Tuomiopäivä

maailmanloppun käsite monissa uskonnoissa
Hakusana ”Viimeinen tuomio” ohjaa tänne. Täsmennyssivulla on nimitykselle muitakin merkityksiä.

Tuomiopäivä tai viimeinen tuomio on monissa uskonnoissa esiintyvä maailmanlopun käsite. Eräissä uskonnoissa maailmanloppuun liittyy jumalan tai jumalien tuomio vastustajilleen.

Kristinuskon näkemys tuomiopäivästäMuokkaa

Sana tuomiopäivä perustuu suomalaisessa kulttuurissa lähinnä kristillisen käsitykseen maailmanlopusta. Kristinuskon mukaan Jumala tuomitsee ihmiset viimeisellä tuomiolla toisaalta sen mukaan, miten kukin on elänyt maan päällä, ja toisaalta sen mukaan keiden nimet on kirjoitettu elämän kirjaan. Taivaaseen pääsevät saavat tunnustusta hyvistä teoistaan, kadotukseen joutuvia sen sijaan rangaistaan laiminlyönneistään. Tuomio on ikuinen.[1]

Jeesuksen opetuksen mukaan kukaan ei tiedä, milloin tuomiopäivä koittaa, ei edes Jeesus itse, vaan yksin Isä.[2] Tästä huolimatta kristinuskon piirissä on kautta aikojen pyritty ennustamaan maailmanlopun päivämäärää tutkimalla erilaisia Raamatun kirjoituksia.

Raamatun Johanneksen ilmestyksen mukaan arkkienkeli Mikael sitä ennen tuhoaa vastustajansa Saatanan Harmageddonin taistelussa.[3]

Islaminuskon näkemys tuomiopäivästäMuokkaa

 
Kuolemanenkeli Israfil puhaltaa pasuunaan Viimeisen tuomion merkiksi
Pääartikkelit: Janna ja Jahannam

Islamiin kuuluu usko elämän jatkumisesta tuonpuoleisessa maailmassa. Ihminen joutuu joko Helvettiin tai Paratiisiin sen mukaan, miten kukin tuomitaan viimeisellä tuomiolla. Koraanissa toistuvana aiheena on lupaus hurskaita odottavasta Paratiisista (Janna), joka on nautintojen ylenpalttinen tyyssija. Vielä yleisempi on varoitus uskottomia odottavasta Helvetistä (Jahannam), jonka kauhuista kirja antaa konkreettisia esimerkkejä. Islamilainen eskatologia on värikästä ja perustuu sekä Koraaniin että islamilaiseen perimätietoon, joka löytyy 800-luvulla kirjatuista haditheista.

Sielujen välitilaMuokkaa

 
Haudatun vieraaksi saapuvat kiduttajaenkelit Munkir and Nakir. 1200-luvun miniatyyrimaalaus

Kuoltuaan ihminen saa haudassa kaksi vierasta. He ovat enkelit nimeltä Munkar ja Nakir (منكر ونكير). Nämä kuulustelevat kuollutta hänen uskostaan Muhammediin ja kiduttavat häntä, jos vastaukset eivät kelpaa. Uskottomien kidutus alkaa heti kuoleman jälkeen.[4][5] Uskovat sen sijaan saavat nähdä jo välähdyksen Paratiisista.

Sielulla on neljä peräkkäistä asuinsijaa, jokainen suurempi kuin edellinen: kohtu, tämä maailma, kuolemanjälkeinen välitila barzakh sekä ikuisuus joko Helvetissä tai Paratiisissa. [6] Välitilan kuollut voi viettää monessa paikassa: profeetat suoraan Paratiisissa, marttyyrit lähellä Paratiisin porttia sieltä saatavaa ruokaa nauttien tai vihreinä lintuina Paratiisissa. Uskottomat viettävät väliajan uuneissa tai verivirroissa kidutusta kärsien.[7] Ennen puberteettia kuolleet lapset pääsevät kaikki Paratiisiin, koska šaria ei pidä lapsia täysivaltaisina päätöksentekijöinä ja siten vastuullisina teoistaan.

Lopun ajan enteet ja AntikristusMuokkaa

Tuomiopäivästä tiedetään vain, että se on perjantai.[8] Sahih al-Bukhari sisältää haditheja, jotka sisältävät luettelon lopun ajan ennusmerkeistä. [9] Niihin kuuluu se, että orjatyttö synnyttää lapsen isännälleen ja mustien kamelien paimenet alkavat kerskua ja kilpailevat muiden kanssa korkeampien rakennusten rakentamisessa,[10] Toinen hadith luettelee seuraavia enteitä: 1) kaksi suurta, samaa uskontoa tunnustavaa ryhmää taistelee keskenään suurin tappioin, 2) noin kolmekymmentä valehtelijaa ilmestyy ja jokainen väittää olevansa Jumalan lähettiläs, 3) uskonoppineet kuolevat, ja tieto uskonnosta katoaa 4) maanjäristykset lisääntyvät 5) ajan kuluminen nopeutuu, 6) ilmestyy koettelemuksia, 7) murhat lisääntyvät, 8) varallisuus kasvaa niin, että rikkaiden raha ei enää kelpaa kenellekään, 9) ihmiset kilpailevat keskenään rakentamalla korkeita rakennuksia, 10) mies, joka ohittaa jonkun haudan, sanoo: "Olisinpa minä hänen tilallaan”, 11) aurinko nousee lännestä. [11] Jälkimmäinen on lopullinen ennusmerkki, minkä nähdessään kaikki ihmiset kääntyvät islamiin.

Lopun aikojen tuloa ennakoi Antikristuksen (ad-Dajjal) saapuminen. Muhammedin mukaan Antikristuksella on vain yksi silmä, ja hänen otsaansa on kirjoitettu sana kafir (uskoton). Antikristus saapuu Konstantinopolin valloituksen jälkeen ja saa kannattajia Iranin juutalaisista. [12] Antikristuksen ja siihen liittyneen Pedon saapumiseen liittyy yleinen moraalinen rappio. Kaikilla on rahaa yllin kyllin ja rakennetaan korkeita taloja, mutta vallalla on tapojen turmelus ja moraalittomuus, missä sotiminen ja murhatyöt lisääntyvät ja tieto uskonnosta katoaa. Taivas muuttuu verenkarvaiseksi, myrskytuulet ja sateet yltyvät, kuu katoaa, vuoret häviävät ja maa muuttuu tasaiseksi. Ajankulku nopeutuu, luonnonkatastrofit ja savu peittävät maan. Lopulta aurinko nousee lännestä, kuten Bukharin hadith kertoo.[13]

Jeesus ja MahdiMuokkaa

Sodan Antikristusta vastaan aloittaa Mahdi, joka tuo mukanaan oikeudenmukaisuuden ja ajaa vääryyden pois. Shiialaiset katsovat, että hän on kätkeytynyt 12. imaami, mutta sunnit eivät ole yhtä varmoja tästä. Jeesus palaa nyt maan päälle yhdessä Mahdin kanssa sotimaan muslimina roomalaisia ja Antikristusta vastaan. Hän laskeutuu valkoiseen minareettiin Damaskoksen itäosassa, surmaa ad-Dajjajn, särkee ristit, tappaa siat ja lopettaa jizya-veron tarpeettomana, koska kristittyjä tai juutalaisia ei enää ole. [14][15] Hän voittaa myös Gogin ja Magogin. Jeesus kuolee ennen viimeistä tuomiota, ja hänet haudataan Medinaan Muhammedin viereen.

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Jeesuksen asema islamin eskatologiassa osoittaa kristinuskon vaikutusta, joka tuli islamiin käännynnäisten mukana ennen 800-lukua.[16] Toisen teorian mukaan kyse oli arabikristillisyyden hitaasta muuntumisesta uudeksi uskonnoksi, jolloin Jeesus oli mukana alusta alkaen.[17] Jeesuksen asema lopun aikoina vahvistui Hämeen-Antilan mukaan islamin sisäisten kiistojen vuoksi. Šiialaiset odottivat Mahdin, profeetta Muhammadin jälkeläisen, paluuta. Tässä tilanteessa sunnit olisivat rajoittaneet Mahdin merkitystä tuomalla hänen rinnalleen Jeesuksen toisena lopun ajan messiaanisena hahmona.[18]

Viimeinen tuomioMuokkaa

Varsinainen viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria loppuu ja kuolleet nousevat haudoistaan Jumalan eteen tuomittaviksi. [4]Jokaisen osalta sekä hyvät että pahat teot on kirjattu kirjaan, jota tuomitut itse pitelevät. Tekoja vertaillaan laskemalla yhteen niiden painot enkeleiden Gabriel ja Mikael valvoessa. Tuomio tapahtuu niin, että kukin pannaan kävelemään Helvetin tulen yläpuolella olevaa siltaa (sirat) pitkin. Sillan kansi on terävämpi kuin miekka ja ohuempi kuin hius. Ne, joiden synnit ovat painavampia kuin hyvät teot, menettävät tasapainonsa ja syöksyvät Helvettiin. Hurskaat selviytyvät ja pääsevät Paratiisiin. Tarina sillasta on tullut islamiin Iranin zarathustralaisuudesta, jossa kerrotaan aivan samaa.[19]

Tuomiopäivä kulttuurissaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Ilmestyskirja, luku 20; Matteuksen evankeliumi, luku 25.
  2. Luukkaan evankeliumi, luku 12.
  3. Ilmestyskirja, 16. luku
  4. a b Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 150–157
  5. Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 109, 237. Isaac Publishing, 2013.
  6. Sookhdeo, 2013, 242
  7. Sookhdeo, 2013, 242
  8. Sookhdeo, 2013, 248
  9. Sookhdeo, 2013, 249
  10. al-Bukhari: Chapter: The asking of (angel) Jibrll (Gabriel) from the Prophet (saws) about Iman, Islam, Ihsan and the knowledge of the Hour. Vol. 1, Book 2, Hadith 48 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  11. Sahih al-Bukhari: Afflictions and the End of the World. Vol. 9, Book 88, Hadith 237 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  12. Sookhdeo, 2013, 253
  13. Sookhdeo, 2013, 251-291
  14. Sookhdeo, 2013, 258-259
  15. Al-Bukhari: (49)Chapter: The advent (descent) of 'Isa (Jesus), son of Maryam (Mary) alayhis-salam Sahih al-Bukhari, Prophets, Vol. 4, Book 55, Hadith 657. sunnah.com.
  16. Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 144–147
  17. Ohlig, K-H.: Islam's hidden origin, Teoksessa: Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim)The Hidden Origins of Islam, s. 7-16. Prometheus Books (englanniksi), 2010.
  18. Hämeen-Anttila, Jeesus, islamin profeetta, sivut 131–132,155–156
  19. St. Clair-Tisdall, W.: The Sources of Islam: A Persian Treatise. Translated and abridged by Sir William Muir., s. 284. T. & T. Clark., 1901.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.