Timbuktun yliopisto

Timbuktun yliopisto on yhteisnimitys kolmelle Timbuktussa sijaitsevalle vanhalle moskeijalle, joissa toimii madrasoja ja koraanikouluja. Moskeijat tunnetaan nimillä Sankore, Djinguereber ja Sidi Yahya. Joskus yliopistoja kerrotaan olevan kolme, jolloin tärkeimmäksi mainitaan Sankoren yliopisto. Sen olisi perustanut vuonna 989 timbuktulainen lainoppinut Al-Qadi Aqib ibn Mahmud ibn Umar.[1] Tieto ei voi pitää paikkaansa, sillä itse kaupunki perustettiin vasta sata vuotta myöhemmin.[2]

Sankoren yliopisto Timbuktussa.
Malin kuningaskunta n. vuonna 1350.

Sankoren yliopisto oli merkittävä keskus etenkin Mansa Musan (1307–1332) ja askia -dynastian (1493–1591) aikana.[1] Timbuktun madrasojen kultakausi oli 1400- ja 1500 -luvuilla, jolloin kaupunki eli kukoistuskauttaan. Timbuktu oli tällöin kauppateiden risteys, jonka kautta kulki suolaa, kultaa, karjaa, viljaa ja käsikirjoituksia. Timbuktu oli myös islamilaisen oppineisuuden keskus, josta islam levittäytyi uusille alueille Afrikassa. Timbuktussa oli tällöin 100 000 asukasta.[1] Unescon mukaan Sankoren yliopistossa oli yhteensä 180 koraanikoulua ja 25 000 opiskelijaa eli neljännes kaupungin väkiluvusta.[3]

Savesta rakennetut moskeijarakennukset ovat kokeneet muutoksia ja kärsivät rapistumisesta, jonka johdosta niiden asema Unescon maailmanperintökohteena on uhattuna. [3]

OpiskeluMuokkaa

Islamilaisen lähteen mukaan opiskelu Timbuktussa keskittyi Koraanin ja islamilaisen lain opiskeluun, mutta lisäksi opiskeltiin lääketiedettä ja kirurgiaa, astronomiaa, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, filosofiaa, logiikkaa, kieliä ja kielitieteitä, maantiedettä, historiaa sekä taidetta.[1][4] Sen lisäksi yliopistoissa saattoi harjoittaa ammatillisia opintoja sellaisilla aloilla kuin kauppa, maatalous, kalastus, suutarin ja räätälin työt ja navigointi.[4][5][1] Filosofian tohtoria vastaavaa korkeinta arvoa varten oli opiskeltava kymmenen vuotta. Valmistujaisseremoniassa kokelas kantoi perinteistä turbaania, johon oli kirjailtu sana "Jumala".[1]

ArviointiaMuokkaa

 
Koraanikouluja kutsutaan joskus virheellisesti yliopistoiksi.

Muslimit kutsuvat koraanikouluja ja madrasoja yliopistoiksi, mutta todellisuudessa koraanikoulut ovat islamilaista alkeisopetusta ja madrasat lukutaitoa jo edellyttävää ylempää ammatillista opetusta, joka tähtäsi uskonnollisiin virkamiestehtäviin. Madrasat erosivat monin tavoin eurooppalaisesta yliopistosta.[6][7] Koraanikoulut on tarkoitettu lapsille, ja niissä keskitytään oppimaan ulkoa arabiankielistä Koraania. Koska kieli on kaikille vierasta, koulut eivät auta äidinkielen luku- ja kirjoitustaidon oppimisessa, joka jääkin saavuttamatta näissä kouluissa. [8]

Madrasat olivat uskonoppineiden ja uskonnollisten virkamiesten kouluja. Imaamin johdolla niissä opeteltiin ulkoa jotain kirjaa, jonka opettamiseen kullakin imaamilla oli lupa. Madrasassa jokainen oppilas valitsi opettajansa. Koraanikoulujen tapaan opetus tapahtui moskeijan pihoilla ja pylväskäytävillä tai yksityistiloissa. Kun opetus oli päätöksessään, oppilaalle annettiin lupa itse opettaa kyseistä kirjaa. Kyse ei ollut eurooppalaiseen tohtorin tutkintoon rinnastettavasta tutkinnosta. Opettajien kulut ja opiskelijoiden stipendit maksettiin lahjoitusvaroista, joten opiskelu oli ilmaista[1][7]

Tieteenhistorioitsija Sonja Brentjes arvioi, että islamilaisten lähteiden luettelo myös Timbuktun yliopiston oppiaineista ja ammattialoista on vahvasti liioiteltu.[4]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Al-Hassani, Salim T.S. (Chief Editor): 1001 Inventions. The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Third Edition. National Geographic, 2012. ISBN 978-1-4262-0934-5. Teoksen verkkoversio.
  • Brentjes, Sonja: Science, religion and education. Teoksessa: Sonja Brentjes, Taner Edis, Lutz Richter-Bernburg (toim.): 1001 Distortions. How to (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures. Ergon Verlag, 2016. ISBN 978-3-95650-169-2.
  • Huff, T.E.: Early modern science. Islam, China, and the West. 3rd ed.. Cambridge University Press, 2017.
  • Ibn Khaldun: The Muqaddimah. An Introduction to History.. Princeton University Press, 2015. ISBN 978-0-691-16628-5.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Khair, Zulkifli: The University of Sankore, Timbuktu Muslim Heritage. 7.6.2003. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  2. Brentjes, 2016, s. 145
  3. a b Timbuktu Unesco. World Heritage List. Viitattu 2.1.2021.
  4. a b c Brenjes, Sonja: 1001 Inventions:The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Edited by Salim T. S. al-Hassan. Aestimatio, 2013, 10. vsk, s. 119–153. Artikkelin verkkoversio.
  5. Al-Hassani, 2012, s. 69
  6. Fromhertz, Allen James: Ibn Khaldun, Life and Times, s. 46–47. Edinburg University Press, 2010.
  7. a b Huff, 2017, s. 141–143
  8. Ibn Khaldun, 2015, s. 421–424