Avaa päävalikko

Tämä artikkeli käsittelee Jeesusta islamin profeettana, muista merkityksistä kertoo täsmennyssivu.


Jeesus (arab. عيسى‎, ‘Īsā) on islaminuskossa sekä profeetta että lopun aikoina Antikristusta vastaan sotiva Messias. Muslimit uskovat, että hän syntyi Mariasta neitseellisesti, suoritti ihmetekoja, saarnasi ja lopulta nostettiin taivaaseen. Koraanissa Jeesus mainitaan nimenä useammin kuin islamin profeetta Muhammed, vaikka hänestä kerrotaankin vain vähän mitään konkreettista. Jeesus on yhtäältä vanhatestamentillinen profeetta, mutta hänelle annetaan myös tärkeä eskatologinen tehtävä maailmanlopun tapahtumissa. Islaminuskon mukaan Jeesusta ei ristiinnaulittu eikä hän ollut jumalallinen tai Jumalan poika. Islamilainen kertomusperinne täydentää Koraanin antamaa niukkaa Jeesus-kuvaa. Kertomuksissa Jeesus on lempeä opettaja, mutta toisaalta ankara askeetti.

Isa ibn Mariam
ישוע Yēšūă‘
Jeesus, Marian poika
Jeesuksen nimi arabialaisella kaunokirjoituksella.
Jeesuksen nimi arabialaisella kaunokirjoituksella.
Henkilötiedot
Syntynyt noin 4 eaa.
Betlehem, Juudea, Rooman valtakunta
Kuollut noin 30-33
Jerusalem, Juudea, Rooman valtakunta
Muut tiedot
Edeltäjä Yahya (Johannes Kastaja)
Seuraaja Muhammad

Kolme selitystä islamin JeesukselleMuokkaa

 
Islamilainen pienoismaalaus Jeesuksen Vuorisaarnasta.

Islaminusko ja länsimainen historiallis-kriittinen tutkimussuuntaus jakavat käsityksen, jonka mukaan islamin ja kristinuskon väliset yhtäläisyydet johtuvat niiden keskinäisestä sukulaisuudesta, jossa toinen on kehittynyt toisesta. Erot koskevat sitä, kumpi uskonnoista oli ensin. Islamin mukaan kristinusko on eräänlaista rappeutunutta islamia. Jeesus oli vielä muslimi, mutta hänen kirjansa, evankeliumi, on vääristynyt aikojen saatossa. Historiallis-kriittinen koulukunta kääntää suhteen ylösalaisin: islam olisi syntynyt kristinuskon lahkona ja erkaantunut siitä vasta vähitellen, minkä takia islamiin on jäänyt jälkiä myös Jeesuksesta.[1] Kolmannen teorian on esittänyt valtavirtaa edustava länsimainen orientalismi. Sen mukaan uskontojen yhtäläisyydet eivät johdu siitä, että toinen olisi kehittynyt toisesta. Sen sijaan ne johtuvat Muhammedista, joka imi vaikutteita aikansa juutalaisuudesta ja kristinuskosta.[2]

Islamilainen profeettaparadigmaMuokkaa

Islamissa Jeesus ei ole Jumalan poika vaan yksi islamin profeetoista. Islam hyväksyy Vanhan Testamentin profeettaopin, jonka mukaan Jumala on lähettänyt yhä uusia profeettoja varoittamaan ihmisiä. Jeesus lasketaan osaksi tätä profeettojen ketjua, johon myös Muhammed kuuluu sen viimeisenä lenkkinä.

Islaminuskon mukaan Koraani laskeutui alas profeetta Muhammedin saamina ilmestyksinä vuosien 610 ja 632 välissä Arabian niemimaalla Mekan ja Medinan kaupugeissa. Tarinan Koraanin synnystä kertoi ensimmäisenä Ibn Hisham 800-luvun alussa, mutta hänen muistiinpanonsa perustuivat 700-luvun puolivälissä kirjoittaneen Ibn Ishaqin nykyisin kadonneisiin kirjoituksiin. Islaminuskon mukaan opin sisältö oli täydellisesti valmiina Muhammedin kuollessa vuonna 632. Se sisältyi Koraaniin, joka oli Jumalan puhetta. Toinen osa islamin sisällöstä tallentui häntä koskevina kertomuksina. Tarinat kiersivät suullisena puheena ja kirjattiin muistiin kaksisataa vuotta myöhemmin suuriin hadith -kokoelmiin, jotka sisälsivät tuhansia, enimmäkseen lyhyitä lauselmia.[3]

Islamiin kuuluvan opin profeetoista esitti Ibn Ishaq 700-luvulla. Se ei sisältynyt Ibn Hishamin Muhammed-elämäkertaan, mutta tätä osaa on ennallistanut C.D. Newby.[4] Ibn Ishaqin esikuvana olivat Mooseksen kirjat ja Vanhan Testamentin profeetat. Ishaqin profeettaopin mukaan islam oli ihmiskunnan alkuperäinen uskonto, josta ilmoittamaan oli lähetetty katkeamaton ketju profeettoja, Heitä oli yhteensä ollut 124 000 tai 144 000, joista 315 "apostoleita". Profeetoista vain 25 mainitaan nimeltä Koraanissa.[5][6] Profeetat, joilla on myös kirja ovat "Jumalan lähettiläitä", ja heihin kuuluu Mooses (kirjana Toora), Daniel (kirjana Psalmit), Jeesus (kirjana Evankeliumi) ja Muhammed (kirjana Koraani). Profeetat on vuorollaan lähetetty varoittamaan ihmisiä ja julistamaan pelastusta, mutta vain osa ihmisistä koskaan uskoi heitä.[4] Kaikki profeetat saarnasivat samaa oppia eli islamia. Islamin samankaltaisuudet juutalaisuuden ja kristinuskon kanssa johtuivat siitä, että niiden alkuperäinen islamilainen sisältö on ajan myötä vääristynyt.[7]

Jokaista kansaa varten oli oma profeettansa. Ainoastaan arabeilta sellainen oli puuttunut. Muhammedin myötä myös arabit saivat viimein profeettansa. Samalla profeettojen ketju tuli täyteen, joten Muhammed on heistä viimeinen. Muhammed ei luonut uutta uskontoa, vaan julisti samaa islamia kuin aiemmat profeetat Adamista alkaen. Islamin tärkeimmät varhaiset profeetat ovat Adam (Koraanissa 25 mainintaa), Nooa (33), Abraham (69), Mooses (136) ja Jeesus (23 mainintaa). Tärkein on tietysti Muhammed, joka mainitaan Koraanissa vain 4 kertaa. Muslimit kuitenkin katsovat, että kun Koraanissa puhutaan "Jumalan lähettiläästä" (yli 300 kertaa) tarkoitetaan aina Muhammedia. Siinä missä aikaisempien profeettojen opetukset ja kirjat vääristyivät, Muhammedin välittämä Koraani on ikuisesti muuttumaton ja suojattu vääristämiseltä. [8]

Islamin käsitys Jeesuksesta muokkaantui noudattamaan islamin yleistä profeettaoppia: Jeesus oli varoittaja ja Jumalan (arab. الله‎, Allah) lähettiläs (rasul Allah), mutta ei itse jumalallinen. Hän ei kuollut ristillä, sillä sellainen ei sopinut islamin profeettakuvaan. Muiden suurten profeettojen tapaan hän sai Jumalalta pyhän kirjan, evankeliumin (إنجيل, Injil), jonka sisältö kuitenkin vääristyi ajan mittaan. Jeesuksen kohdalla oletus omasta kirjasta syntyi ehkä siitä, että Syyriassa ei pitkään aikaan tunnettu erillisiä evankeliumeja, vaan ainoastaan niistä tehty yhdistelmä eli evankeliumiharmonia, joka tunnetaan nimellä Diatessaron. Sen kokosi 160-luvulla Tatianos Assyrialainen.[9]

Läntisen orientalismin valtavirtaMuokkaa

Islamin varhaishistorian länsimainen tutkimus on 2000-luvulla jakautunut kahteen koulukuntaan. Ne eroavat toisistaan siinä, missä määrin muslimien 800-luvulla keräämä suullinen tarinaperinne katsotaan todistusvoimaiseksi tiedoksi 600-luvun tapahtumista. Enemmistö pitää tarinoita luotettavina, vaikka skeptinen asenne monen asian suhteen on lisääntynyt. [10] Läntisen orientalismin valtavirta pitää sen takia Muhammedia historiallisena henkilönä. Islamin kistillisten ja juutalaisten vaikutteiden katsotaan johtuvan siitä, että Muhammedin elinympäristössä 600-luvun Mekassa ja Medinassa asui myös juutalaisia ja kristittyjä. Muhammedin saamissa näyissä näkyy tämän takia vahva ympäristön vaikutus.

Jaakko Hämeen-Anttila katsoo, että läntinen ja islamilainen kulttuuri ovat hyvinkin läheisiä toisilleen ja rakentuvat samalle perustalle.[11] Islam sai vaikutteita Arabian niemimaalla vaikuttaneista uskonnoista[2], mikä näkyy Koraanissa, joka on melko tarkasti Muhammedin sanelun tulosta.[12] Kristilliset vaikutteet islamissa lisääntyivät, kun islamiin kääntyneet kristityt myöhemmin toivat niitä mukanaan.[13]

Historiallis-kriittinen koulukuntaMuokkaa

Niin sanottu historiallis-kriittinen tai revisionistinen koulukunta katsoo, että islamin tutkimuksessa tulee soveltaa samoja periaatteita kuin muidenkin uskontojen tutkimuksessa. Tällä perusteella se on hylännyt joko osittain tai kokonaan islamilaisen suullisen tarinaperinteen ja nojautuu vain tavanomaisiin historiallisiin lähteisiin.[1] Koulukunta on esittänyt perinteisestä näkemyksestä poikkeavia tulkintoja islamin varhaisvaiheista.

Koulukunnan monet edustajat hylkäävät kokonaan islamilaisen kertomuksen uskontonsa synnystä, sillä ensimmäiset kalifit, joista on historiallista tietoa ovat Muawija (640-680) ja Abd al-Malik ibn Marwan (685–705). Edellinen toimi Damaskoksessa, esiintyi kristillisen Johannes Kastajan kultin suojelijana eikä selvästikään ollut muslimi.[14] Islamilainen historiankirjoitus pitää häntä petturina.[15] Seuraava tunnettu hallitsija Abd al-Malik toi Iranista mukanaan muhammadismin. Sana Muhammed esiintyy ensimmäisen kerran al-Malikin Iranissa lyömissä kolikoissa.[14] Sillä ei kuitenkaan olisi tarkoitettu profeetta Muhammedia, vaan muhammad saattoi olla Jeesuksen kunnianimi, arabiaksi "ylistetty". Kalifi al-Malik olisi näin omaksunut Jeesukseen liittyvän kultin, jonka keskukseksi hän rakensi Jerusalemiin Kalliomoskeijan vuonna 691. Temppelin friisiteksti kertoo al-Malikin teologian perussanoman, joka korosti sitä, että Jeesus ei ollut Jumalan poika.[16]

Revisionistien mukaan Jeesus pysyi islamiksi kehittyvän arabikristillisyyden tärkeimpänä hahmona, joka väistyi taka-alalle vasta abbasidivallankumouksen myötä vuoden 750 jälkeen. [17] Tällöin esiin noussut arabiprofeetta Muhammed olisi syntynyt varhaisten muhammad -tekstien väärinluentana.[14]

Koraaniin ei viitata vielä 600- tai 700-luvuilla, minkä takia John Wansbrough on arvellut, että kirja olisi koottu aikaisintaan 700-luvun lopulla. [18] Suurin osa sen teksteistä ei heijastelisi vielä islamia vaan arabikristillisyyden varhaisia ajatuksia. Jeesuksen suurempaa asemaa Koraanissa Muhammediin verrattuna osoittaa se, että Jeesus mainitaan 23 kertaa, Maria 34 kertaa, Mooses 136 kertaa mutta Muhammed ("ylistetty") vain 4 kertaa. Niistäkin kolme voisi tarkoittaa Jeesusta tekstiyhteyden perusteella.[19] [20]

Koraani kertoo Jeesuksen seuraajien keskuudessa syntyneestä eripurasta, jossa osa uskoi häntä, mutta toiset kielsivät. Tekstin kirjoittaja esiintyy Jeesukseen uskollisena seuraajana. Ote näyttää kertovan islamin ja kristinuskon yhteisestä pohjasta, joka sitten jakautui kahtia.

»Toisia profeettoja me olemme suosineet enemmän. Joillekin heistä Jumala on puhunut suoraan ja siten ylentänyt heidät. Jeesukselle, Marian pojalle, me annoimme selkeät merkit ja vahvistimme pyhällä hengellä. Jos Jumala olisi halunnut, eivät hänen seuraajansa olisi taistelleet keskenään saatuaan selkeät todisteet, mutta nyt he riitaantuivat; osa heistä uskoi ja toiset kielsivät, mutta jos Jumala olisi halunnut, eivät he olisi taistelleet keskenään. Jumala tekee, mitä haluaa
(Koraani 2:253, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Jeesus KoraanissaMuokkaa

Islamin vanhinta kerrosta edustavan Koraanin antama kuvaus Jeesuksesta on hyvin suppea. Se koostuu irrallisista katkelmista, joita löytyy useista suurista. Koraanin kuvaus Jeesuksesta ei ole missään kohdin erityisesti islamilainen. Vastaavat asiat löytyvät kristillisistä teksteistä, kuten Diatessarronista, Tuomaan lapsuusevankeliumista  sekä Jaakobin ja Pseudo-Matteuksen evankeliumeista.[21] Koraanin Jeesus-kuva sopii yhteen Lähi-idässä esiintyneiden kristillisten käsitysten kanssa, joissa Jeesusta ei pidetty Jumalan poikana eikä hänen ristiinnaulitsemistaankaan aina tunnustettu.

Koraanissa Jeesus ei ole Jumalan poika vaan vanhatestamentillinen profeetta, joka vahvistaa Abrahamin ja Mooseksen sanomat, tuo mukanaan "selkeät todisteet", on tullut vahvistamaan Tooran ja Evankeliumin ja kehottaa tottelemaan itseään.  Jeesus on Jumalan lähettiläs, Messias, ja Jumalan palvelija.  Häntä ei ristiinnaulita, vaikka siltä näyttää (5:157), vaan korotetaan taivaaseen, josta hän ylösnousemuksen päivänä tulee tuomitsemaan (4:159). Jeesus saa näin ollen myös eskatologisen roolin lopun aikojen Messiaana, kuten kristinuskossakin.

Jeesus teki Koraanin mukaan ihmeitä. Hän puhuu jo kehdossa, herättää savilinnun henkiin, parantaa sokeita ja spitaalisia ja herättää kuolleita (3:49). Jeesukselle ja hänen opetuslapsilleen laskeutuu pöytä taivaasta (5:114), mikä näyttää viittaukselta pääsiäisateriaan. Kaikkein yksityiskohtaisimmat tarinat Jeesuksesta keskittyvät Raamatusta tuttuun Marian ilmestykseen. Myös Jeesuksen syntymä kuvataan tavallista tarkemmin.

Vakiintuneen käsityksen mukaan Koraanissa esiintyvä "Jumalan lähettiläs" on aina Muhammed. Tälle ei kuitenkaan ole ilmeistä perustetta, sillä myös Mooses ja Jeesus ovat Koraanissa Jumalan lähettiläitä ja esiintyvät paljon Muhammedia useammin.

Jeesuksen elämäMuokkaa

SyntymäMuokkaa

 
Persialainen miniatyyri islamin Neitsyt Mariasta ja Jeesuksesta.

Muslimit uskovat Marian kautta tapahtuneeseen neitseestäsyntymään, josta kerrotaan useissa Koraanin kohdissa. Koraanin tarinassa enkeli ilmestyy Marian eteen ilmoittamaan lahjastaan, pyhästä pojasta.

»Hän sanoi: ”Herrasi on lähettänyt minut antamaan sinulle puhtaan pojan.” Maria kysyi: "Kuinka minä voisin saada pojan, vaikka yksikään ihminen ei ole koskenut minuun enkä ole tehnyt huorin?” Hän vastasi: ”Näin sanoo Herrasi: 'Se on Minulle helppo.' Me annamme hänet sinulle merkiksi ihmisille ja armomme osoitukseksi.” Näin oli päätetty.»
(Koraani 19:19-21, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Henki, joka nähtävästi oli enkeli Gabriel puhalsi Mariaan (فَرْجَهَا) siten, että tämä tuli raskaaksi (21:91; 66:12).

»Mainitse myös se nainen, joka pysyi siveänä. Me puhalsimme häneen henkemme ja teimme hänestä ja hänen pojastaan merkin kaikille ihmisille.»
(Koraani 21:91, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Koraanissa Joosefia ei mainita nimeltä. Myöhempi selitysperinne tuntee Joosefin Marian kihlattuna, mikä tarina on kristillistä alkuperää. Erään tarinan mukaan juutalaiset sanoivat Marian tulleen raskaaksi huorinteosta, jolloin Joosef pakeni kihlattunsa kanssa. Matkalla Joosefin mieleen tuli surmata Maria, mutta enkeli Gabriel saapui ja sanoi: ”Tämä on aiheutunut pyhästä hengestä.” Joosef muutti mielensä.[22]

Koraani hylkää ajatuksen, että neitseellisen syntymän myötä Jeesus olisi jumalallinen. Juutalaisuuden, kristinuskon ja islaminuskon mukaan myös ensimmäinen ihminen Aadam syntyi ilman isää ja äitiä, eikä hän siitä huolimatta ollut Jumala.

»Jeesus on Jumalan edessä samanarvoinen kuin Aadam, jonka hän loi tomusta ja sanoi: ”Ole”, ja Aadam oli.»
(Koraani 3:59, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Koraanissa Marian isä on Imran (arab. عمران‎), jonka mukaan on nimetty Imranin perheen suura. Hänen vastineensa Raamatussa on Amram.[23] Jeesuksen äiti Maria on Koraanin arvostetuimpia naisia ja ainoa, jonka mukaan on nimetty kokonainen suura, Marian suura. Koraani sekottaa Jeesuksen äidin Marian Aaronin ja Mooseksen sisareen Mirjamiin, jolloin Jeesus muuttuu Mooseksen aikalaiseksi: ”Aaronin sisar, ei isäsi ollut paha mies eikä äitisi tehnyt huorin” (19:28).

IhmeteotMuokkaa

Islamilaisessa perinteessä on runsaasti kertomuksia Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Tunnetuimpia ovat henkiinherättämiset, parantamiset ja ruokaan liittyvät ihmeet. Jeesus suoritti ihmetekoja jo varhain: vauvaiässä hän puhui lintuja savesta[24] ja lapsena oppi koulunpenkillä yhdessä päivässä kuukauden tiedot. Jotkin lapsuustarinat ovat samaa lähtöä kuin Uuden testamentin apokryfikirjoihin kuuluva Tuomaan lapsuusevankeliumi, jonka kertomusten alkuperä on Intiasta.[25]

»Kerrotaan, että Jeesus potkaisi ohi kulkiessaan maassa lojuvaa pääkalloa ja sanoi: ”Puhu Jumalan luvalla.” Se vastasi: ”Sinä Jumalan henki, olin kerran kuningas. Istuessani kruunu päässä kuninkuudessani, joukkojeni ja palvelijoitteni ympäröimänä kuninkaallisella valtaistuimellani näin kuoleman enkelin. Jokainen jäseneni menetti voimansa ja sieluni lähti hänen luokseen. Kunpa kaikki nuo joukot olisivat olleet poissa ja kunpa olisin elänyt yksinäisyydessä seuraa vailla!”»

Jeesuksen ihmeteoista suosituimpia ovat islamilaisessa kirjallisuudessa olleet henkiinherättämiset.[25] Jeesus saattoi herättää kuolleen henkilön, jotta hän kertoisi, kuinka tuonpuoleisessa tuomitaan tämänpuoleiset teot. Tämän jälkeen osa henkiinheränneistä jatkoi elämäänsä ja sai jopa lapsia, mutta osan Jeesus komensi takaisin kuolleiksi.[25]

Ihmekertomusten juuret ovat usein kristillisessä kirjallisuudessa, mutta islamilaisessa kirjallisuudessa ne alkoivat elää omaa elämäänsä.[25] Aineksia on lainattu eri lähteistä ja sijoitettu Jeesuksen elämään. Islamilaisessa kirjallisuudessa esitetään, että Jeesus oli Jumalalle alisteinen ja ihmeteot tapahtuivat aina Jumalan luvalla.[25]

Opetukset, saarnat ja rukouksetMuokkaa

 
Muhammad saarnaa Abrahamille, Moosekselle ja Jeesukselle persialaisessa käsikirjoituksessa.

Jeesus esiintyy islamilaisessa kirjallisuudessa viisaana opettajana. Hän opettaa opetuslapsiaan niin sanoilla kuin teoilla. Monet Jeesuksen opetuksista ovat peräisin kristillisestä kirjallisuudesta, kuten esimerkiksi kirjanoppineiden moittiminen ja vertaus, kuinka hedelmistään puu tunnetaan.[26][27]

»Jeesuksen kerrotaan sanoneen: Oppineita on kolmenlaisia. Yksi tuntee Jumalan ja Hänen käskynsä. Toinen tuntee Jumalan mutta ei Hänen käskyjään. Kolmas tuntee Jumalan käskyt mutta ei Häntä itseään.»

Koraani takaa Jeesukselle tärkeän aseman islamissa, mutta toisaalta kristinuskon keskittyminen Jeesuksen ympärille on monimutkaistanut asiaa.[27][28] Joissakin teksteissä Johannes Kastaja on nostettu jopa Jeesuksen yläpuolelle ja näin korostettu Jeesuksen asemaa vain ihmisenä. Jeesuksen opetuspuheilla ei ole samanlaista asemaa kuin Koraanilla tai profeetta Muhammadin puheilla.[27]

Islamilaisessa kirjallisuudessa Jeesuksen saarnat ja rukoukset koostuvat erilaisista katkelmista. Osa on lähes suoria käännöksiä evankeliumeista tai sieltä täältä poimittuja katkelmia, jotka on koottu yhteen.[29] Kuuluisin vastaava kokoelma on Vuorisaarna, jossa eri evankeliumit sijoittavat vuorisaarnan opetuksia Jeesuksen eri elämän vaiheisiin. Tärkeintä niin kristityille kuin muslimeillekin oli koota opetukset yhteen.[29]

»Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Totisesti minä sanon teille: puu kasvaa ja kukoistaa maassa taivaasta lankeavan sateen voimalla. Samoin sydän näkee kulkea oikeaan viisauden valossa.»

Joidenkin islamilaisten tekstien tarkoituksena on ollut osoittaa, että Jeesus ennakoi profeetta Muhammadin tuloa. Uuden uskonnollisen tekstin sijoittaminen vanhemman hahmon suuhun ei ollut harvinaista antiikin ja keskiajan maailmassa.[29]

AskeettiMuokkaa

Jeesus on islamilaisessa kirjallisuudessa lempeä, mutta itseään kohtaan ankara. Jeesuksen paasto, kilvoittelu ja kamppailu Paholaista vastaan ovat toistuvia teemoja. Islamin Jeesus-kuvaan ovat vaikuttaneet Syyrian ja Egyptin kristillisyyden askeettinen perinne.[30] 600-luvun keskivaiheilla kalifi Muawija esiintyi Damaskoksessa Johannes Kastajan kultin suojelijana. Johannes Kastaja oli Raamatun mukaan askeetti, joka pukeutui eläinten nahkoihin ja söi heinäsirkkoja. Jeesus esiintyy islamilaissa tarinoissa samanlaisena askeettina:

»Jeesus tapasi pukeutua karvavaatteisiin ja syödä puiden lehtiä. Hän ei hakenut turvaa talosta eikä hänellä ollut perhettä tai omaisuutta. Hän ei varastoinut mitään huomista varten. Toiset sanoivat, että hänen äitinsä kehräsi ja hän eli äitinsä ansiosta.»

Islam suhtautuu epäluuloisesti askeettisuuteen.[30] Profeetta Muhammad otti itselleen monia vaimoja, ja ramadanin paastokuukauden öinä jokaisen muslimin velvollisuus on syödä.[30] Jeesuksen askeettisuus näkyy myös epäluulona omaisuutta, rikkaita ja hallitsijoita kohtaan. Islam suhtautuu omaisuuteen paljon suopeammin kuin kristinusko, sillä jo profeetta Muhammad toimi perimätiedon mukaan kauppiaana.[30]

Jeesuksen arvot poikkeavat profeetta Muhammadin arvoista, mutta siitä huolimatta islamilainen kirjallisuus on säilyttänyt Jeesuksen askeettina ja naimattomana vaeltajana. Jeesus saarnaa pyhän sodan sijasta rauhaa ja kehottaa kääntämään lyöjälle toisenkin posken.[30]

Korottaminen taivaaseenMuokkaa

Koraani kiistää Jeesuksen kuolleen ristillä.[31] Koraanissa todetaan, että ainoastaan näytti siltä, että Jeesus olisi ristiinanulittu. Islamilainen kirjallisuus esittää useita vaihtoehtoja sille, kenet ristiinnaulittiin Jeesuksen sijasta. Osa kirjoittajista uskoo, että Jumala muutti Juudas Iskariotin tai Simon Kyreneläisen näyttämään Jeesukselta johtaakseen vangitsijat harhaan. Joidenkin tarinoiden mukaan yksi epäonninen vangitsija joutuikin itse vangituksi ja ristiinnaulituksi, sillä hänen ulkonäkönsä muuttui kesken etsinnän Jeesuksen näköiseksi. Useimmat muslimit uskovat, että Jumala nosti Jeesuksen elävänä taivaaseen, kun taas osa oppineista uskoo, että hänet todella pelastettiin, mutta hän kuoli ennen ylösnousemustaan.

»ja sanoivat: ”Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään” – mutta eivät he ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he häntä tappaneet, vaan Jumala korotti hänet luokseen. Jumala on Mahtava, Viisas.»
(Koraani 4:157–158, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Jeesuksen korottaminen taivaaseen seuraa kristillistä käsitystä. Ajatus Jeesuksen sijaiskärsijästä ei ole vieras varhaisessa kristillisessä gnostilaisuudessa. Suuntaus näki aineen pahana ja sen tähden Jeesus ei olisi voinut ottaa ruumista. Joissakin gnostilaisissa teksteissä Jumala muutti Juudaksen Jeesuksen näköiseksi ja laittoi hänet ristille.[32]

Lopun aikojen JeesusMuokkaa

Islamilaisessa hadith -kirjallisuudessa Jeesus on ennen muuta eskatologinen hahmo, joka nousee esiin maailmanlopun koittaessa.[33] Jeesuksen asema lopun aikojen ruhtinaana vastaa kristillistä käsitystä, mutta on saanut paljon uusia kerroksia. Jeesus ei tule tuomitsemaan ihmisiä Viimeisellä Tuomiolla, vaan tulee sotimaan Antikristusta vastaan. Jeesuksen rinnalle ilmestyy myös toinen messiaaninen hahmo, Mahdi. Näin islamilaisessa eskatologiassa on rinnakkain kaksi messiaanista sankaria.[34]

»Muhammad on sanonut: Kansakunta, jonka alussa olen minä, jonka lopussa on Jeesus, Marian poika, ja jonka keskellä on Mahdi, ei voi tuhoutua.»

Lopun aikojen tuloa ennakoi Antikristuksen (ad-Dajjal) saapuminen, maanjäristykset, auringon nouseminen lännestä ja yleinen tapojen turmelus. Muhammedin mukaan Antikristuksella on vain yksi silmä, ja hänen otsaansa on kirjoitettu sana kafir (uskoton). Sodan Antikristusta vastaan aloittaa Mahdi, joka tuo mukanaan oikeudenmukaisuuden ja ajaa vääryyden pois. Shiialaiset katsovat, että hän on kätkeytynyt 12. imaami, mutta sunnit eivät ole yhtä varmoja tästä.

Jeesus palaa nyt maan päälle sotimaan yhdessä Mahdin kanssa muslimina roomalaisia ja Antikristusta vastaan. Hän laskeutuu valkoiseen minareettiin Damaskoksen itäosassa. Jeesuksen paluu tapahtuu perjantaina, muslimien aamurukouksen aikana. Jeesus surmaa Antikristuksen, särkee ristit, tappaa siat ja lopettaa jizya-veron tarpeettomana, koska kristittyjä tai juutalaisia ei enää ole. [35][36] Hän voittaa myös Gogin ja Magogin. Jeesus tuomitsee ihmisiä islamin lain, šarian, mukaan, menee naimisiin arabialaisen naisen kanssa ja saa lapsia[37]. Jeesus kuolee ennen viimeistä tuomiota, ja hänet haudataan Medinaan Muhammedin viereen.[38]

»Muhammad on sanonut: Jumala lähettää Jeesuksen, Marian pojan, hahmossa joka muistuttaa Urwa bin Mas'udia. Jeesus etsii Antikristuksen ja surmaa hänet. Tämän jälkeen kuluu seitsemän vuotta, joiden aikana kenenkään kahden ihmisen välillä ei ole vihamielisyyttä.»

Islamilaisen eskatologian vaiheitaMuokkaa

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Mahdi ilmestyy islamilaiseen teologiaan myöhään.[28] Šiialaisten keskuudessa kehittyi näkemys poliittisesta hahmosta, Jumalan johdattamasta Mahdista, joka nostaisi šiiat valtaan. Moni kapinajohtaja esiintyikin Mahdin puolesta tai itse Mahdina. Alun perin odotus Mahdiin liittyi lähitulevaisuuteen eikä maailmanloppuun.[28] Kätkeytyneen imaamin viipyminen aiheutti sen, että hänet siirrettiin lopun aikoihin. Mahdi ymmärrettiin Muhammadin sukuun kuuluvaksi messiaaksi ja näin Jeesus osittain syrjäytettiin. Jotkut oppineet, kuten Javed Ahmad Ghamidi (s. 1951) ja Amin Ahsan Islahi (19041997), ovat kyseenalaistaneet Jeesuksen toisen tulemisen. Jeesuksen asema on Hämeen-Anttilan mukaan saanut tukea islamin sisäisistä kiistoista. Sunni-muslimit kaventavat Mahdin merkitystä tuomalla hänen rinnalleen Jeesuksen toisena lopun aikojen sankarina.[34]

Jeesus ja kolminaisuusoppiMuokkaa

Koraanin antama kuva kolminaisuusopista vaikuttaa edelleen siihen, millaiseksi kristinuskon kolminaisuus ymmärretään islamilaisessa maailmassa. Muslimit luulevat usein virheellisesti, että kristityt palvovat Jumalan, Jeesuksen ja Marian muodostamaa kolminaisuutta.[39]

»Kun Jumala sanoo: "Jeesus, Marian poika! Sinäkö sanoit ihmisille: 'Ottakaa minut ja äitini jumaliksi yhden Jumalan asemasta'?", Jeesus vastaa: "Jumala varjelkoon minua! En minä voisi sanoa sellaista, mihin minulla ei ole oikeutta. Jos olisin sanonut niin, Sinä tietäisit sen, sillä Sinä tiedät, mitä minun mielessäni on, mutta minä en tiedä, mitä Sinun mielessäsi on. Sinä tunnet salaisuudet."»
(Koraani 5:116, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Käsitys on vieras kristityille teologeille, sillä pyhän kolminaisuuden muodostavat Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki. Toisaalta käsitys on lähellä silloista kristillistä kansanuskoa, jossa Marian asemaa korostettiin. Esimerkiksi Muhammadin ajan Etiopiasta tunnetaan laaja Mariaa ylistävä runous.[40]

Useimpien kristillisten suuntausten opeissa Jeesus on Jumalan poika ja osa pyhää kolminaisuutta. Islamin käsityksen mukaan kristittyjen kolminaisuusoppi on monijumalaisuutta eli polyteismia. Kristinuskon mukaan kyse on yhdestä, kolmiyhteisestä Jumalasta. Erimielisyys ei ole pelkkä väärinkäsitys, sillä muslimien näkemys kristinuskon monijumalaisuudesta on tärkeä opinkappale islamin oman identiteetin kannalta. Se ilmensi jo 600-luvulla arabikalifaatin vastakkaisuutta Bysanttiin ja sen edustamaan uskontoon.

Vaikka islamissa korostetaan, että Jeesus ei ole Jumalan poika, Koraanissa on kuitenkin melkein sama tarina kuin evankeliumeissa Marian raskaaksi tulosta. Koraanissa Jeesus sai alkunsa, kun henki, joka ilmeisesti oli enkeli Gabriel, puhalsi Marian raskaaksi. Koraani joka tapauksessa kieltää Jeesuksen jumalallisuuden useassa suurassa.

»He sanovat: ”Jumala on valinnut itselleen lapsen.” Jumala varjelkoon meitä! Hänellehän kuuluu kaikki, mitä on taivaassa ja maassa, ja kaikki nöyrtyvät Hänen edessään.»
(Koraani 2:116, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

»Hän on taivaan ja maan luoja. Kuinka Hänellä olisi lapsia, vaikka Hänellä ei ole puolisoa? Hän on luonut kaiken ja Hän on Kaikkitietävä.»
(Koraani 6:101, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

»Te, joilla on Kirja, älkää menkö liian pitkälle väitteissänne älkääkä puhuko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika oli Jumalan lähettiläs ja Hänen Sanansa, jonka Hän antoi Marialle, ja Henki Hänen luotansa. Uskokaa Jumalaan ja Hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: ”Heitä on kolme”, vaan lopettakaa, se on parasta teille. Jumala on yksi jumala. Jumala meitä varjelkoon! Hänelläkö olisi lapsia? Hänelle kuuluu kaikki, mitä on taivaassa ja maassa. Jumala on riittävä edusmies.»
(Koraani 4:171, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Jeesus-nimi KoraanissaMuokkaa

Sanan alkuperäMuokkaa

Koraanin termi Isa eroaa termeistä, joita kristityt käyttävät viitatessaan Jeesukseen. Suomenkielinen nimi Jeesus tulee latinan sanasta Iēsus, joka perustuu kreikan sanaan Iēsoûs (kreik. Ἰησοῦς). Tämä puolestaan on transkriptio alkuperäisestä arameankielisestä nimestä, Jēšūa‘ (ישוע), joka taas on kehittynyt Vanhan testamentin hepreankielisestä muodosta Jehōšūa‘ (יהושע). Nimen alkuperäinen merkitys on ”Jahve pelastaa”. Myös arabiankieliset kristityt käyttävät arameasta johdettua nimimuotoa Yasū‘ (يسوع).

Koraanin Jeesuksesta käyttämästä nimestä Isa on eri käsityksiä.

  • Ensimmäisen käsityksen mukaan nimen alkuperäiset juurikonsonantit j-š-‘ on käännetty jonkin syyn takia takaperin muotoon ‘-s-y, jotka ovat arabiankielisen ‘Īsān taustalla. Tämän teorian tukena on ollut se, että ”muinaisessa Mesopotamiassa tietyt jumalalliset nimet kirjoitettiin yhdellä tapaa ja lausuttiin toisella; esimerkiksi EN-ZU luettiin ZU-EN”.
  • Toinen käsitys on, että ”juutalaiset kutsuivat Jeesusta Esauksi (hepr. ‏עשו‎, ‘Ēśāw) vihasta ja että Muhammad oppi tämän nimen heiltä ymmärtämättä, että se oli loukkaus”. On sanottu, että arabian kielen Esau kirjoitettiin ‘Īsū, ja tämä saattaa olla muuttunut muotoon ‘Īsā muistuttaakseen Koraanin nimiä, jotka loppuvat -ā:han. Tätä käsitystä vastaan puhuu se, ettei ole todisteita siitä, että juutalaiset olisivat kutsuneet Jeesusta Esauksi. Lisäksi Muhammad arvosteli juutalaisia siitä, että he loukkasivat Jeesuksen äitiä.[41] Todennäköisesti myös ne kristityt, jotka olivat Muhammadin tuttavia, olisivat kertoneet hänelle, että nimi oli loukkaava.
  • Kolmannen käsityksen mukaan Koraanissa käytettiin muotoa Isa, jotta se muistuttaisi Musaa (Mooses), sillä nimet esiintyivät joskus pareina. Muita esimerkkejä nimipareista ovat Talut ja Jalut (Saul ja Goljat) sekä Ya’juj ja Ma’juj (Gog ja Magog).
  • Viimeisimmän käsityksen mukaan Arabian kristityt olivat johtaneet termin Isa syyrialaisesta muodosta Ješu‘ tai Išu‘. Näissä sanoissa ain-konsonantti tosin on sanan lopussa eikä ‘Īsān tapaan sanan alussa. Joissakin manikealaisissa teksteissä on kuitenkin todisteita siitä, että sananloppuinen ain on kadonnut hepreasta lainatuista sanoista.

Jeesuksen eri nimet KoraanissaMuokkaa

  • kalimatu-llah tarkoittaa ”Jumalan sanaa”.[42]
  • ruhun minhu tarkoittaa ”henki Hänestä”.[43]
  • al-Masih tarkoittaa ”Messiasta”, mainittu 11 kertaa.
  • nabi tarkoittaa ”profeettaa”.[44]
  • rasul tarkoittaa ”sanansaattajaa, Jumalan apostolia”.[45][46]
  • ibn Maryam, Isa ibn Maryam tarkoittaa "Marian poikaa" tai ”Jeesusta, Marian poikaa”, mainittu 33 kertaa. Tämä ilmaisu esiintyy vain kerran evankeliumeissa.
  • min al-muqarrabin tarkoittaa ”niiden joukossa, jotka ovat lähellä Jumalaa”.[42]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-749-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Jeesus, islamin profeetta. Helsinki: Kirjapaja, 2006a. ISBN 951-607-330-1.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2006b. ISBN 951-662-924-5.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5.
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam. Prometheus Books (englanniksi), 2010.
  2. a b Jaakko Hämeen-Anttila: Lähi-idän uskontojen jatkuvuudesta. Teoksessa: Uskontojen risteyksessä (toim. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 13. Gaudeamus, 2001.
  3. Hämeen-Anttila 1999, s. 14–17.
  4. a b Newby, G. D.: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed. University of South Carolina Press, 1989.
  5. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 140. Otava, 2004.
  6. Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 189. Isaac Publishing, 2013.
  7. Hämeen-Anttila 2004, s. 140–147.
  8. Hämeen-Anttila, 2004, 145
  9. Tatianos Assyrialainen: Diatessaron newadvent.org.
  10. Jaakko Hämeen-Anttila toteaa Islamin käsikirjassa (s. 13): "Länsimainen islam-tutkimus on kuitenkin varsinkin viimeisten kahden vuosikymmenen aikana asettanut tämän aineiston kyseenalaiseksi, sillä Koraania lukuunottamatta kaikki kirjalliset lähteet ovat huomattavasti, osin jopa kaksi vuosisataa profeetta Muhammadin elämää myöhäisempiä. Uusimman tutkimuksen mukaan tiedämme siis yllättävän vähän islamin kaikkein varhaisimmasta historiasta ja profeetta Muhammadin elämästä"
  11. Hämeen-Anttila, 2004, 232
  12. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 95. Gaudeamus, 2006.
  13. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 34-35. Basam Books, 1997.
  14. a b c Popp, V.: The early history of islam. Following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 38. Prometheus Books, 2010.
  15. Fadhlalla Haeri: Islam, s. 100. Tammi, 1996.
  16. Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 130. Prometheus Books, 2010.
  17. Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state.. Prometheus Books, 2003.
  18. Wansbrough, J.: Quranic Studies. Sources and methods of scriptural interpretation. Prometheus Books, 1977/2002.
  19. Ohlig, K-H.: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 251-307), s. 277. Prometheus, 2013.
  20. Ohlig, K-H.: Wer hat den Koran geschrieben? Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion, s. 421-442. Verlag Hans Schiler., 2014.
  21. Luxenberg, Christian.: The syro-aramaic reading of the Koran. A contribution of the decoding of the language of the Koran, s. 127-142. Verlag Hans Schiler, 2007.
  22. Hämeen-Anttila 2006a, s. 39–40.
  23. Hämeen-Anttila 1997, s. 34.
  24. Koraani 3:48 islamopas.com. Viitattu 28.11.2007.
  25. a b c d e Hämeen-Anttila 2006a, s. 157–158, 191–192, 206.
  26. Vrt. Uusi testamentti: Matt. 7:16–20.
  27. a b c Hämeen-Anttila 2006a, s. 207–208, 223, 237–238.
  28. a b c Hämeen-Anttila 1999, s. 126–128.
  29. a b c Hämeen-Anttila 2006a, s. 275–276, 300.
  30. a b c d e Hämeen-Anttila 2006a, s. 239–240, 273.
  31. Koraani 4:157–158.
  32. Spencer, Robert: Totuus Muhammadista: Maailman suvaitsemattomimman uskonnon perustajasta, s. 69. (The truth about Muhammad: Founder of the world’s most intolerant religion, 2006.) Translated by Cranite. Hyvinkää: Cranite, 2007. ISBN 978-952-92-2560-6.
  33. Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 218. Isaac Publishing, 2013.
  34. a b Hämeen-Anttila 2006a, s. 131–132, 155–156.
  35. Sookhdeo, 2013, 258-259
  36. Al-Bukhari: (49)Chapter: The advent (descent) of 'Isa (Jesus), son of Maryam (Mary) alayhis-salam Sahih al-Bukhari, Prophets, Vol. 4, Book 55, Hadith 657. sunnah.com.
  37. Sartola, Pekka: Islam: Ystävä vai vihollinen?, s. 202–210. Turku: Ajanteos, 2006. ISBN 952-99597-1-0.
  38. Sookhdeo, 2013
  39. Hämeen-Anttila 2006a, s. 27.
  40. Hämeen-Anttila 2006b, s. 144–147.
  41. Koraani 4:156 islamopas.com.
  42. a b Koraani 3:45 islamopas.com.
  43. Koraani 4:171 islamopas.com.
  44. Koraani 29:30 islamopas.com.
  45. Koraani 4:157 islamopas.com.
  46. Koraani 5:75 islamopas.com.

Aiheesta muuallaMuokkaa