Islam Suomessa

Islam on yksi Suomen vähemmistöuskonnoista. Muslimeja on asunut Suomessa pysyvästi 1800-luvulta lähtien. Ensimmäiset muslimit olivat tataareja, jotka muuttivat pääasiassa vuosien 1870 ja 1920 välillä. 1990-luvulta lähtien muslimien maahanmuutto on lisääntynyt ja monipuolistunut. Suomessa toimii useita kymmeniä islamilaisia yhdyskuntia, mutta niihin on liittynyt vain vähemmistö muslimeista. Yhdysvaltalaisen Pew Research Centerin mukaan Suomessa oli vuonna 2010 noin 60 000 muslimia ja 2016 jo 150 000 muslimia.[1] Tutkimuskeskuksen arvion mukaan muslimien määrä Suomessa vuonna 2050 on vähintään 220 000 ja enintään 990 000.[2]

YleistäMuokkaa

Viime vuosikymmeninä maahanmuutto Suomeen on lisääntynyt ja 1980-luvulta lähtien se on ollut maastamuuttoa suurempaa.[3] Vielä 1990-luvun alussa Suomessa asui vain muutama tuhat muslimia, mutta vuonna 2016 heitä oli Pew -tutkimuskeskuksen mukaan 150 000.[1] Kaikki arviot eivät ole olleet näin suuria. Muslimien määrän kasvaessa islam on saanut lisääntyvää huomiota julkisuudessa. Monikulttuurisuus ja islam ovat joutuneet myös arvostelun kohteeksi.[4]

Vielä 1980-luvun alussa Suomessa toimi vain yksi, tataarien perustama islamilainen yhdyskunta.[3] Vuonna 2010 rekisteröityjä islamilaisia yhdyskuntia oli Patentti- ja rekisterihallituksen Yhdistysnetti-palvelussa 28. [5] Vuonna 2020 yhdistysten määrä samoilla hakusanoilla oli 161 eli se lähes kuusinkertaistui kymmenessä vuodessa. [6] Viime vuosina muslimeja on muuttanut Suomeen etenkin Somaliasta, Irakista ja Afganistanista. Lähtömaiden perusteella tulijat edustavat šarian tulkinnassa sunni-islamilaisia shafi'i- ja hanafi -koulukuntia, mutta jossain määrin myös šiialaisia koulukuntia.

Enemmistö muslimeista asuu Uudellamaalla. Muutenkin maahanmuuttajista 47 prosenttia asuu Uudellamaalla. Erityisesti afrikkalaisperäiset henkilöt asuvat pääkaupunkiseudulla. Muita merkittäviä keskuksia ovat Turku ja Tampere.[7] On arvioitu, että kaikista vuosina 1990–2009 ulkomailla syntyneistä maahanmuuttajista 17 prosenttia oli muslimeita.[8]

HistoriaMuokkaa

Venäjän tataaritMuokkaa

Venäjän tsaarin palveluksessa olevia tataareja kävi Suomessa sotaretkillä pitkän vihan aikana 1570–1595. Autonomisen Suomen venäläisissä varuskunnissa palveli 1800-luvulla myös muslimeita, jotka joskus jäivät palveluksensa jälkeen maahan. Kansalaisuuden he saivat vasta Suomen itsenäisyyden myötä vuonna 1920.[9] Helsingissä toimi jo 1800-luvun puolivälissä imaami Viaporin muslimisotilaiden uskonnollisia tarpeita varten.

Tarkistamattoman tiedon mukaan ensimmäinen tataarikauppias saapui Suomeen vuonna 1868. Suomeen muutaman vuosikymmenen aikana tulleet noin tuhat tataaria ovat melkein kaikki kotoisin Moskovasta itään sijainneesta Aktukin kylästä (91 %) ja samasta Nižni Novgorodin piirikunnasta (98 %). Muutto alkoi kauppamatkoina ja johti kokonaisten sukujen siirtymiseen.[10]

Hietaniemen hautausmaan islamilainen hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1871. Myös Viipurissa oli islamilainen hautausmaa ja Terijoella moskeija. Myös Kotkassa ja Kuopiossa oli tataarivähemmistö. Turun islamilainen hautamaa otettiin käyttöön vuonna 1912.[9]

Uskonnollista toimintaa Helsingin muslimit harjoittivat aluksi hyväntekeväisyysyhdistyksen muodossa vuodesta 1915. Suomessa astui voimaan uskonnonvapauslaki vuonna 1923 ja kaksi vuotta myöhemmin taatariyhteisö järjestäytyi nimellä Suomen muhamettilainen seurakunta. Nimi muutettiin Suomen Islam-seurakunnaksi vuonna 1963.[11] Järjestöön ei ole hyväksytty myöhemmin jäseneksi muita kuin tataareja. Venäjän vallankumouksen myötä Suomeen saapui tataarisiirtolaisia, mutta muuttovirta tyrehtyi 1920-luvulla ja viimeiset tataarit tulivat rajan yli vuonna 1930. Sotien aikana heistä armeijassa palveli 76, joista 14 kaatui.[9]

Nykyajan siirtolaisuusMuokkaa

Suomeen saapui muita muslimeita kuin tataareja vasta 1960-luvulla.[9] Maahanmuutto oli vähäistä aina 1980-luvulle saakka, mutta muslimeja saapui jonkin verran Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä.[12] Syinä olivat yleensä avioliitto, yliopisto-opiskelu, seikkailu tai työnhaku.[13] Vuonna 1986 Helsinkiin perustettiin Suomen islamilainen yhdyskunta.[12] 1980-luvun loppupuolella maahanmuutto kasvoi ja painopiste siirtyi turvapaikanhakuun sekä humanitaariseen maahanmuuttoon.[13] Neuvostoliiton romahduksen myötä maahanmuutto lisääntyi voimakkaasti 1990-luvun vaihteessa, jolloin Suomeen saapui Neuvostoliitosta etenkin islaminuskoisia somaleita. Tulijoissa oli lisäksi Irakin kurdeja sekä muslimeja Iranista ja Turkista. Vuodesta 1993 lähtien muslimipakolaisia saapui entisen Jugoslavian alueelta sekä myöhemmin Afganistanista.[14] Arviolta kaksi kolmasosaa muslimeista saapui Suomeen tuolloin humanitaarisista syistä.[13]

Somalit ovat valtaosin shafi'i -kouluntaa seuraavia sunnimuslimeja. Heidän keskeisimmät yhdistyksensä ovat Suomen islamilainen seurakunta ja Helsingin islam keskus.[14] Muslimien maahanmuuton lisäksi uutena ilmiönä ovat islamiin kääntyneet kantasuomalaiset.[15] Kääntymisen syynä on useimmin ollut avioliitto muslimin kanssa. Vuonna 2006 muslimijärjestöt perustivat yhteistyöelimen Suomen islamilainen neuvosto.[16]

Uskonnolliset yhdyskunnatMuokkaa

Taulukko 1: Suurimmat islamilaiset yhteisöt Suomessa[17]
Nimi Rekisteriin Kielitausta Kotipaikka Jäseniä 2018
Helsinki islam keskus 1995 somali Helsinki 2888
Suomen islamilainen yhdyskunta 1987 arabia Helsinki 1772
Tampereen islamin yhdyskunta 1998 kirjava Tampere 1604
Pohjois-Suomen Islamilainen Yhdyskunta 2000 kirjava Oulu 1028
The Islamic Rahma Center in Finland 1998 somali Helsinki 981
Resalat Islamilainen Yhdyskunta 2001 persia Vantaa 819
Turun Islamilainen Yhdyskunta 1994 kirjava Turku 693
Suomen islam-seurakunta 1925 Venäjän tataarit Helsinki 479
Suomen Islamilainen Diyanet Yhdyskunta 2016 turkki Vantaa 433

Suomessa toimii useita toisistaan riippumattomia islamilaisia uskonnollisia yhdyskuntia. Pääkaupunkiseudulla yhteisöt ovat usein jakautuneet kielitaustan ja kansallisuuden mukaan (somali, arabia,persia, turkki).

KattojärjestöjäMuokkaa

  • Suomen islamilainen neuvosto, SINE, perustettiin marraskuussa 2006 silloisen vähemmistövaltuutetun toimiston koordinoimana. Perustamistyö alkoi vuonna 2005. Viranomaisten tavoitteena oli luoda islamilaisten yhdyskuntien ja yhdistysten kattojärjestö, joka toimii yhteistyöelimenä suhteessa viranomaisiin.[18] Šiiamuslimeja edustava Resalat erosi SINE:stä vuonna 2009. Yhdistyksen jäsenenä ei enää ole yhtään šiialaista järjestöä. Myös sunnalaisten tataarien Suomen Islam-seurakunta jättäytyi alusta alkaen SINE:n ulkopuolelle [19] SINE joutui talousvaikeuksiin 2015 ja sen saamia valtionapuja on peritty takaisin.[20]
  • SINE:n ulkopuolelle jättäytyneet yhdyskunnat ja järjestöt perustivat toisen islamilaisen kattojärjestön, joka käytti nimenään Islamic Federation of Finland.[18]

MuitaMuokkaa

  • Suomen Islam-seurakunta on vanhin islamilainen yhteisö. Se on tataarien perustama ja perustettiin vuonna 1925. Vuoteen 1963 saakka sen nimi oli Suomen muhamettilainen seurakunta. Sillä on alle 500 jäsentä, jotka kaikki ovat tataareja, sillä muita kansallisuuksia ei oteta jäseniksi. Yhteisöllä on moskeija Helsingissä[21] ja Tampereella[22] sekä oma palkattu imaami[21]. Tataarien moskeija Järvenpäässä on Suomen ainoa alun perin moskeijaksi rakennettu moskeija.[23] Moskeijoita sinänsä on paljon enemmän.[24] Sanan käyttö on vaihtelevaa.[25]
  • Helsinki Islam Keskus (Helsinki Islamic Center) on Suomen suurin islamilainen yhteisö. Se on perustettu vuonna 1995, ja sillä on noin 2900 jäsentä. Jäsenet ovat lähinnä somaleita.
  • Suomen Islamilainen Yhdyskunta koostuu pääosin arabeista. Yhdyskunta on aatteellisesti lähellä Muslimiveljeskuntaa. Sillä on noin 1  800 jäsentä ja moskeija Helsingissä. Se ylläpitää koraanikoulua ja antaa arabian ja somalin kielen opetusta.
  • The Islamic Rahma Center in Finland on toinen suuri somalien perustama yhteisö.
  • Resalat Islamilainen Yhdyskunta on šiialainen. Se perustettiin vuonna 2001. Sen moskeija sijaitsee Mellunmäessä. Yhdyskuntaa hallinnoi Fatemeh Zahra islamilainen kulttuurikeskus. Yhteisö julkaisee Salat -lehteä. Yhdyskunnalla on läheiset suhteet Iraniin, ja Iranin islamilaisen vallankumouksen vuosipäivää juhlitaan vuosittain.[26]
  • Suomen Islamilainen Diyanet Yhdyskunta on turkkilaisten muslimien perustama vuonna 2016.[27] Se saa tukea Turkilta, jonka uskonnollisten asioiden virasto Diayanet on käyttänyt viime vuosina puoli miljardia dollaria moskeijoiden rakentamiseen Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Toiminta on aatteellisesti lähellä Muslimiveljeskuntaa, ja joitakin Turkin kouluttamia ja lähettämiä imaameja on Euroopassa epäilty radikalisaation välineiksi.[28] Yhdistys raportoi Turkkiin Erdoganin vastustajista.[29] Suomen Islamilaiseen Diayanet Yhdyskuntaan kuuluu useita moskeijarakennuksia eri puolilla Suomea. Merkittävimmät ovat Vantaan, Porin, Turun sekä Lahden moskeijat. Yhdyskunnalla on Turkin tasavallan lähetystön lähettäminä kolme imaamia. Yhdyskunta tarjoaa rukouksien, islamin juhlapyhien, vihkimis- sekä hautaustoimien lisäksi Koraaniin ja uskontoon liittyvää opetusta, niin turkin, kuin myös arabian kielellä.
  • Suomen Islam-Keskuksen vajaa 400 jäsentä ovat pääosin pakistanilaisia. Moskeija on Helsingissä.[30]

Suomessa toimii moskeijayhteisöjä noin 40–80.[31] Niistä Helsingissä on kymmenen (2008) ja pääkaupunkiseudulla yhteensä 30 (2015). Useimmat moskeijat ovat monikielisiä, mutta hallitsevia kieliä ovat englanti ja lisääntyvästi suomi. Uskonnollisissa toimituksissa kielenä on aina arabia. Euroopassa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että aktiivisia osallistujia on muslimien vähemmistö.[32]

Patentti- rekisterihallituksen Yhdistysnetti-palvelusta löytyi vuonna 2020 kaikkiaan 153 rekisteröityä yhdistystä hakusanalla "islam" tai "muslimi". Yhdistyksistä useimmat (89) toimivat pääkaupunkiseudulla.[33]

Arvio muslimien lukumäärästäMuokkaa

Taulukko 2: Muslimien lukumäärä Suomessa
Vuosi Matala arvio Korkea arvio
2006 40 000 40 000
2010 60 000 60 000
2016 150 000[1] 150 000[1]
2050 (ennuste) 220 000[1] 990 000[1]

Muslimien lukumäärä Suomessa oli 2006 noin 40 000 [7] ja vuonna 2010 noin 60 000. Amerikkalainen PEW-tutkimuskeskus arvioi määräksi vuonna 2016 noin 150 000.[2] PEW kertoo nojautuneensa Tilastokeskuksen tietoihin, mutta ei tarkenna miten näin korkeaan lukuun päästiin. [34]

Muslimiyhteisöihin kuului Suomessa vuonna 2018 vain 16 000 henkilöä.[35] Vuonna 2006 Suomessa oli islamiin kääntyneitä 800–1000, muut olivat maahanmuuttajia. Tataarien lukumääräksi arvioitiin 665.[7]

Muslimien lukumäärä kasvaa Suomessa ja muualla Euroopassa sekä maahanmuuton että väestönkasvun myötä. Ennusteen mukaan muslimien osuus kasvaa koko Euroopassa vuoden 2016 4,9 prosentista noin 7,4 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä, vaikka maahanmuutto loppuisi kokonaan. [36] Tämä johtuu muslimiväestön korkeammasta hedelmällisyydestä kantaväestöön verrattuna. Suomessa musliminaiset saavat keskimäärin 3,1 lasta,[2] kun Suomen kokonaishedelmällisyysluku vuonna 2019 oli 1,35.[37] Ryhmien välinen ero on suurin Euroopassa.[2]

Korkeimman arvion mukaan eli jos maahanmuutto jatkuisi vuosien 2014–2016 kaltaisena ja muuttajien uskonnollinen jakauma pysyisi samana, muslimien osuus kasvaisi Suomessa 14 prosenttiin eli kolminkertaistuisi nykyisestä vuoteen 2050 mennessä. [36]

Islamilainen laki ja Suomen lakiMuokkaa

Islamilla on myös poliittinen ulottuvuus, koska siihen kuuluu ajatus Jumalan laista eli šariasta. Periaatteessa šarian tulisi olla ainoa laki, mutta käytännössä myös islamilaisissa maissa käytössä on muitakin lakeja. Šaria sisältää siviili- ja rikosoikeuden lisäksi myös esimerkiksi rituaalipuhtauteen, käyttäytymiseen ja pukeutumiseen liittyviä asioita. Jälkimmäiset ovat yksityisasioita, jotka eivät liity maalliseen lainsäädäntöön eivätkä ole ristiriidassa sen kanssa. Suurimmat jännitteet islamin lain ja maallisen lain välillä ovat toistaiseksi syntyneet perintö- ja perheoikeudessa.[38]

Turun terrori-isku 18.8.2017 oli islamilainen terroriteko, jonka suoritti 23-vuotias marokkolainen Abderrahman Bouanane, joka oli saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Kahdella keittiöveitsellä tehdyn jihadistisen hyökkäyksen uhreiksi joutui Turun kauppatorilla kymmenen henkilöä, joista kaksi kuoli.[39]

Islamista eroaminenMuokkaa

Islamilaisen lain mukaan uskosta luopumisen rangaistuksena on kuolema, jos varoitukset eivät tehoa. [40] Kaikki uskonoppineen eivät silti tulkitse šariaa näin, vaikka se onkin periaatteessa muuttumaton ja ikuinen laki. Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaamin Anas Hajjarin mukaan "Islamissa ei ... pakoteta ketään uskomaan. Ja uhkailu on kielletty." [41]

Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja toteaa, että eroaminen islamista voi olla "samalla tavalla rankka paikka kuin Jehovan todistajuudesta tai vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuminen". Monelle vanhemmat, sisarukset tai ystävät ovat suuttuneet, toiset teeskentelevät olevansa yhä uskossa.[41] Uskonto velvoittaa jokaista muslimia puuttumaan toisen muslimin käytökseen, jos näkee epäislamilaista toimintaa.[42]

Suomalainen koomikko Fathi Ahmed on julkisesti eronnut islamista. Salaa uskostaan luopunut naiskaksikko perusti vuonna 2015 Suomen ex-muslimit -blogin.[41]

Joitakin islamilaisia järjestöjä SuomessaMuokkaa

 
Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan imaami Anas Hajjar 2016

Suomessa oli vuonna 2020 noin 160 islamilaista järjestöä. Seuraavassa on lueteltu vain kuudesosa kaikista.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena (toim.): Islamin porteilla. 2. painos (1. painos 1992). Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2427-4.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Juntunen, Marko & Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.): Islam Suomessa: Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Tietolipas 223. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-027-1.
  • Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008: Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 102. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6.
  • Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.): Mitä muslimit tarkoittavat?. Keskustelua islamilaisista virtauksista Suomessa ja Euroopassa. Turku: Savukeidas, 2011. ISBN 978-952-5500-98-1.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Europe’s Growing Muslim Population 29.11.2017. PEW Research Center.
  2. a b c d Europe’s Growing Muslim Population Full report. 29.11.2017. Pew Research Center.
  3. a b Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 24–28.
  4. Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 66–68.
  5. Patentti- ja rekisterihallitus: Yhdistysnetti (hakusanat islam* ja muslim*, rajaus vain uskonnolliset yhteisöt) 16.8.2010
  6. Laaja yhdistyshaku (hakusanat islam* tai muslim*) Yhdistysrekisterin tietopalvelu. 3.1.2020. Patentti ja rekisterihallitus.
  7. a b c Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 71–73.
  8. Martikainen & Sakaranaho 2011, s. 103.
  9. a b c d Allahwerdi & Hallenberg, s. 225–229
  10. Antero Leitziger: Suomen tataarien islam. Teoksessa: J. Maristo & A. Sergejeev (toim.) Aikamme monta islamia, s. 267–285. Gaudeamus, 2015.
  11. Ketola, s. 184.
  12. a b Ketola, s. 185.
  13. a b c Martikainen & Sakaranaho 2011, s. 102.
  14. a b Ketola, s. 186.
  15. Meri Tuovinen: Islamiin kääntyminen kasvussa Suomessa AntroBolgi. 8.6.2016.
  16. Ketola, s. 187.
  17. Uskonnot.fi Viitattu 13.5.2020
  18. a b Teemu Pauha, Suaad Onniselkä & Abbas Bahmanpour: Kaksi vuosisataa suomalaista islamia. Teoksessa: Monien uskontojen ja katsomusten Suomi (toim. Ruth Illman, Kimmo Ketola, Riitta Latvio & Jussi Sohlberg ), s. 104-115. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 48, 2017. Teoksen verkkoversio.
  19. Haikala, Topias: Suomen islamilainen neuvosto vaikeuksissa: kymmenien tuhansien valtiontuet poikki taloudellisten epäselvyyksien vuoksi. (Verkkojulkaisu, päivitetty 6.3.2017) Kirkko ja Kaupunki, 6.3.2017. Artikkelin verkkoversio.
  20. Haikala, Topias: Suomen islamilainen neuvosto vaikeuksissa: kymmenien tuhansien valtiontuet poikki taloudellisten epäselvyyksien vuoksi. (Verkkojulkaisu, päivitetty 6.3.2017) Kirkko ja Kaupunki, 6.3.2017. Artikkelin verkkoversio.
  21. a b Reeta Salminen, Eetu Pietarinen, Tataarimoskeija: Suomalaistunutta muslimiyhteisöä eivät rahahuolet paina, Yle.fi, uutiset 28.10.2015, viitattu 26.10.2020
  22. Islamin yhdyskunta ei yllättynyt, Aamulehti 13.3.2014, viitattu 26.10.2020
  23. Suomen ainoa oikea moskeija Järvenpäässä, Helsingin Sanomat, 1.12.2009 (Archive.org)
  24. Moskeijoita Suomessa Islamopas.com.
  25. The Difference between a Masjid and a Musalla The Abu Aaliyah Gazette. 15.3.2016. Viitattu 12.9.2020. (englanniksi)
  26. Nadja Mäkelä: Suomalais-iranilaisten perheiden juhlakulttuuri pääkaupunkiseudulla, s. 45. Helsingin yliopisto. Teologinen tiedekunta. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma, 2008.
  27. PRH: Yhdistysnetti rekisterinumero 900.442, rekisteröintipäivä 26.10.2016
  28. Maria Serenius: Turkki on palannut takaisin Läh-itään. Kanava, 3, 42–44, 2020.
  29. Yrjö Kokkonen: Turkki kerää tietoa Suomessa asuvista Erdoganin vastustajiksi epäillyistä Yle Uutiset. 7.12.2016.
  30. Uskonnot.fi: Suomen Islam-Keskus
  31. Vaikuttajaimaami: "Pääkaupunkiseudulle tarvitaan jopa viisi suurmoskeijaa" Yle Uutiset. Yleisradio. Viitattu 28.10.2015.
  32. Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 74–76.
  33. Laaja yhdistyshaku Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 11.9.2020.
  34. Appendix B: Data sources by country PEW.
  35. Annual number of individuals identifying as Muslim in Finland from 2008 to 2018 Statista Research Department. 2019. Statista.
  36. a b Europe’s Growing Muslim Population 29.11.2017. PEW Research Center.
  37. Syntyvyys hiipui alimmilleen sitten 1800-luvun nälkävuoden Yle uutiset. 23.1.2020.
  38. Hämeen-Anttila 2004, s. 163–167.
  39. Turun puukottaja sai elinkautisen murhista ja murhan yrityksistä Helsingin Sanomat. 15.6.2018. Viitattu 15.6.2018.
  40. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat-al-Salik), s. 109. amana publications, 1368/2017.
  41. a b c Fatima luopui islamista, mutta ei voi riisua huivia Yle Uutiset. 28.5.2016.
  42. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller, s. 713–725. amana publications, 2017.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Maiche, Abdel-Ghani: Muslimi potilaana ja asiakkaana Suomessa. 2. painos (1. painos nimellä Muslimi potilaana: Duodecim, 2010). Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-221-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa