koulunkäynti sisälsi Koraanin ulkoa opettelua ja uskonnollisten rituaalien harjoittelua. Koraanin arabia oli egyptiläisille lapsille vierasta, joten opetus ei johtanut oman äidinkielen kirjoitus- ja lukutaitoon. [13]

Muutokset koulujärjestelmässä alkoivat Napoleonin ranskalaismiehityksen aikana vuoden 1798 jälkeen sekä Muhammad Alin (1805-1849) aloittamien reformien tuloksena. Reformit eivät kuitenkaan ulottuneet alkeisopetukseen. Brittihallinnon aikana 1882-1922 alkeisopetusta tarjosivat edelleen vain koraanikoulut. Seurauksena oli, että vielä 1900-luvun alussa lukutaidottomia oli enemmän kuin 90 %. Tavallista kouluopetusta saavien lasten osuus alkoi kasvaa vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla siten, että vuonna 1967 jo noin 65 % kaikista lapsista ja puolet tytöistä sai normaalia alkeisopetusta.[13]

SudanMuokkaa

BBC:n dokumentti sudanilaisista koraanikouluista kertoi, että lapsia pahoinpideltiin ja kiusattiin. Monesti kidutus johti sairaalakuntoon. Ohjelmassa haastateltu koraanikoulun johtaja šeikki al-Husain ilmoitti, että suurimmassa osassa Sudanin koraanikouluja lapsia pidetään jalkaraudoissa karkaamisen estämiseksi. Koraanikoulujen menettelytavat silti kiinnostivat vain vähän dokumenttiin haastateltuja valtion viranomaisia.[14]

SuomiMuokkaa

Arviot muslimien määrästä Suomessa 2020-luvulla liikkuvat sadan tuhannen ja kahdensadan tuhannen välillä.[15] Tarkkaa lukua ei tiedetä, sillä asiaa ei tilastoida. Yhä useampi suomalainen muslimi opiskelee Koraania niin sanotussa koraanikoulussa. Myös Suomessa opetus on arabiankielisen Koraanin ulkoa opettelua. [16] Peruskoulun islaminopetukseen sisältyy samoin arabiankielisen Koraanin ulkoa opettelua.[17]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Gender and EFA 2000-2015: achievements and challenges;EFA global monitoring report 2015;gender summary, s. 10–11. Unesco, 2015. Teoksen verkkoversio.
  2. Maktab Encyclopaedia Britannica.
  3. a b c d e f g Ibn Khaldun, 2015, s. 421–424
  4. Maktab Encyclopaedia Britannica. 2021.
  5. a b c Huff, 2017, s. 140–142
  6. Hämeen-Anttila, 2004, s. 89
  7. Goldziher, Ignaz: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus, 1900/2013.
  8. Rituaalista kts. https://ramiyarkaranjia.com/vendidad-ritual/
  9. Khair, Zulkifli: The University of Sankore, Timbuktu Muslim Heritage. 7.6.2003. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  10. Noble, Isabella ym.: Andalucia, s. 315. Lonely Planet, 2016. "In the main cities, the Muslims -- opened universities --.".
  11. a b The World Development Report 2018 (WDR 2018)—LEARNING to Realize Education’s Promise, s. 45. The World Bank, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2020).
  12. Haeri, Niloofar: The Elephant in the Room. Language and Literacy in the Arab World. Teoksessa: The Cambridge Handbook of Literacy (toim. David R. Olson & Nancy Torrance), s. 428–429. Cambridge University Press, 2009. Teoksen verkkoversio.
  13. a b Faksh, M. A.: An Historical Survey of the Education System in Egypt. International Review of Education, 1976, 22. vsk, nro 2, s. 234-244. Artikkelin verkkoversio.
  14. BBC Arabic: Kirottu koraanikoulu (The Schools From Hell) Yle. Ulkolinja. 10.5.2021. Yle Areena. Viitattu 14.5.2021.
  15. Europe’s Growing Muslim Population Full report. 29.11.2017. Pew Research Center.
  16. Kirsi, Katri: Koraanin opiskelu yleistyy Suomessa Yle uutiset. 9.7.2012. Viitattu 19.5.2021.
  17. 5.7. Niiniköyden suura Salam islamin polku. Opettajan aineisto. 2021. Opetushallitus.